Kuumailmapallo laskeutui pienlentokoneen tielle Malmin lentoasemalla eilen illalla, kertoo Svenska Ylen haastattelema silminnäkijä. Koneen lentäjä oli ilmoittanut lentoaseman henkilökunnalle aikovansa laskeutua kentälle.

– Näimme kuumailmapallon tulevan etelästä päin ja se näytti laskeutuvan laskeutumisradalle. Cessna-lentokone oli juuri laskeutumassa toisesta suunnasta, kuvailee anonyyminä pysyttelevä silminnäkijä Svenska Ylelle.

Cessna-koneen lentäjä näki tilanteen hyvissä ajoin ja teki ylösvedon, jotta kone ei tulisi liian lähelle kuumailmapalloa, silminnäkijä kertoo.

Ylösveto on ohjausliike, jonka avulla lentäjä voi lopettaa jo aloitetun laskeutumisen.

– Mitään ilmeistä vaaraa ei ollut, mutta kyllä jotain olisi voinut tapahtua, sanoo Malmin lentokentän päällikkö Gun Gustavsson Svenska Ylelle.

Kuumailmapallo ei voi väistää

Malmin lentoasemalla ei ole lennonohjausta, mutta Gustavsson sanoo, että paikalla oli tapahtuman aikaan vapaaehtoistyöntekijä.

Gustavsson kertoo, että kenttä ei ollut saanut mitään tietoa kuumailmapallon laskeutumisesta. Ilma-alusten pitää ilmoittaa etukäteen, jos ne haluavat laskeutua johonkin. Lentäjän on myös ilmoitettava laskeutumisesta muille ilmailijoille radion kautta.

Kuumailmapalloilla on erityisasema ilmailualusten piirissä.

– Niitä ei voi ohjata, joten lentokoneiden on pakko väistää niitä, Gustavsson sanoo.

Trafin yleisilmailukoordinaattori Jani Hottolan mukaan tapahtumasta on saatu lentoturvallisuusilmoitus.

– Ilmoituksessa on matala kynnys. Se ei ollut oikeasti vaarallinen tilanne, Hottola sanoo.

Kuumailmapallon kapteeni: "Kaikki meni hyvin"

Hartman Abendstein on Aerohotin kuumailmapallokapteeni. Hän ohjasi Malmin lentoasemalle laskeutunutta kuumailmapalloa.

– Kaikki meni hyvin. Ilmoitin Cessna-lentäjälle, että laskeudun ja lentäjä sanoi, että se sopii, sanoo Abendstein.

Hänen mukaansa kuumailmapallo laskeutui laskeutumisalueen reunaan. Muutama muu kone laskeutui myöhemmin illalla, eikä kuumailmapallo ollut Abendsteinin mukaan tiellä, kun sitä pakattiin.

– Minulla oli radiopuhelin auki enkä kuullut mitään valitusta.

Lentokentällä ja kuumailmapalloyrityksellä palaveri tiedossa

Lentokentän johtaja Gustavsson sanoo aikovansa järjestää palaverin, jossa tapahtunut käydään läpi kaikkien kuumailmapalloyrittäjien kanssa.

Trafin Hottolan mielestä on hyvä, että lentokentän ja kuumailmapalloyritysten edustajat tapaavat ja käyvät tilanteen läpi.

– Lentoaseman johtaja suhtautuu tilanteeseen vakavasti.

Malmin lentoasemalla ei ole lennonohjausta, mutta se on edelleen melko vilkkaasti liikennöity. Voiko se aiheuttaa lentoturvallisuuteen liittyviä ongelmia?

– Maassa on monta muutakin lentokenttää. On olemassa tarkat säännökset, miten liikenteen pitäisi sujua, Trafin Hottola sanoo.

Lukas Rusk, Svenska Yle

Viime päivien uutiset Afganistanista ovat kertoneet surullista tarinaa: pommi-iskut ja väkivalta ovat afganistanilaisten arkipäivää.

Isis käy omaa sotaansa Afganistanissa. Sivistysvihamielisyydestään tunnettuna järjestönä se valitsi keskiviikkona kohteekseen shiialaiset opiskelijat. Kabulissa tehdyssä pommi-iskussa kuoli kymmeniä nuoria.

Myös ääri-islamilainen Taliban-järjestö on viime viikkojen aikana kiihdyttänyt taisteluita Afganistanissa. Se on iskenyt niin pääkaupungissa Kabulissa kuin Ghaznin kaupungin liepeilläkin.

Väijytykset Talibanin taktiikkana

Brittiläisen Chatham House -tutkimuslaitoksen Afganistan-asiantuntija Hameed Hakimi sanoo, että Ghazni on tyyppiesimerkki siitä, miten Taliban taistelee. Järjestö on viikon päivät käytännössä piirittänyt 280 000 asukkaan kaupunkia. Iskuissa on kuollut satoja ihmisiä.

Pelko ja ahdistus ovat kaupungin vieraat. Ulos ei uskalla mennä, eikä pois kaupungista pääse. Ghazni on reilut sata kilometriä Kabulista ja juuri tärkeän valtatien varrella. Ghaznin hallinta merkitsee myös keskeisen huoltoreitin kontrollia.

– Olennaista Talibanin taktiikalle on, että sen taistelijat tekevät väijytyksiä. Ne aiheuttavat uhkaa ja pelkoa, Afganistan-tutkija Hameed Hakimi sanoo Ylen haastattelussa Dušanbesta Tadžikistanista.

Hän on juuri palannut tutkimusmatkalta Afganistanista.

Hakimin mukaan Taliban ei kykene valtaamaan kaupunkeja. Väki ei siihen riitä. Maaseudun pienempiä paikkakuntia ja alueita se kyllä saa hallintaansa.

– Talibanin on helppo pysytellä maaseudulla näkymättömissä ja länsimaiden droonien ulottumattomissa, Hakimi sanoo.

Neuvotteluasemat haussa

Viimeaikaisia väkivaltaisuuksia edelsi kesäkuinen, pienen ohikiitävän hetken kestänyt tulitauko, johon Taliban ja hallituksen joukot sitoutuivat. Isis ei tappamistaan keskeyttänyt.

– Tulitauko antoi afganistanilaisille hetken aikaa hengähtää, elää lähes normaalia elämää ja käydä tapaamassa rauhassa sukulaisiaan, Göteborgin yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Sari Kouvo sanoo.

Kouvo on yliopistotyönsä ohella osa-aikainen Afganistan Analysts Networkin vetäjä. Järjestön väki tutkii Afganistanin politiikan ja turvallisuuden kehitystä.

Kesän tulitauon piti pohjustaa mahdollisia rauhanneuvotteluja. Sari Kouvon mukaan vielä ei olla lähelläkään rauhanneuvotteluiden alkamista.

– Kaikki sitä toivovat, koska kaikki ovat väsyneitä sotaan. Se on jatkunut oikeastaan yhtäjaksoisesti vuodesta 1978 lähtien, Kouvo muistuttaa.

Hakimi arvioi, että Taliban puolestaan pyrkii iskuja kiihdyttämällä parantelemaan omia neuvotteluasetelmiaan. Se haluaa osoittaa, että on vahvempi kuin oikeastaan onkaan.

Hakimin mukaan puolet maasta on hallituksen hallinnassa ja toinen puolikas Talibanin kontrollissa tai taistelutantereena.

– Taliban haluaa päästä suoriin neuvotteluihin amerikkalaisten kanssa. Se tahtoo osoittaa, että Afganistanin hallitusta ei tarvita välissä, koska Taliban on yhtä vahva vaikuttaja Afganistanissa, Hakimi sanoo.

Armeijalla on kansan tuki

Yhdysvaltain johtama liittouma suisti Talibanin vallasta pian syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Sittemmin Afganistanin demokratiakehitystä ja turvallistamista on tuettu porukalla, ja projekti on niellyt satoja miljardeja dollareita.

Afganistanin oma armeija on muutaman vuoden ollut vetovastuussa omien kolkkiensa turvaamisessa.

Armeija toki tarvitsee edelleen amerikkalaisten tukea ja apua, mutta kehitystä on tapahtunut. Hameed Hakimin mukaan armeija on saanut jo jonkinlaisen kansalaisten hyväksynnän.

– Vallankin maaseudulla armeijalla on jo oma identiteetti. Sen sijaan omaan parlamenttiinsa kansa ei luota.

Afganistanissa on määrä järjestää kaiken väkivallan keskellä lokakuussa parlamenttivaalit. Parlamentti istuu neljättä vuotta yliajalla ja nyt on korkein aika äänestää uudet edustajat.

Kansan epäluulo johtuu siitä, että monet afgaaniparlamentaarikot ovat sotkeutuneet korruptioon, huumekauppaan ja salamurhien järjestelyyn.

"Afganistaniin ei pidä ketään palauttaa"

Afganistan-asiantuntijat sanovat kuin yhdestä suusta, ettei Afganistaniin ole turvallista palauttaa ketään.

– Jos minut palautettaisiin Afganistaniin, pelkäisin todella paljon, oikeustieteen apulaisprofessori Sari Kouvo sanoo.

Hän arvioi, että jos palautettava henkilö on ilman perhettä ja muuta turvaverkkoa Afganistanissa, on hänen todella vaikea selvitä siellä. Kouvon mukaan Afganistan oli pakolaisliikehdinnän alkaessa vuonna 2015 huomattavasti turvallisempi maa kuin nyt.

Chatham House -tutkimuslaitoksen Afganistan-asiantuntija Hameed Haskimi antaa esimerkin.

– Ulkomaiden lähettiläät ja diplomaatit eivät uskalla enää kulkea Kabulissa eivätkä juuri muuallakaan edes sataprosenttisesti panssaroiduissa autoissa saattueineen. Puhe Afganistanin turvallisuudesta on lopetettava.

Hameed Hakimi pitää eurooppalaista keskustelua palautuksista erittäin kylmäkiskoisena.

– Kun turvapaikanhakija on palautettu ja lentokone on laskeutunut Kabuliin, niin hänestä ei olla enää kiinnostuneita. Asia on ratkaistu.

Hakimi sanoo, että ihmisoikeudet ja humanitaariset seikat puuttuvat nyt keskustelusta täysin. Länsimaissa poliitikkojen puhe on alisteinen äärioikeiston viestille, jossa muslimimiesten pelätään valtaavan maat ja mannut sekä vievän työt ja naiset.

– Puhe palautuksista on muuttunut pelkästään poliittiseksi turvallisuuskysymykseksi. Äärioikeiston myötä puhe on myös hyvin tunteellista, Hameed Hakimi sanoo.

Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon on julkaissut vuosittaisen raporttinsa Kiinan asevoimien kehityksestä. Raportin mukaan Kiina on kehittämässä pitkänmatkan pommikoneita, joiden avulla se laajentaa valvomaansa aluetta Tyynellä valtamerellä. Raportista kertoo mm. uutiskanava CNN.

Pommikoneita kehitetään myös siten, että ne olisivat tutkassa näkymättömiä ja ne voisivat kuljettaa ydinaseita, kerrotaan Annual Report on Military and Security Developments Involving the People's Republic of China -raportissa.

Pentagon uskoo, että pitkänmatkan pommikoneilla harjoitellaan jo iskuja Yhdysvaltoja vastaan.

Kiina on jo muutaman vuoden ajan tehnyt pitkiä lentoja Xian H-6K -pommikoneilla, kertoo Hong Kongissa ilmestyvä South China Morning Post -lehti.

Armeija kehittyy, tukikohtia maailmalle

Kiinan presidentti Xi Jinping määräsi viime vuonna maansa armeijan totuttamaan massiivisen uudelleenorganisoinnin, joka tehostaa sen toimintakykyä.

Samassa yhteydessä armeija määrättiin valmistautumaan "taistele ja voita" -tyyppisiin sotiin. Määräys on kauhistuttanut Kiinan naapurimaita, sillä monella on Kiinan kanssa rajakiistoja.

Esimerkiksi Taiwanilla ollaan huolissaan Kiinan kasvavasta varustautumisesta. Jännitystä kasvatti se, että uusimman puolustusbudjettinsa yhteydessä Yhdysvaltain asevoimat saivat maan johdolta kehotuksen kasvattaa yhteistyötä Taiwanin kanssa. Tämä suututtaa Kiinaa

Kiina on myös määrätietoisesti kasvattanut vaikutusvaltaansa eri maissa.

