Turkin rannikkovartiosto on määrätty estämään siirtolaisia lähtemästä Egeanmerelle, kertoo uutistoimisto AFP. Sen mukaan rannikkovartiosto kertoi perjantaina verkkopalvelu Twitterissä, että käsky oli tullut Turkin presidentiltä Recep Tayyip Erdoğanilta.

Mahdollisista muutoksista Turkin maarajan valvonnassa ei ole kerrottu. Turkin rannikkovartioston mukaan aiempi päätös olla estämättä rajanylityksiä olisi kuitenkin voimassa.

Turkki päätti runsas viikko sitten, ettei se enää pidättele Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia ja pakolaisia. Turkin Kreikan-vastaiselle rajalle kokoontui sen jälkeen tuhansia ihmisiä. Kreikka tehosti samantien rajavalvontaansa ja on saanut vahvistusta myös muista EU-maista.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Turkin rannikkovartiosto kertoo pelastaneensa torstaina mereltä vajaat sata siirtolaista, jotka olivat lähteneet Egeanmerelle kolmella veneellä. Rannikkovartioston mukaan kreikkalaiset olivat jättäneet veneet "uppoamaan keskelle merta".

Uutistoimisto Reuters puolestaan kertoo varhain perjantaina tehdystä pelastusoperaatiosta, jossa Turkin rannikkovartiosto haki mereltä kolmella veneellä matkaan lähteneet 120 siirtolaista.

Veneessä olleet kertoivat uutistoimisto Reutersille, että Kreikan rannikkovartiosto oli pysäyttänyt heidät ja hinannut takaisin Turkin aluevesille. Lauantaina aamupäivällä ei ollut selvää, oliko uutistoimistojen tiedoissa kyse samasta vai eri tapauksista.

Uutista on päivitetty klo 12.11: Täsmennetty uutistoimistojen tietoja meripelastusoperaatioista.

Lue myös:

EU ei suostu antamaan lisää rahaa maahanmuuttajien virralla uhkailevalle Turkille – "Meidän ei pidä reagoida painostukseen"

Analyysi: Mikä meni pieleen EU:n ja Turkin välillä? Pakolaissopimus osoittautui sudeksi

Turkin erikoisjoukot estävät nyt siirtolaisten paluun pois raja-alueelta – Kreikan ja Turkin riita jatkuu kiivaana

Kirjeenvaihtajalta: EU:n täytyy parantaa tahtia, jos se haluaa eroon sitä uhkaavasta loputtomasta pakolaiskriisistä

Nuoret naiset jylläävät politiikassa, mutta työmarkkinapolitiikassa on toinen meininki.

Naisvaltaisessa Akavassa kuusikymppiselle miespuheenjohtajalle ei löydy vastaehdokasta. Puheenjohtajapeliä on käyty suljettujen ovien takana – tai ainakin näin kulisseista väitetään.

Keskusjärjestö Akavan sivistyneen pinnan alla siis kuplii.

Korkeakoulutetut valitsee toukokuun lopulla puheenjohtajan seuraavaksi nelivuotiskaudeksi, ja järjestöä yhdeksän vuotta johtanut Sture Fjäder on ilmoittanut haluavansa jatkopestin.

Vastaehdokkaita ei ole toistaiseksi ilmaantunut, vaikka Ylen tietojen mukaan varteenotettavia haastajia on etsitty ja yritetty houkutella kisaan.

Moni on kieltäytynyt kunniasta tai ei näe ajankohtaa nyt oikeana.

Voisi luulla, että suuren keskusjärjestön merkittävä johtopaikka kruunaisi monen uran.

Miksi yli 600 000 ihmisen keskusjärjestön johtaminen ei kiinnosta?

Kukaan ei halua ehdolle häviämään

Soittokierros Akavan jäsenliittoihin paljastaa haluttomuuden syyn.

Yleinen käsitys on, että Sture Fjäderillä on jo enemmistön tuki takanaan, muuten hän ei olisi ilmoittanut jatkohaluistaan Akavan hallituksen kokouksessa helmikuussa.

Haastaminen koetaan turhaksi, koska puheenjohtajasta on jo päätetty suljettujen ovien takana, ei avoimesti.

Jäsenliittojen johtohenkilöt kertovat Ylelle, että heitä on lähestytty molemmilta puolilta: sekä Fjäderin jatkon että vastaehdokkaiden puolesta.

– Osa ehdokkaista haluaa takeita voitosta, jos asettuu ehdolle. Takana pitää olla tarpeeksi porukkaa. Ehdokkuus ja häviö voivat myös vaikeuttaa ehdokkaan nykyistä työtä, Insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo kertoo.

– Totta kai istuvan puheenjohtajan ilmoitus pistää aina miettimään. Jos Sture olisi ilmoittanut, ettei hän jatka, meillä olisi varmasti jo liuta ehdokkaita, Akavan Erityisalojen puheenjohtaja Tuire Eilittä arvioi.

Samu Salo korostaa, ettei Insinööriliitolla ole vielä kantaa puheenjohtajan valintaan, vaikka “jossain paperissa” heidät on laskettu Fjäderin kannattajiin.

Samanlaista viestiä kuuluu Akavan toiseksi suurimmasta liitosta Tekniikan Akateemisista (TEK) ja keskisuuriin liittoihin kuuluvista Tradenomiliitosta (TRAL) sekä Lääkäriliitosta.

Vaikka taustakeskusteluja on käyty, kantaa ei ole vielä lukittu.

– Parasta olisi, jos ehdokkaat tulisivat ajoissa esiin ja saisimme rehdin kisan. Haluamme tervettä demokratiaa, Tradenomien puheenjohtaja Veli-Matti Peltola toivoo.

Insinööriliiton Salo tosin katsoo, että nyt on jo liian myöhäistäkin ilmoittautua puheenjohtajakisaan. Vaaliin on enää kolme kuukautta aikaa.

– Mielestäni juna on jo mennyt. Fjäderin haastaminen on käytännössä jo myöhäistä. Liitoilla pitää olla järkevä aika ja tasapuolinen mahdollisuus tutustua ehdokkaisiin, Salo perustelee.

Liittojen edustajilla on kyllä mahdollisuus esittää puheenjohtajaehdokasta vielä liittokokouksessakin.

Puheenjohtajakisa piristäisi ja kirkastaisi linjaa

Osa jäsenliitoista on sitä mieltä, että puheenjohtajakisa olisi oivallinen mahdollisuus keskustella keskusjärjestön linjauksista ja puheenjohtajan roolista.

– Vaaliasetelma on aina hyvä. Sillä saataisiin runsaampaa keskustelua ja selkeämpiä linjauksia. Ehdokkaita vain esille, Akavan Erityisalojen Eilittä kannustaa.

Tradenomien Peltola sanoo, että he hakevat puheenjohtajalta uudistumiskykyä ja eteenpäin katsomista.

– Nykyinen roolitus ei ole enää kestävällä pohjalla EK:n ilmoituksen jälkeen. Kun maailma muuttuu, puheenjohtajakisa olisi luonteva paikka käydä vakava keskustelu linjasta, Peltola toteaa.

Akava ja muut keskusjärjestöt eivät sovi enää palkoista, vaan ammattiliitot ja työnantajaliitot neuvottelevat ne nyt liittokierroksilla. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) päätti vuonna 2015, ettei se enää tee tupona tunnettuja tulopoliittisia kokonaisratkaisuja.

Akavassa työehtosopimusneuvotteluja käyvät Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN.

Silti työmarkkinakeskusjärjestöjen (SAK, Akava, STTK ja EK, KT) johtajilla on yhä merkittävä rooli. Keskusjärjestöt ovat mukana neuvottelemassa sosiaaliturvaan ja työlainsäädäntöön tehtävistä uudistuksista.

Jukon Löfgrenia ja Lääkäriliiton Myllymäkeä on kosiskeltu

Huomionarvoista on se, ettei yksikään liitto ole vielä julkisesti liputtanut Sture Fjäderin jatkon puolesta.

Toisin on suurimmassa palkansaajakeskusjärjestössä. SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan pesti on katkolla samoihin aikoihin Fjäderin kanssa. Suurimmat liitot pyysivät jo maanantaina Elorantaa jatkamaan tehtävässään.

Suomen Ekonomit sentään kertoo Ylelle kannattavansa nykyisen puheenjohtajan jatkokautta. Fjäder on Ekonomien entinen edunvalvontajohtaja.

Moni juttuun haastatelluista ei halua nimetä mahdollisia vastaehdokkaita.

Ylen tietojen mukaan ainakin Jukon toiminnanjohtajaa Maria Löfgreniä ja Lääkäriliiton toiminnanjohtajaa Tiina Myllymäkeä, Akavan Erityisalojen toiminnanjohtajaa Salla Luomanmäkeä sekä TEKin toiminnanjohtajaa Jari Jokista on kyselty Fjäderin vastaehdokkaaksi.

Akavan Erityisalat on vaatinut järjestön päätöksentekoon ja toimintatapoihin läpinäkyvyyttä. Onko tällainen “salassa” etukäteen sopiminen enää nykyaikaa?

– Eihän se missään nimessä läpinäkyvää ole. Olen myös kuullut keskustelua henkisestä kukkapuskalähetystöstä, mutta en tiedä, onko OAJ päättänyt vielä kantaansa, Eilittä toteaa.

Eilittä viittaa siihen, että Opetusalan ammattijärjestö (OAJ) on Akavan suurin jäsenliitto, joten sen mielipiteellä on merkitystä.

– On tietysti valitettavaa, jos jossain on jo olemassa sopimukset ja asia on päätetty, mutta siitä ei kerrota julkisuuteen, Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen (YKA) puheenjohtaja Antton Rönnholm harmittelee.

Löfgren, Luomanmäki ja Jokinen ovat kieltäytyneet ehdokkuudesta eri syihin vedoten. Lääkäriliiton hallitus miettii kantaansa puheenjohtajavaaliin ensi viikolla, joten Myllymäki ei kommentoi asiaa.

Fjäderin taidot ja suhteet saavat kiitosta

Suurin osa haastatelluista kiittelee Sture Fjäderin osaamista. Myöskään Fjäderiin kriittisemmin suhtautuvat eivät kiistä hänen ansioitaan.

Tyytyväisyys tai tyytymättömyys Fjäderiin kiteytyy siihen, miten hyvin hän on liiton mielestä saanut juuri heidän jäsenilleen tärkeitä asioita läpi.

TEKin puheenjohtaja Jari Jokinen kehuu Fjäderin tehneen hyvää työtä Akavan profiilin nostamisessa sekä hallitusohjelman sisältöön ja lainsäädäntöön vaikuttamisessa.

– Hän on menestynyt erittäin hyvin poliittisessa vaikuttamisessa. Hänelle pitäisi löytyä erittäin kova vastaehdokas. Tosin kilpailu puheenjohtajuudesta on aina hyvästä. Silloin nousee esiin asioita, joista pitää hakea linjaa ja suuntaa, Jokinen sanoo.

Fjäderin aikana Akava on kasvanut toiseksi suurimmaksi työntekijäkeskusjärjestöksi ohi toimihenkilöitä edustavan STTK:n.

– Ei näin vaativaan tehtävään voi valita ketä tahansa. Toki Fjäderillä on kisassa etulyöntiasema, kun hän on hoitanut tehtävää yhdeksän vuotta, Insinööriliiton Salo toteaa.

Alipalkatut koulutetut naiset unohtuneet

Sture Fjäderiin tyytymättömämmät liitot taas kokevat, ettei puheenjohtaja ole ajanut heidän jäsenilleen tärkeitä asioita tarpeeksi ponnekkaasti.

Viesti, on että Akavan puheenjohtajan pitäisi puolustaa enemmän pienipalkkaisia korkeakoulutettuja naisia.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian pian eläkkeelle jäävä puheenjohtaja Tero Ristimäki sanoo suoraan, ettei Fjäder nauti heidän luottamustaan. Talentian hallitus on ilmaissut kantansa jo lokakuussa 2018.

Akavan Erityisalojen Eilitän mukaan koulutukseen nähden alipalkattujen ja erilaisissa määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien naisten äänen ja asian pitäisi kuulua myös Akavassa.

– Meillä on akavalaisen keskitulon alle olevia pienipalkkaisia aloja. Palkkaa pitäisi saada ammattitaidon ja työn vaativuuden mukaan, ei sukupuolen, Tuire Eilittä sanoo.

Tradenomit taas haluaisivat nostaa ammattikorkeakoulutusta koskevat asiat nykyistä paremmin esille. Suurin osa Akavan jäsenistä on yliopisto- ja korkeakoulutettuja.

Pitääkö puheenjohtajan olla jäsenistön näköinen?

Akavan nykyinen johto ei muistuta jäsenistöään. Yli puolet keskusjärjestön jäsenistä on naisia ja heidän keski-ikänsä on 44 vuotta. Sture Fjäder on mies ja täyttää ensi lauantaina 62 vuotta.

Akavassa lasikatto ei ole vielä murtunut eli nainen ei ole toiminut järjestön puheenjohtajana. Tosin sama tilanne on muissakin työmarkkinakeskusjärjestöissä.

Kun katsoo vastaehdokkaaksi houkuteltuja, näyttää siltä, että naiselle olisi tilausta.

– Monet heistä, joista olen kuullut tai joita on maalailtu paikalle ovat naispuolisia. Hyviä ja päteviä henkilöitä Akavan johtoon on vaikka kuinka paljon, YKAn Antton Rönnholm painottaa.

