MOSKOVA Venäjällä kansalaiset ottivat eilen sunnuntaina ympäri maata osaa niin kutsuttuihin vaaleihin.

Kun Venäjällä puhutaan vaaleista, oppositiosta tai itsenäisistä ehdokkaista, on syytä olla varuillaan. Venäläiset käyttävät näitä termejä usein omalla tapaa – ja monesti tarkoituksena on hämätä kuulijaa.

Otetaan esimerkiksi sunnuntaiset Moskovan paikallisvaalit.

Yleensä kaupunginvaltuuston vaalit eivät herätä intohimoja, mutta viime kesänä ne toimivat kimmokkeena suurimmalle opposition liikehdinnälle seitsemään vuoteen.

Nyt tarkkana!

Kun Venäjällä puhutaan oppositiosta, täytyy tehdä ero sen kanssa, onko kyse todellisesta, presidentti Vladimir Putinia kritisoivasta, niin sanotusta järjestelmän ulkopuolisesta oppositiosta vai duumassa istuvasta Putinia myötäilevästä, niin sanotusta järjestelmän sisäisestä oppositiosta.

Putinia tukevaan oppositioon kuuluu muun muassa “Suomen-syöjäksi” kutsuttu Vladimir Žirinovski. Hänen Venäjän liberaalidemokraattinen puolue LDPR on todellisuudessa äärinationalistinen ja se pitää yhtenä päävastustajanaan oikeaa liberaalipuolue Jablokoa.

Moskovassa Jabloko-puolueen tukemat kaikki neljä vaaleihin päästettyä ehdokasta valittiin valtuustoon. Samalla he olivat vaalien ainoat ehdokkaat, joita voi luonnehtia todellisiksi oppositioehdokkaiksi.

Vaaliviranomaiset sulkivat vaaleista ulos kaikki muut Putinin hallintoa avoimesti vastustavat poliitikot.

Kuka sitten sai eniten paikkoja Moskovan kaupunginvaltuustoon?

Virallisia tuloksia ei ole vielä vahvistettu, mutta Moskovan vaalilautakunnan mukaan vaalit voittivat itsenäisesti rekisteröityneet ehdokkaat. Yhteensä heitä oli 26.

Todellisuudessa lähes kaikkia itsenäisiksi kutsuttuja ehdokkaita pidetään nykyisen pormestarin, presidentti Putinin liittolaisen Sergei Sobjaninin kannattajina. Yhdeksän heistä istui viime kaudella kaupunginvaltuustossa Yhtenäisen Venäjän edustajina.

Moskovan paikallisvaaleihin ei tällä kertaa osallistunut muodollisesti yhtään ehdokasta Putinin tukipuolueena tunnetun Yhtenäisen Venäjän listalta. Valtapuolueen kannatus on Moskovassa niin heikko, että ehdokkaat katsoivat parhaaksi ottaa siihen etäisyyttä.

Entä kuinka oppositio pärjäsi vaaleissa?

Venäjän median mukaan oppositio sai 20 paikkaa 45:stä. Silloin tarkoitetaan niitä ehdokkaita, joita oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi kehotti kannattajiaan äänestämään Moskovassa.

Navalnyi ei ole onnistunut rekisteröimään omaa puoluettaan, eikä häntä lähellä olevia ehdokkaita päästetty vaaleihin. Siksi oppositiojohtaja pyysi seuraajiaan äänestämään ”järkevästi”.

Toisin sanoen hän pyrki keskittämään Putinia vastustavan opposition äänet sellaisille vaaleihin hyväksytyille ehdokkaille, joilla oli parhaat mahdollisuudet voittaa vaalipiirissään vallanpitäjien ykkösehdokas. Moskovassa kaupungin jokaisesta 45:stä vaalipiiristä valitaan valtuustoon eniten ääniä saanut ehdokas.

Suurin osa Navalnyin suosittelemista ehdokkaista oli kommunisteja. Erityisen nöyryyttävää hallinnolle on se, että Navalnyin tukema kommunisti voitti Yhtenäisen Venäjän Moskovan osaston johtajan Andrei Metelskin.

Navalnyin äänetyskampanjaa voidaan pitää menestyksenä, sillä voitto 20:stä halinnon tukemasta ehdokkaasta ei ole pikku juttu nyky-Venäjällä. Todellisuudessa juuri kukaan läpimenneistä ei ole osa aitoa oppositiota, vaan heidän odotetaan myötäilevän pormestari Sobjaninin hallintoa.

Kuulostaako monimutkaiselta?

Tällaisia ovat vaalit maassa, jossa ne ovat tiukasti Kremlin ohjailussa ja toimivat lähinnä kulissina itsevaltaisen järjestelmän pönkittämiseksi.

Maan johdolle otollinen vaalitulos pyritään varmistamaan ennen kaikkea ehdokasasettelulla.

Yleensä Venäjän vaaleihin päästetään vain sellaisia opposition ehdokkaita, joita pidetään harmittomina, eikä heistä odoteta todellista vastusta vallanpitäjille.

Lopullinen vaalitulos junaillaan vaalipäivän aikana suoritetun vilpin avulla.

Vaalitarkkailujärjestö Golos, riippumaton media ja oppositio ovat raportoineet vaalivilpistä, painostuksesta ja lukuisista muista vaaliin liittyvistä epäselvyyksistä. Valtion kontrolloima media on julistanut tiedot vaalirikkomuksista valeuutisiksi ja pitää vaaleja vapaina ja rehellisinä.

Tällä kertaa Navalnyi pystyi äänetyskampanjallaan sekoittamaan Moskovan paikallisvaaleja. Todellisuudessa kaupunginvaltuusto ei ole merkittävä poliittinen toimija ja Navalnyin onnistumisella on lähinnä vain symbolista arvoa.

Oppositioehdokkaiden epäämisestä noussut protestiaalto ja Navalnyin masinoima äänestyskampanja pakottavat kuitenkin vallanpitäjiä miettimään uusia keinoja vaaleista selviytymiseen tulevaisuudessa. Seuraavan kerran päänvaivana on vuonna 2021 pidettävät duumanvaalit.

Lue lisää:

Erkka Mikkonen: Tavallisilta venäläisiltä vaaditaan nyt ennennäkemätöntä rohkeutta

Se näkyy Oodin terassilta. Se näkyy Vuosaarenhuipulta, kuten myös mereltä Tallinnan-laivan kannelta.

Helsingin Pasilaan kovaa vauhtia valmistuva Tripla on muuttanut Helsingin kaupunkikuvaa monesta eri suunnasta.

Monia vuosia samana pysynyt, klassinen helsinkiläismaisema on päivittynyt.

Triplan massiivinen olemus onkin puhuttanut. Kokonsa, mutta myös ulkomuotonsa takia.

Osa on nähnyt jyhkeässä suorakulmaisuudessa ja laatikkomaisuudessa jotain tuttua.

Sosiaalisen median keskusteluissa Triplan laatikoita on verrattu enemmän tai vähemmän vitsikkäästi betoniarkkitehtuuriin, jota 1970-luvulla suosittiin esimerkiksi Itä-Berliinissä, nyt jo kuopatussa Neuvostoliitossa ja Kouvolassa.

Toki on todettava, että Triplalle on löytynyt myös ymmärtäjiä. Sen suurkaupunkimaisuutta on kehuttu.

Keskustelu on arkkitehti Kalle Soinin mieleen. Soini on Triplan suunnittelujohtaja.

Hänen mukaansa on hyvä, että kokonaisuus herättää ajatuksia – olivatpa ne puolesta tai vastaan. Huonompi juttu olisi, jos kenelläkään ei olisi Triplasta mitään sanottavaa, Soini toteaa.

Itä-Pasila on betonirakentamisen mallialue

Triplasta voisi sanoa, että ainakin se sointuu ympäristöönsä.

1970-luvulla rakennettua Itä-Pasilaa tultiin kertoman mukaan aikoinaan ihastelemaan entisestä DDR:stä asti. Itä-Pasilan elementtitalot kun olivat itäsaksalaisten mielestä niin hyvin tehty esimerkki harmaasta betonirakentamisesta.

Soinin mukaan mallia idästä ei kuitenkaan ole otettu. Hän on ollut mukana Triplan suunnittelussa alusta lähtien.

– Tässä on niin suuresta hankkeesta kyse, että ratkaisut vaativat selkeää otetta ja linjaa. Aikoinaan suunnittelu- ja toteutuskilpailun vaatimuksissakin oli, että Triplan on otettava sijaintinsa haltuun omalla tyylillään, Soini sanoo.

Hän muistuttaa, että Pasilalle on kaavailtu roolia kaupungin toisena keskustana.

– Jotta se olisi hahmotettavissa myös kauempaa, korkeampi rakentaminen on luonnollista.

Eikä Tripla muutenkaan ole mikä tahansa rakennusprojekti: valmistuessaan se vastaa kooltaan kymmentä eduskuntataloa.

On kauppakeskusta, asuntoja, toimistoja, hotelli ja juna-asema. Näiden yhdistäminen saman kokonaisuuden alle on vaatinut Soinin mukaan paljon tutkimustyötä ja asiantuntijoiden kuulemista.

Triplassa koiratkin on kuulemma otettu suunnittelussa huomioon.

Ovatko laatikot myös tulevaisuutta?

Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijat Ella Müller, Stella Vahteristo ja Mikael Tómasson katselevat Triplaa keskustakirjasto Oodin terassilta.

Tripla on ollut puheenaihe myös opiskelijoiden keskuudessa.

– Onhan se vaikuttava ja täyttää valtavan kokonaisen tyhjän kohdan kaupunkia, Vahteristo sanoo.

– Tripla hallitsee kaupunkikuvaa, mitä suunnittelukilpailussakin sen luvattiin tekevän. En kuitenkaan tiedä, onko se positiivinen asia, että tuolla on tuollainen betoninen digiboksi, toteaa puolestaan Tómasson.

Hänelle Tripla edustaa eteenpäin pyrkivää, kansainvälistä modernismia.

– Sellaista, jota näkyy oikeastaan kaikkialla, kun puhutaan ison rahan rakentamisesta, Tómasson lisää.

Müller muistuttaa, että he arvioivat nyt keskeneräistä kohdetta ja vieläpä ulkopuolelta.

– Voi olla, että Tripla on oikein toimiva ja todennäköisesti kaikki osapuolet ovat tehneet parhaansa nykyisten käytäntöjen puitteissa, hän sanoo.

Tripla ei ole ainoa, jota on moitittu laatikkomaisuudesta. Esimerkiksi Facebookin Arkkitehtuurikapina - ei enää rumia laatikoita -nimisessä ryhmässä aiheesta keskustellaan aktiivisesti.

Opiskelijat ovat alan tulevaisuus. Mitä he ajattelevat laatikoista?

Müller arvelee, että laatikoita nähdään jatkossakin, sillä niitä on kaikista halvinta tehdä. Se ei kuitenkaan ole sitä, mitä Müller itse haluaisi tehdä.

Hän sanoo, ettei olisi voinut suunnitella Triplaa.

– Kaavoitus ja mittakaava sanelevat niin paljon lopputulosta, että en olisi voinut niiden puitteissa suunnitella sellaista, mitä olisin halunnut.

Tómassonia harmittaa, että usein "huonosta" suunnittelusta syytetään arkkitehtiä. Arkkitehdin kädet voivat olla kovin sidotut sen suhteen, mitä on mahdollista tehdä tai sitten alkuperäissuunnitelmasta karsitaan kaikki ylimääräinen.

– Arkkitehdit joutuvat olemaan syntipukkeja, vaikka halpuutuskierrokset tulevat yleensä rakennuttajan toimesta tai sitten kaupunki kaavoittaa tietyt reunaehdot, Tómasson sanoo.

Myös Soini tunnistaa ilmiön. Tosin Triplassa karsintaa ei ole jouduttu juuri tekemään, hän sanoo ja lisää, että oikeastaan asia on ollut päinvastoin.