Vuosi sitten se solmi sopimuksen sotilastukikohdan perustamiseksi Afrikan sarvessa sijaitsevaan Djiboutiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin se otti käyttöön Hambantotan sataman Sri Lankalla.

Pentagon uskoo, että Kiina pyrkii perustamaan tukikohdan myös ainakin Pakistaniin.

Kiinan puolustusbudjetti oli viime vuonna 190 miljardia dollaria. Se on selvästi pienempi kuin Yhdysvaltain 700 miljardin dollarin asebudjetti.

44-vuotias Delhissä asuva tekstiilityöntekijä Anil Awasthi kertoo The Economist-lehdessä, millaista oli, kun ikänäkö alkoi vaivata.

– Minua ahdisti aina työpäivän lopuksi, kun mietin, mitä virheitä pomo kohta löytää työstäni.

Amerikkalainen sosiaalinen yritys VisionSpring lahjoitti Anilille lukulasit. Nyt mies voi luottaa siihen, että saumat ovat suorassa ja kelpaavat esimiehelle.

– Jos 42-vuotias ompelijatar tai räätäli ei näe enää kunnolla, hän ei voi enää tehdä työtään. Ja jos hän ei voi tehdä enää työtään, hän päätyy murskaamaan kiviä moukarilla tienposkeen, kuvaa VisionSpringin perustaja Jordan Kassalow.

Entä monenko lapsen koulutaival tyssähtää kehitysmaissa siihen, että he eivät näe kunnolla ja heitä pidetään sen vuoksi tyhminä? Miljoonien, arvioivat tutkijat.

Mutta tilanne olisi korjattavissa – eikä se edes maksa paljon.

Teenpoimijoilla tuottavuus nousi kolmanneksella

Silmälasien merkitystä on tutkittu Koillis-Intian Assamin osavaltiossa teenpoimijoilla. Belfastilaisen Queen's Universityn tutkijat jakoivat professori Nathan Congdonin johdolla 751 yli 40-vuotiasta teenpoimijaa kahteen ryhmään. Toiselle ryhmälle tehtiin näöntutkimus ja jaettiin silmälasit.

Yhdentoista viikon aikana silmälasit saaneiden poimijoiden tuottavuus nousi 39 prosenttia.

Myös lasitta jääneiden kontrolliryhmän tuottavuus nousi 18 prosenttia, koska tyypillisesti jo pelkkä tutkimukseen osallistuminen kannustaa aktiivisempaan työntekoon. Silti tulos on vakuuttava. Muutos oli selvempi kuin muissa vastaavissa kokeissa, joissa oli testattu moskiittoverkkojen ja hivenainelisien vaikutuksia.

Monessa kehitysmaassa ei välttämättä ole optikoita tai silmälääkäreitä mailla halmeilla. Esimerkiksi länsiafrikkalaisessa Liberiassa on professori Congdonin mukaan vain kaksi silmälääkäriä, ja hekin ovat molemmat pääkaupungissa Monroviassa.

Lasien myynti voi joissain maissa vaatia toimiluvan, minkä seurauksena silmalasiliikkeitä on vähän. VisionSpring onkin kouluttanut keski-ikäisiä naisia ja antanut heille välineet myydä laseja ovelta ovelle.

Lasittomuus ei välttämättä liity hintaan tai saatavuuteen. Myös kehitysmaissa osa välttelee laseja ulkonäkösyistä. Esimerkiksi Intiassa silmälasit saattavat haitata tytön naimakauppoja.

Jopa 800 miljoonaa lasta tarvitsisi lasit

Arviot ongelman laajuudesta vaihtelevat. Vähintään maailmassa arvioidaan olevan 1,1 miljardia ihmistä, jotka tarvitsisivat lasit, mutta joilla ei niitä syystä tai toisesta ole.

Vision Impact -instituutin raportin mukaan luku olisi jopa 2,5 miljardia. Neljännes autoilijoista ei näe kunnolla liikenteessä.

Nämäkin luvut saattavat olla alakanttiin arvioituja, sillä raportissa ei ole mukana Afrikan maita.

Muun muassa liki kolmanneksella lapsista ja nuorista on instituutin mukaan ongelmia näön kanssa, mikä heikentää oppimistuloksia. Se tarkoittaa yli 800 miljoonaa alle 18-vuotiasta, jotka tarvitsisivat kipeästi silmälasit.

– Monet näistä lapsista luokitellaan huonoiksi oppijoiksi tai ihan vain tyhmiksi, ja siksi heidän koulu-uransa lopahtaa, sanoo New York Timesin haastattelema Kovin Naidoo, joka johtaa ilmaisia silmälaseja Afrikkaan toimittavaa Our Children's Vision -kampanjaa.

Vaikka kyse on kansakunnan tuottavuuteen vaikuttavasta kansanterveyden ongelmasta, se ei herätä samalla lailla huomiota ja kerää lahjoituksia kuin esimerkiksi tappavien tartuntatautien torjunta.

New York Timesin mukaan vuonna 2015 kehitysmaiden silmälaseihin kerättiin vain 37 miljoonaa dollaria.

Specsavers vie Tansaniaan laseja

Suomessa Specsavers-optikkoketju on kerännyt kymmenen vuotta asiakkailta vanhoja silmälaseja eri kohteisiin, viime vuosina Tansaniaan. Yhtiön viestintäjohtaja Irene Hernberg on lähdössä jälleen marraskuussa jo viidettä kertaa mukaan.

– Meillä on optikot mukana. Olemme siellä runsaan viikon, teemme pitkää päivää, tarkastamme näön ja valitsemme sopivat lasit, kuvailee Hernberg Ylelle.

Vanhoja silmälaseja otetaan vastaan kaikissa ketjun 48 liikkeessä pitkin vuotta, mutta mediassa kampanja käynnistyy syksyllä.

Tansaniassa kohdealue vaihtelee. Tänä vuonna mennään Sansibarin saarelle.

– Siellä on yli miljoona asukasta, mutta vain yksi optikko ja yksi silmälääkäri, kertoo Hernberg.

Vuosittain keräykseen saadaan 7 000–10 000 silmälasia, joista valitaan yleensä pari tuhatta hyväkuntoista silmälasia. Lasien on kestettävä saajilla pitkään, joten puolikuntoisia ei kannata viedä.

– Eniten tarvetta on +1–+3 -lukulaseille tai pienivahvuisille miinuslaseille. Myös aurinkolaseja tarvitaan, kertoo Hernberg.

Tansanialaisnainen näki lapsensa ensi kertaa

Tansaniassa silmälasien kehykset maksavat noin sata dollaria. Linssejä saa sen sijaan halvemmalla. Jos mukana tuoduissa laseissa ei ole sopivia, Specsaversin tiimi jättää kehykset linssitettäviksi.

– Sadan dollarin summa voi olla monelle vuosipalkka, joten pelkät pokatkin ovat iso apu, kuvaa Hernberg.

Kerran, matkan viimeisenä klinikkapäivänä, näöntutkimukseen tuli noin 40-vuotias nainen, joka oli käytännössä lähes sokea. Hän ei ollut nähnyt omaa lastaan tai peilikuvaansa.

Naisen ainoan näkevän silmän näöntarkkuudeksi mitattiin -14. Melkein kaikki lasit oli jo jaettu, mutta jäljellä olevista löytyi kuin ihmeen kaupalla vielä sellaiset, joissa oikeanpuoleisen linssin voimakkuus oli -14.

– Kun laitoimme lasit hänen kasvoilleen hänen ilmeensä oli unohtumaton, kun hän katsoi lastaan ja omaa peilikuvaansa. Se oli koko matkan kohokohta ja kukaan ei säästynyt kyyneliltä.

Kolmas pyörä. Nainen.

Helenan, 43, ei olisi edes tarvinnut kysyä. Hän tiesi jo miehensä vastauksen siihen, mitä parin kuihtuneesta seksielämästä puuttuu, ja mikä sen voisi pelastaa.

17-vuotiaasta saakka seurustelleen ja kymmenen vuotta naimisissa olleen parin intohimon liekki oli hiipunut jo pitkään suorittamiseksi, joka päättyi tyhjään oloon.

Helena tunsi sen itsekin. Jotain puuttui, ja se jokin oli jännitys.

– Kyllähän meillä rakkautta oli, ja on edelleen, mutta se seksi jotenkin tuntui… Kaikki meni tietyn kaavan mukaan.

Nainen aloittaa ja vaikenee.

– Kummatkin olemme kuitenkin seksuaalisia ihmisiä, hän jatkaa.

Harrastus, josta eivät tiedä läheisetkään

Tässä jutussa kokemuksensa parinvaihdosta avaa Helenan lisäksi toinen parinvaihtaja, 27-vuotias Vili. Mikä saa heidät ja heidän puolisonsa etsimään netistä ja bileistä pariskuntia, joiden kanssa harrastaa ryhmäseksiä?

Kumpikaan haastateltavista tai heidän puolisonsa eivät esiinny jutussa omilla nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Helenan ja hänen miehensä tarina on tyypillinen parinvaihtajien tarina.

Alle viisikymppinen pari on ollut pitkään yhdessä, eikä heillä ollut muita seksikumppaneita ennen tapaamistaan.

Kun lapset muuttivat pois kotoa, vanhemmat tekivät profiilin seuranhakusivustolle: haetaan kolmatta pyörää ja pariskuntia ryhmäseksiin.

Tänä päivänä parinvaihtajien joukosta löytyy myös täysin toisenlaisia tarinoita. Parinvaihdosta ja siihen kuuluvasta ryhmäseksistä kiinnostuvat yhä nuoremmat, sellaiset kuten Vili ja hänen 24-vuotias avopuolisonsa Aliisa.

Asenteet seksuaalisuutta ja sen ilmaisemista kohtaan ovat muuttumassa hyväksyvämpään suuntaan.

Hyväksyntä on kuitenkin vielä hyvin hiljaista.

– Eivät tästä tiedä läheisetkään. Ei vain ole tullut kerrottua, vaikkei siinä ole mitään pahaa, Helena sanoo.

Nyt Helena puhuu aiheesta ensimmäistä kertaa muulle kuin yhteisöön kuuluvalle. Niin tekee myös Vili.

Mitä tapahtuu bileissä, joiden järjestämiseen varataan välillä kokonainen hotelli, ja jonne ovat tervetulleita vain pariskunnat sekä yksinäiset naiset?

Ajaako parinvaihto parisuhteen tuhoon vai ehkäiseekö se uskottomuutta?

"Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin!"

– Hei. Soitan vähän myöhässä. Palaveri venähti, nuori miesääni sanoo.

Puhelun taustalla kuuluvat metron tasainen hurina sekä pysäkeistä ilmoittavat kuulutukset.

Vili luettelee faktat: Pari tapasi hänen päästessään armeijasta. Aliisa oli silloin jämähtänyt lukion jälkeen kesätyöhönsä. Vapaa-ajallaan molemmat viettivät vilkasta elämää. Ihastuttiin ja rakastuttiin. Sitten tulivat parisuhde, yhteinen asunto ja tasainen arki.

Kolme vuotta sitten Vilistä ja Aliisasta tuli parinvaihtajia. He etsivät yhteistä seksiseuraa internetistä ja swingers-bileistä.

Kun mies jää pysäkille, jutustelu vapautuu ja rentoutuu. Hän katkaisee heti luulot siitä, että parinvaihtoharrastuksen syynä olisi sujumaton seksielämä.

– Me olemme luovia – ja aika näyttävä parikin! mies avaa itsevarmasti.

– Mulla oli ikään nähden paljon kokemusta, puolisolla ei niinkään, vaikka näyttävä nainen onkin. Mulla on alkanut jo nuorena poikana omat seikkailut. Olemme hyvin avoimia ja kokeilunhaluisia, sitä kautta parinvaihto kiinnostaa, hän jatkaa.

Ja kokemuksia he ovat saaneetkin.

– Meillä on aika kovat markkinat, Vili sanoo häpeilemättä ja naurahtaa.

Kuka on parinvaihtaja?

"Ei meidän kylällä tai kaupungissa mitään parinvaihtajia ole."

Ajatuskin saa seuranhakupalvelu Finswingersin ylläpitäjän Matti Helinin räjähtämään nauruun.

– Kyllä voin kertoa, että koskaan et voi tietää esimerkiksi Jyväskylässä, että onko vastaantuleva pariskunta parinvaihtajia vai ei. Ei tarvitse hirvittävän kauan kävellä siellä, kun osuu kohdalle, Helin sanoo.