Kaikki juttuun haastatellut ovat kuitenkin sitä mieltä, että osaaminen ja ajettavat asiat ratkaisevat – ei ikä tai sukupuoli.

– Toki puheenjohtajan pitää ymmärtää jäsentensä työelämän haasteita. Meidän täytyy myös uudistua ja kiinnostaa nuoria akavalaisia työntekijöitä jatkossakin, Akavan Erityisalojen Tuire Eilittä sanoo.

Kotimaan politiikassa on nopeasti tapahtunut nuorennusleikkaus ja sukupuolen vaihdos, mutta työmarkkinakeskusjärjestöissä vastaavaa ei näytä olevan näköpiirissä.

– Työelämän tasa-arvo on tärkeää meidän jäsenille. Naisten ja miesten palkkaerot ovat jäsentutkimuksen mukaan kasvaneet tradenomeilla. Mutta iällä ja sukupuolella ei ole merkitystä, vaan puheenjohtajan toimien pitää olla linjassa meidän arvojen kanssa, Tradenomien Veli-Matti Peltola pohtii.

Jos Sture Fjäder valitaan vielä kertaalleen puheenjohtajaksi, hän olisi nelisvuotiskauden päättyessä 66-vuotias.

Liitoissa tosin liikkuu huhuja, ettei Fjäder istuisi koko kautta, vaan siihen asti kunnes seuraava hallitusohjelma olisi valmis keväällä tai kesällä 2023.

Fjäder itse perusteli jatkoaan juuri seuraavilla hallitusohjelmaneuvotteluilla. Niissä pitää saada läpi korkeakoulutetuille tärkeitä kirjauksia.

Saneleeko OAJ:n Luukkainen puheenjohtajavalinnan?

Akavan seuraavalla puheenjohtajalla on yksi kuninkaantekijä yli muiden. Tehtävän hoitaminen ei onnistu ilman mahtiliiton, OAJ:n ja sen johdon tukea.

Kompastelusta huolimatta Sture Fjäderillä on ollut OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen vankkumaton tuki takanaan. Luukkainen toimii myös yhteisen neuvottelujärjestön JUKOn puheenjohtajana.

Fjäderin asema oli vaakalaudalla pari vuotta sitten, kun hän ehdotti, että kouluttamattomille maahanmuuttajille voisi maksaa alhaisempaa palkkaa.

Varomattomat puheet kuohuttivat sekä jäsenliitoissa että yleisemminkin palkansaajapuolella.

Akavan Erityisalat, Talentia ja YKA ilmoittivat, ettei Fjäder nauti enää heidän luottamustaan. Akavan hallitus kuitenkin päätti, että Fjäder saa jatkaa, eikä asiaa viedä liittokokouksen käsittelyyn.

Marraskuussa 2016 Akavan hallitus puolestaan päätti, että Fjäderin palkka juoksee eläkeikään saakka, vaikka hän häviäisi Akavan puheenjohtajavaalin tänä vuonna. Esityksen teki Akavan hallituksen varapuheenjohtajan toiminut Olli Luukkainen.

TEK, Insinööri- ja Tradenomiliitto vastustivat Fjäderin työsopimusta ja jättivät eriävän mielipiteen pöytäkirjaan hävittyään äänestyksen.

Onko Fjäderin valinta siis käytännössä läpihuutojuttu, kun hänellä on Olli Luukkaisen vahva tuki?

Ylen haastattelemat liittojen puheenjohtajat ja muu johto myöntävät, että suurimman liiton mielipiteellä on painoarvoa puheenjohtajan valinnassa.

Akavan päätöksenteossa jäsenjärjestöjen äänet on jyvitetty niiden jäsenmäärän mukaan.

– Ei tämä yhden liiton päätöksenteosta riipu, kyllä meitä on siellä muitakin. Fjäderin teot ratkaisevat, ei se mitä OAJ ja Olli sanovat, TEKin Jari Jokinen vakuuttaa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 8.3 kello 23 asti.

Lue lisää:

Harrit, Matit ja Ollit hallitsevat yhä työnantajaliittoja – Muutos on hidasta, koska nainen on edelleen harvinaisuus yritysjohtajana

Akavan hallitus: Maahanmuuttajien palkkoja kommentoinut Fjäder saa jatkaa tehtävässään

Akavan Sture Fjäderin tuoli heiluu: Moni liitto on "todella tyrmistynyt" puheenjohtajan maahanmuuttajapuheista, OAJ ja TEK odottavat tarkempaa selvitystä

Akava väläyttää: Kouluttamattomille maahanmuuttajille voisi maksaa pienempää palkkaa, jotta he pääsisivät töihin

Jalkapannat turvapaikanhakijoille – tehokas sanapari, jos haluaa profiloitua tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattajaksi.

Turvapaikanhakijoille esitetyt jalkapannat eli tekninen valvonta pulpahti taas julkisuuteen pari viikkoa sitten, kun sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) kertoi Suomen ottavan vastaan 175 haavoittuvassa asemassa olevaa turvapaikanhakijaa muun muassa Kreikasta.

Huhujen mukaan hallitus olisi pakolaisten auttamisen vaihtokauppana luvannut keskustan toivomat turvapaikanhakijoiden jalkapannat. Pian Ohisalo viestitti, ettei tällaista koplausta ole, eikä mitään uutta jalkapannoista ole sovittu.

Vaikka hallituspuolueissa osa ei jaksaisi koskea jalkapantoihin kepilläkään, asiasta pitää joka tapauksessa päättää, koska se on kirjattu hallitusohjelmaan.

Keskustelu johti kuitenkin siihen, että syksystä asti junnannut selvittely eteni, kun vastuuministerien erityisavustajat saivat keskiviikkona käsittelyynsä sisäministeriön asiasta laatiman muistion. Ministerien linjausta siitä, kirjataanko pannat lakiin vai ei, odotetaan myöhemmin keväällä.

Kaikkonen: Tiukennuksia laittomaan maahanmuuttoon

Hallituspuolueissa jalkapantoja kuvaillaan "nolla-asiaksi", joka on "aivan sama toteutuuko se vai ei". Silti niistä tuli riitaa jo hallitusneuvotteluissa.

Mistä riita nolla-asian ympärillä kertoo? Mielikuvapolitikoinnista, hallituspuolueissa arvellaan laajasti.

Keskusta haluaa korostaa, että hallituksen riveistä löytyy myös tahtoa torjua laitonta maahantuloa ja maassa oleskelua, vaikka vihreiden johdolla osoitettiin näyttävästi humanitaarista vastuuta pakolaisista.

– Halutaan varmistaa, että maahanmuutto on kokonaisuus. Hädänalaisimpia, kuten huono-osaisia lapsia tulee auttaa, mutta tarvitaan myös tiukempia keinoja laittomaan maahanmuuttoon ja laittomaan maassaoloon puuttumiseen. Tekninen valvonta on yksi osa tätä kokonaisuutta, puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) summaa.

Keskustassa laittoman maahanmuuton torjumisen hidas eteneminen kaivelee. Jalkapantoja turvapaikanhakijoille on pitänyt esillä etenkin keskustalainen kansanedustaja Mikko Kärnä.

– Säilöönotto on kallista ja paikkoja rajallisesti. Koko yhteiskunnan etu on, että tiedetään missä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat, Kärnä perustelee.

Onko outo kirjaus kiristys vai loivennus?

Toteutuessaan hallitusohjelman linjaus ei kuitenkaan olisi tiukennus vaan todennäköisesti helpottaisi kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden eloa.

Hallitusohjelmassa lukee: "Käynnistetään lakimuutos ulkomaalaislain muuttamiseksi siten, että säilöönotolle ja asumisvelvollisuudelle vaihtoehtoisena vähemmän rajoittavana ja yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisempana turvaamistoimena säädetään kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneen henkilön tekninen valvonta."

Jos turvapaikanhakijan sijainti halutaan tietää, se onnistuu paremmin säilöönottoyksikössä tai hänelle määrätyssä vastaanottokeskuksessa kuin GPS-signaaliin tai radiotekniikkaan perustuva panta jalassa.

Kärnän mukaan lakimuutos olisi silti hyvä työkalu.

– Yksi uusi turvaamistoimi ulkomaalaislakiin, jota poliisi ja muut viranomaiset voivat käyttää, Kärnä sanoo.

Vihreät vähentäisi rajoittavia toimia

Vihreät lähtevät siitä, että jos jalkapannat kirjataan Suomen lakiin, niistä on tultava hallitusohjelman mukaisesti lievempi vaihtoehto nykyisille turvaamistoimille eli säilöönotolle tai asumisvelvollisuudelle.

Hallitusohjelmasta poikkeaminen ei ole vaihtoehto, sanoo sisäministeri Ohisalon valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen.

– Jos puhutaan vähemmän rajoittavasta valvonnasta, silloin teknisestä valvonnasta voidaan keskustella, Parviainen sanoo.

Säilöönotto on keinoista ankarin. Siitä päättää käräjäoikeus, mikäli epäillään että henkilö voi esimerkiksi kadota tai syyllistyä rikoksiin. Suurin osa kielteisen päätöksen saaneista ei tarvitse minkäänlaisia turvaamistoimia.

Jos pannat otettaisiin muillekin kuin säilöön tai asumisvelvollisuuteen määrätyille, kyse olisi ihmisten kohtelun kiristyksestä.

– On syytä painottaa, että tähän hallitusohjelmassa ei ole sitouduttu, Parviainen sanoo.

Sisäministeriö arvioi jalkapannan kustannuksiksi 6–20 miljoonaa euroa riippuen käyttömäärästä.

Parviaisen mukaan panta ei toisi säästöjä, sillä sekä säilöönottoyksiköiden toimintakulut, kuten palkat ja "seinät", ovat melko kiinteät. Jalkapannan signaalin seuraamiseenkin tarvitaan työvoimaa.

Poliisi nihkeänä – turha keino, ei korvaa säilöönottoa

Kovin todennäköiseltä ei jalkapantojen käyttöönotto vaikuta. Muistiota tehnyt sisäministeriön poliisitarkastaja Joni Länsivuori pitää sitä kalliina ja kehnona korvikkeena säilöönotolle: jos ihminen on päättänyt kadota, sitä ei jalkapanta estä.

Suomesta on Länsivuoren karkean arvion mukaan kadonnut tuhansia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita vuoden 2015 jälkeen. Useimmiten he ovat yksinkertaisesti matkustaneet pois maasta.

Samoilla linjoilla on poliisitarkastaja Mia Poutanen Poliisihallituksesta. Poliisihallituksen mukaan tarvetta uusille erilaisille turvaamistoimille ei ole.

– Säilöönotto on ainoa turvaamistoimista, jolla pystytään varmistamaan, että palautuspäätöksen saanut ihminen on varmasti tavoitettavissa, jos hän on esittänyt viitteitä siitä, että hän aikoo pakoilla palautusta tai ei ole halukas palaamaan kotimaahansa.

Vuosittain poliisi panee täytäntöön noin 2 600 palautuspäätöstä. Poliisihallituksen Poutasen mukaan keinovalikoima maasta poistamisen varmistamiseksi on riittävä.

– Nyt palautusjonossa on noin 500 täytäntöönpanokelpoista palautuspäätöstä. Läheskään kaikille ei tarvita minkäänlaisia turvaamistoimia, Poutanen lisää.

Olli-Poika Parviainen puuttuisi laittomaan maassa oloon ensisijaisesti sosiaalipolitiikalla.

– Meidän tulee estää paperittomuutta ja sitä, että syntyy varjoyhteiskuntia. Siinä monilla sosiaalipoliittisilla toimilla on tärkeä rooli, Parviainen sanoo.

Tekniikkana GPS tai radioaalto

Kielteisen päätöksen saaneilla turvapaikanhakijoilla jalkapanta on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Tanskassa radiotekniikkaan perustuvaa jalkapantaa kokeiltiin maasta pois kuljetettavien henkilöiden valvonnassa 2017–2019.

Suomessa sähköinen valvonta on käytössä ainoastaan rikosseuraamuksen täytäntöönpanossa, kuten ehdollisessa vankeudessa tai valvotussa koevapaudessa.

Niissä käytettyjen jalkapantojen teknisestä toiminnasta on kokemusta Rikosseuraamuslaitoksessa (Rise). Niissä on käytetty sekä radiolähettimiin perustuvaa RF-tekniikkaa sekä kännyköistäkin tuttua GPS-paikannusta.

Oikeusministeriön erityisasiantuntija Pia Andersson vahvistaa, ettei järjestelmä ole teknisesti aukoton.

Paikantamiseen ja GPS-signaaliin perustuva jalkapanta on riippuvainen satelliittiyhteydestä. GPS-signaalia voi häiritä esimerkiksi betoninen kellari, tiivis kivitalokortteli ja jopa pilvinen päivä tai metrotunneli.

– Jos GPS-signaalissa on katko, kytkeytyy valvontalaitteissa toiminto, joka ottaa paikannustiedon lähimmistä puhelinoperaattoreiden mastoista, Andersson kertoo.

Monet pannoista voi katkaista leikkaamalla, mikä on Anderssonin mukaan turvallisuussyistä tarkoituksenmukaista. Markkinoilla on tosin myös järeämpiä metallisia versioita.

Lisää aiheesta:

Poliisi ei luota nilkkapantaan ja kotiarestiin, joiden piti parantaa tutkintavankien asemaa: “Pelkona on, että epäilty katoaa ikuisiksi ajoiksi”

Analyysi: Turvallisuus sai uuden painotuksen – Vihreä sisäministeri käänsi puheet turvapaikanhakijoista ja rosvoista syrjäytyneiden auttamiseen

22-vuotias Janina Tiihonen seisoo ison hallin takaosassa Helsingin messukeskuksessa. Ihmiset taputtavat ja hurraavat. Hänen nimensä on juuri kaikunut ympäri hallia.

