Noin kaksi vuotta sitten Eerika ajoi sosiaalityöntekijän kanssa Maijan pihaan. Eerikan elämä ei pysynyt kasassa, ja hänen kolme lastaan oli otettu huostaan. Pian lapset muuttaisivat sijaisperheeseen, Maijan ja tämän miehen luo.
– En muista ensitapaamista kunnolla, se oli niin jännittävää, Eerika kertoo.
Lasten yksityisyyden turvaamiseksi Eerika ja Maija eivät esiinny jutuissa oikeilla nimillään, eikä heistä kerrota tunnistettavia tietoja.
Ensitapaamisesta alkoi kahden äidin suhde, jossa Maija on Eerikan lasten sijaisäiti. Arkiäiti, kuten Maija itseään kutsuu. Hyvän suhteen luominen sijais- ja biologisen äidin välille vaatii valtavasti, mutta se on välttämätöntä onnistuneen sijoituksen kannalta.
Ensimmäinen vuosi oli hapuileva, kun äidit vasta tutustuivat toisiinsa, ja viestit kulkivat lasten kautta. Aluksi lasten annettiin tutustua uuteen perheeseen rauhassa.
– Hyppäsin kuvioihin pikkuhiljaa mukaan. Soittelimme ja tapasin lapsia. Hakutilanteissa ehdimme vähän jutella Maijan kanssa. Välillä tunsin mustasukkaisuutta ja syyllistin itseäni, Eerika kertoo.
Kuinka löytää oma vanhemmuus huostaanoton jälkeen?
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on kasvava. 2018 heitä oli yli 18 500 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), joista noin 7 700 perhehoidossa. Huostassa olleita lapsia oli vajaat 11 000.
Laissa huostaanotto on vihoviimeinen lastensuojelun keino, koska se kajoaa niin voimakkaasti vanhempien ja lasten oikeuksiin. Lastensuojelulain mukaan huostaanoton ei pitäisi olla pysyvä ratkaisu, vaan sitä tarkastellaan vuosittain. Suomessa on noin 45 000 huostaanotetun lapsen vanhempaa, arvioi Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry.
Mareena Heinonen on asiantuntija Kasper ry:n Voikukkia-toiminnassa, joka tukee huostaanotettujen lasten vanhempia. Kun lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen, se on vanhemmalle lähes mahdoton paikka.
Huostaanottoon liittyy usein valtava häpeä ja se koetaan viestinä, että on epäonnistunut vanhempana. Kun oma vanhemmuus on kumileimasimella kyseenalaistettu, moni lähtee luomaan suhdetta sijaisvanhempiin puolustuskannalla.
– Usein elämässä on ollut isoja kriisejä jo ennen huostaanottoa, joka on uusi iso kriisi. Sitten pitäisi luottaa, että joku vieras pitää huolta lapsistasi, Heinonen sanoo.
Pahaan kriisiin joutunut vanhempi on vaikeassa paikassa ja usein vielä yksin. Oman vanhemmuuden löytäminen huostaanoton jälkeen vaatii paljon.
– Vertaistuki on monelle tosi tärkeä. Silloin joku tekee näkyväksi, että olet edelleen vanhempi. Moni on kokenut, että suurin tuki on tullut sijaisperheestä, Mareena Heinonen kertoo.
Oma tausta auttoi Eerikaa hyväksymään huostaanoton
Eerika tapaa lapsiaan omasta voinnistaan riippuen tällä hetkellä kahdesti kuussa. Hänen suhteensa arkiäiti Maijaan on hyvä. Maijan mielestä se on pitkälti Eerikan ansiota.
– Eerika osaa ajatella asioita lapsilähtöisesti, lapsen maailmasta käsin. Se on mielettömän hienoa, ja siitä pitäisi jakaa äitien kunniamerkkejä, Maija kehuu.
Kyky ajatella lapsen etua, siitä kaikki riippuu. Omat vaikeat tunteet täytyy kohdata, mutta ne eivät voi olla lapsen hyvinvoinnin tukemisen tiellä. Se on ihmiselle aika kohtuuton vaatimus, Mareena Heinonen ajattelee.
– Kun lapsi kutsuu toista äidiksi, se tuntuu tosi pahalta, Heinonen sanoo.
Eerikan kohdalla asian hyväksymistä auttoi hänen oma taustansa. Eerika otettiin huostaan 15-vuotiaana, ja se oli hänelle hyväksi.
– Silloin kapinoin vastaan, mutta jälkikäteen mietittynä huostaanoton olisi voinut tehdä aiemminkin. Sen kautta osaan ajatella omien lasteni etua tässä tilanteessa.
Myös sijaisvanhemman täytyy kyetä suhtautumaan biologiseen vanhempaan lapsen edun mukaisesti.
Mareena Heinonen kohtaa välillä asenteita, että sijaisvanhemmuus hoituu parhaiten, mitä vähemmän biologiset vanhemmat ovat häiritsemässä lapsen elämää. Sijaisvanhemmilla on tilanteessa ainakin näennäisesti valtaa, kun he tekevät arjen päätökset ja lapsi on valtaosan ajasta heidän luonaan.
– Jos sijaisvanhempi luottaa omaan vanhemmuuteensa tarpeeksi eikä itse mene puolustuskannalle, ei synny kilpailuasetelmaa. Silloin on helpompi nähdä myös sen toisen vanhemmuus.
Molempien vanhempien kannattelemat
Entä sitten lapset? Mareena Heinosen mukaan lapselle on harvoin hankalaa, että hänellä on useat vanhemmat ja kaksi kotia. Hankalaa on silloin, jos vanhempien välinen suhde ei toimi.
– Sen eteen pitää tehdä töitä siinä missä ero- tai uusioperheessä.
Maija pitää vaikeiden tunteiden sanoittamista yhtenä sijaisvanhemmuuden suurimmista töistä. Suru ja viha ovat myös lasten tunteita.
Kun lapset ovat asuneet sijaisperheessä tarpeeksi kauan, he uskaltavat kiukutella. ”Et sä ole mun äiti, et sä voi mua määrätä.” Tämän Maija on saanut kuulla.
Eerikaa lapset yrittävät välillä höynäyttää. ”Kyllä Maija antoi viimeksi luvan.”
– Se kertoo, kuinka tärkeää on, että arjen asioista ja säännöistä puhutaan yhdessä ja lasten kuullen, Maija sanoo.
Arkiäiti toivoo, että Eerikan lapset kiintyvät myös sijaisperheeseen.
– Toivottavasti he ajattelevat aikuisina, että kasvoimme molempien vanhempien kannattelemina.
Lisää aiheesta:
Tukiperhe auttaa sekä lasta että vanhempia, osoittaa ensimmäinen aiheesta tehty suomalainen väitös