Helinin mukaan parinvaihtajien joukosta löytyy kaikkien ammattikuntien edustajia: rakennusmiehestä palomieheen ja juristista lääkäriin.

– Siellä kaikki ovat samalla viivalla. Ei siellä kysytä, mitä teet työksesi. Siinä mielessä se on tasapuolinen systeemi. Siellä lähtevät myös roolit, jos lähtevät vaatteetkin joissakin bileissä.

Myös Helena ja Vili pitävät ajatuksesta, että bileisiin saa mennä omana itsenään. Ei ole pakko paljastaa liikaa. Sen aika on myöhemmin, jos siltä tuntuu.

– Se on täysin luottamuksellista. Ei se mene niin, että heti kerrotaan itsestä jotain, vaikkapa että olen johtaja siellä ja siellä firmassa, vaan tutustutaan ihmiseen seksin myötä, Helena kertoo.

Perverssiä vai ei? Kysely paljastaa ihmisten asenteet

Kun Väestöliiton suomalaisten seksuaalisuutta kartoittavassa FINSEX-tutkimushankkeessa kysyttiin vuosina 2007 ja 2015, mitkä asiat ovat sukupuoliasioissa perverssejä tai sairaita, nousivat listalle myös parinvaihto ja ryhmäseksi.

Vuonna 2015 yhteensä 33 prosenttia miehistä ja lähes puolet naisista piti parinvaihtoa ja ryhmäseksiä perverssinä tai sairaana.

Tilastoissa näkyy asenteiden nopea muutos. Vielä vuonna 2007 lähes puolet miehistä ja 64 prosenttia naisista oli sitä mieltä, että parinvaihto on perverssiä.

Eniten ihmisten näkemyksiä sukupuoliasioiden arveluttavasta luonteesta ovat jakaneet sadomasokismi sekä yhdyntä julkisella paikalla. Kyselyyn vastanneilla naisilla listalle nousivat vahvasti ryhmäseksi sekä parinvaihto. Hyvin monet pitivät näitä perverssinä, mutta tätä mieltä olevien osuus oli vähentynyt vuosien aikana. Lisäksi nuoret suhtautuivat niihin paljon ymmärtäväisemmin kuin vanhemmat ihmiset.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kirjoittaa tutkimuksessa, että ihmiset ovat vapaamielisempiä myös monien muiden aikaisemmin perversseinä pidettyjen tekojen suhteen.

Kontulan mukaan seksuaaliasenteet ovat viime vuosikymmeninä ja vielä 2000-luvullakin pääsääntöisesti muuttuneet vapaamielisempään suuntaan.

FINSEX-tutkimus tehdään kahdeksan vuoden välein. Kontulan mielestä aikaväli on riittävän pitkä, sillä vaikka trendejä tulee ja menee, suurempien linjojen muuttuminen vie aikaa.

Kontula uskoo, että seuraavassa tutkimuksessa näkyy vieläkin sallivampi ilmapiiri. Kun nuori sukupolvi avaa kokemuksiaan ja keskustelee aiheista entistä enemmän, trendi on jatkuva.

– Se on ajan henki. Halutaan kokeilla uutta, Kontula tiivistää.

Hän huomauttaa myös, että naisten halu toisia naisia kohtaan kasvanut selvästi. Naiset hakevatkin näitä kokemuksia esimerkiksi parinvaihdosta.

Ennen 2000-lukua vain noin viisi prosenttia eri-ikäisistä naisista ilmaisi seksuaalista mielenkiintoa muita naisia kohtaan. Kun taas vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin.

Kontulan raportin mukaan yleisen asenteiden vapaamielistymisen rinnalla voi tuntua ristiriitaiselta, että uskottomuuteen suhtaudutaan aiempaa tiukemmin.

Kotisohva, pullo viiniä ja seuranhakusivusto

Helena ja puolisonsa Markku myönsivät heti kättelyssä olevansa untuvikkoja. He ajautuivat yhdessä nettiä selaillessaan parinvaihtosivuille ja arastelun sekä pitkän pohdinnan jälkeen väsäsivät profiilinsa hieman punastellen.

– Sieltä löytyi heti keskusteluseuraa ja muutama mielenkiintoinen pariskuntakin. Vaihdoimme yksityisviestejä ja heti tuntui, että viestien kautta kemiat kohtasivat.

Vili ja Aliisa taas liittyivät swingers-sivustolle hetken mielijohteesta. Nuoripari istui kotisohvallaan viiniä naukkaillen ja nettiä selaten.

– Ensikatsomalla ei näyttänyt, että se tulisi elämäämme mullistamaan. Alastonkuvia löytyi ja tuli paljon yhteydenottoja.

Kuukauden päästä pariskunnan baari-ilta päättyi siihen, että mukaan lähti toinen pariskunta.

Loppuillasta lähtivät vaatteetkin.

...mutta onko se edes laillista?

Onko parinvaihtaminen sallittua tai edes laillista? Olenko normaali, jos haluankin enemmän kuin kahden ihmisen välistä seksuaalisuutta?

Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erja-Riitta Niskanen on kuullut asiakkailtaan muun muassa tämänkaltaisia kysymyksiä, kun puheeksi tulee parinvaihto.

Molempiin vastaus on kyllä.

Parinvaihdon suosio on seksuaaliterapeutin tuntuman mukaan noussut, tai ainakin asiasta puhutaan enemmän.

– Näyttää että parinvaihto on kasvussa. Tämä johtunee siitä, että kaiken kaikkiaan tutkimustenkin perusteella seksuaalinen käyttäytyminen on muuttumassa. Seksi hyväksytään myös ilman rakkautta.

Parinvaihtoon lähteminen ei onnistu ilman, että pariskunnan kummatkin osapuolet ovat asian kanssa sinut ja toiminta tapahtuu yhteisestä tahdosta. Se vaatii avointa keskustelua.

Seksuaaliterapeutilta kysytäänkin usein parinvaihtoon liittyen, miten luodaan säännöt ja luottamus, että kokeilu on edes mahdollista.

– Se lähtee henkilöiden seksuaalisesta itsetunnosta. Mitä vahvempi seksuaalinen itsetunto on, toki sen helpommin hän voi tunnistaa omat rajansa ja tietää, mitä haluaa seksissä ja seksuaalisuudessa tuoda esille.

– Oman seksuaalisuuden löytäminen on asia, joka meidän kaikkien ihmisten kuuluisikin tehdä.

Niskasen mukaan parinvaihdossakin selkein rajanveto tapahtuu siinä, ettei seksin aikana saa vahingoittaa tai satuttaa ketään vasten tahtoa.

– Tietenkin on olemassa sidontaseksiä tai muuta vastaavaa, mutta siinäkin on säännöt ja rajat. Niiden pitää olla kaikille ok, ja niitä pitää noudattaa. Silloin se voi olla sitä, mistä omat halut tyydyttyvät, ja löytää sen oman seksuaalisen voimavaran.

Parhaimmillaan parinvaihto voi Niskasen mukaan olla kuihtuvalle parisuhteelle pelastus, joka tuo monipuolisuutta seksuaalielämään ja parisuhteeseen.

Siinä on myös yksi iso sudenkuoppa: parinvaihtokokemus voi nostaa pintaan sisintä kalvavan mustasukkaisuuden.

Bileviikonloppuja ympäri Suomea: "Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole"

Kaikkien osallistujien tulee olla täysi-ikäisiä ja osata peruskäytöstavat. Halutessaan varsinkin naiset voivat pukeutua eroottisestikin. Saunaosastolla suoranaista seksiä ei rajoiteta, vaikka yleisistä orgioista ei ole kyse. Kaikille osallistujille suositellaan kondomin käyttöä. Viimeisestä säännöstä tinkiminen voi maksaa hengen.

Nämä ovat otteita bileohjeesta. Finswingers järjestää bileitä noin kuusi kertaa vuodessa. Matti Helinin mukaan ne ovat useimmiten tavallisia ravintolailtoja, yksityistilaisuuksia, joissa kohdataan samanhenkistä väkeä. Yleensä niistä parien ilta voi jatkua jommankumman pariskunnan kotiin tai hotelliin kolmestaan, neljästään tai useammankin parin kera.

– Eihän se mitään pyhäkoulutoimintaa ole, mutta se on juuri sitä, mitä sen pitää ollakin, Helin kertoo.

Bileitä järjestetään myös laivoilla, ja joskus niitä varten on varattu kokonainen hotelli.

– Siellä meno oli villimpää, Helin pohjustaa.

– Mitä nyt kukin voi olettaa. Suljetussa tilassa kun ollaan, niin jengiä pyörii vähän ympäri hotellia aika pienissä vaatteissa. Siellä oli erittäin hauska meininki, mies myhäilee.

Hotellibileiden muisto saa myös Helenan ja Vilin nauramaan.

– Kun kävelimme käytävää omaan huoneeseen yhden pariskunnan kanssa, kuuntelimme ja naureskelimme. Menimme aika äkkiä huoneeseen, Helena sanoo.

– Kivat jamit. Se oli niin salaperäistä, kun aluksi ei ollut tietoa, minne mennään. Kohde kerrottiin vasta tosi lähellä sitä tapahtumaa. Kyseessä oli Tampereen ydinkeskustassa sijaitseva hotelli. Se yllätti, Vili lisää.

Bilereissu vai parisuhdeviikonloppu?

Helenan ääni väreilee innosta, kun hän kertoo, miten bileiden lähestyminen saa aina perhoset vatsanpohjaan.

Ensimmäisellä kerralla mahdollinen tuttuihin törmääminen jännitti.

– Sitten ajattelimme, että mitä sillä on väliä, ehkä hekin ovat löytäneet parinvaihdosta sen, mitä haluavat, hän summaa.

Bileissä he kohtasivat pariskunnan, johon olivat tutustuneet verkossa. Ilta eteni ravintolasta muutaman drinkin ja pitkän keskustelun kautta samaan sänkyyn.

– Ensin siirryimme sivumpaan juttelemaan, sitten menimme hotellihuoneeseen ja kokeilimme, mitä ryhmäseksi on. He halusivat meidät mukaansa, opettivat meitä ja saivat itsekin siitä jotain uutta.

Tunnelma oli Helenan yllätykseksi rentoutunut.

– Tuntui, että miksi emme ole kokeilleet tätä aiemmin. Tämähän on aivan ihanaa!

Helena ja Markku rakastavat swingers-bileitä. Lapsilleen ja sukulaisilleen he käyttävät niistä nimitystä "viikonloppureissu" tai "pariskuntaviikonloppu".

Bileilta alkaa melkein poikkeuksetta ravintolasta. Siellä jutellaan ja tutustutaan siihen, mikä kustakin parista tuntuu itselle sopivimmalta.

– Joku voi tulla viereen ja laittaa käden polvelle ja vähän hipelöidä sitä. Jos näyttää, ettei kiinnosta, niin kyllä he ovat kauhean kohteliaita. Sitten se jää keskustelutilanteeseen.

Helenan mukaan sen tietää välittömästi, jos kemiat eivät pelaa, tai jokin piirre ärsyttää toisessa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Hän muistaa vain yhden bilereissun, josta hän ja Markku lähtivät hotelliin kahdestaan.

Osasta bileissä tavatuista pareista tulee ystäviä, jotkut kohtaamiset jäävät yhteen iltaan. Helena laskee, että heillä vakituisempia pareja on yhteensä viisi. Kesällä he matkustivat Kainuuseen tapaamaan tuttavapariskuntaa.

– Se oli nautintojen täyteinen reissu. Pidämme rennosta oleskelusta, saunailloistaja sen sellaisesta.

Ei ihan kuin Eyes Wide Shut: "Ei siinä säästä pitkään puhuta"

Vilille ja Aliisalle parinvaihto ei ole "viikoittaista herkkua", kuten Vili asian itse ilmaisee. Seksiseuraa etsitään silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Laivabileet, eli Tallinnan risteilyt, ovat pariskunnan ehdottomia suosikkeja.

Vilin mukaan kuuma kesä sai aikaiseksi hyrinää seuranhakusivustolla,mutta pariskunnan sytyttää pimeys. Kolmen vuoden aikana he ovat tavanneet noin 20 paria, joista muutamia useamman kerran.

– Olemme tavallinen pari, joka ei… me ei haeta extremejuttuja, niin kuin Nicole Kidmanin tähdittämä Eyes Wide Shut, Vili kuvailee.