Soinin mukaan hanke on mahdollistanut jopa tuotekehittelyä, mikä näkyy esimerkiksi boksi-ikkunoissa ja julkisivussa, alareunan kolmiulotteisissa elementeissä.

"Se, mitä rakennetaan, kuvastaa yhteiskunnan arvoja"

Yksi kestopuheenaiheista on, miksi kaupunkeihin ei voida rakentaa vanhannäköisiä, mutta uusia rakennuksia. Vantaan idyllisenä pidetty Kartanonkoski on harvoja esimerkkejä tällaisesta.

Kriitikko ja Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja Jorma Mukala vertaa tilannetta siihen, että säveltäjältä kysyttäisiin, miksei hän sävellä kuin Mozart.

– Disneylandiin on rakennettu Venetsia ja Kiinassa on kopioitu kokonaisia kaupunkeja suoraan Euroopasta. Eurooppalaisessa kulttuurissa alkuperäistä kuitenkin arvostetaan – sen ajatellaan olevan aitoa ja arvokkaampaa kuin kopio, Mukala sanoo.

Opiskelijakolmikko ei suhtaudu asiaan yhtä jyrkästi. Heidän mukaansa paljon on kiinni siitä, mitä tilataan tai mihin riittävät rahat ja tahto.

Esimerkiksi Katajanokalle Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ei antanut lupaa rakentaa uutta, mutta jugend-henkeä huokuvaa taloa (HS 14.02.2018).

Müller sanoo, että hän olisi todella innoissaan, jos joku tilaisi häneltä jugend-talon ja antaisi käyttöön samat käsityötaidot ja materiaalit, joita on Helsingin säilyneissä jugend-rakennuksissa käytetty. Toki tehtävä vaatisi melkoista perehtymistä alkuun.

Toisaalta voi ajatella, että arkkitehtuurin tehtävä on ilmentää kulloistakin aikaa ja elämäntapaa.

– Se, mitä rakennetaan, kuvastaa yhteiskunnan arvoja. Ja arvomme ovat nyt tällaiset, toteaa Müller.

Vahteristo ei suunnittelisi kertaustyylistä, eli vanhaa tyyliä jäljittelevää, rakennusta ollenkaan. Se ei ole hänen mielestään enää rakennustaidetta.

– Pyrkisin ottamaan ne piirteet ja ominaisuudet, jotka ovat rakastettuja ja tuovat tunteen viihtyisästä ja kodikkuudesta. Haluaisin kuitenkin löytää uuden kielen ja muodon, en palauttaa samanlaista tyyliä, Vahteristo kuvaa.

Ihmisten arkkitehtuuritietous on heikkoa

Se, mitä Tómasson, Vahteristo ja Müller todella kaipaavat, on nykyistä avoimempi keskustelu kaupunkiin syntyvästä arkkitehtuurista – ja toiveena on etenkin, että keskustelua käytäisiin ajoissa.

– On surkuhupaisaa, että rakennus on jo pystyssä, kun vasta huudellaan sen näyttävän rumalta. Päätökset näin isoissa hankkeissa tehdään kuitenkin vuosia aiemmin, Müller sanoo.

Hän nostaa esimerkiksi Helsingin Taka-Töölöön kaavaillun Helsinki Garden -areenahankkeen. Nyt siihen voisi vielä mahdollisesti puuttua.

Tosin kolmikon mukaan moni iso hanke ikään kuin "hiljaisesti livautetaan kaupunkikuvaan".

– Tärkeää olisi sekin, jos suunnittelukilpailuissa ei aina vaadittaisi sitä, että voittajan pitäisi pystyä myös rakentamaan suunnitelmansa. Silloin osaa voisivat ottaa opiskelijat, luovat arkkitehtitoimistot ja muut, joilla ei ole tarpeeksi hyviä kytköksiä isoihin rakennusyhtiöihin, Tómasson sanoo.

Tómassonin mukaan ongelma on myös se, että suomalaiset eivät välttämättä edes ymmärrä arkkitehtuuria, koska peruskoulussa sitä ei liiemmin opeteta.

Lisäksi arkkitehdit itse saattavat olla huonoja puhumaan arkkitehtuurista kansankielisesti tai sitten he eivät edes halua tehdä sitä.

Ekologisuutta kestävyyden kautta

Vuonna 1990 rakennettu Pasilan vanha asema ei ehtinyt nähdä 30-vuotispäiväänsäkään, kun se sai jo lähteä Triplan tieltä. Lännestä oli purettu vuosikymmeniä aiemmin työväestön puutaloalue.

Suunnittelujohtaja Kalle Soini sanoo, että Triplan on kestettävä 100 vuotta. Se on velvoite. Tiettyjen osien ikäarvio on 200 vuotta.

Kestääkö nykyarkkitehtuuri aikaa?

Jorma Mukala uskoo, että kunkin aikakauden kiinnostavimmat rakennukset pitävät kyllä pintansa, vaikka maku ajan saatossa muuttuisikin. Hän nostaa esimerkeiksi Oodin, Kiasman ja Finlandia-talon.

Tosin vau-arkkitehtuuri, jota juuri Oodi edustaa, on suomalaisittain harvinaista herkkua ja Mukalan mukaan jäämässä taakse. Nyt nousussa on ekologisuus.

Alan opetuksessa ekologisuuden huomioiminen näkyy kuitenkin vielä vaihtelevasti, Vahteristo, Tómasson ja Müller sanovat.

Tómassonin mukaan aiheeseen suhtaudutaan yliopistolla "skitsofreenisesti".

– Välillä ekologisuudesta ollaan todella tarkkoja, mutta seuraavassa hetkessä saatetaan antaa tehtäväksi suunnitella iso työ kokonaan betonista, jonka hiilidioksidipäästöt ovat valtavia, hän kertoo.

Vaikka aihe on tärkeä, Vahteriston ja Müllerin mukaan siihen perehtyminen jää jokaisen omalle vastuulle.

Esimerkiksi Müller näkee, että tulevaisuus on korjausrakentamisessa – eli että uutta ei tarvitsisi rakentaa ollenkaan.

Kun ylipäätään puhutaan arkkitehtuurin kestävyydestä, Tómasson pitää estetiikkaa olennaisena. Rumien rakennusten kohdalla purkuvimma iskee todennäköisemmin.

– Olisikin tärkeää, että me arkkitehteinä suunnittelisimme rakennuksia, jotka säilyisivät tyylikkäinä ja hyvännäköisinä monta kymmentä vuotta, Tómasson sanoo.

– Sekä hyväkuntoisina, huollettavina ja uudistettavina, lisää Vahteristo.

Ja Pasilasta vielä.

Triplahan on vasta alkua. Se eteen Pasilansillan eteläpuolelle on nimittäin suunniteltu tornitaloalue. Yhdeksästä tornista korkeimman on tarkoitus huidella 180 metrissä.

Tämä, jos mikä, tulee muuttamaan kaupunkikuvaa.

Voit keskustella aiheesta tämän jutun alla maanantaina 9.9.2019 kello 22 saakka.

Lue lisää:

Miljardin euron haaste – arkkitehti Kalle Soinin vastuulla on Pasilan Tripla

Kiinalaistaustaisen Fin-China Business Centerin piti jo liki kolme vuotta sitten aloittaa Heinolan vanhassa seminaarin kiinteistössä kiinalaisten terveydenhuollon ammattilaisten kouluttaminen. Yrityksen piti tehdä yhteistyötä Lahden ammattikorkeakoulun ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kanssa.

Suunnitelmissa oli muun muassa vanhustenhoidon ammattilaisten koulutus. Koulutusta varten kiinalaisten omistama yritys osti vanhan koulukiinteistön Senaatti-kiinteistöiltä. Kauppasumma oli 860 000 euroa.

Taustalla riitelyä

Nyt kiinteistö on ollut tyhjilllään kolmisen vuotta, koska yritys ei ole saanut toimintaansa käyntiin. Yhtiön hallituksen jäsen Jaakko Riekkola kertoo, että yksi keskeinen syy yhtiön ongelmiin on sen kiinalaisten osakkaiden keskinäinen riitely.

Yhtiön perustamishetkellä Fin-China Business Centerin suurin omistaja oli Heinolaan rekisteröity Novanet Oy, joka omisti yhtiön tuhannesta osakkeesta noin 600. Loput osakkeet jakautuvat tasan viiden kiinalaisen omistajan kesken.

Riekkola on Novanetin hallituksen puheenjohtaja ja kertoo omistavansa siitä noin kuudesosan.

Hänen mukaansa Fin-China Business Centerin osakkaat ovat yrittäneet ostaa toisiaan ulos yhtiöstä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Yritys ei ole saanut suunniteltua liiketoimintaa käyntiin lainkaan. Yhtään opiskelijaryhmää ei ole saatu Kiinasta Suomeen. Riekkolan mukaan yksi syy on se, että suomalaiseen koulutusjärjestelmään kuuluvia työharjoittelujaksoja oli vaikea järjestää muun muassa siksi, että opiskelijoiden olisi pitänyt osata suomea.

Rahat loppuivat kaksi vuotta sitten

Koska Fin-China Business Center ei ole saanut liiketoimintaansa käyntiin, ei yhtiöllä ole ollut myöskään tuloja. Kuluja sen sijaan on. Suurin kuluerä on vanha ja iso kiinteistö. Yhtiöltä on jäänyt maksamatta kiinteistöveroja, joita on ulosotossa yli 18 000 euroa. Lisäksi yhtiöltä peritään ulosottoteitse maksamatta jääneitä vakuutusmaksuja ja ajoneuvoveroja.

Yhtiöltä on jäänyt maksamatta myös talon lämmitys ja sähkölaskuja. Hallituksen jäsenen, Jaakko Riekkolan mukaan yhtiön varat loppuivat yli kaksi vuotta sitten. Siihen saakka hän hoiti yrityksen laskuja Suomessa.

Riekkolan mukaan yrityksen johto ei pidä häneen enää juurikaan yhteyttä. Riekkola pitää mahdollisena, että hän joutuu vastaamaan ainakin osasta yrityksen velkoja.

Itä-Häme -lehden mukaan kiinalaisyritys aikoo hakeutua konkurssiin. Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen ei kuitenkaan ole vielä tullut konkurssihakemusta vireille.

Yle ei useista yrityksistä huolimatta onnistunut tavoittamaan yrityksen toimitusjohtajaa Hao Nania.

Kiinteistö myyntiin?

Itä-Hämeelle antamassaan haastattelussa Hao Nan kertoo, että yhtiö koettaa saada kiinteistön myytyä. Heinolan kaupunginjohtaja Jari Parkkosen mukaan kaupunki ei ole tällä hetkellä kiinnostunut ostamaan suojeltua ja remontin tarpeessa olevaa rakennusta.

Vanha seminaari on siis ulosmitattu, eli se voidaan kaupata vain ulosottomiehen suostumuksella. Päijät-Hämeen ulosottovirastossa yhtiön velkoja hoitava Seppo Ylitalo kertoo, että toistaiseksi kiinteistön kaupasta ei ole tullut yhteydenottoja ulosottovirastoon. Hänen mukaansa kiinteistön myyminen ulosottoviraston toimesta ei myöskään ole suunnitteilla. Ulosottomyynnillä tarkoitetaan esimerkiksi netissä järjestettävää huutokauppaa.

Tyhjillään oleva rakennus on joutunut ilkivallan kohteeksi. Kiinteistöä hoitaneen Riekkolan mukaan asialla on ollut alaikäisiä, jotka ovat hajoittaneet rakennuksessa muun muassa ikkunoita.

Kun Islannin taloudesta puhutaan, ajatellaan yleensä turismia ja pankkeja.