Tiihosen Instagram-tili on juuri palkittu vuoden parhaana hevosaiheisena sometilinä. Nyt tili loistaa isolla screenillä.

Päällimmäisenä mielessä on järkytys. Tiihosen on vaikea ymmärtää, että aplodit on osoitettu hänelle.

Nyt hänen pitäisi mennä lavalle vastaanottamaan palkintonsa. Tiihonen lähtee kävelemään salin takaosasta kohti lavaa, mutta lähestyvät portaat näyttävät aivan liian jyrkiltä. Mielessä pyörii pelko.

Miten hän pääsisi portaat ylös kaatumatta, kun ei aina pysy pystyssä tasaisella maallakaan?

Kaiken muuttaneesta onnettomuudesta on nyt kaksi vuotta.

Janina Tiihonen tunsi olonsa aivan normaaliksi, kun hän lähti ajamaan Pyhtäältä töihin Loviisaan talvi-iltana 2018. Huono olo iski kesken matkan.

– Olin ohjaamassa autoa tien sivuun, kun autoni perään ajoi täysperävaunullinen rekka, kertoo Tiihonen.

Palokunta leikkasi Tiihosen ulos autosta, minkä jälkeen hänet kiidätettiin Töölön sairaalaan Helsinkiin. Sairaalassa todettiin laaja-alainen aivoverenvuoto. Tiihonen vajosi koomaan.

Viimeiset muistikuvat jäivät moottoritien rampille.

Ote elämänsyrjästä

Lopullinen diagnoosi oli aivovamma. Kun Tiihonen pääsi sairaalasta kotiin, hän ei juuri muuta jaksanut kuin nukkua ja ottaa lääkkeensä. Se ahdisti ja masensi.

– Hyvä, että jaksoin nousta sängystä ja ottaa voileivän. Niidenkin piti olla valmiiksi tehtyjä. Olin huonommassa kunnossa kuin 90-vuotias isomummoni.

Kuntoutuksessa Tiihonen joutui tekemään muistitehtäviä ja pisteiden yhdistelyä, joiden oli tarkoitus parantaa hahmotuskykyä. Hän sai huonompia tuloksia kuin alakouluikäiset.

Tiihonen alkoi miettiä, miten pääsisi uudestaan elämänsyrjään kiinni. Silloin heräsi ajatus omasta hevosesta. Hänellä oli 13 vuoden ratsastustausta, mutta harrastus oli ollut tauolla.

Lääkärit eivät innostuneet ideasta, koska ratsastamisessa on suuri loukkaantumisriski. Vaarana oli, että Tiihonen putoaisi hevosen selästä aivovamman aiheuttamien tasapainovaikeuksien vuoksi.

Tiihonen osti silti oman hevosen.

Liikaa kuvia

8-vuotias suomenhevonen Pinkun poika eli Poitsu auttoi Tiihosta toipumaan. Sille oli helppo puhua, koska se vain oli ja kuunteli. Oli pakko nousta aamuisin sängystä.

Tiihonen otti Poitsusta paljon kuvia. Hän perusti Instagramiin tilin, koska halusi näyttää niitä kavereilleen. Pian kavereilta alkoi tulla kuvista palautetta.

– Minulla on tosi paljon kavereita, jotka eivät heppaile. He kysyivät, että onko pakko työntää sitä hevosta joka tuutista.

Niinpä Poitsu sai oman @Pinkunpoika-tilin. Tiihonen alkoi julkaista Poitsun kuvia siellä eikä kertonut seuraajilleen, että oli ollut pahassa onnettomuudessa ja toipui aivovammasta.

Kesällä 2018 hän putosi Poitsun selästä ja sai uuden aivoverenvuodon.

Someterapiaa

Tili hiljeni. Seuraajat alkoivat ihmetellä, mihin Tiihonen oli kadonnut. Viikon jälkeen hän päätti kertoa seuraajilleen, mitä hänelle oli tapahtunut.

– Aloin saada tilin kautta tosi paljon vertaistukea ja tsemppiä.

Hän alkoi postata hevosjuttujen lisäksi paljon muutakin omasta arjestaan, vaikeuksistaan ja kuntoutumisestaan. Tili alkoi kerätä ensin satoja, sitten tuhansia seuraajia. Sen henki muuttui kuin itsestään terapeuttiseen suuntaan.

– Ihmiset kertovat omista vaikeista kokemuksistaan, ja se auttaa minua jaksamaan. He taas kertovat saaneensa voimaa, kun olen kertonut avoimesti omasta tilanteestani. Se on molemminpuolista.

Nyt tilillä on 7300 seuraajaa ja kävijöitä viikoittain 3000–5000.

Sitten Poitsu kuoli.

Viime keväänä Poitsulle alkoi tulla selittämättömiä kipuja.

Useampi eläinlääkäri etsi syytä kivuille. Lopulta Poitsulta löytyi kaularangan nivelrikko, jota ei voitu parantaa. Kipuun olisi ollut lääkkeitä, mutta se olisi silti vaarassa halvaantua. Eläinlääkäri suositteli hevosen lopettamista.

Tiihonen näki, kuinka kipeää Poitsun teki liikkua. Hevosen omaksi parhaaksi hän päätti luopua siitä.

– Se oli tosi rankka paikka, koska Poitsu oli minulle melkein koko elämä.

Poitsu sai vielä laiduntaa kotona kolme viikkoa. Tiihonen hyvästeli rakasta hevostaan hiljalleen ja opetteli päästämään irti.

– Viimeisenä iltana vietimme tallilaisten kanssa jäähyväisjuhlaa, jonka aikana letitin Poitsun harjan hienoksi. Aamulla menin aikaisin tallille ja harjasin sen vielä kerran. Se nuokkui sylissäni ihan kuin olisi itsekin päättänyt lähteä.

Poitsun tili Instagramissa sai uuden nimen, kun Tiihonen kertoi siellä surustaan ja sai seuraajiltaan tukea. Siitä tuli @heppaterapiaa.

Aivot kuin posliiniastia

Melko pian Tiihonen alkoi kaivata uutta hevosta tuomaan täytettä päiviinsä. Hän löysi Ension.

– Sain taas syyn herätä aamuisin.

Neurokirurgian emeritusprofessori Juha Öhman arvioi aiemmin Ylelle, että aivovamma tekee aivoista hauraat kuin posliiniastia. Ennuste on sitä huonompi, mitä useamman tärskyn aivot saavat.

Tiihonen tietää sen ja ottaa ratsastamalla tietoisen riskin. Hän sanoo, ettei silti suhtaudu kevyesti lääkärien sanoihin.

– Olen tosi varovainen. Turvakypäräni on aina ajan tasalla. Vierasta hevosta jopa hoidan aina kypärä päässä.

Kun Tiihonen käveli viime viikonloppuna Helsingin messukeskuksen hallissa kohti lavalle vieviä portaita, ne näyttivät loivenevan askel askeleelta. Portaiden juurella selvisi, etteivät ne niin jyrkät olleetkaan. Lavalle kapuaminen onnistui ilman ongelmia.

GoExpo Horse -messujen yhteydessä pidetyssä hevosalan somegaalassa palkittiin myös vuoden paras hevosblogi, vuoden edelläkävijä ja vuoden tulokas. Järjestäjien mukaan ääniä oli tullut yhteensä yli 20 000.

Kun kaikki olivat saaneet pokaalinsa, Tiihosta odotti vielä yksi yllätys.

– Ajattelin, että kohta pääsen kotiin ja valmistauduin jo menemään portaita alas. Kuulin taas nimeni. Se oli jo liikaa. Käteni tärisivät enkä osannut sanoa mitään.

Toinen palkinto tuli yleisöltä. Se oli äänestänyt @heppaterapiaa-tilin suosikikseen.

Vääriä reaktioita

Janina Tiihosen aivovamma ei näy juurikaan ulospäin. Arjessa se tulee ilmi pääosin väsymyksenä ja vääränlaisina reaktioina. Tiihonen saattaa alkaa nauraa tilanteissa, joihin se ei sovi tai itkeä, kun muut nauravat.

Hänen mielestään myös kasvot ovat "eripariset" ja silmät katsovat välillä eri suuntiin.

Vielä vuosi sitten hän kärsi pahoista tasapaino-ongelmista. Kuntoutuksen myötä ne ovat hiljalleen hälvenneet. Tiihonen kokee saaneensa parhaan avun ratsastusterapiasta ja ratsastuksesta vapaa-ajalla.

– Tasapaino on parantunut tosi paljon varmaankin ratsastuksen ansiosta. Joskus saatan vieläkin kompuroida, mutta vain hyvin väsyneenä.

Ratsastusterapia kiinnostaa

Ratsastusterapia hyväksyttiin viime vuoden alussa itsenäiseksi terapiamuodoksi osana Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.

Suomen Ratsastusterapeutit ry:n arvion mukaan hoitojen määrä on noussut ainakin niillä terapeuteilla, joiden vakuutuspiirissä terapialähetteitä myönnetään paljon.

– Omat työni ovat lisääntyneet noin neljänneksellä. Annan ratsastusterapiaa vuositasolla pari tuntia päivittäin, kertoo Pohjois-Pohjanmaalla asuva yhdistyksen puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen.

Terapia perustuu aivojen uudelleenkoulutukseen. Jos jokin kehon toiminto on puutteellinen, se voidaan opettaa toiselle aivojen osalle. Mattila-Rautiaisen mukaan ratsastusterapiasta voi saada apua esimerkiksi heikentyneeseen tasapainoon.

Ratsastusterapiaa voidaan käyttää neurologisessa kuntoutuksessa ja sillä voidaan hoitaa mielenterveysongelmia.

Mattila-Rautiaisen mukaan yhdistys aikoo tänä vuonna levittää tietoa ratsastusterapian vaikutuksista ja siitä, että kaikki sen terapeutit ovat Valviran hyväksymiä. Hän sanoo, että esimerkiksi lääkärien tietämyksessä on vielä parannettavaa.

– Olemme kokoamassa infopakettia, joka on tarkoitus jakaa jäsentemme kautta asiantuntijalääkäreille eri puolille maata.

"En olisi tässä ilman hevosia"

Janina Tiihonen ei ole pystynyt vielä palaamaan töihin. Arki pyörii tallilla.

Tiihosen mukaan hänen hoitava neurologinsa on näyttänyt vihreää valoa hevosharrastukselle sen jälkeen, kun huomasi naisen piristyneen hevosten avulla selvästi.

– Hän on ollut tosi kannustava ja sanonut, ettei pidä lopettaa elämistä. Hän näkee plussat tärkeämpinä kuin miinukset. En olisi tässä ilman hevosia.

Voit keskustella aiheesta. Keskustelu sulkeutuu 8.3. kello 23.

Lue lisää: 21-vuotias sai aivoverenvuodon kolarissa, toisen pudottuaan hevosen selästä – ja nousi uudestaan ratsaille: "Ei pidä lopettaa elämistä"

Kurikan Hirvijärvellä yläkouluikäinen poika on kuollut auton vajottua jäihin, kertoo Pohjanmaan poliisi tiedotteessa.

Lauantaina aamupäivällä kaksi autoa oli ajamassa jääradalla, kun jää murtui niiden alta. Molemmissa autoissa oli kuljettaja ja matkustaja.

Poliisin mukaan toisessa autossa matkustajana ollut 14-vuotias poika ei päässyt autosta pois ja hän kuoli tapahtumapaikalla.

Poliisi tutkii onnettomuuteen johtaneita syitä.

Suomalaisviranomaiset luottavat siihen, että koronavirukselle altistumisen vuoksi karanteeniin asetetut noudattavat viranomaisten antamia määräyksiä, sanoo johtaja Tuija Kumpulainen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Suomessa on tähän mennessä todettu 19 koronavirustartuntaa ja noin 520 ihmistä on testattu. Pelkästään Helsingissä virukselle altistumisen vuoksi karanteenissa on yli 150 ihmistä. Tällä viikolla on myös liikkunut huhuja, joiden mukaan karanteenia olisi rikottu Helsingissä. Tällaisesta ei kuitenkaan ole mitään todisteita.

Suomen lain mukaan karanteenin rikkomisesta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, ja siitä voi saada sakkoa tai jopa kolme kuukautta vankeutta. Tämä perustuu siihen, että karanteenia rikkomalla voi aiheuttaa toiselle ihmiselle hengenvaaran.

– Varsinkin tässä tilanteessa, kun meillä on koronaviruksen kaltainen tauti, josta emme ihan loputtomiin tiedä, ja meillä on kansakunta varpaillaan, niin kyllä se (karanteenin rikkominen) on äärettömän tyhmää, sanoo sosiaali- ja terveysministeriöstä johtaja Tuija Kumpulainen.

• Lue tästä uusimmat tiedot koronaviruksesta

Karanteeni ei tavaton toimenpide

Kumpulaisen mukaan Suomessa uskotaan ja kannustetaan ihmisiä noudattamaan karanteenia, johon heidät on määrätty. Lainsäädäntö antaa järeämmätkin keinot karanteenissa olevien valvomiselle, mutta hän ei usko, että niitä joudutaan käyttämään.

– Kyllä tämä tällaisessa asiassa lähtee siitä, että ei ihmisiä lukkojen taakse panna vaan uskotaan, että annettuja ohjeita ja määräyksiä noudatetaan, Kumpulainen miettii.