– Me ollaan itsevarmoja ihmisiä, mutta kuitenkin vain tavan suomalaisia.

Vilin mukaan hänen ja Aliisan suhde ja arki toimivat hyvin. He tuntevat myös toistensa halut läpikotaisin, joten he eivät mielellään hakeudu itseään nuorempien parien seuraan, vaan toivovat seksikumppaneiltaan kokemusta.

– Kaikenikäistähän siellä on, mutta sanotaan nyt, että olemme olleet eniten meitä vanhempien kanssa. Olen tykännyt jo nuorempanakin vanhemmista naisista. Emme vierasta ajatusta, että pari olisi vähän kokeneempikin parinvaihdon saralla.

Vili tunnustautuu myös krantuksi, mitä tulee parin valintaan.

– Nyt en puhu ulkonäöstä, vaan meille molemmille pitää kolahtaa. Siinä on kuitenkin neljä ihmistä. Katse riittää kertomaan, onko tässä ainesta jatkaa pidemmälle.

Keskusteluissa käydään nopeasti läpi, mitä ryhmäseksiltä halutaan.

– Ei siinä säästä pitkään puhuta. Jos haetaan jotain poikkeavaa, kerromme suoraan, missä omat rajamme menevät.

Mustasukkaisuus ja säännöt

Vili ja Aliisa eivät suutele suulle muita kuin toisiaan. Se on heidän ehdoton sääntönsä.

– Koemme, että se on meidän oma henkilökohtainen asia. Näitä on erilaisia juttuja, ja tämä on meidän.

Toinen ehdoton "ei" on kivun tuottaminen.

– Aliisa tykkää, kun kohtelen häntä kuin kukkaa. Se on hänelle tärkeää.

Sitä he vaativat myös muilta seksikumppaneiltaan.

Vilin mielestä pitää voida luottaa, että niin miesten kuin naistenkin kädet pysyvät omalla tontillaan, kunnes hyväksyvä nyökkäys annetaan.

Koska säännöt on sovittu pariskunnan välillä tarkasti, on vältytty myös mustasukkaisuudelta.

Vili ja Helena hakevat kumppaneineen seksiseuraa pääasiassa seuranhakupalvelun omalta sivulta ja bileistä. Kun sivusto avataan, se tehdään myös aina avoimesti ja yhdessä.

– Olen sanonut miehelleni, että rakastan häntä, enkä jättäisi häntä koskaan parinvaihdoissa kenenkään takia. Tämä on harrastuksemme, ja se on siinä.

Mitä parinvaihto on opettanut?

Vili ja Helena ovat kumpikin saaneet parinvaihdosta sen, mitä alun perin etsivätkin. Helena kertoo, että irtiotot ja uudet ihmiset ovat tuoneet kaivattua piristystä myös parin keskinäiseen seksielämään.

– Se on tuonut parisuhteeseemme sutinaa, eikä se seksi enää tunnu niin paljon suorittamiselta. Se on saanut uusia, yllätyksellisiä vivahteita.

Nainen paljastaa, että myös avoimuus ja leikkisyys ovat lisääntyneet. He soisivat saman myös muille pitkään yhdessä olleille pariskunnille.

– Monesti mies ajattelee, ettei vaimo halua seksiä. Oikeasti vaimokin haluaa, mutta ihmiset eivät vain puhu toiveista keskenään, Helena sanoo.

– Nyt voimme sanallisesti lyödä huumoriakin, naureskella seksille, jutella ja hassutella. On tullut uusia ulottuvuuksia. On se niin ihanaa, Helena huokaa.

Jännityksensä ovat saaneet myös Vili ja Aliisa.

– Se antaa edelleen pienet perhoset vatsaan, Vili sanoo.

Parinvaihto on vain yksi seksuaalisuuden toteuttamisen muoto. Erityistason seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskanen sanoo, että jo unohtuneet seksitavat nousevat jatkuvasti uudelleen pinnalle.

– Usein vertaan, että se kuuluu meidän perustarpeisiimme. Se on yksi meidän suurimmista elinvoimistamme, ihan samalla tavalla kuin ruisleipä tai ruokailu. Aina keksitään uutta, aina voidaan yhdistellä erilaisia asioita ja niistä syntyy jotain uutta.

Isokyröläisen Kyrö Distilleryn tunnetuin tuote, Napue Gin, joutui vähän aikaa sitten kopioinnin kohteeksi. Portugalista löytyi giniä, jonka pullo muistuttaa selvästi eteläpohjalaistuotetta.

– Toca Gin on ollut vähemmän luova, toteaa Kyrö Distilleryn perustajiin kuuluva ja nykyään tehtaanjohtajana toimiva Miko Heinilä.

Yritys sai tietää plagioinnista Samuel Soraisen twitter-viestistä.

Kyrö Distillery on investoinut tuotteensa brändiin ja näkyvyyteen eikä plagioinnista oltu mielissään.

– Olemme halunneet poiketa suomalaisesta hyvin pedantista toimintatavasta, jossa keskitytään tuotteen ominaisuuksiin viimeisen päälle, mutta markkinointi ja brändäys jää usein lasten kenkiin. Me ollaan haluttu tuoda se yhtä merkittäväksi asiaksi. Siinä missä tuotteisiin panostetaan viimeisen asti, myös brändäys ja asiakaskokemus on meille äärettömän tärkeää, Heinilä toteaa.

Kyrö Distilleryn toimitusjohtajan, Miika Lipiäisen ensimmäinen ystävällismielinen lähestyminen Portugaliin ei ole tuottanut toivottua vaikutusta.

– Sieltä tuli temperamenttinen vastaus ja totesimme, että ehkä asia ei etene nyt tällä tavalla. Nyt olemme ottaneet asianajajatoimistoon yhteyttä ja laatineet heidän kanssaan kirjelmän, jotta Portugalissa ymmärtävät asian vakavuuden ja sen merkityksen meille, Heinilä toteaa.

Mikäli tämäkään ei tehoa, on tarkoitus käydä lakimiesten kanssa keskustelua.

– Sitten ei olla ystävällismielisiä. Monissa tuotteissa brändi on yksi tärkeimpiä komponentteja koko tuotteessa. Sen varjeleminen ja suojeleminen on jokaiselle yritykselle todella tärkeää, ennen kaikkea meidän toimialalla se on vielä korostetumpaa, Heinilä kertoo.

Selkeä kopio

Suomalaisista design-yrityksistä esimerkiksi Marimekolle ja Minna Parikalle taistelu plagiointia vastaan on arkipäivää. Myös Marimekkoa itseään on syytetty vuosien saatossa kopioinnista.

Länsi-Suomen Muotoilukeskus Muovan Tommi Siljamäen ja Janne Pekkalan silmät ovat harjaantuneet löytämään tuotteiden yhtäläisyyksiä. Kauaa ei tarvinnut tarkastella Portugalin ja Suomen pullojen kuviakaan, kun samankaltaisuudet löytyivät.

– Siinä oli kopioitu monia elementtejä: pullon muoto, logo, tekstin koko, taitto, fontit... Kyllä se oli selkeä kopio, Janne Pekkala toteaa.

– Ei ole epäilystäkään, etteikö tässä ole hyödynnetty kaikkea mahdollista, Tommi Siljamäki lisää.

Tommi Siljamäen mukaan olemassa olevien tuotteiden kopiointia voidaan käyttää keskustelun keinona.

– Tällöin kaikki tiedostavat, mistä se idea on hankittu. Tietoisesti tehdään asiaa tutuksi ja se on keskustelun omaista. Sitä on muun muassa hyödynnetty poliittisissa kamppailuissa. Se on toki ymmärrettävissä vain silloin, kun puhutaan markkinointikampanjoista.

Kopioinnin hyödyntäminen ei siis toimi tuotteissa, joilla on pitkä elinkaari.

Kopiointia voi pitää imartelunakin: hyvä tuote on sellainen, josta muutkin haluavat markkinallisen siivunsa. Yritys voi suojata tuotteensa mallisuojalla, mutta Pekkalan mukaan mallisuoja on esimerkiksi patenttiin verrattuna heikompi.

– Ei tarvitse hirveän paljon muuttaa sitä, kun mallisuoja ei enää suojaa sitä, Pekkala sanoo.

– Myös yrityksen rahallinen pääoma vaikuttaa paljon siihen, kuinka pystyy suojaamaan omaa oikeuttaan omiin suunnittelemiinsa ratkaisuihin. Siinä mielessä pienen firman ja pienen suunnittelijan kannattaa enemmänkin olla markkinoilla ja läsnä kuin yrittää suojata kaikilla keinoilla sitä ratkaisua, Siljamäki kertoo.

Internetistä hyötyä ja haittaa

Internetistä on Pekkalan ja Siljamäen mukaan muotoilussa sekä hyötyä ja haittaa: internet antaa inspiraatiota ja synnyttää intoa kopioida, mutta myös suitsii kopiointia.

– Muotoiluun kuuluu osana, että perehdytään, että mitä jo markkinoilla on, jotta pystyttäisiin erottumaan niistä. Pitää vain pitää huoli, ettei ota niitä tyylielementtejä sellaisenaan, vaan mennään tyylin ja ulkokuoren taakse ja pohditaan niitä mielikuvia, Pekkala kertoo.

– Voin ilolla todeta, että yrityksillä täällä Pohjanmaalla on vahva tavoite ja pyrkimys erottautua kilpailijoista ja muista, sen sijaan että imitoitaisiin niitä. Halutaan olla omaleimaisia ennemmin kuin lähdettäisiin ison brändin jalanjäljissä tekemään samankaltaista, Siljamäki lisää.

Janne Pekkalan mukaan muotoilijat tietävät nykypäivänä, että teokset tulevat julkisiksi ja netin myötä leviävät maailmanlaajuisesti.

– He tietävät, että niitä katsotaan myös sillä silmällä, että onko tämä plagioitu vai ei, Pekkala kertoo.

Pullon sisällön kopioiminen vaikeaa

Kyrö Distillery panostaa tällä hetkellä oman brändinsä suojaamiseen. Yrityksessä on esimerkiksi analysoitu Napuen "DNA:ta".

– Nyt meillä on jonkinlainen sormenjälki Napuesta. Jos tulisi tuotepalautus, että Napue on hassua, niin me voidaan lähes 100-prosenttisesti sanoa, onko tuote meidän vai onko siihen tullut muutoksia matkalla, Heinilä kertoo.

Portugalin tapauksessa pullon muoto ja etiketti oli kopioitu Kyrö Distilleryltä. Yritys ei kuitenkaan ole saanut käsiinsä tuotetta, jotta pystyttäisiin arvioimaan, onko myös tuotteen sisältö eli gini kopioitu.

– Näen, että on kohtuullisen hankalaa saada aikaan samanlainen tuote kuin mitä meillä pullossa on. Siinä on niitä suomalaisia yrttejä, jotka on tuoreena poimittu, maseroitu ja tislattu. Siitä on saatu sitä suomalaisen luonnon aromimaailmaa siihen giniin. Uskon että Portugalista vastaavien yrttien löytyminen ja saaminen samalla lailla tasapainoon on äärimmäisen hankalaa, Heinilä toteaa.

Nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt. Moni kokeilee aineita ensimmäisen kerran yhä nuorempana ja aiempaa vahvemmat huumausaineet ovat yleistyneet nuorten keskuudessa. Esimerkiksi Oulussa on tavattu jopa 12–13-vuotiaita huumeiden käyttäjiä.

Päihdepalvelujen työntekijät kertovat, että huumeiden käytöstä huolestuneiden vanhempien yhteydenottojen määrä on myös kasvanut.

Pelko, huoli ja suru tulevat vanhemmille nopeasti, jos alkaa epäillä omaa lastaan huumeiden käytöstä tai jos käyttö on paljastunut. Kokosimme asiantuntijoiden neuvoja vanhemmille.

1) Mistä voi alkaa epäillä nuoren huumeidenkäyttöä?

Selviä merkkejä nuoren huumeidenkäytöstä ei ole. Usein käyttö tulee vanhemmille yllätyksenä. Asiantuntijoiden mukaan on kuitenkin joitain seikkoja, mitkä voivat kiinnittää vanhempien huomion.

– Jos nuoren kaveripiiri muuttuu toisenlaiseksi ja siellä alkaa olla epämääräisyyttä. Myös se voi olla merkki jostain, jos nuoren kiinnostus aikaisempiin harrastuksiin tai ihmissuhteisiin vähenee, listaa avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partanen A-klinikka Oy:stä.