Tänä vuonna matkailua on koeteltu Islannissa, sillä alkuvuodesta maan toinen lentoyhtiö, WOW air, meni konkurssiin. Lisäksi Icelandairin tulosta ovat syöneet Boeingin 737 Max -koneiden lentokielto.

Harvempi on kiinnittänyt huomiota yllättävään taloudelliseen shokkiin, joka tuli samoihin aikoihin mereltä. Maan kalastuselinkeinon toiseksi tärkeintä vientilajiketta – villakuoretta – ei pystytty pyytämään yhtään.

Tutkijat ja kalastajat päätyivät yhdistämään voimansa ja kalaa etsittiin perusteellisemmin ja laajemmin kuin koskaan ennen.

– Vietimme merillä lopulta yli 110 päivää. Sen lisäksi, että halusimme tietysti löytää villakuoretta, halusimme ymmärtää, mitä on tapahtunut, minne se on siirtynyt Islannin vesiltä ja miksi, kertoo Þorsteinn Sigurðsson.

Hän toimii osastopäällikkönä Islannin meri- ja makeanveden tutkimuslaitoksessa.

Lopputulos oli masentava. Löydetty kanta ei ollut riittävän vahva, jotta kalastus olisi voitu sallia. Villakuore on yksivuotinen kala, joka kuolee kutemisen jälkeen. Siksi sen pyyntirajojen kanssa täytyy olla erityisen tarkkana.

Kova isku kalastajille

Villakuoreen katoaminen antoi merkittävän iskun Islannin taloudelle. Keskuspankki laski toukokuussa maan talousennustetta, ja yhtenä syynä oli villakuoreen puuttuminen viennistä.

Villakuoreen viennin rahallinen arvo on ollut viime vuosina keskimäärin 23,3 miljardia Islannin kruunua eli noin 170 miljoonaa euroa, mikä on 9,4 prosenttia kalastuksen kokonaisviennistä. Villakuoretta käytetään raaka-aineena muun muassa kalajauhossa.

Kalastus on merkittävä tulonlähde erityisesti Itä- ja Pohjois-Islannissa.

– Meillä on 6–7 kuntaa, jotka ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta. Tämä isku osui kovasti kalastajiin, yrityksiin ja koko yhteisöön. Villakuore oli tärkeä tulonlähde, josta he jäivät paitsi, kertoo osastopäällikkö Þorsteinn Sigurðsson.

Kun pyynti on päällä, kalastajat tekevät kellon ympäri töitä. Nyt he istuvat toimettomina ja odottavat seuraavan lajin pyyntiaikaa.

– Kalastajat ovat tietysti tottuneita tähän vaihteluun, mutta tänä vuonna isku oli raju.

Villakuoretta kaipasivat myös monet eläimet. Se on turskan tärkeintä ravintoa ja sitä syövät myös muun muassa valaat, hylkeet ja lunnit. Tutkijat pitävät selvänä, että jos tilanne jatkuu tällaisena, vaikutukset tuntuvat myös varsinkin turskakannassa.

Kalat lähteneet pohjoisemmaksi

Islannissa on haluttu saada selville kaikki mahdollinen tieto villakuorekannan romahtamisesta. Tutkimuksissa huomattiin, että laji on siirtynyt Itä-Islannista pohjoisemmaksi, lähelle Grönlantia. Syytä tähän ei tiedetä.

– Ilmastonmuutoksella on varmasti merkitystä. Mutta ympäristö Islannin ympärillä on muuttunut paljon enemmän kuin pelkästään ilmastonmuutos voi selittää. Luontainen vaihtelu on suurin syy, mutta siihen tuo lisänsä ilmaston lämpeneminen, Sigurðsson pohtii.

Entä palaako villakuore koskaan Islannin kalastusalueille? Sitä kukaan ei vielä tiedä.

Mustarastaan majatalossa Kailaan päiväkodissa Heinolassa pelataan Makupeliä. Pöydällä on lasikippoja, joihin on pilkottu luumua, paprikaa, kurkkua, kesäkurpitsaa, lanttua ja porkkanapaloja. Lapset syövät enemmän kasviksia, kun ensin tottuvat niihin.

Viisivuotias Fanni heittää noppaa, jonka silmäluku siirtää pelinappulana toimivan apinan kurkkukipon äärelle. Siitä Fanni poimii palan. Hän pistää kurkunpalan suuhunsa ja kääntää kortin, jossa on korvan kuva. Se tarkoittaa sitä, että makupalaa arvioidaan korvakuulolta.

– Kuulostaa rapealta ja tällaiselta, Fanni esittelee suuntuntumaa vielä kädenliikkeillä.

Lapset ottavat itse ruokansa

Makupeli purkaa lapsen ruokaan liittyviä ennakkoluuloja ja rohkaisee tutustumaan ruokiin kaikkien aistien avulla. Kailaan päiväkodissa lapsia kannustetaan omaehtoisuuteen myös muilla keinoin. Kaikki lapset esimerkiksi syövät lounaan ruokalassa.

Sen sijaan, että aikuinen annostelisi aterian lautaselle, lapset kokoavat ja ottavat ruuan linjastolta itse – oman ikänsä ja kykyjensä mukaan. Aikuinen auttaa tarvittaessa.

– Lapset ottavat ruokansa itse niin pienestä pitäen kuin mahdollista. Meillä jo kolmevuotias osaa aikuisen avustuksella aika hyvin harkita, minkä verran jaksaa syödä ja ruoka maistuu, sanoo päiväkodin johtaja Jaana Vesikko.

Retki päiväkodin johtajan puutarhaan

Ruokakasvatusta on kaikissa päiväkodeissa, mutta toteutustavat vaihtelevat.

Kailaan päiväkodissa tukeudutaan Sapere-menetelmään. Menetelmä on peräisin Ranskasta, missä se kehitettiin alun perin 9–12 -vuotiaille koululaisille. Varhaiskasvatuksen sovellus on suomalainen.

Kailaan päiväkodissa menetelmää on toteutettu vuodesta 2013 lähtien. Ympäristökasvatuksen osana lapset leipovat, käyvät marjassa, tekevät retkiä ja pelaavat mm. Makupeliä.

Ruuan alkuperä pyritään tekemään tutuksi. Esimerkiksi Makupelin luumut kerättiin päiväkodin johtajan pihasta.

– Niin tahmeaa ja hyvää, Silja summaa kaikkien pelaajien tunnot.

Päämääränä lisätä kasvisruokien suosiota

Saperen toimintatapoja toteuttaa Heinolassa vaihtelevasti seitsemän päiväkotia kymmenestä, aktiivisia on kaksi. Niissä on huomattu, että kasvisten ja hedelmien syönti lisääntyy, kun lapset saavat tutustua niihin rauhassa.

Heinolassa toivottaisiin, että menetelmästä innostuttaisiin kaikissa päiväkodeissa.

– Kannustamme siihen ja toimitamme mielellämme tarvikkeita päiväkoteihin, heti kun niitä halutaan käyttää. Se ei ole millään muotoa kustannuskysymys, sanoo palvelupäällikkö Elsi Lääveri Heinolan Hoidon ja hoivan ateriapalveluista.

Esimerkiksi yläkouluissa nuoret äänestävät kasvisruokapäivänä jaloillaan ja jättävät aterian usein syömättä. Elsi Lääveri

Sapere-toiminta tukee Lääverin mukaan myös valtioneuvoston pyrkimyksiä lisätä kasvisten syöntiä.

Esimerkiksi yläkouluissa nuoret äänestävät kasvisruokapäivänä jaloillaan ja jättävät aterian usein syömättä.

– Jos erilaisia ruokia ja makuja opitaan syömään pienestä pitäen, kasvisten syönti lisääntyy, Elsi Lääveri sanoo.

Fanni ja Silja ovat jutussa vain etunimillään päiväkodin pyynnostä.

Kolme Yhdysvaltain edustajainhuoneen komiteaa on aloittanut laajan tutkimuksen, joka kohdistuu presidentti Donald Trumpiin, hänen henkilökohtaiseen lakimieheensä Rudy Giulianiin ja eräisiin muihin henkilöihin.

Heidän epäillään painostaneen Ukrainan hallitusta toimiin, jotka edesauttaisivat Trumpin uudelleenvalintaa presidentiksi.

Komiteat ovat lähettäneet Valkoiseen taloon ja USA:n ulkoministeriöön kirjelmän, jossa vaaditaan eräitä asiakirjoja. Niiden uskotaan paljastavan Trumpin ja Giulianin pyrkimyksen "manipuloida Ukrainan oikeusjärjestelmää".

Muutama viikko sitten Giulianin kerrotaan painostaneen Ukrainan uuden presidentin edustajia aloittamaan tutkimuksen, yrittivätkö Ukrainan viranomaiset haitata Trumpin vuoden 2016 vaalikampanjaa.

Samalla Giulianin sanotaan vaatineen tutkimusta, onko tällä hetkellä demokraattipuolueen vahvin presidenttiehdokas Joe Biden yrittänyt vaikuttaa poikansa Hunter Bidenin liiketoimiin Ukrainassa.

Demokraattijohtoisen edustajainhuoneen komiteat epäilevät, että Trump ja Giuliani ovat laittomalla tavalla painostaneet Ukrainaa aloittamaan tutkimuksia. Komiteat toteavat myös, että Trumpin hallinto on uhannut perua 250 miljoonan dollarin avustuksen, jonka kongressi on luvannut Ukrainalle.

Asiasta kertoo muiden muassa uutiskanava CNBC. Valkoinen talo, Giuliani ja Bidenin kampanja eivät ole toistaiseksi kommentoineet asiaa.

Radio- ja tv-juontaja Sami Kuronen on juhlistanut tänä syksynä 30-vuotista radiouraansa. Kuronen aloitti paikallisradiossa Uudessakaupungissa juontajan pestissä jo 15-vuotiaana.

– Onhan se aika hurjaa ajatella, että selkeästi yli puolet elämästä on mennyt radiostudiossa.

Radiohommat vei nuoren Kurosen mukanaan niin, että koulu sai jäädä lukion toisella luokalla.

– Kyllä me siitä isän kanssa vähän väännettiin, mutta jälkeenpäin isäkin on myöntänyt, että oikea oli pojan valinta.

Tällä hetkellä miestä on pitänyt kiireisenä tv-ohjelmien kuvaukset. Toisenlaiset teiniäidit palaavat ruutuun taas keväällä. Nuorimmat ohjelman äideistä ovat vasta 15-16 -vuotiaita.

– Se on iso elämänmuutos kenelle tahansa, mutta varsinkin noin nuorelle. Sitä on kyllä ollut hieno seurata vierestä.

Eeva: Seksikkäin mies -niminen äänestys ei ole tätä päivää

Sami Kuronen on myös vallitseva Suomen seksikkäin mies. Eeva-lehti on järjestänyt äänestyksen joka vuosi kesästä 1995 lähtien. Tänä kesänä äänestystä ei ole järjestetty.

Eeva-lehdestä kerrottiin Puoli seitsemän -ohjelman toimitukselle, että jo lähes instituutioksi muodustunut kilpailu on nyt tuumaustauolla.

– Pohdimme asiaa tarkoin ja tulimme siihen tulokseen, että metoo-kampanjan ajassa Seksikkäin mies -niminen kilpailu särähtää. Pohdimme myös sitä vaihtoehtoa, että olisimme lanseeranneet kilpailun toisella nimellä, koska kysymys on lopulta sympaattisimmasta ja jollain tavoin ajassa mukana olevasta ja keskustelua herättävästä miehestä, Eeva-lehden päätoimittaja Riitta Nykänen kommentoi.

– Katsomme mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kilpailu on ollut aina todella suosittu ja lukijat ovat siitä pitäneet. Äänestys on saanut huomiota jopa kansainvälisessä mediassa vuosien varrella, Nykänen jatkaa.

Kuronen sanoo ymmärtävänsä päätöksen, mutta ei itse kokenut saamaansa titteliä kiusalliseksi.