Hänen mukaansa karanteeni toimenpiteenä ei sinänsä ole tavatonta Suomessa ja sitä käytetään varotoimena esimerkiksi tuhkarokolle altistuneille, joilla ei ole rokotusta tai jotka eivät ole aikaisemmin tautia sairastaneet.

Karanteeniin voidaan laittaa terve ihminen, joka on mahdollisesti ollut kontaktissa sairaan ihmisen kanssa ja on siksi vaarassa sairastua samaan tautiin. Karanteeni on eri asia kuin eristys. Tautiin sairastunut ihminen laitetaan eristyksiin.

– Eristyksiin määrättävien suhteen lainsäädännössä on pahimmilaan mahdollisuus tehostaa ja estää liikkumista, mutta kyllä ihmiset keskimäärin puhetta uskovat, onneksi, Kumpulainen sanoo.

Lue lisää:

Suomessa todettu neljä uutta koronavirustartuntaa

Karanteeni Teneriffalla on ohi, pietarsaarelaispari palasi vihdoin kotiin – "Emme olisi päässeet pois ilman inttämistä"

VR:n vaunut putsattiin koronaviruksen pelossa, tartunnasta epäilty pelkää leimautuvansa: "En uskaltanut kertoa edes äidilleni"

STM:n asiantuntija vastaa viiteen kysymykseen karanteeneista – "Jossain kohtaa tämä ei ole enää tarpeellista"

Viikissä asuva Katrianna Raunio kertoo, mitä on arki karanteeniperheessä – tieto korona-altistuksesta yllätti ja aluksi jopa pelästytti

Kiinassa koronaviruksen vuoksi karanteeniin määrättyjen ihmisten majapaikkana käytetty hotellirakennus on romahtanut. Romahtamisen syystä ei toistaiseksi ole tietoa.

Noin 70 ihmistä jäi romahduksen jälkeen loukkuun raunioihin. Viranomaisten mukaan lähes 40 ihmistä on saatu pelastettua raunioista.

China Dailyn julkaisemilla videoilla näkyy uhreja betonielementtien seasta taskulamppujen avulla etsiviä pelastustyöntekijöitä sekä ambulanssiin talutettavia loukkaantuneita.

Turma sattui lauantaina Quanzhoussa Kiinan kaakkoisessa Fujianin maakunnassa.

Hotelli, jossa on 80 huonetta, oli vastikään muutettu karanteenitiloiksi. Rakennukseen oli sijoitettu ihmisiä, jotka olivat olleet tekemisissä koronavirustartunnan saaneiden kanssa.

Quanzhoussa on todettu 47 koronavirustartuntaa.

Tuoreimmat tiedot koronavirustilanteesta voit lukea tästä uutisesta.

Kokenut mainosammattilainen Altti Papinsaari sai kuusi vuotta sitten tilauksen laatia keksittyjä henkilöprofiileja uudelle, valtakunnalliselle deittipalvelulle. Eihän uutta palvelua voi julkaista ilman pesämunaa.

– Feikkiprofiilien haamukirjoittaminen oli pitkän mainosurani sydäntäsärkevin tilaus. Se satutti sielua.

Papinsaari sai toimeksiannon, jossa piti luoda muutamia kymmeniä, kuviteltuja miesten ja naisten profiileja. Hän siis loi henkilöitä, joiden takana ei ollut oikeaa, aitoa ihmistä.

– Tai olinhan minä aito ihminen, mutta toimin nimimerkkien takaa. Siinä palvelussa ei kuitenkaan manipuloitu kuvia eikä käytetty kuvapankkia.

Altti Papinsaari muistelee, miten profiilien luominen oli alkuun hyvinkin hauskaa. Luovana ihmisenä hän pääsi leikittelemään stereotypioilla, kaavamaisilla mielikuvilla ihmistyypeistä.

– Pystyin hyödyntämään kaunokirjallisia taitojani ja luomaan samaan aikaan sekä Hertta-sarjaa että Jerry Cottonia.

Hauskuuden rinnalle nousi kuitenkin pian eettinen epäily. Deittipalvelun käyttäjät vastasivat yllättävän nopeasti hyvin henkilökohtaisilla tiedoilla. Papinsaaren mukaan he kertoivat avoimesti asioita, joita he eivät olleet kertoneet välttämättä edes lähimmille ystävilleen.

Deittipalvelujen käyttäjät turvautuvat itsekin valeprofiileihin

Kuinka yleisiä valeprofiilit ovat deittipalveluissa? Digitaalisen kulttuurin tutkija Anne Holappa Turun yliopistosta viimeistelee väitöskirjaa kulttuurisista malleista suomalaisissa deittiprofiileissa, mutta hänelläkään ei ole tietoa keksittyjen profiilien määristä.

Hän kertoo nähneensä amerikkalaisen – tosin vahvistamattoman – väitteen, että yksi kymmenestä deittipalveluiden profiileista olisi keksitty. Niissä ei kuitenkaan ole kyse palvelun luomista valeprofiileista, vaan palvelualustaa väärinkäyttävistä ulkopuolisista. Tapauksiin liittyy esimerkiksi nettiromanssihuijauksia.

– Kyllähän tavallisetkin deittipalvelujen käyttäjät voivat luoda useita, toisistaan eriäviä profiileja. Onhan sekin tavallaan feikkausta, toteaa Holappa.

Juuri näin mainosammattilainen Altti Papinsaarikin on tehnyt. Parinhaku oli hänelle itselleen ajankohtaista muutama vuosi sitten, ja hän myöntää luoneensa silloin itsestään erilaisia versioita sosiaaliseen mediaan.

Miesviha nollautui tekaistun profiilin edessä

Palataan kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen, kun Altti Papinsaari kirjoitteli parinhakupalvelussa tekaistujen profiilien nimissä. Mitä tapahtui, jos deittipalvelussa vastapuoli ehdotti tapaamista haamuprofiilille?

– Päämieheni linjasi, että ehdotuksiin ei vastata. Ne jätettiin huomiotta, ja kyseinen profiili ghostattiin eli häivytettiin, muistelee Papinsaari.

Hänelle on jäänyt erityisesti mieleen kaksi sydäntäsärkevää tarinaa. Toinen oli kolmekymppinen mies, joka vastasi kuvitteellisen naisen profiiliin. Mies oli suhtautunut kaikkeen nettideittailuun hyvin kielteisesti, eikä hän ollut käyttänyt koskaan mitään parinhakupalvelua.

Miehen paras ystävä oli löytänyt itselleen naisen palvelusta. Sen innoittamana mies itsekin perusti profiilin. Papinsaaren kehittelemän naisen persoona miellytti miestä kaikin tavoin. Nainen vastasi hänen kaikkia mahdollisia ihanteitaan.

– Mies vastasi hyvin henkilökohtaisella kirjeellä, jossa hän kertoi itsestään avoimesti lyyrisellä ja herkällä otteella. Se oli kuin täydellinen Ensitreffit alttarilla -osuma.

Toinen Papinsaaren kohdalle osunut tapaus oli avioeron kokenut nainen, jota puoliso oli pettänyt vuosia. Nainen luuli, ettei hän voisi koskaan enää kokea uutta romanssia.

– Sitten hän ihastui luomaani miesprofiiliin, ja miesviha nollautui. Tuli pitkä tilitys, että hän olisi valmis parisuhteeseen juuri tällaisen herkän miehen kanssa, jolle hän oletti kirjoittavansa.

Altti Papinsaari ei jatkanut viestittelyä enää. Hän kiitti rehellisistä vastauksista.

– Kerroin löytäneeni elävästä elämästä itselleni seurustelukumppanin ja toivotin kaikkea mahdollista hyvää jatkoon.

Eettisesti kyseenalaista?

Tutkija jää mietteliääksi valeprofiilien moraalista. Anne Holapan mielestä sopimusoikeudellisesti niiden luominen ja käyttäminen omassa deittipalvelussa voi ollakin laillista.

Asiasta saattaa olla maininta niin sanotusti pienellä painetussa osassa – siis sopimustieto-osassa, jota kukaan ei oikeasti lue, mutta joka pitää hyväksyä ennen kuin voi käyttää palvelua.

– Eettisesti ja moraalisesti se on vähintäänkin kyseenalaista. Ihmiset todellakin voivat hyväuskoisesti avautua asioistaan olettaen, että vastapuolena on todellinen henkilö. Luulisi, että kuvitellut profiilit lopulta kääntyvät itseään vastaan ja luovat palvelulle uskottavuusongelman, pohtii Anne Holappa.

Miesten ja naisten välinen epäsuhta

Altti Papinsaari muistelee, miten tietyt ammattiprofiilit erottuivat deittipalvelun käyttäjistä.

– Esimerkiksi naisopettajat, varsinkin kolmekymppiset, pistivät silmään. Heidän tarpeensa eivät tuntuneet kohtaavan henkisellä tasolla samanikäisten miesten kanssa.

Papinsaari kiinnitti huomiota myös miesten ja naisten väliseen määrälliseen epäsuhtaan. Vilpittömästi liikkellä olevia naisia oli monta kertaa enemmän kuin miehiä.

– Oletan, että deittipalvelujen pyörittäjät ovat tästä syystä pulassa. Kunnollista miesainesta ei tahdo löytyä.

Miehille ei olisi pahitteeksi tutustua hiukan Tommy Tabermannin runouteen. Sen tunteminen voisi toimia valttikorttina. Altti Papinsaari

Vapaita, sisäsiistejä kolmevitosia miehiä, jotka ovat kultturelleja ja kosmopoliitteja, saa Papinsaaren mukaan etsiä. Tarjonta ei vastaa tarvetta.

– Oman kokemukseni mukaan miehille ei olisi pahitteeksi tutustua hiukan Tommy Tabermannin runouteen. Sen tunteminen voisi toimia valttikorttina.

Tutkija Anne Holappakin vahvistaa epäsuhdan sukupuolten määrissä, tosin täysin toisin päin.

– Miehiä on aina ollut deittipalveluissa enemmän kuin naisia. Myös oma aineistoni vuodelta 2012 tukee tätä.

Holappa tietää, että deittipalvelujen sukupuoli- ja ikäjakaumasta sekä koulutus- ja ammattiryhmistä on kansainvälisellä tasolla olemassa paljonkin tietoa. Suomeen tilastojen soveltaminen ei kuitenkaan välttämättä toimi.

– Omassa aineistossani nuoret naisopettajat eivät olleet mitenkään erityisen suuri ryhmä. Edes akateemisen koulutuksen saaneita ei voi nimetä enemmistöksi.

Väestötieteelliset osuudet voivat vaihdella paljonkin eri deittisivustoilla, sillä ne on usein kohdistettu tietyille ryhmille – esimerkiksi luonnossa viihtyville sinkuille (vaellussinkut), metallimusiikista kiinnostuneille tai 50+-vuotiaille.

Nopeasti kasvokkain vai ensin kunnon viestittelyt?

Deittipalvelujen käyttäjiin liittyy toinenkin asia, joka jakaa mainosammattilaisen ja digitaalisen kulttuurin tutkijan näkemykset.

Altti Papinsaari suosittelee painokkaasti, että deittipalvelussa kannattaa hyvinkin nopeasti lopettaa kirjoittelu ja pyytää henkilökohtaista tapaamista.

– Kirjoittaminen voi syöstää odotukset väärille raiteille. Siksi sanon: tavatkaa toisenne nopeasti!

Tutkija taas vetoaa tutkimuksellisen näytön puutteeseen siitä, että deitti kannattaisi tavata mahdollisimman nopeasti. Se lienee persoonakysymys.

– Jos haluaa varmistaa halunsa tapaamiseen, miksi ei kirjoittelisi ensin pitempään. Jos taas pelkää muodostavansa epärealistisen kuvan kirjoittelemalla, miksi ei ehdottaisi tapaamista pian. Ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia, sanoo Anne Holappa.

Onko sinulla kokemuksia tekaistuista profiileista deittipalveluissa? Voit kommentoida aihetta Yle Tunnuksella. Keskustelu sulkeutuu 8.3. kello 23.

Lue lisää:

Jasmin Rautiainen, 30, uupui nettideittailuun, kuten moni muukin nuori aikuinen – Vuosi Tinderissä oli järkytys

Nettihuijaukset lisääntyvät varoituksista huolimatta – lue poliisin aitoja esimerkkejä romanssihuijareista

Suosittu, vain yli 50-vuotiaille tarkoitettu Disco K-50 -tapahtuma on peruttu Helsingissä ensi viikonloppuna koronaviruksen vuoksi.

Disco K-50:tä järjestävä Lilu Nissinen-Turja sanoo perumispäätöksen syntyneen tapahtuman ikärakenteen vuoksi. Hän sanoo keskustelleensa asiasta Vanhan ylioppilastalon johdon kanssa, ja he tulivat yhdessä nopeasti siihen päätökseen, että peruminen olisi viisasta.

– Tämä voi olla hätävarjelun liioittelua, mutta me olemme kaikki yli 50-vuotiaita ja perussairauksia on kertynyt. Ajattelin, että olisi viisainta perua seuraava disko, sanoo Nissinen-Turja.

Jo vuonna 2006 perustettuun, kerran kuukaudessa Vanhalla ylioppilastalolla järjestettävään tapahtumaan osallistuu 700:sta yli tuhanteen ihmistä. Ainakaan tähän mennessä ei ole tiedossa, että Suomessa olisi peruttu isoja yleisötapahtumia koronaviruksen vuoksi.

Disko järjestetään seuraavan kerran huhtikuussa. Silloin tilanne voi olla koronaviruksen suhteen jo aivan toinen, Lilu Nissinen-Turja pohtii.