Myös koulumenestyksen heikkeneminen, poissaolot, varastaminen ja valehtelu voivat olla merkkejä huumeidenkäytöstä. Lapsen tavaroista voi löytyä epämääräisiä esineitä kuten bongi tai joku muu käyttöväline. Nuori voi hermostua suunnattomasti, jos hänen tavaroihinsa kosketaan. Kaikkiaan kokonaisvaltainen muutos musiikkimaussa, vaatetuksessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä voi kieliä jotain.

– Nuori voi käyttää paljon outoja nettisovelluksia, erityisesti jos hän käyttää TOR-verkkoa, kertoo ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky Kuopion kaupungilta.

Alaikäiset saavat tilattua koviakin huumeita salatusta tor-verkosta kännykkäsovelluksen avulla.

– Verkkokaupan kautta huumeet leviävät aiempaa nopeammin myös haja-asutusalueille. Mahdollisesti myös alaikäisten on helpompi saada huumeita verkosta. Toisaalta on erityisen tärkeää tiedostaa, että TOR-verkon tarjoama vahva anonymiteetti on elinehto yksityisyydensuojalle ja sananvapaudelle, eikä sen käytössä ole mitään väärää, korostaa A-klinikkasäätiön projektikoordinaattori Miina Kajos.

Outo haju voi viestiä kannabiksen käytöstä. Kannabis poltettuna tuoksuu makeahkolle tai yrttimäiselle. Haju tarttuu helposti vaatteisiin. Nuoren asenne huumeita kohtaan muuttuu myönteiseksi. Silmien pupillit voivat olla laajat tai pienet ja pistävät.

2) Jos nuori jää kiinni huumeidenkäytöstä

Vanhemmat haluavat ensimmäisenä tietää, mitä huumeita nuori on kokeillut, mistä on saanut niitä, paljonko huumeet ovat maksaneet ja mistä käytetyt rahat ovat peräisin. Asiaa ei kannata ottaa puheeksi vihaisena, vaan oma kiukku kannattaa ensin käsitellä ja sen jälkeen lähestyä nuorta.

Päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky muistuttaa, että jos vanhempi on poissa tolaltaan, nuori saattaa siirtyä puolustusasemiin eikä suostu keskustelemaan.

– Huutaminen lukkiuttaa tilannetta. On hyvä ottaa aluksi aikaa. Keskustelussa olisi hyvä olla molempien vanhempien paikalla rauhallisessa ympäristössä. Kannattaa lähteä neutraalisti avoimilla kysymyksillä liikkeelle. On myös hyvä yrittää suhtautua avoimesti, neuvoo ylilääkäri Markus Partanen.

Asiantuntijoiden mukaan on tärkeää, että nuoreen säilyy hyvä keskusteluyhteys ja lapselle välittyy ajatus siitä, että vanhempi tai vanhemmat ovat aidosti kiinnostuneita nuoren elämästä. Joskus voi olla viisautta rajoittaa nuoren menemisiä.

3) Mihin kannattaa olla yhteydessä?

Ensisijaisesti on tärkeää keskustella nuoren kanssa. Monissa tapauksissa nuori tarvitsee erityisesti vahvennettua vanhemmuutta: keskustelua, rajoja ja vanhemman tarkempaa seuraamista.

Kunnat ovat järjestäneet huumepalvelut eri tavoin, joten ensimmäisenä kannattaa ottaa yhteyttä omalle terveysasemalle tai kouluterveydenhuoltoon. Molemmat tahot auttavat eteenpäin erilaisten nuorille suunnattujen päihdepalvelujen pariin.

– Netin kautta löytyy myös runsaasti apua ja palveluja. Eri järjestöihin voi olla yhteydessä, opastaa Partanen.

Joissain tapauksissa tilannetta ovat mukana selvittämässä myös poliisi sekä lastensuojelu. Tarjolla on hyvin erityyppisiä hoitomuotoja. Useat asiantuntijat korostavat, että apua kannattaa hakea mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Syy päihteiden käyttöön voi löytyä esimerkiksi masennuksesta, ahdistuksesta tai tarkkaavaisuuden ongelmista.

4) Miten nuoreen pitäisi suhtautua?

Tärkeintä on osoittaa lapselleen, että hän on edelleen äärimmäisen rakas. Hänelle täytyy kertoa, että vanhemmat välittävät ja ovat siksi huolissaan. A-klinikka Oy:n avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partanen muistuttaa, että ensimmäiset kiinni jäämiset eivät vielä kerro riippuvuudesta tai siitä, että nuori olisi narkomaani. Toisaalta ei myöskään kannata olla sinisilmäinen.

– Sitten kun asian käsittelyssä on päästy eteenpäin, voi nuorelle kertoa, että on peloissaan. Tunteet ovat merkki siitä, että nuori on aikuiselle tärkeä ja hän tämä välittää hänen tekemisistään, sanoo ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky.

Nuoren kanssa olisi hyvä yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää, mutta kiinnittää huomiota suojaaviin tekijöihin sekä olla läsnä nuoren arjessa. Partasen mielestä on hyvä myös osoittaa luottamusta.

– Jos ei enää yhtään luota, niin nuori kokee sen aika ahdistavana. Tämä voi karkottaa nuoren aika kauas vanhemmista, muistuttaa Partanen.

A-klinikkasäätiön Miina Kajos muistuttaa, että nuori on tärkeintä nähdä kokonaisvaltaisesti itsenään eikä huumeiden käyttäjänä. Usein huumeiden käyttö on lopulta kokonaisuuden kannalta vähäinen ja ohimenevä ilmiö.

5) Miten elää huolen ja pelon kanssa?

Vanhemmille saattaa olla hyväksi keskustella esimerkiksi päihdetyöntekijän tai sosiaalityöntekijän kanssa. On tärkeää pystyä käsittelemään omia tunteitaan ja huoltaan. Asiantuntijat neuvovat hankkimaan lisätietoa aihepiiristä esimerkiksi Päihdelinkin nettisivuilta tai Irti Huumeista Ry:n materiaaleista.

– Jos tuntuu, ettei selviä yksin tai läheisten avulla, voi esimerkiksi päihdepalvelujen nuorten tiimiin mennä myös läheisenä puhumaan ammattilaisen kanssa, vinkkaa Tiina Nykky.

Huumeiden haittoja vähättelemättä voi A-klinikkasäätiön projektikoordinaattorin Miina Kajoksen mielestä todeta, että niihin liittyy paljon myös yleistäviä asenteita, mielikuvia ja ennakkoluuloja. Siksi olisi tärkeää etsiä mahdollisimman asiapitoista tietoa aiheesta.

– Joitakuita auttaa vaikkapa tieto, että valtaosa huumeidenkäytöstä on kokeilua tai satunnaiskäyttöä, joka hälvenee iän myötä. Tällaiseenkin käyttöön liittyy toki riskejä, eikä kukaan voi ennalta tietää, ilmeneekö vakavampia ongelmia juuri omalla kohdalla, Kajos pohtii.

– Vakavampiin päihdeongelmiin joutuneen nuoren kohdalla on tietenkin paljon vaikeampaa, ja moni joutuu hyväksymään rajallisuutensa, sillä varsinkin täysi-ikäisen nuoren tekemisiin puuttuminen voi olla hyvin hankalaa. Joka tapauksessa olisi tärkeää pyrkiä jotenkin huolehtimaan omasta jaksamisestaan sekä tarvittaessa turvautua ammattiapuun ja vertaistukeen, joita on tarjolla myös päihteitä käyttävien läheisille.

Tietoa ja neuvontaa voi löytää myös Nuortenlinkki-sivustolta.

Artikkelia varten on haastateltu A-klinikka Oy:n avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partasta, nuorten päihdetyön päihdetyöntekijä Ismo Hussoa, A-klinikalta, Ehkäisevä päihdetyö EHYT Ry:n kannabis-hankkeen projektipäällikkö Kim Kannussaarta sekä Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykkyä.

Kulunut kuukausi on ollut Afganistanissa verinen. Viime viikolla keskisen Afganistanin Ghaznissa Talibanin ja armeijan välillä puhkesi taistelu, jossa on kuollut ainakin toista sataa armeijan sotilasta ja siviiliä.

Tällä viikolla Kabulin länsiosassa sijaitsevassa koulutuskeskuksessa tehtiin pommi-isku, jossa kuoli 48 ja loukkaantui 67 ihmistä. Isis on ottanut iskun nimiinsä.

Viimeksi torstaina asemiehet hyökkäsivät maan tiedustelupalvelun rakennukseen pääkaupungissa Kabulissa. Asemiehet tapettiin tunteja kestäneen tulitaistelun jälkeen.

Kiihtyvät levottomuudet ovat nostattaneet jälleen vastalauseita Suomen turvapaikkalinjasta, sillä tällä hetkellä Suomi käännyttää suuren osan kansainvälistä suojelua hakeneista afganistanilaisista. Torstaina Suomi palautti Kabuliin neljä Afganistanin kansalaista.

Miksi Suomi käännyttää ihmisiä Afganistaniin? Yle kysyi aiheesta seitsemän kysymystä Maahanmuuttoviraston oikeus- ja maatiedon yksikön ylitarkastajalta Juuso Hyväriseltä.

1. Millä perusteella Suomi katsoo Afganistanin olevan riittävän turvallinen paluuta varten?

– Maahanmuuttovirasto arvioi Afganistanin turvallisuustilannetta kokonaisuutena ja paikkakuntakohtaisesti. Siinä huomioidaan mm. siviiliuhrien määrä, taisteluiden voimakkuus ja maantieteellinen levinneisyys. Näiden kriteerien perusteella koko maassa ei ole tilannetta, jossa aseellinen väkivalta olisi äärimmäisellä tasolla. Arvio perustuu erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden linjaan, Hyvärinen sanoo.

Hyvärinen viittaa KHO:n kesäkuiseen päätökseen, jossa todettiin Kabulin turvallisuustilanteen olevan sinänsä riittävä palautuksiin.

– KHO katsoi, että aseellinen väkivalta ei ollut yltänyt niin äärimmäiselle tasolle, että kuka tahansa kaupunkiin palaava henkilö olisi vaarassa joutua sen kohteeksi.

Eli jotkin alueet arvioidaan liian turvattomiksi, mutta esimerkiksi Kabulia ei?

– Turvallisuustilannetta arvioidaan ikään kuin skaalalla matalasta äärimmäisen korkeaan. Mitä korkeampi henkilön kotipaikkakunnalla esiintyvä väkivalta on, sitä vähemmän henkilön tarvitsee osoittaa, että väkivalta kohdistuisi nimenomaan häneen. Kun väkivalta on äärimmäisen korkealla tasolla, katsotaan, että kuka tahansa henkilökohtaisista olosuhteista riippumatta olisi vaarassa joutua väkivallan kohteeksi alueelle palatessaan. Kabulissa aseellinen väkivalta ei ole vielä niin korkealla tasolla.

2. Maahanmuuttovirasto arvioi Afganistanin päätöksissään aina myös ns. sisäisen paon mahdollisuutta. Tarkoittaako se, että kenet tahansa voidaan käännyttää esimerkiksi Kabuliin, jos hänen kotiseutuaan pidetään liian turvattomana?

– Näin voidaan tehdä, jos sisäistä pakoa pidetään henkilön kohdalla turvallisena, mahdollisena ja kohtuullisena vaihtoehtona. Harkinta on aina tapauskohtainen.

Hyvärinen viittaa aiemmin mainitsemaansa kesäkuiseen KHO:n vuosikirjapäätökseen, jossa KHO käytännössä kumosi Maahanmuuttoviraston tekemän käännytyspäätöksen. Vaikka KHO piti Kabulia sinänsä mahdollisena paikkana paluuseen, tapausta koskevalle turvapaikanhakijalle Kabulia pidettiin liian vaarallisena.

Kyseisessä tapauksessa ratkaisevaa oli Hyvärisen mukaan käännytyspäätöksen saaneen henkilökohtaiset ominaisuudet.

3. Miten turvapaikanhakijan henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat harkintaan?

– Esimerkiksi ikä ja sukupuoli ovat asioita, jotka voi korostaa aseellisen väkivallan uhan henkilökohtaisuutta. Henkilön huono terveydentila taas on seikka, joka voi tehdä sisäisestä paosta kohtuutonta.