– Kyllä minä ymmärrän, mitä he poisvedolla ajavat takaa ja näiden asioiden kanssa kannattaa ollakin varovainen. Ja kyllähän tuollainen otsikko helposti lähtee ulkonäköasioista vaikka seksikkyys ainakin minun mielestä on paljon muuta kuin ulkonäkö ja toivon, että tässä minunkin tapauksessa se (titteli) kumpuaa jostain muusta, Kuronen sanoo..

– En minä tuosta nyt ole mieltäni pahoittanut, Kuronen nauraa.

Kipu nakersi mieltä. Se oli jatkunut jo kuukausia, vaikka lääkäreiden mukaan ikävän tunteen olisi pitänyt lähteä pois parissa viikossa. Diagnoosi: krooninen eturauhastulehdus.

Tuskan tunne ja sen seuraukset yllättivät, sillä rajuja juttuja oli koettu ennenkin.

19-vuotiaana Jari Nieminen sahasi puolet peukalostaan poikki työtapaturmassa. Kokonaan ehjäksi vasemmasta kädestä jäi ainoastaan etusormi. Henkistä puolta koettelivat talousasiat. Matti oli tuttu vieras nuoren ammattigraafikon kukkarossa. Ei tuntunut missään.

Nyt kaikki oli näennäisesti hyvin. Perhe, kaksi lasta, vakituinen työ, mutta masennuksen ensioireet hiipivät salaa ja kyselemättä.

Tunne on poissa pelistä, vaikka järki puhuu toista

Äiti löydettiin viime hetkillä. Hän oli maannut kotonaan kolme päivää paikoillaan. Aivoinfarkti.

– Äiti oli järkyttävän huonossa kunnossa. Se oli viimeinen pisara. Kuppi heilahti nurin, Nieminen nielaisee.

Masennus otti miehestä niskalenkin. Työt jäivät pitkäksi aikaa, samoin harrastukset. Se oli kova paikka, sillä käytännössä Nieminen oli elänyt unelmaansa: piirtänyt päivisin ja soittanut iltaisin.

– Tuntui siltä, että toivo oli menetetty.

Ajatuksenani oli pitää juhlat, jotka päättävät kaikki juhlat. Jari Nieminen

Nieminen kokee masennuksen mustana tilana, jota ei pääse pakoon. Rakkaat asiat ja ihmiset ovat lähellä, mutta tunne on pois pelistä. Itsetunto on koetuksella, kun masennus maalaa mielikuvat totuuden vääristyneeksi irvikuvaksi.

– Kun se on päällä, ajattelen olevani paska graafikko ja huono muusikko. Rumakin. Rationaalinen osa itsestäni yrittää sanoa, että tiedän olevani väärässä, mutta masennus huutaa kovempaa. Tunteesta tulee totta.

Osa oireista on fyysisiä.

– Välillä painaa rinnasta niin kovaa, että on vaikea hengittää.

"Aloin käydä salilla, koska ajattelin, että siihen ei tarvita lahjakkuutta"

Pelkkä diagnoosin saaminen helpotti hetkeksi. Nieminen oli virallisesti masentunut. Lääkkeet toivat hyvänolontunteen osittain takaisin.

– Se on aaltoliikettä. Kun olet pohjalla, kaikki hyvä pyyhkiytyy pois. Hyvissä fiiliksissä taas on helppoa vähätellä pahaa oloa. Tein saman virheen kuin moni muukin ja vähättelin hyvinä hetkinä pahaa oloani.

Pari vuotta kului uutta elämänvaihetta ihmetellessä. Kesällä 2016 Nieminen repäistiin syvemmälle kuin koskaan.

– Aloin miettiä, että haluan kuolla pois. Lomalla siinä tunteessa oli mahdollista rypeä kaiken aikaa.

Nieminen vei ajatuksen niin pitkälle, että hän päätti elämälleen takarajan. Se oli hänen 35-vuotissyntymäpäivänsä, 30. syyskuuta 2017.

– Ajatuksenani oli pitää juhlat, jotka päättävät kaikki juhlat.

Samalla Nieminen päätti, että ennen sitä hän yrittää vielä kerran ja tosissaan. Jos hän kaatuisi, hän kaatuisi saappaat jalassa.

Yksi oivalluksista liittyi harrastuksiin. Nieminen oli lopettanut hetkeksi rumpujen soittamisen ja bänditouhut. Siitä oli muka tullut vain paha olla, vaikka oikeasti kysymys oli rakkaasta lajista. Itseinho oli ottanut vallan.

– Aloin kuntoilla ja käydä salilla, koska ajattelin, että siihen ei tarvita lahjakkuutta vaan itsekuria.

Hänen silmänsä avasi stressistä ja masennuksesta kertova kirja.

– Siinä sanottiin, että masentunut tiputtaa pois tärkeitä asioita elämästään, ja se, että alkaa elämään arvojensa vastaista elämää vain pahentaa asiaa. Tunnistin siitä itseni. Olin luopumassa siitä kaikesta.

Samalla Nieminen oppi ymmärtämään mielentilan aaltoliikettä ja huomasi, että pahasta olosta on pakko alkaa puhua. Enää ei ollut sijaa asian kaunistelulle.

– Loman jälkeen työkaverini kysyivät, miten menee. Vastasin, että olen kuukauden verran miettinyt, että mä tapan itseni. Jos silloin olisin kaunistellut asiaa, en varmasti olisi tässä.

Ratkaiseva rooli oli työterveyslääkärillä, joka otti Niemisen tilanteen tosissaan. Hän pääsi psykiatrin pakeille, ja tammikuussa 2017 alkoi terapia. Siellä Nieminen käy vieläkin aina perjantaiaamuisin.

Koko huone maalattiin mustaksi

Vasta perheille tarkoitetussa terapiatapaamisessa Nieminen ymmärsi ensimmäistä kertaa, että masennus on sairaus.

– Siihen saakka olin mieltänyt sen heikkoudeksi tai ominaisuudeksi.

Ajatus itsensä tappamisesta tuntui yhä etäisemmältä. Syntymäpäivä lähestyi. Nieminen päätti, että tästä kaikesta oli jäätävä jälki. Syntyi ajatus muotokuvasta.

Nieminen otti yhteyttä palkittuun valokuvaajaan Vesa Tyniin. Kaksikko huomasi, että heillä oli yhteys.

– Olemme samalla aaltopituudella. Meitä yhdistää luova intohimo.

Valokuvassa piti olla samaa mustaa, jonka Nieminen kokee masennuksessaan. Kuvassa on asioita, jotka hän oli menettää sairautensa takia. Työpiste ja rummut – koko huone – maalattiin mustaksi.

Keskelle asettui Nieminen itse. Hän on kuvassa alasti, koska hänen treenatulla kropallaan on tärkeä osansa kokonaisuudessa.

• Kyseinen kuva on katsottavissa tämän jutun pääkuvan paikalla.

Mielimaissa-projekti rikkoo tabuja

Nyt muotokuvasta on kehittynyt kokonainen projekti: Mielimaissa. Siihen mukaan lähtevät kertovat omat tarinansa mielenterveydestä, ja heistä otetaan muotokuva. Tarkoitus on levittää tietoisuutta ja murtaa tabuja – kuvata sairauden akuuttia vaihetta, jota kukaan muu ei pysty kokemaan.

Ensimmäinen näyttely avautuu Niemisen työpaikan Aboa Vetus & Ars Nova -museon Omatila-galleriassa Turussa 27. syyskuuta. Siellä esillä on neljä tarinaa. Tekijöille on tärkeää, että muotokuvanäyttelyihin on vapaa pääsy.

– Puhuminen auttaa kipeiden juttujen kanssa. Niiden kanssa ei kuulu märehtiä, sillä jaettu salaisuus on kevyempi kantaa.

– Jo pelkästään pienessä somepiirissäni huomaa sen, että oma avoimuuteni madaltaa muiden kynnystä nähdä omat ongelmansa.

Nieminen huomauttaa, että mielenterveysongelmat voivat koskea ketä tahansa.

– Haluamme näyttää, että asia voi koskettaa sukupuolesta, iästä tai asemasta riippumatta.

Mielimaissa on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa. Kaikki muotokuvat ja tarinat julkaistaan myös internetissä. Palaute on ollut kannustavaa.

– Tulee olo, että teemme jotain, jolla on oikeasti merkitystä.

30.9.2017

Syyskuun viimeisenä päivänä 2017 Jari Nieminen järjesti syntymäpäiväjuhlat ystävilleen. Viimeisen päivän sijaan niissä juhlittiin sitä, että päivänsankari oli selvinnyt pahimman yli.

WASHINGTON Eräs Brookings-insituutissa vieraillut tunnettu suomalainen aloitti puheensa tavalla, joka olisi ollut kotimaassa ymmärrettävää. Washingtonissa se ei sitä ollut. Päinvastoin.

– Itse asiassa en ole asiantuntija, hän täräytti mikrofoniin korostaakseen saavutuksiaan muulla kuin tutkimuksen saralla.

Tunnelma auditoriossa jäätyi.

– Mitä ihmettä sitten teet täällä! yleisö viestitti kummastuneilla ilmeillään.

Suomalainen pääsi onneksi pian asiaan, ja vaativa amerikkalaisyleisö suli vajotessaan metallirunkopenkkien pehmeitä selkänojia vasten. Poikkeuksellinen avaus toimi tällä kertaa herätteenä ja tilaisuudesta tuli menestys. Suomalaisvieraalta jäi juttu kesken hänelle varatun ajan umpeutuessa.

Washingtonilaisilla on kaksi valuuttaa, joissa kaikki mitataan: raha ja aika. Aika on heille tärkein resurssi heti hapen ja veden jälkeen. 30 sekunnin hissipuheen kotimaassa toisen ihmisen kallisarvoista aikaa ei saa tärvellä jaarittelulla. Aika on investointi, josta on saatava korkein tuotos ja paras hinta.

Julkisissa tilaisuuksissa kilpaillaan ihmisten ajasta. Brookingsiin saapunut yleisö odotti kuulevansa asiantuntevia arvioita, koska tuohon ajatushautomoon ei itseoppineita kutsuta. Verkkaisa aloitus viestii yleensä huonosta valmistautumisesta.

Tämän tietää myös koulut kesken jättänyt James Ellroy, jota kävin reilu viikko sitten kuuntelemassa Washingtonin kirjamessuilla. Ellroy on itseoppinut dekkarikirjailija, jonka tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan: 21 bestsellerillaan hän on yksi Yhdysvaltain menestyneimmistä kirjailijoista.

Hän kilpailee vaikealla alalla. Entistä harvempi yhdysvaltalainen lukee ylipäätään, varsinkaan paksuja romaaneja. Rikoskirjailijoidenkin on nähtävä vaivaa pitääkseen lukijat pihdeissään.

Jännitysromaanin lukemiseen menee keskimäärin seitsemän tuntia. Amerikkalaisen mielenkiintoa on hankala pitää yllä niin pitkään, paljon vaikeampaa kuin paikasta ja tilanteesta toiseen pomppimista karsastavan suomalaislukijan.

Tanskalaisdekkaristi Jussi Adler-Olsen, jonka kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti 25 miljoonaa kappaletta, kertoi sen onnistuvan Yhdysvalloissa, jos tarinassa tapahtuu jotain järisyttävää tai yllättävää vähintään viiden minuutin välein. Eli lähestulkoon jokaisella aukeamalla.

Samaa sanoo 71-vuotias Ellroy, joka piti myös esiintymisessään väen väkisin puristuksessaan. En ole aiemmin törmännyt yhtä rajuun ulostuloon kirjamessuilla. Eikä tainnut olla kärsimätön washingtonilaisyleisökään, jolle Ellroy paasasi 45 minuuttia.