Suomessa on todettu lauantaihin mennessä 19 koronavirustartuntaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan vakavia tautitapauksia ja kuolemantapauksia on havaittu eniten yli 60-vuotiailla, joilla on jokin perussairaus, kuten diabetes tai sydän- ja verisuonitauti.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrottiin aiemmin tällä viikolla, että Suomessa ei ole tarvetta yleisötapahtumien rajoittamiseen.

Lue lisää:

Suomessa todettu neljä uutta koronavirustartuntaa

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Italiassa rajoitetaan paikoin liikkumista, Egyptin karanteenialuksella jo 45 tartuntaa

Mitä uudesta koronaviruksesta tiedetään nyt? Asiantuntija vastaa

Helsingin ja Pietarin välillä kulkevien Allegro-junien matkustajilta on koronavirustilanteen vuoksi ryhdytty mittaamaan kuumetta, kertoo VR verkkosivuillaan. Kuumemittauksia tekevät Venäjän viranomaiset, ja niitä tehdään vain Venäjän alueella.

Mittaukset alkoivat maaliskuun alusta, kertoo VR:n viestintäjohtaja Tatu Tuominen STT:lle.

Käytännössä terveysviranomaiset nousevat junan kyytiin Viipurissa tai Pietarissa ja kävelevät junan läpi mitaten matkustajilta kuumetta kaukomittauslaitteilla. Jos matkustajalla havaitaan kuumetta, hänet voidaan ohjata jatkotutkimuksiin sairaalaan Pietarissa.

VR:n mukaan kuumemittaukset Allegro-junissa ovat satunnaisia. Tuomisen käsitys on, että kuumetta voidaan mitata sekä Helsingin että Pietarin suuntaan matkustavilta.

– Tämä ei vaikuta meidän liikennöintiaikatauluihimme tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan, Tuominen sanoo.

Päätöksen kuumemittausten aloittamisesta teki Venäjän terveysviranomainen, joka vastaa Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL).

Toistaiseksi Allegro-junissa ei ole havaittu koronavirustapauksia.

Lue lisää:

Suomessa todettu neljä uutta koronavirustartuntaa

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Kiina sulkee suurimman väliaikaissairaalansa, suomalaiset pääsivät pois Teneriffan karanteenihotellista

Mitä uudesta koronaviruksesta tiedetään nyt? Asiantuntija vastaa

Suomalaisnuoria saattaa odottaa uudenlainen asevelvollisuus, jossa naistenkin pitää osallistua kutsuntoihin ja kaikille tulee velvollisuus suorittaa kansalaispalvelus.

Sen lisäksi kasarmin ovet voivat aueta miehille, joita armeija ei nykyisin ota riveihinsä.

Tämä selvisi, kun Yle kysyi eduskuntapuolueista kantoja asevelvollisuuden tulevaisuuteen. Sitä alkaa pohtia laaja parlamentaarinen komitea, johon kaikki eduskuntapuolueet ovat valinneet edustajansa.

Suomen nykyisessä mallissa, jossa miehet ovat asevelvollisia ja naiset voivat hakeutua palvelukseen vapaaehtoisina, on hallituksen mielestä uudistamisen tarvetta. Sitä olisi muutettava niin, että yhdenvertaisuus paranee ja maanpuolustustahto pysyy yllä.

Nykyisin vain kaksi kolmasosaa miehistä suorittaa asepalveluksen ja yhä useampi nuori kokee, että nykyinen järjestelmä ei ole tasa-arvoinen.

Nyt valittu komitea pohjustaa eri malleja päätöksenteon pohjaksi. Aikaa on ensi vuoden lokakuun loppuun.

Ylen kyselyyn vastasivat komitean puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.), varapuheenjohtaja Joonas Könttä (kesk.) sekä jäsenet Tuula Väätäinen (sd.), Jari Ronkainen (ps.), Hanna Holopainen (vihr.), Jari Myllykoski (vas.), Eva Biaudet (r.), Päivi Räsänen (kd.) ja Harry Harkimo (liik.).

Kysymyksiin vastanneista Ilkka Kanerva ei ryhmän puheenjohtajana halunnut ottaa tiukkaa kantaa vastaamalla kysymyksiin kyllä tai ei. Samoin SDP:n Tuula Väätäinen jättää puolueen linjan avoimeksi.

Kutsunnat ja kansalaispalvelus ottaisivat naiset mukaan

Komiteaan valitut poliitikot tukevat etenkin kutsuntojen laajentamista. Keskustan, perussuomalaisten, vihreiden, RKP:n, kristillisdemokraattien ja nyt-liikkeen edustajat ulottaisivat kutsunnat myös naisille.

Kokoomus ei halua lukita kantaansa, mutta suhtautuu asiaan positiivisesti, samoin SDP. Vasemmistoliitto jättäisi kutsunnat naisille vapaaehtoisiksi.

Perustelut kuuluvat, että kutsuntojen laajentaminen olisi keino parantaa tasa-arvoa ja markkinoida armeijaa naisille. Kutsunnat olisi eri puolueiden mielestä myös keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Myös armeijaa käymättömien nuorten muutaman kuukauden mittaiselle kansalaispalvelukselle löytyy puolueista kannatusta, mutta kysymys jakaa kantoja enemmän kuin kutsuntojen laajentaminen. Kuitenkin sekä keskustan, perussuomalaisten, vihreiden että RKP:n poliitikot olisivat kansalaispalvelukseen valmiita.

Ammattiarmeijaan Suomen ei pidä puolueiden mielestä siirtyä, vaan jatkossakin Suomea puolustaa asevelvollisten laajaan reserviin perustuva armeija.

Kansanedustajien vastaukset Ylen kysymyksiin löytyvät jutun loppupuoliskolta.

Armeijalle ropisee arvostelua valikoimisesta

Puolustusvoimat karsii nykyisin jo kutsuntavaiheessa ison määrän asevelvollisista terveyden tai mielenterveyden takia. 2000-luvulla puolustusvoimissa alettiin kutsunnoissa hylätä asepalveluksesta ne, joilla todennäköisesti olisi suuri riski keskeyttää palvelus.

Eduskunnassa on haluja muuttaa suunta.

– On menty huonompaan suuntaan, ja nyt on aika tarkastella onko suunta ollut oikea ja voitaisiinko sitä muuttaa takaisin yhdenvertaisempaan, vihreiden Hanna Holopainen sanoo.

Myös maavoimat on jo alkanut selvittää, voisiko nykyistä useammalle löytyä jokin tapa suorittaa asevelvollisuus. Kaikista ei tarvitse tulla etulinjan kiväärimiehiä, puolustusvoimissa arvioidaan.

Nykyisin palvelusluokkia on vain kaksi. Monella olisi haluja lisätä niitä.

– Jo tällä hetkellä on motivoituneita nuoria miehiä, jotka eivät pysty mutta haluaisivat. On tehtäviä, joissa ei tarvita jäätävän kovaa fyysistä kuntoa, perussuomalaisten Jari Ronkainen ajattelee.

Puolustusvoimat keskeytti vuosi sitten diabeetikkojen mahdollisuuden suorittaa varusmiespalvelus. Puolustusvoimat päätti viime kuussa, että he eivät jatkossakaan voi tulla asepalvelukseen.

– Esimerkiksi diabeetikkojen pitäisi pystyä suorittamaan kevyempi malli, jonkun toiminnan kautta. Näen, että se on väärä suunta mihin ollaan menossa, Ronkainen sanoo.

Siviilipalvelun tulevaisuus jakaa mielipiteet

Kansanedustajien vastauksista kävi ilmi, että puolueissa vallitsee tyytymättömyys nykyiseen siviilipalvelukseen. Syyt kuitenkin vaihtelevat.

– Siviilipalvelusmalli nykymuodossaan ei tuota yhteiskuntaa kriisitilanteessa täysimääräisesti hyödyttävää osaamista, sanoo ryhmän kokoomuslainen puheenjohtaja Ilkka Kanerva.

Nykyisellään siviilipalvelus on aina vajaan vuoden mittainen, vaikka asepalveluksesta pääsee vähimmillään puolessa vuodessa.

Perussuomalaisten Jari Ronkainen panisi miehet yhä joko varusmies- tai siviilipalvelukseen, jonka kestoa hän ei lyhentäisi. Siviilipalveluksen pitäisi kuitenkin tukea hänen mukaansa enemmän sitä, että yhteiskunta selviää kriisiaikana.

Vihreillä on päinvastainen ajatus siviilipalveluksen pituudesta.

– Meillä on haasteena, että siviilipalvelus on pidempi kuin lyhin asepalvelus, mikä ei välttämättä ole oikeudenmukaista, kansanedustaja Hanna Holopainen sanoo.

Näin edustajat vastasivat: Kannatatko kutsuntoja kaikille, sekä miehille että naisille?

Ilkka Kanerva, kokoomus

Kutsunnat voisivat olla instrumentti, jonka avulla jokainen voisi valita tapansa, jolla kantaa kortensa kekoon. Valintapaletissa voisi olla esimerkiksi kansalaispalvelus ja naisten vapaaehtoinen asepalvelus.

Tuula Väätäinen, SDP

Kutsuntojen laajentamista koko ikäluokalle olisi hyvä arvioida ja asiaa tarkastella osana komiteatyötä.

Jari Ronkainen, perussuomalaiset

Kyllä. Kutsunnat ovat viimeinen paikka, missä kaikista nuorista saa kopin esim. sote-palveluiden ja etsivän nuorisotyön toimesta. Puolustusvoimille se on tärkeä rekrytointikanava, naisten mukanaolon myötä asepalveluun potentiaalisten määrä kasvaa. Kutsuntoihin osallistuminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että määrätään palvelukseen.

Joonas Könttä, keskusta

Kyllä. Kutsunnat kaikille tarjoaisi jo sinällään mahdollisuuden kehittää maanpuolustustahtoa. Samalla se toimisi koko ikäpolven ”tsekkauspisteenä”, jossa voitaisiin selvittää nuoren tulevaisuudensuunnitelmia, onko työ- tai opiskelupaikkaa, miten elämässä yleensä menee ja miten nuorta voitaisiin tarvittaessa auttaa.

Hanna Holopainen, vihreät

Kyllä. Kutsuntojen pakollisuus veisi järjestelmää tasa-arvoisempaan suuntaan. Kutsunnat lisäisivät naisten tietämystä armeijasta ja maanpuolustuksesta, mikä todennäköisesti lisäisi asepalveluksen suorittavien naisten määrää. Kutsunnat ovat nuorten miesten osalta osoittautuneet myös tehokkaaksi keinoksi ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Naisille pakollisten kutsuntojen myötä koko ikäluokka tulisi näiden ennaltaehkäisevien palvelujen piiriin.

Jari Myllykoski, vasemmistoliitto

Kannatan kutsuntoja kaikille mutta naisille osallistuminen kutsuntatilaisuuteen olisi vapaaehtoinen. Näin puolustusvoimille tulee mahdollisuus lisätä tiedotusta naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta.

Eva Biaudet, RKP

Kyllä. Tämä voisi olla yksi keino parantaa naisten edellytyksiä suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus. Samalla on parannettava tasa-arvotyötä puolustusvoimissa ja lisättävä tietoisuutta naisten asepalveluksesta.

Päivi Räsänen, kristillisdemokraatit

Kyllä. Se toki tuottaa lisää kustannuksia, mutta koko ikäluokan tavoittaminen tehokkaasti kutsuntojen kautta mahdollistaisi naisten vapaaehtoisen asepalveluksen markkinoinnin. Ikäluokat ovat tulevaisuudessa pienempiä, joten naisten määrä voisi kasvaa nykyisestä. Koko ikäluokan kohtaamisella ehkäistäisiin esimerkiksi nuorten syrjäytymistä, tarjottaisiin ohjausta ja voitaisiin ohjata apua tarvitsevat nuoret oikeiden palveluiden piiriin.

Harry Harkimo, nyt-liike

Kyllä. Kutsunnat voisi järjestää koko ikäluokalle, mutta naisilla voisi olla vapaaehtoinen asepalvelus. Naisia voisi myös kouluttaa siihen, millaiset kriisinhallinnan olosuhteet ovat.

Kannatatko kansalaispalvelusta?

Ilkka Kanerva, kokoomus

Parlamentaarisessa komiteatyössä on tarkoitus selvittää laajasti vaihtoehtoisia malleja aseelliselle palvelukselle. Siviilipalvelusmalli nykymuodossaan ei tuota yhteiskuntaa kriisitilanteessa täysimääräisesti hyödyttävää osaamista.

Ajatus kansalaispalveluksesta on ilman muuta selvittämisen arvoinen, mutta asevelvollisuusjärjestelmän korvaajaksi siitä ei ole. Nämä kaksi mallia voisivat ennemminkin täydentää toisiaan kokonaisturvallisuuden periaatteen mukaisesti. Taloudellisia vaikutuksia ei kuitenkaan pidä unohtaa ja järjestelmän on perustuttava tunnistettuun tarpeeseen.

Tuula Väätäinen, SDP

Yleistä asevelvollisuutta tulee kehittää siten, että sillä turvataan jatkossakin Suomen uskottava puolustus. ”Kyllä” vastaus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että suhtaudun myönteisesti osana komiteatyötä tehtävään arviointiin kansalaispalveluksesta.