KHO:n vuosikirjapäätöksen henkilö oli nuori, ammattitaidoton, kärsi mielenterveysongelmista ja kuului Afganistanissa vainottuun hazara-vähemmistöön. Kotiseudullaan hän oli joutunut talebanien vainoamaksi ja Kabulissa hänellä ei ollut verkostoja.

4. Maahanmuuttovirasto arvioi Afganistanin turvallisuustilanteen "jatkuvan epävakaana". Kuinka lähellä ollaan sellaista sekasortoa, että maahan ei käännytettäisi ketään?

– Afganistanin konfliktissa on merkittävää aluekohtaista vaihtelua. KHO:n näkemyksen mukaisesti kaikkialla Afganistanissa väkivalta ei ole sillä kaikkein äärimmäisellä tasolla, kuten Kabulissa.

5. Tällä hetkellä Suomi ei käännytä turvapaikanhakijoita Syyriaan, Jemeniin, tai Etelä-Sudaniin. Miten Afganistanin tilanne eroaa näistä?

– Jemenin kohdalla päätös perustuu KHO:n joulukuussa antamaan linjaukseen, jonka mukaan väkivalta on äärimmäisen korkealla tasolla koko maan alueella. Syyrian linjaus perustuu nopeasti ja laajalle levinneeseen sotatilaan, joka on jatkunut vuodesta 2012 ilman olennaisia muutoksia. Etelä-Sudanin tilannetta on tarkasteltu viimeksi 2016-2017 vuodenvaihteessa. Siellä on vuosikymmeniä jatkunut aseellinen konflikti, suuri määrä sisäisiä pakolaisia ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa, jossa on etnisen puhdistuksen merkkejä.

EU-maiden tulkinnoissa on eroja. Esimerkiksi Ranska on pariin otteeseen estänyt afganistanilaisen turvapaikanhakijan palauttamisen Suomeen, vaikka Suomi olisi vastuussa turvapaikkaprosessista. Syynä on se, että Suomi palauttaisi henkilön Afganistaniin, mitä Ranskan tuomioistuin on pitänyt virheenä.

6. Vaikuttavatko Ranskan tuomioistuimen päätökset Suomen linjaan?

– Ranskan tai muiden jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikalla ei ole vaikutusta siihen miten Migri soveltaa ulkomaalaislakia. Se perustuu KHO:n linjauksiin ja muuhun velvoittavaan oikeuskäytäntöön.

7. Miten nopeasti Maahanmuuttovirasto muuttaa arvioitaan maan turvallisuustilanteesta, jos siihen nähdään tarvetta?

– Maahanmuuttovirasto seuraa aina ajantasaista lähtömaan tietoa. Päätöksiä tehdään myös puolivuosittaisten tilannekatsausten välillä.

Lue myös: Asiantuntijat: "Afganistaniin ei pidä palauttaa ketään" – Iskut kiihtyvät, kun Taliban näyttää voimaansa

Kaverit ihmettelevät, miksi aikuinen mies asuu kämppisten kanssa ja vanhemmat kyselevät milloin poika aikoo tuoda tytön näytille. Kohta kolmekymppinen Jussi Immonen ei kuitenkaan koe tarvetta selitellä valintojaan.

Kolmekymppiset miettivät vielä paljon, mitä haluavat elämältä, vaikka yhteiskunta odottaa, että heillä olisi jo selvät sävelet. Tutkimusten mukaan kolmekymmentävuotiaat etsivät nykyään identiteettiään vahvemmin kuin 25-vuotiaat. Voitaisiin jopa puhua jonkinlaisesta identiteettikriisistä.

Psykologi Elina Marttinen arvelee tämän johtuvan siitä, että päälle kaksikymppiset ovat kiinni opinnoissaan, mutta valmistumisen jälkeen heidän kokemuksensa siitä, mihin he ovat menossa, laskee.

Identiteetti liittyy vahvasti hyvinvointiin: selkeä olo siitä, kuka olen ja mitä haluan, lisää hyvinvointia. Siksi myös epätietoisuus oman elämän suunnasta stressaa ja ahdistaa.

Kun monet oman ikäiset ostavat asunnon, menevät naimisiin ja hankkivat lapsia, Immonen jakaa omakotitalon yhdessä kavereidensa kanssa. Hän on omien sanojensa mukaan yksinäinen susi ja viihtyy sinkkuna. Rakennusalalla työtä riittää, mutta asioiden toteutuminen junnaa, koska Immonen ei itsekään ole varma, mitä hän haluaa.

– Kun alkaa lähestyä pikku hiljaa kolmeakymppiä niin tulee sellainen olo, että pitäisikö laittaa oma talo. Kuvittelin aiemmin myös, että tietäisin vajaa kolmekymppisenä, mitä haluan duunikseni tehdä.

Kuitenkin ikä on tuonut lisää itsevarmuutta ja hän uskoo, että läheiset ihmiset hyväksyvät hänen tekemänsä valinnat.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aron mukaan kuvailee kolmekymppisyyttä rajana, jonka jälkeistä elämää on vaikea käsitellä vielä 15–20 -vuotiaana. Kolmekymppisyys ei ole hänen mukaansa mitätön kriisi, sillä usein tavoitteita asetetaan juuri kolmeenkymppiin. Tasaluvun jälkeinen elämä on ikään kuin hämärän peitossa.

Nuoruus kestää kaksi vuosikymmentä

Joonas Sirviö täytti kolmekymmentä kesäkuussa.

Hän pyörittää omaa yritystään ja omakotitalossa työpäivän jälkeen on vastassa vaimo, puolitoistavuotias poika sekä labradorinnoutaja. Nämä ovat asioita, jotka tekevät Sirviön onnelliseksi tällä hetkellä. Ikäkriisi ei häntä paljon paina kiireen keskellä.

Psykologiassa ajatellaan jokaiseen ikäkauteen liittyvän omat kehitystehtävänsä. Nuorelle aikuiselle ne ovat lapsuudenkodista pois muutto, opinnoista valmistuminen, työelämään siirtyminen ja parisuhteen sekä lasten hankkiminen.

Kun kaikki kehitystehtäviin liittyvät suuret kysymykset kasautuvat kolmeenkymmeneen ikävuoteen, ei ole ihme, että puhumme kolmenkympin kriisistä.

Kehitystehtävien miettiminen on kuitenkin tärkeä osa oman identiteetin rakentamista.

Nuoruuteen kuuluu etsiminen, haparointi ja pohtiminen sekä vaihtoehtojen kartoittaminen. Tiina Ristikari

Vaikka Suomessa nuoret muuttavat melko varhain kotoa, muut kehitystehtävät eivät toteudu samoihin aikoihin. Kun katsotaan opinnoista valmistumista, työelämään siirtymistä ja perheen perustamista, ajoittuvat ne monella lähemmäksi kolmeakymmentä.

Erikoistutkija Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta on ollut mukana tutkimuksissa, jossa on seurattu vuonna 1987 syntyneitä. Tämä ikäpolvi on laman lapsia ja taantuma on vaikeuttanut heidän työelämään pääsyä. Tämä selittää osaltaan, miksi kolmekymppisten työhön liittyvän kehitystehtävän täyttäminen on viivästynyt.

Myös lapsia hankitaan entistä myöhemmin. Viime vuonna ensisynnyttäjien keski-ikä oli lähempänä kolmeakymmentä. Kehitystehtävien miettiminen on siis siirtynyt yhä vanhempaan ikään.

Perinteisten kehitystehtävien ratkaisu kuitenkin lisää ihmisten hyvinvointia. Silti ei pidä ajatella, että kehitystehtävät olisivat lista, joka täytyy suorittaa.

Psykologi Ella Marttinen selittää kehitystehtävät niin, että ne ovat enemmänkin kysymyksiä, mitä ihmisen täytyy ratkaista: haluanko olla parisuhteessa ja millaisessa suhteessa, haluanko lapsia tai millaista työtä haluan tehdä. Kaikkien ei tarvitse olla heterosuhteessa, saada kaksi lasta ja hankkia kultaista noutajaa ja autoa. Kehitystehtävien saavuttamiseen on hyvin erilaisia polkuja.

Ovia pitää uskaltaa sulkea

28-vuotiaan Jussi Immosen elämässä stressiä aiheuttaa omien valintojen vertaaminen toisten tekemiin valintoihin. Hän kertoo selailevansa joskus työpaikkailmoituksia ja miettivänsä, millaista elämä olisi, jos saisi avoinna olevan paikan. Juuri vaihtoehtojen runsaus vaikeuttaa elämää.

– Olen todella paljon sellainen aidan takana on vihreämpää -tyyppi. Monesti tulee mietittyä, et mitä jos olisin tuolla ja tekisin tuota vaikka nykyinen status on hyvä.

Olen pyrkinyt tekemään mahdollisuuksien rajoissa asiat niin, etteivät ne jäisi jossittelun asteelle. Joonas Sirviö

Immonen kokee, että asiat ovat hyvin nyt, mutta samalla häntä mietityttää, millaista elämä tulee olemaan omien valintojen jälkeen kymmenen vuoden päästä.

Kolmekymppisyys kuulostaa vaikealta. Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asiaa riippuu katsontakannasta. Sata vuotta sitten elinaikaa ei ollut kolmekymppisenä niin ruhtinaallisesti jäljellä kuin nykyään ja elämä oli fyysisesti rankkaa. Maailma on muuttunut kovin erilaiseksi ja nykyaikana kolmekymppisillä on enemmän vaihtoehtoja, joiden väliltä pitäisi valita.

Kasvatustieteen professorin Katariina Salmela-Aron mukaan kolmekymppisyyteen kuuluukin pitää tietynlaista illuusiota yllä siitä, että melkein kaikki on elämässä mahdollista.

Kun ovia eri vaihtoehtoihin on valtavasti auki, se voi kuitenkin aiheuttaa stressiä. Tilanne helpottuu, kun osa ovista suljetaan. Silloin ihminen on asettanut itselleen päämäärän, jota kohti kulkea. Vaikka valinta ei olisi paras mahdollinen, se tuo elämään selkeyttä, Salmela-Aro neuvoo.

Kasvatustieteen professorin mukaan ihmisen täytyy sitoutua ja sulkea ovia, mutta niitä voi myöhemmin avata jälleen: esimerkiksi opinto- ja työpaikkaa voi aina vaihtaa. Tyypillisesti ihmisiä kaduttavat enemmän asiat, joita he eivät ole tehneet. Uusien asioiden kokeileminen opettaa asioita ja on yleensä parempi vaihtoehto kuin asioiden liika pohtiminen.

Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta haluaisi, että yhteiskunta sallisi nuorille aikaa oman tiensä etsimiseen.

– Ei ole välttämättä huono asia, että etsii kauan omaa polkuaan. Kun sen löytää, on vahvempi ja polku on myös enemmän omannäköinen. Nuoruuteen kuuluu etsiminen, haparointi ja pohtiminen sekä vaihtoehtojen kartoittaminen.

Vaikka kolmekymmentävuotiaan Joonas Sirviön elämä on kohdillaan, myös hän myöntää välillä miettivänsä valintojaan.

– Välillä on mukava uppoutua siihen silloin tällöin. Mitä on tehnyt ja mitä olisi tehnyt toisin. Olisi voinut tehdä paremmin jotkut asiat, mutta jotkut olisi voinut tehdä huonomminkin.

Työn ja perheen välillä valintojen tekeminen on joskus stressaavaa, mutta Sirviö pyrkii toimimaan niin, etteivät ne vaivaa myöhemmin.

– Olen pyrkinyt tekemään mahdollisuuksien rajoissa asiat niin, etteivät ne jäisi jossittelun asteelle. Jos pystyy, niin tekee, koska jossittelu on todella ärsyttävää. Siitä tulee vain paha mieli.

Elämä on riittämätöntä ja se pitää hyväksyä

Jussi Immonen kertoo käyneensä ystävänsä kanssa keskustelun vanhenemisen pelottavuudesta. Keskustelu sai Immosen miettimään asiaa jälkeen päin. Hän myöntää, että vanheneminen ja tietämättömyys siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan jännittää.

Emeritusprofessori Jaakko Valvanteen mukaan vanheneminen pelottaa joitakin kolmekymppisiä, koska meille on opetettu, että elämänlaatu on kuin U-käyrä. Käyrässä elämän onnellisuus olisi nousua 35–40 vuotiaaksi ja sitten alkaisi lasku. Jotkut tutkimukset osoittavat kuitenkin, että elämä olisi kuin väärinpäin oleva U-kirjain: lapsuus on onnellista aikaa, mutta keski-iän kiireet stressaavat, kunnes eläkkeellä taas helpottaa..