Ellroy seisautti kuulijoidensa veret riivatulla johdannolla. Siinä hän julisti olevansa amerikkalaisen kirjallisuuden demonikoira, väänsi naamaansa ja korosti sanomaansa oudoilla, voimakkailla karjahteluilla. Ilmeisesti kaatumisen estääkseen hän seisoi laajassa haara-asennossa kuin päälaelleen käännetty Y-kirjain, räpläsi housujensa sepalusta ja hinkkasi vetoketjua edestakaisin.

Puheenvuoro oli tarkkaan mietitty ja harjoiteltu. Siitä jäi päällimmäisenä mieleen iskulause: ”Olen Los Angelesin piirikunnan kirjaston tuote”, ja sen ympärille punottu omaelämäkerrallinen tarina.

Ellroy toisti muutaman minuutin välein tuota iskulausetta, joka paljasti hänen oman menestyksensä salaisuuden lisäksi sen tosiasian, että himolukijana hän näyttää olevan sukupuuttoon kuolevan lajin edustaja.

– Varastakaa lastenne kännykkä ja tietokone ja teljetkää heidät pelkkä kirja seuranaan. Pitäkää heitä lukkojen takana pitkän aikaa, hän yllytti yleisöään.

Ellroy oli kuulemisen arvoinen ja pisti miettimään, miten itse onnistuisin varastamaan toisen ihmisen aikaa Washingtonissa. En ole vielä keksinyt siihen väkivallatonta keinoa.

Suomalaisen toimittajan on vaikea saada edes hetkeä julkkikselta tai asiantuntijalta. Pyydän yleensä aina lyhyttä haastattelua. Käytännössä se saattaa tarkoittaa pitkääkin keskustelua, mutta pikatapaamisen esittäminen kuuluu kiireisen kaupungin kirjoittamattomaan etikettiin.

Haastateltava suostuu mieluiten 15 minuutin haastatteluun. Miksi hän soisi enemmän aikaansa itselleen hyödyttömälle suomalaiselle toimittajalle?

Tiedän Washingtonissa vain yhden poikkeuksen aikasäännöstä. Se on baseball, jonka 3–5 tuntia kestävät ottelut ovat hitaudestaan huolimatta huippusuosittuja. Kaltaiselleni lajiin vihkiytymättömälle ulkomaalaiselle ne ovat unettavia tapahtumia, mutta yhdysvaltalaisille baseball on laskutavasta riippuen maan toiseksi tai kolmanneksi suosituin urheilulaji.

Pääsin kerran kiireisen politiikan lobbarin puheille istumalla hänen viereensä baseball-stadionin katsomossa. Asiapuoli hoitui nopeasti ja vesisade tarjosi minulle tekosyyn lähteä kotiin kesken ottelun.

Mies jäi nököttämään voimistuvaan sateeseen kuin maailman runtelema Ellroyn romaanihenkilö. Ylärivin uloskäynnistä hän näytti muiden poliisien hylkimältä Ed Exleylta, huonoryhtiseltä etsivältä, jonka sadetakki kimalteli stadionin valokeilassa.

Hän kertoi käyvänsä peleissä jopa kolme kertaa viikossa. Ne ovat hänelle tilaisuus tyhjentää kovalevy korvien välistä ja unohtaa Washingtonin kiivas ajankulku.

Rami Aalto avaa kotitalonsa oven Kiteen Kesälahdella yhdellä kädellä. Toisen varassa hän pitelee pientä, vain kuukauden ikäistä vauvaansa.

Sylissä oleva pieni ihminen on myös syy siihen, miksi Aalto päätti 44-vuotiaana kouluttautua uudestaan.

Ennen Aalto asui Turussa ja työskenteli teatteriteknikkona. Sitten hän tapasi puolisonsa, muutti Kesälahdelle Etelä- ja Pohjois-Karjalan rajalle ja sai lapsen. Uudessa kotikunnassa vanhalle ammatille ei ollut käyttöä.

— Ei ainakaan niin paljon, että sillä olisi perhettä elättänyt, Aalto sanoo.

Lähiseuduilla oli kuitenkin töitä paljon enemmän kuin tekijöitä, joskin aivan toisella alalla. Aalto päätti ottaa suuren harppauksen ja kouluttautua lähihoitajaksi oppisopimuskoulutuksella, joka keskittyy vanhuspalveluihin.

Lyhyesti voisi todeta, että Aalto on kuin taivaan lahja uusille kotikulmilleen. Hän edustaa juuri sellaista ihmistä, joita muuttotappioista kärsiville alueille toivotaan.

Tarve hoitajille on kova

Koulupaikka järjestyi uudesta koulutusohjelmasta, jossa luokallinen aikuisopiskelijoita valmistuu suoraan ammattiin oppisopimuksen kautta.

Oppisopimuksessa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta Etelä-Karjalassa se on kohdennettu helpottamaan alueen kriittistä hoitajapulaa.

— Meillä on rekrytointiongelmia ja varsinkin kesällä ajoittain oli tiukkaa. On ollut päiviä, kun ei saada sijaisia ja päivän kuormitus voi nousta korkeaksi. Nyt toivotaan, että saamme vetovoimaa kotihoitoon ja Etelä-Karjalaan, kotihoidon palvelupäällikkö Miia Inna kuvailee tilannetta Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotelta.

Etelä-Karjalassa ongelmat ovat olleet suurennuslasin alla erityisesti viimeisen vuoden aikana, ja niihin ovat puuttuneet myös valvontaviranomaiset.

Ammattiliitto SuPer teki kesällä 2018 Eksoten kotihoidosta valvontapyynnön aluehallintovirastoon ja kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, sillä kotihoito ei täyttänyt lakien ja asetusten vaatimuksia.

Etelä-Karjalassa suuri ongelma on siinä, ettei hoitajia saada palkattua riittävästi. Kun henkilöstöä on liian vähän, työn kuormittavuus kasvaa.

Samalla alueen kotihoidon maine kärsii ja se houkuttelee uusia työntekijöitä alueelle entistä huonommin.

Tilannetta helpottaakseen Eksote aloitti Saimaan ammattioppilaitos Sampon kanssa pikaisella aikataululla uuden kohdennetun koulutusohjelman, jossa oppisopimuspaikat on järjestetty Eksoten kotihoitoyksiköissä. Opiskelijat valmistuvat lähihoitajiksi, jotka ovat suuntautuneet ikääntyvien hoidon ja kuntoutumisen osaamisalalle.

29 opiskelijan koululuokka aloitti opintonsa elokuussa. Heistä kaksi työskentelee opintojensa ajan muilla hoiva-alan toimijoilla, loput Eksotella. Valmistuttuaan uuden lähihoitajan ei ole pakko jäädä Eksotelle töihin, mutta opiskelijoiden sitouttamiseen pyritään kaikin keinoin.

Valoisia puolia kohti

Rami Aallon oppisopimuspaikka on Parikkalassa, jossa hän harjoittelee uutta ammattia. Alkuun opiskelijat eivät kulje kotihoidossa yksin, vaan ohjaajan kanssa. Ennakkoon Aalto sanoo tunteneensa alaa pintaraapaisun verran.

— Mitä nyt on lehdistä huonoja ja hyviä juttuja lukenut.

Huonoissa jutuissa puhutaan aina kiireestä ja liian pienistä resursseista. Se puoli on tullut esiin myös opiskelijalle. Aalto sanoo silti haluavansa keskittyä tekemään työnsä mahdollisimman hyvin, niillä mahdollisuuksilla kuin on annettu.

— Kun katson ohjaajaa ja muita, joiden mukana olen ollut, niin he tekevät työn niin hyvin, että vähäinenkin aika riittää. Ei se oikeasti tietysti riitä, mutta jos asiakkaalle antaa huomiota ja tekee työn hyvin, niin sitten se toimii. Toivottavasti kaikki tekevät niin, Aalto pohtii.

Hoitajille ja pomoille parempi vuorovaikutus

Etelä-Karjalassa kotihoidon tilannetta on pyritty korjaamaan ja kokonaisuus on saatu käännettyä oikeaan suuntaan. Siitä Eksote sai Superilta tunnustusta syyskuun alussa. Liitto antoi kiitosta huonoon tilanteeseen tarttumiseen ja erityisesti siihen, että Eksoten johto on alkanut kuunnella työntekijöiden kehittämisehdotuksia.

Superin asiantuntija Sari Erkkilä kertoi Ylelle, että uskoo, parannusten alkavan houkutella myös lisää työntekijöitä alueelle.

Eksoten kotihoidon palvelupäällikkö Miia Inna sanoo, että monia asioita pitää vielä kehittää ja sitä varten on olemassa suunnitelma.

Toistaiseksi paras muutos on tapahtunut keskustelukulttuurissa.

— On pyritty luomaan avoimuutta ja keskusteluyhteyttä henkilökunnan välille. Ajatuksia saa tuoda rohkeasti esiin. On paljon kysymyksiä, joihin ei heti pystytä tuomaan vastauksia. Niitä mietitään sitten yhdessä, Inna sanoo.

Työssäjaksamista pitää oppia

Uusien lähihoitajien koulutus tapahtuu käytännössä niin, että opiskelijat saavat lähiopetusta kolmena päivänä kuukaudessa.

— Koulussa käydään läpi lähihoitajan tutkintoon kuuluvia osaamisalueita ja sitten opiskelijalla on paljon omatoimista opiskelua. Suurimman osan työstä opiskelija oppii kentällä työskennellessä kotihoidossa, kuvailee sosiaali- ja terveysalan lehtori Anna-Maija Koskinen Saimaan ammattikoulusta.

Elokuussa alkanut oppisopimuskoulutus on toistaiseksi kertaluonteinen kokeilu. Koskinen toivoo, että se saa jatkoa. Oppisopimuskoulutukset ovat hänen mukaansa yleisesti hyvin suosittuja.

— Valtavasti olisi halukkaita. Toivotaan, että työnantajat innostuisivat tästä enemmänkin, Koskinen kertoo.

Koska sosiaali- ja terveysalalla työn kuormittavuus on tiedossa, siitä puhutaan paljon myös opiskelijoiden kanssa. Koulussa opiskellaan myös keinoja työssäjaksamiseen.

— Koulutuksen aikana käydään läpi keinoja ja aikuisopiskelijoiden kanssa tulee aitoa ja rehellistä keskustelua käytännön työkentästä. Oppiaineisiin kuuluu myös se, miten työssäjaksamista pitää itse edistää, Koskinen kuvailee.

Ulos asiakkaiden kanssa

Lähihoitajaksi opiskeleva Rami Aalto sanoo, että ei toki ole vielä alan asiantuntija, mutta uskoo voivansa vaikuttaa myös itse työhyvinvointiinsa.

— Hyvä huumori ja fiilis vaikuttaa paljon. Tuolla missä mä nyt olen ollut, on tosi mukavia ihmisiä ja se varmaan auttaa jaksamaan, jos raskasta.

Omaksi vahvuudeksi työssä Aalto mainitsee sen, etteivät jutut lopu ihan nopeasti kesken. Toisaalta juuri sosiaaliselle puolelle hän toivoisi työssä lisää aikaa.

— Olisi hyvä, että asiakkaan luona voisi olla pidempää. 5—10 minuutin käynnillä ei paljoa ehdi jututtaa. Olisi hienoa, jos asiakkaan voisi viedä ulos edes vartin kävelylle nyt kun säät sallivat. Siihen ei ilmeisesti ole aikaa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa olisi, Aalto sanoo.

Ja vaikka ala on uusi, on Aallolle jo selvää, mikä siinä tuo itsellekin eniten iloa.

— Työssä parasta kun saa vanhuksen hymyilemään tai tapahtuu jotain positiivista. Se on aika priceless.

Sähkökäyttöisten lentokoneiden käyttöä Merenkurkun liikenteessä aletaan selvittää. Merenkurkun neuvosto hakee nyt rahoitusta esiselvitykseen. Toiveissa on, että itse hakemus olisi valmis ensi vuoden alussa.