Jari Ronkainen, perussuomalaiset

Kyllä. Naisille olisin valmis kannattamaan kriisivalmiuden ylläpitämiseksi perusvarautumistaitojen oppimista ja kriisiajan harjoittelua lyhyen kansalaispalveluksen aikana. Miehille olisi jatkossa joko siviilipalvelus tai varusmiespalvelus. En kannata siviilipalveluksen lyhentämistä. Siviilipalvelusta tulisi kehittää myös siten, että se suuntautuisi entistä vahvemmin yhteiskunnan kriisiajan toimintojen tukemiseen.

Joonas Könttä, keskusta

Kyllä. Kansalaispalvelus voisi nojautua kriisi- tai sotatilanteessa tarvittavien taitojen oppimiseen, jotka turvaisivat yhteiskunnan toimintakykyä kriisitilanteissa ja parantaisivat huoltovarmuutta.

Hanna Holopainen, vihreät

Kyllä kannatan. Tätä kannattaisi ainakin perusteellisesti selvittää. Se lisäisi tasa-arvoa ja tukisi kokonaisturvallisuutta. On nähtävissä, että yhteiskunnan on varauduttava yhä moninaisempaankirjoon erilaisia uhkia. Olisi hyvä, jos koko ikäluokalla olisi hyvät perustiedot ja -taidot häiriö- ja poikkeutilanteissa toimimisesta. Olisimme paremmin suojassa moninaiselta hybridivaikuttamiselta, joka voi kohdistua esimerkiksi sosiaalisen median kautta kehen tahansa.

Jari Myllykoski, vasemmistoliitto

Näillä tiedoilla on aivan liikaa avoimia kysymyksiä. Miten tämä vaikuttaa erityisesti naisten asemaan? Onko elinkeinoelämällä valmiuksia ja mahdollisuuksia?

Eva Biaudet, RKP

Kyllä - jos kansalaispalvelusta voidaan suorittaa esimerkiksi järjestötyössä tai muussa yleishyödylisessä palveluksessa, kotimaassa tai vaikka kehitysyhteistyössä.

Päivi Räsänen, kristillisdemokraatit

En kannata useiden kuukausien kansalaispalvelusta, koska nykyinen järjestelmä on lähtökohtaisesti hyvä. Naisia tulisi houkutella lisää palvelukseen paikkaamaan pienentyviä ikäluokkia. Resursseja ei tulisi suunnata rinnakkaisen järjestelmän luomiseen, vaan nykyisten varusmiesten/naisten tulotason parantamiseen esim. palauttamalla kotiuttamisraha.

Harry Harkimo, nyt-liike

Ei. On hyvä lisätä tietoisuutta naisille osallistua maamme kokonaisturvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Reserviläisliitto katsoo tämän riittäväksi ja esittää kokonaisratkaisuksi turvallisuuden infopäivää, jossa tutustuttaisiin viranomaisiin sekä heitä tukeviin vapaaehtoisjärjestöihin

Kannatatko palveluskelpoisuusluokkien lisäämistä?

Ilkka Kanerva, kokoomus

Puolustusvoimilla on lukuisia erilaista osaamista edellyttäviä tehtäviä, joiden fyysiset ja psyykkiset suorituskykyvaatimukset vaihtelevat. Jo nykyisellään puolustusvoimat tarjoaa palvelukseen astuville erilaisia erikoistehtäviä esimerkiksi kyberturvallisuuteen ja informaatioteknologiaan liittyen. Jokaisen varusmiehen ei välttämättä tarvitse olla etulinjan taistelija, vaikka tarve heille ei luonnollisestikaan ole poistumassa mihinkään. Maanpuolustustyössä on tärkeää tarkastella osaamistamme kokonaisuutena.

Tuula Väätäinen, SDP

Yleistä asevelvollisuutta tulee kehittää siten, että sillä turvataan jatkossakin Suomen uskottava puolustus. Kysymyksessä esitetty asia on sellainen, jota olisi hyvä arvioida ja tarkastella osana komiteatyötä.

Jari Ronkainen, perussuomalaiset

Kyllä. Jo nyt on nuoria, joilla on kova maanpuolustustahto ja halu palvella puolustusvoimissa, joiden palvelukelpoisuus kuitenkin rajataan terveyssyistä pois. Tehtäviä maanpuolustuksen saralla on kuitenkin paljon ja osassa tehtävistä pärjää, vaikka terveydentilassa olisikin rajoitteita.

Joonas Könttä, keskusta

Kyllä. Nykyaikaisen kriisin- tai sodanaikana tarvittavien taitojen kirjo on laajentunut ja täten erilaiset tehtävät mahdollistavat palveluskelpoisuuksien lisäämisen. Uusissa tehtävissä voi olla erilaisia palveluskelpoisuusluokkia ja ne mahdollistaisivat varusmiespalveluksen suorittamisen laajemmalle joukolle.

Hanna Holopainen, vihreät

Kyllä kannatan. Nykyinen järjestelmä sulkee ulkopuolelle suuren joukon motivoituneita nuoria, joilla on esimerkiksi joku sairaus, vamma tai rajoite. Olisi kokonaisuuden kannalta järkevää ottaa mieluummin heidät mukaan, eikä jättää heidän potentiaaliaan kokonaan hyödyntämättä. Yhdenvertainen yhteiskunta etsii keinoja mahdollistaa yksilöiden osallistumista.

Jari Myllykoski, vasemmistoliitto

Kannatan, mutta sanoisin sen toisin: sillä mahdollistettaisiin useammalle miehelle mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus. Tässä kohtaa pitää mahdollistaa kansalaispalvelus.

Eva Biaudet, RKP

Olisi hyvä selvittää, miten varusmiespalveluksen/kansalaispalveluksen voisi suorittaa kykyjään vastaavasti, vaikka ei ehkä fyysisesti pystyisi suorittamaan tavanomaista varusmieskoulutusta.

Päivi Räsänen, kristillisdemokraatit

Kyllä. Palveluskelpoisuusluokkien lisääminen laajentamalla B-luokitusta on hyvä asia. Puolustusvoimissa on paljon tehtäviä yhä teknistyvämmässä sodankäynnissä, joissa ei tarvita erinomaista kuntoa vaan esim. tietoteknistä osaamista. Tämä potentiaali tulisi hyödyntää entistä paremmin.

Harry Harkimo, nyt-liike

Ei, mutta olen tosi huolissani keskeytyksistä. Niille pitäisi tehdä jotain.

Ohjaaja, näyttelijä ja laulaja Anu Hälvä ennustaa, että laitosteatterijärjestelmä tulee murenemaan nykymuodossaan. Hälvä sanoo, että kehitys tapahtuu hiljalleen, pala palalta, mutta se on väistämätön.

– Teatteri on murroksessa. Pitäisikö jopa sanoa, että onneksi, Hälvä toteaa.

– Luulen, että hiljalleen, pala palalta laitosteatterijärjestelmä tulee muuttumaan avoimempaan suuntaan ja monimuotoisemmaksi. Olen vakuuttunut, että uudenlaiset toimintamuodot ja avoimemmat ovet sekä suurempi vaihtuvuus tulevat vielä jonain päivänä olemaan teatterissa arkipäivää, hän ennakoi.

Hälvä ohjaa parhaillaan Seinäjoen kaupunginteatteriin Peppi Pitkätossu -musiikkinäytelmää. Hän itse on pystynyt työllistämään itsensä ilman työttömyyspäiviä lähes kolmekymmentä vuotta sen jälkeen kun jäi vapaaksi näyttelijäksi 90-luvun alussa.

Hälvän mukaan on kuitenkin nurinkurista, että ammattitaitoisista näyttelijöistä 65 prosenttia eli noin kaksi kolmasosaa elää vapaalla kentällä. Laitosteatterien ovet on tältä porukalta suljettu, koska vierailijoita ei pystytä juuri ottamaan.

Osin kehitystä selittää kuntien ja valtion tiukka talous.

– Vapaalla kentällä eletään lähes ilmaistyöllä tai hyvin hyvin pienillä palkkioilla, Anu Hälvä kritisoi.

– Paine on niin suuri, että mureneminen tapahtuu väistämättä jollakin tavalla. Näin pikkiriikkinen kakku jaetaan vähän tasaisemmin, Hälvä toteaa.

Näyttelijäliitto ei pidä todennäköisenä

Tekeillä oleva esittävien taiteiden valtionosuusuudistus säilyttää nykyisen järjestelmän. Suuria muutoksia ei ole tulossa. Lisärahalla voidaan kuitenkin lisätä uusia ryhmiä rahoituksen saajiksi.

Tällä hetkellä valtion tukea saa 47 teatteria. Lisäksi 50 teatteria ja ryhmää saa valtion harkinnanvaraista avustusta.

Suomen näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko ei pidä laitosteatterien määrän romahtamista kovin pikaisena tulevaisuudenkuvana.

– Ei tällainen näytä ihan lähitulevaisuudessa tapahtuvan.

– Valtionosuusuudistuksen yksi periaate on saavutettavuus. Käytännössä se tarkoittaa, että ympäri Suomen tulee olemaan teattereita, kunhan myös kunnat vastaavat omasta rahoitusosuudestaan.

Kuusikon mukaan on luontevaa, että jos teatterissa esitetään näytelmiä, siellä pitää myös olla näyttelijöitä. Kaikkialla ympäri Suomea ei ole tarjolla koko ajan freelancereita, joten järkevää on hoitaa palkkaus kiinnityksillä ja täydentää sitä vierailevilla näyttlijöillä.

Kuusikko myöntää, että laitosteattereista on leikattu rahoitusta kymmenen viime vuoden aikana nimenomaan näyttelijöiden palkkaamisesta. Liiton selvityksen mukaan viidennes vapaista näyttelijöistä kuitenkin ottaisi mielellään kiinnityksen laitosteatterista, mikäli sellaisia tulisi tarjolle.

Toisaalta kiinnityksiä myös kartetaan, perhesyistä tai muuten. Kiinnitys laitosteatterissa tarkoittaa, että sitoutuu esityksiin ja harjoituksiin kahdesti päivässä, kuutena päivänä viikossa.

Laitosteatterit ovat Kuusikon mukaan kuitenkin etenkin nuorille näyttelijöille hyviä mahdollisuuksia oppia.

– Tehtävää on paljon ja siellä näkee teatterin koko kierron.

VR:n vaunut putsattiin koronaviruksen pelossa, tartunnasta epäilty pelkää leimautuvansa: "En uskaltanut kertoa edes äidilleni"

Koronavirukseen sairastuneiden yksityisyydensuoja on koetuksella tautiin kohdistuvan poikkeuksellisen kiinnostuksen takia.

Kari Enqvistin kolumni: Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkään muuttunut

Meillä jokaisella on vastuu maailmasta ja toisistamme. Vain luuseri sanoutuu joukosta irti, jyrähtää kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist kolumnissaan.

Suomen talvissa on tapahtunut 60 vuoden aikana hätkähdyttävä muutos – katso animaatiosta, miten kotiseutusi talville on käynyt

Selvitimme Ilmatieteen laitoksen avulla, miten talvet ovat muuttuneet 1960-luvulta tähän päivään. Tästä jutusta voit käydä katsomassa vaikka joka talven tiedot haluamaltasi alueelta.

Tinder-treffeillä Barcelonassa ymmärsin, miksi naiset rynnivät kaduille naistenpäivänä

Arkea maailmalta: Feminismi on rantautunut Espanjaan, mutta monille se tarkoittaa edelleen ääriajattelua, kirjoittaa Ylen Barcelonan-toimittaja Maija Salmi.

Pekka Lundmark palaa juurilleen – Nokia saa kipparikseen digi-intoilijan, joka puhuu selvästi, oppii nopeasti ja juoksee kuin jänis

Entiset ja nykyiset alaiset kiittelevät Lundmarkia nykyaikaiseksi ja avoimeksi johtajaksi.

Toukokuisiin presidentinvaaleihin valmistautuva Puolan presidentti on allekirjoittanut lain, joka antaa maan yleisradioyhtiölle 450 miljoonaa euroa lisää rahaa. Summalla korvataan niitä menetyksiä, joita lupamaksurahoituksen vähentyminen on aiheuttanut, kertoo uutistoimisto AP.

Johtavaa Laki ja oikeus -puoluetta edustavan Andrzej Dudan arvioidaan näin kustantavan myös omaa uudelleenvalintakampanjaansa, sillä julkisen palvelun yhtiö toimii nykyisin Puolan vallanpitäjien äänitorvena.

Oppositio on arvostellut yleisradioyhtiölle annettua rahasummaa, ja vaatinut varojen käyttämistä syöpähoitoihin. Pääministeri Mateusz Morawiecki on torjunut opposition vaatimukset huomauttamalla, ettei kaikkia nykyisiäkään syöpähoitoihin korvamerkittyjä varoja ole käytetty.

Puolan hallitus puolustaa yleisradioyhtiön avokätistä tukemista sillä, että näin se tasapainottaa oppositiohenkisen yksityisen median uutisointia. Hallituksen mielestä yksityinen media on jopa äärimielinen hallitusta vastustaessaan.

Puolan valtaapitävien tiukentunut ote julkisen palvelun TVP-yhtiöstä on osaltaan pudottanut Puolan sijoitusta lehdistönvapautta mittaavissa listauksissa. Esimerkiksi Toimittajat ilman rajoja -järjestö kutsuu TVP:tä hallituksen propagandistiseksi äänitorveksi.

Toimittajat ilman rajoja arvostelee Puolan yleisradioyhtiötä niiden toimittajien erottamisesta, jotka eivät suostu uutisoimaan hallituspuolueesta kritiikittömästi ja myötäsukaisesti. Järjestön lehdistönvapauslistauksessa Puola on nyt sijalla 59. Suomi on samassa listauksessa sijalla kaksi.