Valvanteen opettamat opiskelijat ovat haastatelleet vuosittain tamperelaisia yhdeksänkymppisiä ja piirtäneet heidän onnellisuuskäyriään. Käyrät eivät ole näyttäneet U:ta oikein- tai väärinpäin, sillä elämä on täynnä nousuja ja laskuja iästä riippumatta.

Kolmekymppisellä on siis monia iloja ja suruja edessään.

Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro pitää kolmenkympin kriiseilyä myös positiivisena siihen asetettujen tavoitteiden vuoksi. Tavoitteet auttavat tekemään valintoja. Tutkimukset osittavat, että kun ihmisellä on tavoitteita, hän menee niitä kohti ja siten myös saavuttaa niitä. Iän asettamat takarajat potkivat elämässä eteenpäin.

Salmela-Aron mukaan kolmenkympin kriisiä helpottaisi sen hyväksyminen, että täydellisiä valintoja ei ole.

– Pienen riittämättömyyden hyväksyminen osana elämää voisi olla yksi kehitystehtävistä. Ajatellaan ehkä liikaa, että elämän pitäisi olla järjestyksessä, vaikka sellaista tilannetta ei koskaan tule.

Genovan tiistaina romahtaneesta sillasta oli tehty viime vuonna rakennetutkimus, kertovat Italian tiedotusvälineet.

Tutkimuksen oli tilannut siltaa hallinnoiva Autostrade per l'Italia ja sen toteutti Milanon polytekninen yliopisto.

Tutkijat havaitsivat, että sillan tukivaijereissa oli "poikkeamia", jotka edellyttivät jatkotutkimuksia.

Tutkimukseen osallistunut johtava tutkija Stefano Della Torre kertoo havainnosta uutistoimisto Reutersin haastattelussa. Hänen mukaansa tiettyjen sillan osien tulisi reagoida tärinään yhteneväisellä tavalla. Morandin sillalla näin ei ollut, mikä oli tutkijoille hälyttävä havainto.

– Perusteellisempi tutkimus oli tarpeen, jotta ongelman vakavuus olisi saatu selville. Se ei kuulunut meidän toimeksantoomme, tutkija kertoo.

Sillan erikoinen piirre oli se, että sillan kansia tukevat vaijerit olivat betonikuoren sisällä, joten vaijerien kuntoa oli vaikea tutkia.

Autostrade per l'Italian emoyhtiö Atlantia kertoo, että sillan korjaaminen on ollut sen suunnitelmissa. Huhtikuussa yhtiö julkaisi asiasta 20 miljoonan euron urakkatarjouksen.

Lue lisää:

Romahtiko Genovassa silta, koska Italia on laiminlyönyt tieverkkoa? Ainakin tiet ovat huonommassa kunnossa kuin Itä-Euroopassa eikä investointeja ole tehty

Viiden tähden liike väitti aiemmin varoituksia Morandi-sillan kunnosta saduksi – "Silta kestää vielä sata vuotta"

Pelastustyöt Italian siltaonnettomuuspaikalla jatkuvat yöhön: Uhreja etsitään tuhansien tonnien betonimurskan alta

Arkeologit ovat ensi kertaa saaneet tietoonsa, minkä aineiden yhdistelmällä muinaiset egyptiläiset palsamoivat vainajansa ja saivat nämä säilymään vuosituhansia.

Salaisuuden paljasti Torinon egyptiläisessä museossa lepäävä muumio. Tutkijat eivät olleet koskaan yrittäneet konservoida sitä, joten muumiossa ei ollut muita aineita kuin siihen alun perin hautauspaikalla käytetyt.

Tutkimus on julkaistu Journal of Archaelogical Science -tiedelehdessä ja siitä uutisoi Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Nykyaikaisten kemiallisten laitteiden avulla tutkijat kykenivät erottelemaan kaikki ainesosat, jotka palsamointiin oli käytetty ja selvittämään niiden kemiallisen "sormenjäljen".

Palsamointireseptin havaittiin koostuvan seuraavista aineista:

• kasviöljy, joka oli mahdollisesti seesamiöljyä
• palsamin kaltaista uutetta, joka on saattanut olla osamankäämi-kasvista tai sen juuresta
• sokeria, jota on uutettu mahdollisesti akaasiapuista
• tärkeimpänä ainesosana havupuun, todennäköisesti männyn pihkaa

Kun pihka oli sekoitettu öljyyn, se toimi antibakteerisena aineena ja esti siten ruumista hajoamasta.

Reseptin löytyminen on suuri edistysaskel muinaisen Egyptin tutkimiselle, mutta samassa yhteydessä saatiin toinenkin kiinnostava havainto: muumio oli peräisin ajalta 3 700 - 3 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

– Yleisesti on oletettu, että muumiointi alkoi Egyptissä noin 2 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua eli Suuren pyramidin rakentamisen jälkeen. Havaintomme osoittaa, että sitä tehtiin jo aikaisemmin, sanoi Yorkin yliopiston arkeologi Stephen Buckley.

Nyt tunnistettua, ikivanhaa reseptiä käytettiin 2 000 vuotta myöhemmin faaraoiden palsamointiin, tohtori Buckley sanoo.

Juutalaisvastaisten asenteiden yleistyminen on saanut ainakin osan Britannian juutalaisvähemmistöstä suunnittelemaan muuttoa muualle, kertoo amerikkalainen televisiokanava CNN.

Juutalaisten maastamuutto Britanniasta Israeliin kasvoi kanavan mukaan vuoden alkupuoliskon aikana yhdeksän prosenttia edellisvuodesta. 213 juutalaista muutti Britanniasta Israeliin tammikuun ja kesäkuun välillä.

Juutalaisten maastamuutosta muihin maihin ei ole saatavilla tarkkoja lukuja. Kansalaisjärjestön mukaan juutalaisia muuttaa myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Antisemitismin vastaista työtä Britanniassa tekevän CST-järjestön mukaan kuluvan vuoden ensimmäisen puoliskon aikana maassa tapahtui 727 antisemitististä selkkausta, mikä on toiseksi eniten kirjaushistorian aikana.

Serbialaisten ja venäläisten äärioikeistoryhmien järjestämä nuorisoleiri Serbiassa on keskeytetty voimakkaan julkisen paheksunnan vuoksi.

Serbian länsiosissa sijaitsevalla Zlatiborin vuoristoalueella järjestetyllä leirillä sotilasuniformuihin pukeutuneet nuoret opettelivat muun muassa aseiden ja puukkojen käyttöä.

Serbian sisäministerin Nebojsa Stefanovicin mukaan leiri suljettiin ”lasten mahdollisen väärinkohtelun vuoksi.”

Iältään 14-23-vuotiaiden nuoret ovat olleet leirillä elokuun alusta lähtien. Uutistoimisto AP:n mukaan nuorimmat osaanottajat olivat 12-vuotiaita.

”Isänmaallisen leirin” järjestäjien mukaan nuorille opetettiin leirillä itsepuolustus- ja ensiaputaitoja.

Viime huhtikuussa kolmisenkymmentä serbinuorta osallistui vastaavanlaiselle leirille Venäjällä.

EU-jäsenyyttä virallisesti tavoitteleva Serbia on Venäjän ainoa liittolainen Balkanin alueella.

Serbia on kieltäytynyt osallistumassa Venäjän-vastaisiin pakotteisiin, joita lukuisat maat ovat asettaneet vastauksena Venäjän toimille Ukrainan itäosassa.

Torstaina kuolleen soulartisti Aretha Franklinin hautajaiset pidetään elokuun 31. päivä tähden kotikaupungissa Detroitissa.

Hautajaiset pidetään apostolisessa Greater Grace Temple –kirkossa.

Ennen hautajaisia artistille järjestetään kaksipäiväiset julkiset ruumiinvalvojaiset. Tuona aikana laulajan maalliset jäännökset ovat nähtävissä afroamerikkalaisen historian museossa, kertoo paikallislehti Detroit Free Press.

Franklin oli kuollessaan 76-vuotias. Hän sairasti tiettävästi vuonna 2010 haimasyövän, mutta kiisti väitteet pitkään. Viime vuonna hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle.

Franklin tunnetaan muun muassa hiteistä Chain of Fools, Think, (You Make Me Feel Like) A Natural Woman ja I Say a Little Prayer for You.

Hän voitti uransa aikana kaikkiaan 18 Grammy-palkintoa ja myi yli 75 miljoonaa levyä.

Nasa muistutti Aretha-asteroidista, Elton John kirjoitti viimeisestä esiintymisestä: Näin tähdet ja poliitikot muistelivat Aretha Franklinia

Musiikkitoimittaja Pekka Laine uskoo soulin kuningattaren vaikutuksen kantavan kauas: "Katsoessamme laulukilpailuja ja isoja estraditähtiä, kuten Beyoncéa, katsomme Aretha Franklinin perintöä"

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaavat tänään Berliinissä.

Merkelin ja Putinin on määrä keskustella tapaamisessaan ainakin Ukrainan ja Syyrian tilanteesta sekä Itämerelle rakennettavasta uudesta kaasuputkesta Nord Stream 2:sta.

Merkel totesi perjantaina, ettei johtajien tapaamiselle tule asettaa liikaa odotuksia.

– Kyseessä on työtapaaminen, josta ei ole odotettavissa tarkoin määriteltyjä tuloksia, Merkel totesi toimittajille.

Liittokansleri kuitenkin korosti, että Saksan ja Venäjän tulee pitää yllä ”pysyvää keskustelua”.

Edellisen kerran johtajat keskustelivat kasvotusten kolme kuukautta sitten Putinin luona Sotšissa.

Putinin saamasta hääkutsusta pahennusta

Putin saapuu Saksaan suoraan Itävallan ulkoministerin Karin Kneisslin häistä, jonne tämä sai mediatietojen mukaan hääkutsun yksityishenkilönä.

Putinin osallistuminen juhlatilaisuuteen on saanut runsaasti arvostelua osakseen Itävallassa, mutta myös Ukrainassa. Esimerkiksi Ukrainan parlamentinulkoasiainneuvoston puheenjohtaja Hanna Hopko on kritisoinut Putinin saamaa kutsua ankarasti.

– Häät ovat yksityinen asia. On kuitenkin sanomattakin selvää: jos kutsut Vladimir Putinin häihisi, et ole enää puolueeton. Tästä eteenpäin Itävalta ei voi toimia sovittelijana Ukrainassa. Piste, Hopko tviittasi kuluneella viikolla.

Kneissl on populistisen ja avoimesti Venäjä-mielisen valtapuolue FPÖ:n nimittämä ministeri.

Kneissl ja Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz ilmoittivat keväällä useaan otteeseen haluavansa sovitella Venäjän ja lännen välille puhjennutta kriisiä.

The Washington Post -lehti kertoo, että ulkoministeri Kneissl vieraili huhtikuussa Moskovassa.

Toisin kuin monet muut EU-maat, Itävalta ei karkottanut venäläisdiplomaatteja Skripal-hermomyrkytystapauksen takia.

Keskiamerikkalaista Costa Ricaa on ravistellut voimakas maanjäristys. Järistys sattui lähellä Panaman rajaa.

Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen mukaan järistys oli voimakkuudeltaan 6,0 magnitudia ja se tapahtui vajaan 20 kilometrin syvyydessä.

Järistyksen aiheuttamista mahdollisista henkilövahingoista ei toistaiseksi ole tietoa. Ihmiset ovat kertoneet sosiaalisessa mediassa sähkökatkoksista.

Maanjäristyksen keskus sijaitsee 19 kilometriä pohjoiseen Golfiton kaupungista.

Järistys sattui iltaviiden jälkeen paikallista aikaa.

Suomalaisasiantuntijoiden mukaan presidentti Sauli Niinistöllä ja presidentti Vladimir Putinilla ei ole tarvetta ottaa Suomen Nato-suhdetta puheeksi ensi viikon tapaamisessa Sotshissa.

– On epätodennäköistä, että Putin ottaa asiaa esille. Jos tätä painotettaisiin niin se näyttäisi vielä suuremmalta linjanmuutokselta Venäjän puolelta, sanoo tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista.