Vaasan ja Uumajan lentokenttien lisäksi hankkeessa voitaisiin hyödyntää myös muita alueen pienempiä lentokenttiä. Sähkölentokoneiden koealustana toimiminen kiinnostaa myös alueen yrityksiä.

– Haluamme tästä uuden lippulaivahankkeen alueelle. Lentoliikenne soveltuu hyvin alueelle maantieteellisesti. Se lyhentäisi matkustusaikoja ja hyödyttäisi elinkeinoelämää, kulttuurielämää ja virallista yhteistyötä, hehkuttaa Merenkurkun neuvoston johtaja Mathias Lindström.

– Ja jos näytämme olevamme kiinnostuneita sähkölentokoneista, voimme olla kiinnostavia myös kansainvälisille akkutehtaille, kansanedustaja ja neuvoston puheenjohtaja Joakim Strand (r.) toteaa.

Sähkölentoliikenne täydentäisi jo olemassa olevia yhteyksiä alueen sisäisillä lyhyillä ja tehokkailla yhteyksillä.

Sähkölentokoneyhdistys: tervetullut aloite

Helsingin Sähkölentokoneyhdistyksen puheenjohtaja Janne Vasama on iloinen, että Merenkurkussa aletaan selvittää lentoliikenteen mahdollisuuksia.

Suomessa on tällä hetkellä yksi sähkölentokone, mutta ala on kasvava ja erilaisia projekteja on Vasaman mukaan käynnissä valtavasti ympäri maailmaa. Kehitys etenee pienistä koneista kohti isompia matkustajakoneita, ja sähkölentokoneiden lentämät etäisyydet kasvavat jatkuvasti.

Vasaman mukaan Suomessa on kymmeniä lentokenttiä, joissa pystyttäisiin pienillä investoinneilla ottamaan vastaan sähkölentokoneita.

Lue lisää:

Sähkölentokoneen ensilento Suomessa: Pioneerit uskovat kaupunkien välisen lentoliikenteen kasvuun, vaikka akut eivät vielä riitäkään Helsingistä Tampereelle

Norja kiilaa sähkölentokoneiden markkinoille – ensimmäiset matkustajakoneet nousevat ilmaan sähköllä viimeistään 7 vuoden päästä

Imatran kaupunki aloittaa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Henkilöstöä koskevat sopeutustoimet voivat sisältää osa-aikaistuksia, lomautuksia, irtisanomisia ja muita palvelussuhteen muutoksia.

Sopeutustoimet voivat johtaa enintään 40 henkilön vakituisen työsuhteen päättymiseen.

Henkilöstöä koskevat toimet liittyvät kaupungin säästötarpeeseen. Kaupungin on karsittava ensi vuonna menoistaan yhteensä 1,6 miljoonaa euroa. Henkilöstökulujen ohella kaupunki etsii muita säästökohteita.

Imatran kaupunginhallitus päätti aloittaa välittömästi kaupungin talouden tasapainotuksen edellyttämät sopeutustoimenpiteet ja kokonaisvaltaisen palvelurakenteen uudistuksen, joka pitää sisällä myös henkilöstörakennetta koskevat toimenpiteet.

Kaikkiaan Imatran kaupungin talouden tasapainotustarve on 5,2 miljoonaa euroa vuonna 2020. Säästöjen lisäksi kaupunki tarvitsee siis lisää tuloja.

Kaupungin taloutta rasittavat erityisesti Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kasvavat menot.

Veronkorotus harkinnassa

Lisää tuloja saadakseen kaupunki harkitsee veronkorotusta.

– Kyllä on korotuspaineita. Myös tulopuolen eriä joudutaan katsomaan, sanoo kaupunginjohtaja Kai Roslakka.

Veronkorotuksen suuruutta Roslakka ei vielä lähde arvioimaan. Tällä hetkellä Imatran tuloveroprosentti on 20,0.

Henkilöstöjärjestöjen toive: kovia irtisanomisia mahdollisimman vähän

Henkilöstöjärjestöille uutinen kaupungin säästöpaineista ei tullut yllätyksenä. Imatralla olevat pääluottamusmiehet toivovat, että irtisanomisia tulisi mahdollisimman vähän.

– Ettei tulisi kovinkaan paljon niitä kovia irtisanomisia Aina toivoisi, että mahdollisimman monelle löytyisi väyliä eläköityä tai päästä niin sanottuun eläkeputkeen, sanoo JHL:n pääluottamusmies Tuija Kuikka.

JUKOn pääluottamusmiehen Juha Mäkitalon mukaan henkilöstövähennykset ovat ikäviä.

– Mieluummin näkisin, että talouden tasapainottamista haettaisiin muilla keinoilla kuin henkilöstösäästöillä, Mäkitalo kertoo.

Imatran kaupungilla on noin 800 työntekijää.

Arvostettu udmurtialainen sosiologi Albert Razin sytytti itsensä palamaan Iževskissa hallintopalatsin edessä, kertovat paikalliset verkkolehdet.

Hänen vieressään oli juliste, jossa luki: "Jos kieleni ja kulttuurini kuolevat huomenna, minä voin kuolla jo tänään."

Myös Suomessa tunnettu Razin oli yksi udmurtilaisista intellektuelleista, jotka olivat vedonneet udmurtin kielen opetuksen puolesta. Kansallisten kielten pakollinen opetus on lakkautettu Venäjällä joitakin vuosia sitten.

Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi muistuttaa Facebook-päivityksessään, että "vastaavaa ei ole ennen tapahtunut suomalais-ugrilaisessa maailmassa."

Udmurtian tasavalta sijaitsee Venäjällä, noin tuhat kilometriä Moskovasta itään. Sen asukkaista vajaa kolmannes on udmurtteja, joiden kieli lukeutuu suomalais-ugrilaisiin kieliin.

Lähteinä on käytetty verkkolehtiä "idelreal" ja "UDM-info".

Lappeenrannassa on rikottu tänään tiistaina helleraja, kun lämpötila kohosi 26,2 asteeseen Konnunsuon mittausasemalla. Hellelukemat mitattiin puoli viideltä iltapäivällä. Viime yönä samalla mittausasemalla alin lämpötila oli vain 6,9 celsiusta.

Myös Kokemäellä ylitettiin helleraja iltapäivällä, kun Tulkkilan mittausasemalta mitattiin 25,1 celsiusasteen lukema.

Helteestä voidaan puhua silloin, kun mittarin lukema näyttää yli 25,0 celsiusta.

Hellepäivät tähän aikaan vuodesta ovat poikkeuksellisia. Tästä päivästä tuli toiseksi myöhäisin hellepäivä Suomen mittaushistoriassa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkauden myöhäisin hellelukema on mitattu 17. syyskuuta vuonna 1947, jolloin mittari näytti 25,2 astetta.

Tänään Lappeenrannassa ohitettiin toiseksi myöhäisimmän hellepäivän ennätys, joka mitattiin 9. syyskuuta 2002 Mietoisissa Varsinais-Suomessa.

• Ilmatieteen laitoksen listausta kuukausittaisista lämpötilaennätyksistä voit katsoa täältä.
• Syyskuun osalta ylintä ja alinta lämpötilaa voit vertailla 1960-luvulta lähtien täältä.

Tänään lämpimintä on ollut eteläisen Suomen sisäosissa. Keskiviikkona lämmin ilmamassa liikkuu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Etelä-Lapin alueella, missä voidaan päästä huomennakin yli 20 asteen.

Kovin kauan syyskuun lämmöistä ei kuitenkaan ehditä nauttia, sillä jo huomisesta alkaen sää alkaa viiletä, kun Suomeen saapuvat Dorian- ja Gabrielle-myrskyjen rippeet.

"Vähän soijaa pukkaa"

Hellepäivästä huolimatta Lappeenrannan suosituimmalla Myllysaaren uimarannalla oli hiljaista tiistaina iltapäivällä. Imatralainen Piia Järvensivu oli kuitenkin löytänyt rannalle auringonottoon syyskuun helteessä. Järvensivu oli ehtinyt jo virkistäytyä kohtuullisen lämpimänä säilyneessä Saimaassa.

– Nyt on vapaapäivä ja täytyy nauttia syyskuun lämmöstä. Tämä on ihan uskomatonta pitkästä aikaa kun syyskuun alussakin on näin helteistä, Järvensivu iloitsee.

Myllysaaren uimarannan ohi kävelee kaksi poikaa, toinen on pukeutunut syksyiseen flanellipaitaan.

Sulla on pitkähihainen paita päällä, eikö ole kuuma?

– No on vähän kuuma, mä kävelin tuosta Linnoituksesta. Vähän soijaa pukkaa, sanoo Eppu Porkka.

Rasmus Parkkari on uskaltautunut jo vähentämään vaatetta.

– On se ihan mukava, että on lämmintä. Voi olla ihan tällä lailla t-paidassa, sanoo Parkkari.

Lämmöstä nautittiin myös helteisen kaupungin keskustassa. Eeva Villanen harjoitteli syyskuun lämmössä huomenna edessä olevaa pitkää Indonesian matkaa varten.

– Lämmin on aina ihanaa. Kyllä aina ilmastonmuutoksetkin mietityttää, mutta en mä vielä kauhean huolissani ole tästä, Villanen sanoo.

Korjaus kello 16.15. Alun perin jutussa luki, että helleraja olisi rikottu Kristiinankaupungissa, mutta tieto oli väärä Kristiinankaupungin majakan havaintoaseman vian takia. Vian syytä ei tiedetä, mutta asema on rekisteröinyt 8. syyskuuta alkaen virheellisiä, lähiympäristöstä selvästi poikkeavia lukemia. Siksi aseman lämpötilalukemia ei voi tässä vaiheessa pitää luotettavina, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Iiris Viljamaa.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Lue lisää:Kaiva esiin sateenvarjo, kumpparit ja villapaita: Hurrikaanien rippeet tuovat sateita ja navakkaa tuulta Suomeen loppuviikosta – hyvästi kesä

Yrittäjä ja ex-kansanedustaja Antero Vartia vaatii valtiovallalta selvennystä arpajaislain tulkintaan.

Vartian medialle lähettämän tiedotteen mukaan hankalasti tulkittava laki uhkaa jähmettää ilmastopäästöjen hyvittämistä tarjoavien palveluiden toiminnan.

Vartian ulostulon syynä on hänen perustamansa hyvityspalvelun, Compensaten, epäselvä oikeudellinen asema.

Compensaten idea on tarjota kuluttajille mahdollisuus hyvittää tuotteiden tai palveluiden hiilidioksidipäästöt ostotapahtuman yhteydessä.

Palvelun taustalla oleva säätiö ohjaa rahat lyhentämättömänä hiilensidontahankkeisiin, kuten metsitykseen Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Vapaaehtoinen hyvitysmaksu otettiin ensimmäisenä käyttöön Helsingissä opiskelijaravintola Unicafessa viime keväänä.

Poliisihallitus: Toiminta vaatii rahankeräysluvan

Compensaten oikeudellinen asema on kuitenkin ollut epäselvä kesäkuusta lähtien.

Tuolloin poliisihallituksen arpajaishallinto antoi Compensatesta lausunnon, jonka mukaan vapaaehtoiseen hyvitykseen perustuva toiminta on vastikkeetonta ja vaatii siten rahankeräysluvan.

Vartia pitää tulkintaa vääränä, sillä säätiö ostaa kuluttajan maksamalla summalla päästövähennysyksiköitä eli hiilensidontaa. Kuluttajilta kerättyjä maksuja ei siis käytetä säätiön toiminnan rahoittamiseen.

Vartia kertoo tiedotteessaan käyneensä asiasta keskusteluja kesän aikana poliisihallituksen arpajaishallinnon kanssa.

Pulmana on se, että arpajaishallinnolla ei ole toimivaltaa kieltää tai sallia Compensaten toimintaa. Vartian mukaan oikeudellisesti epäselvään tilanteeseen tarvitaan linjaus poliittisilta päättäjiltä.