Matti Perälä on aamuvirkku baarimikko.

Takana on iltavuoro, mutta Perälä on herännyt puoli seitsemältä. Kahvi tuoksuu, eikä äreydestä ole tietoakaan.

Todennäköisesti tuhannet tuntevat Perälän kasvoilta, sillä hän on ollut Jyväskylän baari Vakiopaineen tiskin takana jo 25 vuoden ajan: kolme vuotta ekstraajana, 22 vuotta vakituisena työntekijänä. Niistä viimeiset kahdeksan vuotta hän on omistanut baarin vaimonsa Pauliina Siekkisen kanssa.

Keskustassa sijaitseva Vakiopaine on nähnyt kaiken. Se on nimetty milloin kommunistien juottolaksi, milloin anarkistiluolaksi ja hippien ja hörhöjen pesäksi.

Nyt ilmassa on muutoksen vire. Baarin liiketila on myynnissä. Voisiko joku ostaa Vakkarin ja muuttaa sen vaikka kenkäkaupaksi?

Ja minne Perälä, Vakiopaineen nykyinen isä, menisi?

Yleinen olohuone on myynnissä

Aamutuimaan baari on typötyhjä. Tuolit on pinottu säntillisesti pöytien päälle. Ilmassa oleva kardemummakahvin tuoksu on leijunut Vakkarissa jo vuosikymmeniä.

Joka kaupungilla on oma legendaarinen juottolansa, mutta harvasta on tehty kirjaa. Vakiopaineen 25-vuotishistoriikkia lukemalla voisi voittaa namedroppailun SM-kisat (Helsingin Sanomat). Muistoja siinä kertovat muun muassa Ismo Leikola, Touko Aalto, Litku Klemetti ja Pekka Vahvanen. Alivaltiosihteeri-sarjan sketsiinkin Vakiopaine pääsi jo aloitusvuosinaan.

Kolme jyväskyläläistä nuorta aikuista päätti perustaa kulttuuriporukoille sopivan kantapaikan 1992. Käypä tila Vakiopaineelle löytyi osoitteesta Kauppakatu 6. Se on Jyväskylän Yläkaupunkialuetta, taiteilijoiden ja vaihtoehtopiirien tyyssijaa (Jylkkäri), ja siinä Vakkari on yhä.

Vertailun vuoksi: viimeisen seitsemän vuoden aikana on Jyväskylässä aloittanut noin 250 anniskeluluvallista paikkaa ja lopettanut 220. Sitä vanhemmat tilastot eivät ole Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alkoholilupahallinnon mukaan luotettavia.

Vakiopaineeseen tullaan kuin avokonttoriin. Sermejä tai intiimejä looseja ei ole. Sama tila toimii keikkapaikkana. Kalustus haalittiin aikanaan perustajien kotoa, roskalavoilta ja kirppiksiltä. Osa pöydistä ja tuoleista on yhä samoja kuin 28 vuotta sitten.

Ei ihme, että jotkut kutsuvat Vakkaria olohuoneekseen (Jylkkäri).

Perälä ei ole sellainen elokuvista tuttu baarimikko, jolle kannattaisi mennä itkemään henkilökohtaisista asioistaan tuopin äärellä. Ei ainakaan, jos häntä ei tunne. Jos joku tuikituntematon tupsahtaa jutustelemaan tiskille, Perälä saattaa esittää olevansa kiireinen ja poistua puuhaamaan jotain.

– En hirveästi ole höpöttelijä, hän toteaa.

Kysymyksien esittäminen Perälälle on vähän kuin yrittäisi puristaa graniitista mehua, joskin graniitti-Perälä nauraa paljon ja esittää sarkastisia vastauksia vakavalla äänellä. Se keventää.

Tosin ensivastaus on monesti otettava pienellä varauksella. Sen jälkeen tulee lähempänä totuutta oleva vastaus – ehkä.

Esimerkiksi: millainen on Vakiopaineen keskimääräinen asiakas?

– Varmaan kommarit, hipit ja nistit, Perälä sanoo.

Sitten hän vakavoituu, mutta vain vähän.

– Täällä käy kaikenlaisia ihmisiä. Kuukausittain käy vanhempi porukka juomassa punaviiniä. Mielestäni he ovat juhlineet yhden jäsenen ysikymppisiä. Mahtavaa väkeä, Perälä lisää.

Jo vuosien ajan Perälä ja Siekkinen ovat antaneet baarille kasvot yrittäjä-omistajina. He eivät kuitenkaan omista itse liiketilaa, vaan ovat vuokralla.

Perälän mukaan pariskunnalla ei ole rahaa kiinteistön ostamiseen. Onko mahdollista, että joku ulkopuolinen ostaisi baarin? Mitä yleiselle olohuoneelle sitten tapahtuisi?

Kyseisen kiinteistön kaupoista vastaavan Realtrustin toimitusjohtaja Juha Takala kertoo, että paikasta on esitetty kyselyitä, ja hän käy keskusteluja mahdollisten ostajien kanssa. Lähtökohta on hakea paikalle omistaja, joka on halukas toimimaan nykyisen vuokralaisen kanssa. Riskiä toiminnan loppumisesta ei pitäisi olla.

Matti Perälän stoalaista olemusta mahdollinen liiketilan omistajanvaihdos ei juurikaan hetkauta. Kun asiaan ei voi vaikuttaa, ei siitä voi huolestuakaan.

– Suhtaudun asiaan sillä tavalla, että katellaan. Kaikilla asioilla on tarkoitus.

Punavihreä kupla ja kokoomusnuorten debatti

Vakkarissa on muutakin kuin kaljaa, kahvia ja paperikattokruunu. Aina silloin tällöin baarin pöytiin ilmestyy lappuja, joissa kerrotaan, että alakerran tiloissa on meneillään Ad Astra -ryhmän teatteriesitys. Baarissa on runoesityksiä ja taidenäyttelyitä. Keikkoja on tasaiseen tahtiin.

Perälä kertoo, että keikat valitaan lähinnä sen mukaan, mikä kutkuttaa yrittäjää. Kriteerit ovat kutakuinkin seuraavat:

– Ei mitään rokinpaskaa. Iisimmät hommelit.

Ne tarkoittavat Perälän mukaan sitä, että kovaäänisiä mölinäbändejä ei voida ottaa keikalle. Parven takana ylemmissä kerroksissa asuvat naapurit häiriintyisivät. Suhteet taloyhtiöön ovat hyvät, eikä niitä haluta rikkoa.

Tosin joskus on käynyt niinkin, että kellarin teatteriesitykset ovatkin häirinneet katutason asiakkaita. Vakkarin muistelmateoksessa kerrotaan, että aikanaan baarin alakerrassa esitetyssä Minä olen Adolf Eichmann _-_näytelmässä karjuttiin "Sieg heil!" useaan otteeseen. Kun baariasiakkaat olivat ääni väristen kyselleet baarimikko Perälältä syytä huutoon, tämä oli tyynesti vastannut, että alakerrassa on meneillään äärioikeiston kokous.

Vaikka vanhempi väki on viime vuosina ottanut kuppilan omakseen, keskimääräinen kävijä on Perälän mukaan edelleen yliopistohiihtelijä.

Vakiopaineen juhlakirja kertoo, että baarilla on maine punavihreän maailmankuvan omaavien paikkana. Esimerkiksi 1990-luvulla kommunistinuoret tapasivat pitää kokoontumisia baarin yläkerrassa. Toisaalta vuonna 2012 taas kokoomusnuoret päättivät pitää puolueiden nuoriso-osastojen debatin juuri Vakiopaineessa.

Lähtökohtaisesti kaikki ovat baariin tervetulleita, kunnes toisin todistetaan. Perälän mukaan Vakiopaine on taidemyönteinen kuppila kaikille ihmisille.

– Paitsi kusipäille, hän lisää.

Ja on joitakin poikkeuksia, joita Perälä ei varauksetta laskisi sisään.

– Mitään Odineita en ota tänne pyörimään. Ne takit voi jättää kotiin, Perälä sanoo.

Seiniltä ei löydy suoranaisia puoluepoliittisia logoja ainakaan tällä hetkellä. Taidenäyttelytauluja on, mutta vakiokalustoon kuuluvia koristeita näyttäisi keikkajulisteiden lisäksi olevan yksi. Se on ristipistotyö tekstillä stop deportations, eli pysäyttäkää pakkopalautukset.

Kun Perälältä kysyy Vakiopaineen tärkeimpiä ideologisia periaatteita, vastaus tulee ennen kysymyksen loppumista.

– Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Missä Vakiopaine on 10 vuoden päästä?

Siinä missä moni muu kuppila saattaa tavoitella somenäkyvyyttä ja luottaa viimeisimpiin uutuustrendeihin, Vakkari on baarien Pentti Linkola.

Puhelin toki löytyy, ja siihen ehkä vastataan. Facebook-sivujen vastausta voi joutua odottamaan, ellei joku satu olemaan hollilla. Perälä luottaa siihen, että asiakkaat löytävät ajankohtaiset tiedot ulko-oveen kiinnitetystä, tussilla kirjoitetusta paperista. Ilmeisesti se toimii: asiakaskunta uudistuu opiskelijakaupungissa itsestään.

– Puskaradio on ihan paras ja toimivin, Perälä toteaa.

Turha siis olettaa, että Vakiopaineella olisi hetikohta Instagram-tiliä tai että sisustusta vaihdettaisiin muodikkaammaksi. Perälän mielestä muutos on monesti pahasta.

Asiakkailta on tosin tullut yksi muutospyyntö. Se koskee miesten vessankopin ovea, jota ei tällä hetkellä ole lainkaan. Eräs asiakas pyyteli ovea muun muassa siksi, ettei tarvitsisi käydä toisessa baarissa kakalla kesken iltaa (Keskisuomalainen, vain tilaajille).

– Ovea on pyydelty aika montakin vuotta. Ei olla vielä keritty, Perälä toteaa.

Vakiopaineesta saa edelleen suodatinkahvia joka on maustettu kardemummalla. Sekin on kuulunut tarjontaan kaikki nämä vuosikymmenet (Jylkkäri). Kardemummapaketti on sentään vaihtunut, sillä sitä kuluu paljon.

Joitakin vuosia sitten Perälän puoliso Pauliina Siekkinen hankki erikoiskahvikoneen. Se ei koskaan päätynyt baariin asti. Perälä epäilee puolisonsa antaneen koneen jo pois, mutta kiistää jyrkästi olevansa se, joka päättää baarin asioista.

– En mä päätä mitään! Mutta erikoiskahvi on sellaista näpertelyä. Kahvi otetaan kahvina. Laten voi hakea alakaupungilta, hän sanoo hilpeästi.

Kehotuksen voi ottaa ainakin puolivakavasti, sillä Vakiopaineeseen saa tuoda omia ruokia. Baarin ruokatarjontaan kuuluu vain suolapähkinät, joten pizzalaatikkokasat pöydillä eivät ole harvinainen näky. Juomia ei saa tuoda, mutta ehkä alakaupungin latten kanssa voi kokeilla onneaan.

Perälä on katsellut asiakkaita ja keikkoja nyt 25 vuoden ajan. Hän uskoo, että vuosikymmenen päästä baari on yhä paikallaan ja samanlaisella meiningillä.

Vaikka hän ei enää jaksa intoilla ihan kaikesta, mitä Vakiopaineessa touhutaan, on välissä herkkiä hetkiä. Sellaisia, jolloin Perälä tajuaa baarin olevan "helvetin hieno paikka".

– Meinaa ruveta itkettää. Se on ehkä parasta tässä, Perälä kertoo.

Hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan kyseisiä hetkiä. Turhia ei höpötellä edelleenkään.

Jos Vakiopaine jostain syystä häviäisi huomenna, Perälä arvelee, että ihmiset olisivat hetken aikaa orpoja, ja perustaisivat sitten uuden baarin.

– Se muistuttaisi tätä. Minulle ei varmaan tapahtuisi mitään. Olisin taas työttömänä.

Kysymys on varhainen 51-vuotiaalle, mutta onko Perälä ajatellut, miten kauan jaksaa Vakiopainetta pyörittää?

– Olen ajatellut, että jos ainakin tämän viikon jaksaisi.

Odotukset ovat korkealla Ilmajoen musiikkijuhlien ensi kesän suurproduktiossa.

Ilmajoelle on valmistumassa jo ennakkoon paljon huomiota saanut uuden suomalaisen oopperan Hiljaiset perivät maan -kantaesitys.

Äärioikeistolaisen lapuanliikkeen ajasta 1929-1932 kertovan teoksen on säveltänyt professori Jukka Linkola. Libretto on Tuomas Parkkisen, joka myös ohjaa oopperan.

Oopperan ensi-iltaan on aikaa vielä yli kolme kuukautta, mutta talkoolaisille, oopperakuorolle ja opiskelijoille sen musiikki ja miljöö ovat jo lähes jokapäiväistä työtä. Lavasteet ja puvut valmistuvat, mutta ovat vielä suurelta yleisöltä tarkasti varjeltu salaisuus.

Lue seuraavaksi: Talonpoikaismarssi, punavangin ja nimismiehen tyttären rakkaustarina ja poika kyydittämässä isäänsä – Lapuanliike on oopperantekijöiden mukaan nyt ajankohtaisempi kuin koskaan

Puvut tehdään oppilastyönä

Hiljaiset perivät maan -oopperan puvustussuunnittelusta vastaa Leena Rintala, kuten monessa musiikkijuhlien viimeisimmistä teoksista.