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu varoitti viime kuussa Suomen ja Ruotsin tiivistyneen Nato-yhteistyön vaarantavan turvallisuutta ja pakottavan Venäjän vastatoimiin. Myöhemmin asiaa käsiteltiin samaan tyyliin myös Venäjän asevoimien lehdessä.

Aiemmin Venäjä on maininnut mahdollisista vastatoimista siinä tapauksessa, että Suomi tai Ruotsi liittyisivät Natoon.

Suomen puolustusministeriö on jo oikonut Shoigun puheessa olleita virheellisiä väittämiä.

– En näe tämän hetken asetelmaa ja Shoigun kommentteja sellaisina, että ne vaatisivat valtionjohtotasolla tarkennuksia, arvioi Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen.

Kertooko Putin Trump-keskusteluista?

Myös Pesun mukaan Suomen kannalta on oikeastaan parempi, mitä vähemmän koko asiasta puhutaan. Molemmat asiantuntijat tosin myöntävät, että keskustelujen jälkeen pidettävässä tiedotustilaisuudessa Suomen Nato-suhde voi kuitenkin tulla puheeksi.

– Jos Putin nostaa asian esiin niin sitten on tietysti selvää, että siihen pitää reagoida, Pesu sanoo.

Himasen mukaan keskustelut Sotshissa ovat osa kahdenvälisten tapaamisten jatkumoa, jossa "tavaksi on aika lailla muodostunut kaksi kertaa vuodessa ja vuoroin vieraissa".

Hän arvelee Niinistön kannalta mielenkiintoisimmiksi keskustelunaiheiksi kansainväliset asiat, kuten esimerkiksi sen, mitä Putin mahdollisesti haluaa kertoa keskusteluista Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa Helsingissä.

Putin tapaamaan Merkeliä suoraan Itävallan ulkoministerin häistä

Venäjä-tutkinnan erikoissyyttäjä Robert Mueller suosittaa presidentti Donald Trumpin entiselle kampanja-avustajalle George Papadopoulosille lyhyttä vankeustuomiota.

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI:lle Venäjä-yhteyksistään valehdelleelle Papadopoulosille suositetaan korkeintaan kuuden kuukauden vankeustuomiota. Lisäksi Muellerin johtama ryhmä suosittaa, että Papadopoulosille langetetaan 10 000 dollarin sakot.

Syyttäjien mukaan Papadopoulos valehteli toistuvasti FBI:lle yhteyksistään venäläisiin vuoden 2016 presidentinvaalikampanjassa.

Papadopoulos myönsi syyllistyneensä valehteluun viime vuoden lokakuussa. Hän lupautui lievemmän tuomion toivossa yhteistyöhön syyttäjien kanssa.

Papadopoulos toimi Trumpin kampanjassa ulkopoliittisena avustajana. Valkoinen talo on korostanut, että Papadopoulosilla oli erittäin pieni rooli Trumpin vaalikampanjassa.

Ampiaiset ovat olleet tänä kesänä erityisen ärhäköitä ja häirinneet monen rauhaa ravintoloissa ja kotiterasseilla. Vilkkaan ampiaiskesän keskellä ihmiset ovat innostuneet kehittelemään erilaisia karkotuskeinoja, joita on jaettu paljon sosiaalisessa mediassa.

Kesän suurin ampiaisenkarkotushitti on tainnut olla pussikikka, jossa vedellä täytetty läpinäkyvä muovipussi ripustetaan aurinkoon. Ylen heinäkuussa haastatteleman asiantuntijan arvio oli, että vesipussin heijastukset saattaisivat häiritä ampiaisia.

Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden apulaisprofessori Jouni Sorvari innostui selvittämään kenttäkokeella, toimiiko konsti.

– Tällainen urbaanilegenda on lähtenyt tänä kesänä kiertämään, että vesipusseja olisi käytetty karkottamaan ampiaisia Etelä-Euroopassa ravintoloiden terassipöytien ympärillä. Pitihän tämä lähteä testaamaan, Sorvari naurahtaa.

Näin koe tehtiin

Kenttäkokeessa Jouni Sorvari viritti maastoon 12 paria myrkyttömiä olutpohjaisia syöttejä eri paikkoihin Kuopion lähiympäristöön.

Sen jälkeen tutkija asetti joka toisen syötin viereen vedellä täytetyn minigrip-pussin. Näin jokaisessa syöttiparissa oli yksi vesipussin vieressä ollut syötti ja yksi syötti, jonka lähellä vesipussia ei ollut. Viiden päivän jälkeen pussien paikkaa vaihdettiin.

Kymmenen päivän kokeen jälkeen oli aika laskea tulokset. Lopputulos oli, että vedellä täytetty minigrip-pussi ei näyttänyt vaikuttavan siihen, kuinka paljon ampiaisia syötti houkutti.

Joihinkin syötteihin ampiaisia kertyi vähemmän, jos vieressä oli minigrip-pussi ja joihinkin syötteihin enemmän. Kaikki syötit eivät keränneet ollenkaan ampiaisia – näidenkin syöttien joukossa oli sekä pussillisia että pussittomia.

– Tästä tuli tämmöinen myytinmurtajahomma. Numeroiden valossa näyttää siltä, että tällä menetelmällä ei ole vaikutusta ampiaisten suunnistamiseen, Sorvari päättelee.

– Myöskään sillä ei ollut väliä, oliko pussi syöttien vieressä ensimmäisellä vai toisella viikolla.

Tarkemmat tulokset ampiaiskokeesta Sorvari säästää aiheesta myöhemmin julkaistavaan tieteelliseen artikkeliin. Nyt hän voi jo kuitenkin sanoa, että myytti ampiaisia karkottavasta vesipussista näyttää tulleen murretuksi.

– Vahvasti näyttää siltä. Yleensä tieteellisessä tutkimuksessa kannattaa tietysti tehdä toinenkin riippumaton koesarja.

Jos tämä ei toimi, mikä toimii?

Sorvarilla oli jo ennen koetta ennakkoaavistus siitä, että vesipussi ei välttämättä toimisi. Ampiaiset suunnistavat pääsääntöisesti hajuaistin perusteella ja roikkuva esine saattaa korkeintaan häiritä niiden lentorataa.

Toisaalta ampiainen käyttää valoa suunnistamiseen ja koska vesipussi taittaa valon eri aallonpituuksia, ilmiö voisi saada ampiaisen menemään sekaisin ja välttämään paikkaa.

Mikä sitten on paras keino pitää ampiaiset loitolla terassilta?

Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori suosittelee ampiaisbaaria. Siinä viedään esimerkiksi huonoksi menneitä hedelmiä tarjolle ampiaisille pihan perälle.

– Jos ampiaiset oppivat kesän aikana hyödyntämään baaria, ne menevät mieluummin sinne kuin etsimään tilapäistä ravintoa ruokapöydästä.

Tiedonhaluisena yläkoulun aloittanut tyttö on äkkiä lakannut osallistumasta opetukseen. Hän välttelee opettajan katsetta ja hautautuu pulpettiinsa. Välitunnit tyttö viettää yksin.

Tytön käytöksessä tapahtuneet muutokset kiinnittävät opettajan huomion. Tällaisessa tapauksessa koulu saattaa tehdä lastensuojeluilmoituksen.

– Ilmoitus tehdään esimerkiksi silloin, kun huolestumme lapsen turvallisuudesta joko niin, että hän on vaaraksi itselleen tai hänen on vaarallista olla kotona, sanoo lappeenrantalaisen Kesämäen koulun apulaisrehtori Kati Honkio-Saareks.

Kesämäen yläkoulussa on nelisensataa oppilasta. Lastensuojeluilmoituksia siellä tehdään muutama vuodessa.

Lastensuojeluilmoitusten määrä nousi vuodessa 15 prosenttia

Vuonna 2017 Suomessa tehtiin 139 368 lastensuojeluilmoitusta. Niitä tehtiin 15 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016.

Lastensuojeluilmoituksia tekivät viranomaiset, lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ihmiset sekä yksityishenkilöt. Eniten lastensuojeluilmoituksia tehtiin 13–17-vuotiaista, ja suurin osa niistä tuli poliisilta ja kouluista. Poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen silloin, jos alaikäinen on tehnyt rikoksen, käyttänyt päihteitä tai jos alaikäinen on paikalla, kun perheessä käytetään väkivaltaa.

Etelä-Karjalassa lastensuojeluilmoituksia tehtiin enemmän kuin missään muualla Suomessa. Ilmoitusten määrä kasvoi edellisvuodesta 22 prosenttia.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten lastensuojelun palvelupäällikkö Raija Kojo selittää lastensuojeluilmoitusten määrän kasvua lainsäädännön muutoksen lisäksi onnistuneella kampanjoinnilla.

– Uuden lastensuojelulain voimaantulon jälkeen kävimme kouluttamassa yhteistyökumppaneita ja tiedottamassa siitä, että ilmoitusvelvollisten määrä on lisääntynyt, sanoo Kojo.

Lastensuojeluilmoitusten suuri määrä ei Kojosta ole huono asia, vaan osoittaa, että lasten olosuhteita seurataan ja niistä välitetään.

Riitaisat erot ja päihdeongelmat aiheuttavat lastensuojeluilmoituksia

Etelä-Karjalassa eniten lastensuojeluilmoituksia tehtiin teini-ikäisistä. Taustalla oli usein riitainen avioero, ja ilmoituksen teki jompikumpi lapsen vanhemmista.

– Kun huolto- ja tapaamisriidat pitkittyvät, niin valitettavasti vanhempien riitely ja erimielisyys näkyvät siinä, että tehdään toisesta vanhemmasta ilmoituksia ja ajatellaan, että riita saataisiin sillä loppumaan, sanoo Raija Kojo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Tarja Heinon mukaan yhtä erityistä syytä teini-ikäisistä tehtyihin lastensuojeluilmoituksiin on vaikea nimetä. Syitä ei koota valtakunnallisiin tilastoihin, ja ne vaihtelevat alueellisesti.

– Pohjanmaalla on maan alhaisimmat luvut. Kertoneeko se sitten siitä, ettei naapureiden asioihin puututa, Heino tuumaa.

Jossakin päin Suomea lastensuojeluilmoitukset liittyvät rikoksiin ja perheväkivaltaan, toisaalla vanhempien tai lasten päihteiden käyttö on riistäytynyt käsistä.

Heino muistuttaa, että 13–17-vuotiaiden elämänvaiheessa jo pelkästään koulun vaihtuminen voi aiheuttaa kriisin.

– Jos vielä samaan ajankohtaan osuu muutto toiselle paikkakunnalle ja ero tutusta kaveripiiristä, tilanne on nuorelle vaikea, sanoo Heino.

Nuoret etsivät itseään ja omaa paikkaansa. Kaveripiirissä on tarjolla monenlaisia mahdollisuuksia pätevöityä ja nousta esille.

– Se voi olla jotain jännittävää jengissä tai jotain muuta harrastuksissa. On ihan sattumasta kiinni, mihin nuori tarttuu. Jos vanhemmat käyttävät voimavaransa omien ihmissuhdesolmujen kanssa, nuori jää ilman tukea, sanoo Heino.

Etelä-Karjalassa eniten ilmoituksia, vähiten huostaanottoja

Jokainen lastensuojeluilmoitus päätyy sosiaalityön ammattilaisille. He ottavat yhteyttä perheeseen, keskustelevat lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa, ja tekevät siltä pohjalta päätöksen jatkotoimenpiteistä.

– Useimmiten selviää, että perheen asiat ovat kunnossa eikä lastensuojelun toimenpiteitä tarvita, Eksoten Raija Kojo sanoo.

Eksote käyttää paljon varhaisen puuttumisen ja varhaisen tuen keinoja. Vaihtoehtoisia palvelumuotoja ovat kotona tehtävä perhetyö, tukihenkilöt ja tukiperheet.

Vanhempia ohjataan mielenterveys- tai päihdepalveluihin. Myös perheen asumisoloissa olevia puutteita pyritään korjaamaan ja järjestää lapsille harrastusmahdollisuuksia.

Etelä-Karjalassa lastensuojeluilmoitus tehtiin lähes joka kymmenennestä lapsesta, mutta vain yksi lastensuojeluilmoitus tuhannesta johti lapsen kiireelliseen huostaanottoon.

Pientä lukua selittää osaltaan se, että monet ilmoitusten kohteena olleet lapset tai heidän perheensä ovat jo valmiiksi sosiaalitoimen asiakkaita.