– Päästökompensaatioiden myyminen tulee joko sallia tai kieltää, vaatii Vartia tiedotteessa.

Arpajaislaki kuuluu hallinnollisesti sisäministeriön alaisuuteen. Sisäministerinä toimii Vartian entinen puoluetoveri, Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo.

Vartian mukaan Compensate jatkaa toimintaansa normaalisti ja aikoo laajentua kansainväliseksi ensi talvena.

Compensaten kautta on tähän mennessä sidottu ilmakehästä hiilidioksidia noin 6 000 suomalaisen vuosipäästöjen verran. Säätiö on ostanut hiilensidontaa 250 000 euron arvosta.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on todennut, että hiilinielujen vahvistaminen on päästöleikkausten ohella välttämätöntä, mikäli maapallon keskilämpötilan nousu halutaan pitää siedettävällä tasolla.

Lue myös:

Ex-kansanedustaja ja tv-tähti Antero Vartia koukuttaa kuluttajat päästöjen hyvittämiseen – Näin toimii hiljaisuudessa valmisteltu Compensate

Kauhajoen Nummijärvellä on savanni, jonka palmujen katveesta löytyy reippaasti yli sata eläintä. Neljännesvuosisadan aikana synnytetyt hahmot on rakennettu käytännössä jätteistä, vain harvoin tekijällä on ollut asiaa rautakauppaan.

Alpo Koivumäki toteuttaa sitä, minkä näkee. Muovi voi taipua villasarvikuonon koiveksi, traktorin renkaasta muotoutuu karhu tai krokotiili, öljytynnyristä vääntyy hirvi.

Puilla lämmittäminen on ollut tästä syystä vaikeaa.

– En meinaa saada polttopuita pesään, kun näen, että tuosta saisi sitä tai tätä. Kaiken minkä pesään laitan, katson tarkasti.

Ensimmäinen veistos syntyi vuonna 1993 ja se oli kurki, jonka materiaali löytyi helposti kotipihalta: peltiä, rautalankaa, traktorin istuin ja muuta romua ja kaulaksi puunoksa. Oksan muoto vaikutti ratkaisevasti siihen, että työstä ei tullutkaan lentoon lähtevä vaan laskeutuva kurki.

Maanviljelyä ja kieliä

Alpo Koivumäki syntyi samana vuonna kun talvisota alkoi. Kotitaloa asutti 10 henkeä ja maata oli 12 hehtaaria.

Alle kouluikäisenä lapsuuden kivi- tai käpylehmät vaihtuivat oikeisiin ja Alpo ajautui maanviljelijäksi. Hän halusi pysyä kotona ja tehdä töitä isovanhempiensa, vanhempiensa ja tätiensä sukutilalla.

Koko tila oli yksin Alpon vastuulla aina 1980-luvulta sen lopettamiseen vuonna 1994. Vanhat tädit auttoivat minkä kykenivät.

Raskasta työntekoa helpottivat vilkas mielikuvitus ja lukuisat harrastukset aina runoilusta ja musiikista kielten opiskeluun.

Intohimo kieliin alkoi jo alle 10-vuotiaana ja jatkuu edelleen. Ensin koukutti englanti, sitten kuvioihin tuli ranska ja vähemmälle jääneet saksa ja venäjä.

Alpo opiskee lauseita ja tarkistaa, että kaikki menee oikein. Yllätävä apu on ollut Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdistä.

– Lehtiä on monella kielellä ja niissä on myös suomenkieliset tekstit, joista varmistun, että olen ymmärtänyt oikein.

Alpon myöhemmällä iällä kukkaan puhjennut taiteellisuus oli uinunut hänessä jo pienestä pitäen. Alle kouluikäisenä hän teki jo itse leikkikalunsa ja vesiväreillä syntyi lintuja. Mitään ei koskaan heitetty pois, kaikesta piti tehdä jotain.

Veistokset olivat tämän kehityksen suora jatke.

ITE-taide: voimaa ja luovuuta

ITE-taide tulee tulee sanoista Itse Tehty Elämä. Ite-taiteilijat ovat ulkopuolisia, outsidereita.

Nimi tulee kansainvälisesti siitä, että he työskentelevät kirjaimellisesti taidemaailman ulkopuolella. Teokset syntyvät ja ovat esillä omassa arjen ympäristössä.

Ite-taiteilijat ovat itseoppineita, mikä tarkoittaa sitä, ettei heillä ole koulutusta taiteen tekemiseen, halua ja sielun paloa kylläkin.

Koko käsite syntyi Suomessa parikymmentä vuotta sitten, kun keräystä ja kartoitusta lähti tekemään Maaseudun sivistysliitto ja ITE-taiteen äidiksi kutsuttu Liisa Heikkilä-Palo.

– Ei meillä ollut tuolloin aavistustakaan, miten ison asian äärellä me olimme, muistelee Heikkilä-Palo.

– Kun sitten materiaalia alkoi tulla ovista ja ikkunoista, olimme ensin ihastuneita, sitten kauhistuneita. Tajusimme, miten valtavaan kansalliseen aarteistoon olimme törmänneet. Suomen maaseudun ihmisten luovuus oli ääretön.

Kartoitus on ollut tarkkaa ja jatkunut nykypäivään. Missään muualla maailmassa kansantaidetta ei ole dokumentoitu tässä tarkuudessa ja laajuudessa.

Alpoismia

Alpo Koivumäen tyyli on alusta asti ollut tunnistevaa ja omanlaistaan.

Edes alkuvuosina Alpo ei epäillyt taitojaan. Hän ei myöskää koskaan ajatellut olevansa taiteilija tai osallistuvansa taide-elämään.

Suosio ja sen mukana tuomat monet kansainväliset näyttelyt ja mielenkiinto ovat olleet yllätyksiä ja hiljaisesta maalaispojasta on kasvanut puhelias herrasmies, joka liikkuu kaikissa piireissä jo varsin sulavasti.

Kielten osaaminen on matkoilla tullut tarpeeseen. Alpon veistoksista kuutisenkymmentä on ollut esillä maailmalla niin gallerioissa kuin museoissa muiden muassa Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä. Alpo on hurmannut olemuksellaan ja kielitaidollaan myös kansainvälisen kultturiväen ja median. Hänestä on kertonut esimerkiksi maineikas taidekanava Arte.

Ranskalainen Alpon taiteen ystävä Jean-Noel Montagne on sanonut, että Alpo tekee kaukomaiden eläimiä ja nyt nuo eläimet vievät hänet matkoille.

Alpo tekemistä ruokkii se, että ihmiset pitävät hänen töistään.

– Jos veistokseni antavat jollekin nykyajan kiireiselle ihmiselle voimaa tai edes pysäyttävät katsomaan, niin onhan se hienoa!

Kesäisin, kun Alpon tontilla kävisi eniten väkeä, teokset ovat olleet näyttelyissä muilla mailla.

Tänä vuonna ne kaikki ovat kotona, koottuna taitelijan pihamaalle.

Alpon perunapelto on raivattu näyttelyalueeksi ja sinne on tehty haketetut polut.

Tässä on voimansa näyttänyt yhteisöllisyys: Kauhajoki-seuran, muiden kulttuuriyhdistysten aktiivit sekä kyläläiset, yli 30 henkilöä, ovat tehneet talkootyötä eli "kökkineet" näyttelyn eteen runsain mitoin.

Iloa ja hauskuutta

Alpon Savannilla ollaan ITE-taiteen syvässä ytimessä. Koko kylä on toteuttaa sitä, mitä yksi näkee.

Kaikilla on hauskaa ja kaikki on kivaa. Vaikka ITE-taide on siloittelematonta, raakaa ja raffia, se on usein ilmaisuvoimaltaan korkeataiteen kadehtimaa.

Sitä tehdään tosissaan mutta ei vakavissaan ja sen kyllästeaineena on nauru.

Alpon savanni on avoinna syyskuun loppuun.

Venäjä on kommentoinut amerikkalaismedioissa esiintyneitä tietoja korkean profiilin keskustiedustelupalvelun CIA-agentista, jonka väitetään vuotaneen sisäpiiritietoja Venäjän hallinnosta vuosikymmenien ajan.

Venäjällä ei ole Kremlin tiedottajan Dmitry Peskovin mukaan tietoa siitä, onko kyseinen henkilö ollut CIA:n agentti. Peskov vahvistaa kuitenkin, että kyseinen henkilö on työskennellyt Venäjän presidentinhallinnossa.

Hänet irtisanottiin tehtävistään vuonna joko vuonna 2016 tai vuonna 2017, Peskov sanoo. Väitetyllä agentilla ei ollut hänen mukaansa pääsyä Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiirin, toisin kuin amerikkalaismediat väittävät.

Agentti tarjosi arvokasta tietoa Venäjän vaalivaikuttamisesta

New York Times -sanomalehti on haastatellut useita nykyisiä ja eläkkeellä olevia virkamiehiä. Heiltä nimettöminä saaduista tiedoista käy lehden mukaan ilmi, että agentti oli yksi Yhdysvaltain arvokkaimpia tietolähteitä.

Agentin kerrotaan muun muassa pystyneen valokuvaamaan Putinin työpöydällä olevia asiakirjoja.

Henkilöltä saadut sisäpiiritiedot auttoivat CIA:ta muun muassa selvittämään, että Venäjä pyrki vaikuttamaan Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleihin siten, että Venäjälle mieluinen ehdokas Donald Trump tulisi valituksi.

CNN-uutiskanavan mukaan Yhdysvallat teki vuonna 2017 päätöksen agentin noutamisesta Venäjältä. Agentin nykyistä olinpaikkaa ei tiedetä. New York Timesin haastattelemien virkamiesten mukaan päätös hänen noutamisestaan tehtiin, koska hänen henkensä uskottiin olevan uhattuna.

Kremlin tiedottajan mukaan väitetyn agentin olinpaikasta ei ole tietoa, eikä Venäjä aio etsiä häntä.

SeiLabin tiloissa Seinäjoella on ruuhkaa salmonellanäytteiden laboratoriohuoneessa. Täällä on tutkittu viime aikoina muun muassa neljällä kauhavalaisella maito- ja lihatilalla paljastunutta salmonellatartuntaa.

Tilanteen uskotaan kuitenkin olevan nyt hallinnassa.

– Uusia tartuntoja ei ole ilmennyt, kertoo Seinäjoen alueen johtava hygieenikko Seppo Kangas.

Salmonellatapauksia on todettu tänä vuonna 19:llä nautatilalla pääasiassa pohjalaismaakunnissa. Viime vuosi oli tartuntojen suhteen poikkeuksellinen, kun uusia tapauksia ilmeni koko maassa nautatiloilla 29 kappaletta.

Salmonellatartunnat ovat kasvussa muun muassa nautatiloilla, ja Ruokavirasto haluaa selvittää syyn suuntaukseen. Syitä on pohdittu myös muun muassa tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävässä Eläinten terveys ETT ry:ssä.

– Kyse voi olla ilmastonmuutoksesta tai tuotantorakennemuutoksesta – tilat ovat suurempia ja niillä käsitellään suurempia rehumääriä. Eläimet liikkuvat tiloilta toisille ja uusia tuotantomuotoja on tullut lisää, kuten vasikoiden kolmivaihekasvatus, joka tavallaan altistaa tiettyjen tartuntojen leviämiselle, pohtii ETT:n asiantuntijaeläinlääkäri ja tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Olli Ruoho.

Salmonellasaneeraus voi olla tilalle työläs ja pitkäkin prosessi. Tilojen puhdistaminen voi viedä kuukausia ja kustannukset voivat nousta maidontuotantotiloilla kymmeniin tuhansiin tai jopa sataan tuhanteen euroon.

Naakkajahtiin viikonloppuna?