Pukusuunnitelmat ja osa puvuistakin on jo valmiina. Osaa tehdään vielä muun muassa Seinäjoen Sedussa, missä tekstiili- ja muotialan ensimmäisen vuoden opiskelijat tekevät niitä oppilastyönä.

Leena Rintalalle työskentely opiskelijoiden kanssa on tuttua useammasta projektista. Hän toivoo, että tämänkin yhteistyön kautta opiskelijat kiinnostuisivat ompelualasta, jolla osaajia ja tekijöitä tarvitaan.

Opiskelijoille taas se, että ommellaan suoraan asiakkaalle ja asiakkaan toiveiden mukaan, on tärkeä osa opintoja.

– Nämä opiskelijat valmistuvat mittatilausompelijoiksi. Sillä ei elä, että ompelee itselleen, vaan tarvitaan asiakas ja asiakaskontakti, ammatinopettaja Ulla Åby sanoo.

Luokassa opiskelija Jaana Luhtala työstää lottapuvun mallia mukailevaa mustaa villahametta. Siitä tulee esiintymisasu oopperalaulaja Essi Luttiselle, joka on oopperassa Hilja Riipinen eli Hurja-Hilja. Yksi lapuanliikkeen johtohahmoista.

– Villa on materiaalina miellyttävä ja mukava työstää, Jaana Luhtala sanoo.

Samalla, kun puvut valmistuvat, opiskelijat käyvät läpi muodin historiaa. Muun muassa sitä, miltä 1920-luvun loppu ja 1930-luku ovat näyttäneet Suomessa, ja Lapualla.

– Hyvä, että me ykkösluokkalaisetkin saamme tehdä tälläistä projektia, vaikka emme ole vielä oppineet niin paljon, opiskelija Henni Kinnunen sanoo.

Varjeltu salaisuus

Leena Rintala ei paljasta kaikkea kesän oopperan puvuista. Salaisuudeksi jää esimerkiksi se, nähdäänkö lavalla sinimustia villapaitoja, joissa lapuanliikkeen johtajat monissa vanhoissa valokuvissa esiintyvät.

– Se jää nähtäväksi.

Lapuanliikkeeseen yleisesti yhdistettävä värimaailma, sininen ja musta, oopperassa kuitenkin näkyvät. Muun muassa.

Ulkoilmaoopperaa puvustettaessa pitää ottaa huomioon myös Kyrönjoen varteen rakentuvan lavastuksen pienet huoltotilat ja kesän vaihteleva sää. Vaikka sataisi, näitä vaatteita ei kätketä sadetakkien alle.

– Ennemminkin oikein kylmällä, tuulisella ja sateisella säällä on kertakäyttösadetakkeja leikattu ja kätketty asujen alle, Leena Rintala sanoo.

Kenttätoimikunta lavasteiden kimpussa

Ilmajoen musiikkijuhlille talkootyö on elintärkeää. Ollut koko 45-vuotisen historian ajan.

Tällä viikolla ovat MusAkat eli musiikkijuhlien naiset aloittaneet leipomiskökät niin, että kesän väliaikakahveilla riittäisi tarjottavaa ja esiintyjille sämpylät syötäviksi.

Oopperakuorot ovat harjoitelleet kantaesitystä jo loka-marraskuusta.

Myös kenttätoimikunta pääsi helmikuun lopussa lavasteiden kimppuun. Marjatta Kuivaston lavastussuunnitelmaa säädetään nyt Kyrönjoen varteen ooppera-areenalle sopivaksi.

– Tämä on haastava lavastus. Kohtauksia on Lapuan tuomiokirkolta Senaatintorille Helsinkiin. Lavasteet menevät osin jopa Kyrönjoen päälle, kuvailee kenttäpäällikkö Ari Hakoniemi kenttätoimikunnan kevään urakkaa.

Musiikkijuhlien kenttätoimikunnassa on 59 miestä. Aktiivisia, lähes joka päivä talkoisiin tulevia pari-kolmekymmentä.

Porukalla on lavasteiden rakentamisesta kokemusta yhteensä kymmeniä vuosia.

Ari Hakoniemikin on ollut mukana jo parikymmentä vuotta. Hän jää keväisin pois päivätyöstään vain tätä varten.

– Hyvä henki tänne houkuttaa. Ei siinä mitään muuta ole.

Lavasteet rakennetaan elementeiksi sisätiloissa Ilmajoen meijerillä ja kuljetetaan ooppera-areenalle koottaviksi huhtikuun puolivälissä.

Lavasteiden pitää sekä mahtua hallin ovesta ulos että olla kuljetettavissa Ilmajoen keskustassa ilman, että liikennemerkkejä ja muuta pitää purkaa niiden tieltä. Tämäkin on kantapään kautta opittu.

Jokainen porukassa tietää työpanoksensa merkityksen lopputulokselle.

– Olen aina sanonut, että ooppera on kuin iso palapeli. Jokainen palikka on osa kokonaisuutta, Hakoniemi sanoo.

Lue lisää: Äärioikeistolainen lapuanliike muilutti, murhasi ja terrorisoi – Jaakko Kosola on kuuluisaa sukua ja kantaa historian arpia mukanaan

Ooppera on yhteistyön tulos

Librestisti-ohjaaja Tuomas Parkkinen kuuli viikonloppuna ensimmäistä kertaa sekä Ilmajoen oopperakuoroa että lapsi- ja nuorisokuoroa, jotka molemmat ovat mukana teoksessa.

– Se kuulostaa erilaisia tunnelmia sisältävältä, melodiselta ja tarttuvalta musiikilta. Ennenkaikkea se kuitenkin kuulostaa tavattoman voimakkaasti tunteita herättävältä, Parkkinen kuvailee kuulemaansa.

Tuomas Parkkinen pyrkii ottamaan jo tekstejä tehdessään huomioon niiden sävellettävyyden. Valsiin tekstitetään kolmijakoisia sanoja, balladiin pitkiä vokaaleita.

Se, millaisina säveltäjä on tekstien tunnelmat kokenut ja millaiset sävelkulut tehnyt, on kuitenkin yllätys myös libretistille.

– Minulla on mielessäni jokaiselle kappalelle oma Ukko Nooa -rytmini, mutta täytyy antaa tunnustus professori Linkolalle, että hänen sävelensä ovat parempia kuin minun, Parkkinen naurahtaa.

Parkkinen muistuttaa, että teoksen valmistuminen on monen tahon yhteistyön tulos. Siinä juuri onkin työn hienous.

Ilmajoella on omanlainen tunnelmansa ja talkoolaisten panos näkyy, tuntuu – ja kuuluu.

Erityisesti libretisti-ohjaaja pitää kuorosta. Sekä elementtinä oopperassa että erityisesti Ilmajoen oopperakuorosta.

– On jännä kirjoittaa ihmisille, jotka tuntee ja joiden kanssa saa ruveta teosta työstämään. Sanoisin, että pitää olla vielä parempi kirjoittajana, kun joutuu kohtaamaan ihmiset, kuin että jättäisi sen käsistään ja ajattelisi, että ne hoitelevat tämän miten hoitelevat, Tuomas Parkkinen sanoo.

Tämä ei ole vain historiallinen aihe, vaan tämän kaltaista liikehdintää on ilmassa – valitettavasti. Tuomas Parkkinen

Tunteita, muistoja ja keskustelua

Lapuanliikkeen toimesta naulattiin työväentaloja kiinni eri puolilla Suomea. Koko ooppera alkaa Lapuan työväentalon naulaamisesta ja teosta on harjoiteltu Ilmajoen työväentalolla.

Muutenkin ollaan liikkeen syntysijoilla, Etelä-Pohjanmaalla.

Parkkinen on jo saanut palautetta ja varautunut siihen jatkossakin.

– Aihe herättää paljon muistoja ja keskustelua, sekä ennen kaikkea tunteita. Tämä ei ole vain historiallinen aihe, vaan tämän kaltaista liikehdintää on ilmassa – valitettavasti.

Teos seurailee lapuanliikkeen ajan tapahtumia. Historiateos se ei silti ole, vaan rakkaustarina, sillä Parkkisen mukaan juuri ihmisten tarinat ovat kiinnostavia.

Eikä liikkeen keskeisiä hahmojakaan unohdeta. Esimerkiksi lapuanliikkeen johtaja, Vihtori Kosola nähdään lavalla. Kosolan tulkitsee näyttelijä Taneli Mäkelä, jolla piti alunperin olla puherooli, mutta tekovaiheessa suunnitelma muuttui ja nyt Kosola myös laulaa.

– Kosola on niin merkittävä hahmo tällä alueella, että oli pakko löytää uusi kulma. Ja kun yleisö tulee katsomaan puhenäyttelijää ja tuleekin hetki, kun hän alkaa laulaa, se toimii tehokeinona, Parkkinen sanoo.

Sadan miehen marssi

Vaikka kökkäväki on jo työn touhussa, kesän juhlille kaivataan yhä lisää avustajia.

Musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Sari Hanka on etsinyt ja löytänyt kyydityksiin sopivan 1920-luvun mustan auton, joka kulkeekin vielä. Hakusessa on edelleen 1920 – 30 -lukujen autonromu, joka saadaan tuunata tehtävän mukaiseksi.

Myös lapuanliikkeen voimainnäytön eli kesän 1930 talonpoikaismarssin näyttämöllistämiseen kaivataan vielä lisävoimia.

– Tarvittaisiin sata miestä – nuoria ja salskeita. Vaikka toki ikäjakauma voi olla nuorista eläkeläisiin. Nyt saa ilmoittautua mukaan, Hanka sanoo.

Lue seuraavaksi:

Ilmajoen Musiikkijuhlien seuraava ooppera kertoo lapuanliikkeestä – kantaesityksen säveltää Jukka Linkola

Viikkojen talkoot kahdessa vuorossa – Mannerheim-oopperan lavasteilla on pituutta 60 ja korkeutta 10,5 metriä

Italia eristää useita maakuntia maan pohjoisosassa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Alueella asuu noin 16 miljoonaa ihmistä eli neljännes Italian väestöstä. Määräys koskee Milanoa ympäröivää Lombardian aluetta sekä ainakin 15 maakuntaa.

Pääministeri Giuseppe Conte kertoi puoliltaöin hallituksen päätöksestä, jonka mukaan näiden maakuntien alueelta ei saa poistua eikä niiden alueelle matkustaa. Conten mukaan rajoituksiin voidaan tehdä vain harvoja poikkeuksia, esimerkiksi sairaustapauksissa.

Rajoitukset tulivat voimaan heti sunnuntaina, ja rajoitusalueilla poliisilla on oikeus pysäyttää ihmisiä ja kysyä syytä heidän liikkumiseensa.

Määräysten soveltamisesta ei ollut sunnuntaiaamuna tarkkaa tietoa. Hallituksen asetuksessa ei mainita esimerkiksi tavaroiden kuljetusta alueelle tai sieltä pois.

Koronatartuntojen määrässä nähtiin Italiassa lauantaina suurin hyppäys epidemian aikana. Koronavirustartuntojen määrä lisääntyi Italiassa perjantain jälkeen yli 1 200 tapauksella. Tartunnan saaneita on nyt yli 5 800. Koronaviruksesta parantuneita kerrottiin lauantaina olevan lähes 600.

Koronavirukseen on kuollut Italiassa yli 230 ihmistä. Perjantaista kuolleiden määrä nousi yli 30:llä.

Ravintoloissa ja kaupoissa pidettävä metrin turvaväli

Italian järeät toimet jatkuvat 3. huhtikuuta asti eli vajaan neljän viikon ajan.

Pääministeri Conten mukaan koulut ja yliopistot pysyvät tuon ajan Pohjois-Italian eristysalueilla suljettuina. Alueella ei järjestetä minkäänlaisia kulttuuri-, urheilu- tai uskonnollisia tapahtumia eikä messuja. Myöskään häitä tai hautajaisia ei toistaiseksi järjestetä.

Elokuvateatterien, teatterien, pelihallien, bingojen ja yökerhon toiminta keskeytetään. Kuntosalit, uimahallit ja kylpylät on suljettava. Ammattimaiset urheilutapahtumat sallitaan, mutta niihin ei saa päästää yleisöä.

Kaupat sekä ravintolat ja kahvilat saavat olla auki kello 6–18, mutta omistajien on varmistettava, että asiakkaat pysyvät vähintään metrin päässä toisistaan. Kauppakeskukset on pidettävä suljettuina viikonloppuisin.

Uutista on korjattu klo 10.26: Lisätty karttaan puuttuneet kolme aluetta. Uutista on päivitetty klo 11.27: Lisätty hallituksen antaman asetuksen yksityiskohtia.

Lue täältä kaikki tuoreimmat tiedot koronaviruksen tilanteesta

Naistenpäivän kunniaksi on aika juhlistaa naisia ja naiseuden voimaa. Kokosimme visaan kysymyksiä ja tietoa, miten naisia on pelätty, palvottu ja kunnioitettu historian aikana ja millaisia myyttejä naiseuteen liittyy.

Patriarkaatti eli miesten valta on varsin tuore keksintö, vaikka toisin voisi luulla. Etenkin alkuperäiskansojen keskuudessa on yhä nähtävissä, miten naisten valta toimii.

Naisten voiman ja matriarkkojen historiaa avasivat visaa varten dosentti, kulttuurintutkija ja tietokirjailija Kaarina Kailo sekä dosentti, uskontotieteilijä ja tietokirjailija Risto Pulkkinen.

Lähteinä myös Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia ja Choo WaiHongin Naisten valtakunta - Kiinalaisen vuoristoheimon salattu maailma -teokset.

Testaa, kuinka hyvin tunnet naiseuden voiman!