Naakkojen epäillään aiheuttaneen salmonellaryppään nimenomaan Kauhavalla. Tilojen läheisyydessä on liikkunut ilmeisesti sama iso naakkaparvi ja salmonellaa löytyi myös naakkojen ulosteesta.

Bakteeri leviää yleensä ympäristötartuntana eli jyrsijöiden ja lintujen ulosteista.

– Ulosteita tutkitaan vieläkin ja jos tänne tulee näytteitä, me kyllä tutkimme ne. Niitä voi lähettää tänne kuka tahansa, niin saamme kartoitettua tilannetta tarkemmin, Seppo Kangas kertoo.

Naakkojen levittämä salmonella on herättänyt huolta maatiloilla Kauhavan ulkopuolellakin. Parvet ovat paikoitellen isoja ja aiheuttavat muitakin tuhoja tiloilla.

– Sanoisin näin, että paniikkiin ei ole aihetta. Mutta tietysti kun tällaisia tapauksia tulee, niin kyllä ne antavat viitteen siitä, että tilojen tautisuojaukseen ja erityisesti rehuvarastojen ja ruokintalaitteiden suojaukseen on syytä kiinnittää huomiota, muistuttaa Olli Ruoho.

Maanviljelijöiden, metsänomistajien ja maaseutuyrittäjien etujärjestö MTK Etelä-Pohjanmaa otti kantaa tällä viikolla naakkatilanteeseen. Yhdistys haastoi alueen metsästäjiä pelottelemaan naakkoja pois maatiloilta siten, etteivät kotieläimet säikähdä.

Järjestön kenttäpäällikkö Ari Mäkelän mukaan naakkakantaa tämä ei vähentäisi, mutta se saisi linnut pois nimenomaan karjasuojien luota. Naakkajahteihin kehotetaan lähtemään tulevana lauantaina 14. syyskuuta yhteistyössä maatilojen kanssa.

Lue lisää:

Uusia salmonellatartuntoja Etelä-Pohjanmaalla – tapausten uskotaan olevan lähtöisin naakoista

Salmonella on yleistynyt nautatiloilla – Ruokavirasto aikoo selvittää miksi

Kolmelta maatilalta Kauhavalla on löytynyt salmonellaa

Yliopiston ja ammattikorkeakoulun lukuvuosien alkaminen on aiheuttanut yllätyksen kaupunkipyörien vuokraajille Lappeenrannassa. Kaupunkipyörien vuokraajat ovat havainneet, että pyöriä ei tahdo enää saada ajoon rautatieasemalta eikä kaupungin keskustasta.

Sen sijaan korkeakoulujen kampusalueella seisoo tiistaiaamuna 36 kaupunkipyörää. Skinnarilan kampusalue on noin kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Monen opiskelijan suusta kuuluu, että kaupunkipyöriä käyttävät lähinnä vaihto-oppilaat ja ulkomaalaiset opiskelijat, joilla omaa pyörää Suomessa ei ole.

– Kyllä suomalaisetkin käyttävät kaupunkipyöriä, mutta vaihtarit ehkä kaikkein eniten, opiskelijat Aarni Vaittinen toteaa.

Maisterin tutkintoa Lappeenrantaan tekemään tulleen Hari Pathakin mielestä kaupunkipyörät ovat hyvä idea. Silti hän ei ole vielä kokeillut niitä.

– En ole vielä vuokrannut kaupunkipyörää, mutta ehkä ensi kesänä. Asun tässä ihan lähellä, joten kävelen, kertoo Pathak.

Miehen mukaan lähestyvä talvi ei houkuttele pyöräilemään.

– Ehkä ensi kesänä kokeilen kaupunkipyörää, toteaa Pathak.

Pyörät pyörivät kampusalueella, eikä palaudu keskustaan

Korkeakouluopiskelijat näyttävät siis suosivan kaupunkipyöriä siirtyessään rautatieasemalta tai keskustasta noin kahdeksan kilometrin päähän Skinnarilan kampukselle. Pyörät eivät kuitenkaan palaudu samaa tahtia.

– Se on jatkuvaa liikehdintää. Jos 30 pyörää siirretään keskustaan, ne ovat hyvin äkkiä siirtyneet takaisin yliopistolle päin, sanoo kaupunkipyöriä vuokraavan Kaakau-yrityksen toimitusjohtaja Aleksanteri Repo.

Repo on luonnollisesti tyytyväinen, että pyörillä ajetaan.

– Tarkoitus kuitenkin on, että pyöriä olisi tarjolla ympäri Lappeenrantaa, Repo sanoo.

Pyörien määrää ei pystytä tasaamaan joka päivä

Kaupunkipyörät ovat tänä kesänä olleet ensimmäistä kertaa käytössä Lappeenrannassa. Vuokrattavana on 85 pyörää.

Pyörän saa käyttöön pysäkiltä, joita on eri puolilla kaupunkia. Pyörän voi palauttaa mille tahansa pysäkille. Vuokraaja saa pyörän käyttöönsä mobiilisovelluksen avulla.

Kaakau tasaa pyörien määrä eri pysäkkien välillä kaksi kertaa viikossa. Näin on sovittu Lappeenrannan kaupungin kanssa.

Käytännössä yrityksen työntekijä hakee pakettiautolla polkupyöriä asemilta, joille pyöriä on kasaantunut ja vie niitä muille pysäkeille.

– Ehkä tarkastelemme nyt, millä tahdilla pyöriä liikutellaan, toimitusjohtaja Aleksanteri Repo sanoo.

Ilmastokoordinaattori Petri Kero Lappeenrannan kaupungilta sanoo, että kaupunki ei voi velvoittaa yritystä tasaamaan pyörien määrää useammin.

Poikkeuksellinen ilmiö

Kaakau vuokraa kaupunkipyöriä Lappeenrannan lisäksi seitsemässä kaupungissa. Toimitusjohtaja Aleksanteri Revon mukaan Lappeenrannassa tänä syksynä paljastunut ilmiö on ainoa laatuaan.

Esimerkiksi Kotkassa, Kouvolassa ja Porvoossa on myös korkeakouluopiskelijoita. Se selkeästi näkyy pyöräilymäärissä.

– Mutta tällaista positiivista ongelmaa, jossa koko järjestelmä tyhjenee korkeakoulujen kupeeseen ei ole ollut Lappeenrannan lisäksi muualla.

Repo arvioi, että Lappeenrannan ilmiö johtuu suuresta opiskelijamäärästä.

– He ovat aktiivisia ja ehkäpä ympäristötietoisia. He haluavat käyttää tällaista palvelua uskomattoman paljon.

Kausimaksut saavat kannatusta

Opiskelija Aarni Vaittisen mukaan opiskelijat suhaavat eniten koulun ja kodin väliä kaupunkipyörillä. Monet opiskelijat asuvat Huhtiniemessä. Sieltä kampukselle tulee matkaa vajaa neljä kilometriä.

Lappeenrannassa kaupunkipyöriä voi vuokrata joko tunti- tai kuukausihintaan. Aikaperusteiset maksut lähtevät eurosta ylöspäin, kuukausimaksut vaihtelevat 9–18 euron välillä.

Pyörien tuntiveloituksesta opiskelija Aarni Vaittinen ei innostu. Hänen mielestään kaupunkipyörien kuukausi- tai kausimaksut ovat järkevämmät.

– Kausimaksulla homma on houkuttelevampi. Silloin sitä voisi käyttää oman pyörän korvikkeena, Vaittinen pohtii.

"Lappeenrantaan mahtuisi vähintään toiset 85 pyörää"

Sekä Kaakaun toimitusjohtaja Aleksanteri Repo että ilmastokoordinaattori Petri Kero kaupungilta ovat sitä mieltä, että pyöriä ei ole Lappeenrannassa riittävästi.

Näyttää siltä, että yritys ja kaupunki alkavat keskustella ensi kesän pyörien määrästä.

– Tämän kesän oppien mukaan Lappeenrantaan mahtuisi vähintään toiset 85 pyörää, jos haluaisimme oikeasti kattaa koko kaupungin. Esimerkiksi Lauritsalan suunnalla pysäkkejä ei ole juuri ollenkaan, Kaakaun toimitusjohtaja Aleksanteri Repo sanoo.

Ensimmäinen kesä oli vilkas. Revon mukaan kaupunkipyöriä käyttivät paikallisten lisäksi matkailijat.

– Meille on tärkeää, että meidän palvelu on meidän osalta niin hyvässä kunnossa kuin voi olla. Kaupunki määrittelee, minkä laajuinen palvelu on, Repo sanoo.

Kaupunkipyörät ovat liikenteessä ainakin lokakuun loppuun asti, kelien salliessa marraskuun loppuun asti.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) alkaa keskiviikkona käsitellä Ukrainan tekemiä valituksia Venäjän ihmisoikeusloukkauksista Krimillä. EIT:n suuren jaoston (Grand Chamber) piti aloittaa kuulemiset asiassa jo helmikuussa, mutta käsittelyä lykättiin aivan viime hetkillä.

Ukrainan valitukset eivät koske itse niemimaan anastamista vaan siellä miehityksen jälkeen toteutettuja toimia.

Ukrainan mukaan Venäjä on muun muassa surmannut ja vanginnut ukrainalaisia sotilaita ja poliiseja sekä estänyt lehdistön toimintaa ja syrjinyt voimakkaasti Krimin islaminuskoisia tataareja.

Ukrainan mukaan sen kansalaisten omaisuutta on myös takavarikoitu laittomasti ja ukrainalaisia on pakotettu ottamaan Venäjän kansalaisuus. Jos henkilö on tästä kieltäytynyt, seurauksena on ollut monien perusoikeuksien menetys.

Ranskan Strasbourgissa sijaitseva EIT toimii Euroopan neuvoston yhteydessä ja valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista.

Yleensä tuomioistuin käsittelee kansalaisten oman maansa viranomaisia vastaan tekemiä valituksia, ja valtioiden valitukset toisen valtion toimista ovat harvinaisempia.

Venäjä palasi Euroopan neuvoston työhön

Venäjä miehitti ja liitti itseensä Ukrainalle kuuluvan Krimin alueen keväällä 2014. Venäjän äänioikeus Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa peruttiin valtauksen jälkeen.

Venäjä ei myöhemminkään lähettänyt edustajiaan yleiskokoukseen ja keskeytti myös jäsenmaksujensa maksamisen. Tänä kesänä Venäjän edustajat kuitenkin palasivat parlamentaarisen yleiskokouksen työhön.

Ukraina teki Krimin valtauksen jälkeen EIT:lle useita valituksia Venäjän toimista, jotka on tuomioistuimessa niputettu käsittelyn helpottamiseksi yhdeksi valitukseksi.

Samoin on toimittu niiden valitusten osalta, joita Ukraina on tehnyt Venäjän toimista Itä-Ukrainassa.

Valtioiden välisten valitusten lisäksi yksityishenkilöt ovat tehneet EIT:lle yli 4 000 valitusta Venäjän toimista Krimillä ja Itä-Ukrainassa.

EIT:ltä useita tuomioita Venäjälle

EIT on tuominnut Venäjän useaan otteeseen kansalaistensa kohtelusta.

Tuorein tapaus on elokuulta, kun tuomioistuin totesi Venäjän kohdelleen huonosti tutkintavankeudessa vuonna 2009 kuollutta juristia Sergei Magnistkya ja muun muassa evänneen tätä tarpeellisen lääketieteellisen hoidon.

Huhtikuussa EIT totesi Venäjän loukanneen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin ihmisoikeuksia määräämällä hänet lähes vuodeksi kotiarestiin vuonna 2014.

Tuomioistuimen mukaan rajoitukset olivat suhteettomia syytteisiin nähden ja suunniteltu rajoittamaan Navalnyin julkista toimintaa.

EIT tuomitsi Venäjän Navalnyin laittomista pidättämisistä myös viime vuoden marraskuussa.