Rankkasateiden aiheuttama mutavyöry on haudannut kokonaisen kylän alleen eteläisessä Chilessä. Kymmeniä koteja on jäänyt vyöryn alle. Paikallisviranomaisten mukaan ainakin 5 ihmistä on menehtynyt ja 15 on kateissa Villa Santa Lucían kylässä lähellä Chaitenin kaupunkia.

Chilen presidentti Michelle Bachelet on julistanut hätätilan alueelle.

– Olen määrännyt pelastustyöntekijät käyttämään kaikki mahdolliset resurssit Villa Santa Lucían asukkaiden avustamiseen, sanoi Bachelet.

Tuhannet ihmiset ovat ilman sähköä ja ovat jääneet eristykseen maan vyöryjen takia. Mutavyöry tapahtui sen jälkeen, kun rankkasateet saivat joen tulvimaan ja tulvavesi romahdutti läheisen kukkulan. Paikallinen media oli uutisoinut että vuorokauden aikana alueella oli satanut erityisen paljon.

Kylä on lähellä turistien suosimaa Corcovadon kansallispuistoa. Chilen viranomaisten mukaan pelastustyöt alueella ovat käynnissä eloonjääneiden löytämiseksi.

Samu Haber seisoskelee ylävartalo paljaana berliiniläisen studiotalon takahuoneessa. Suomen suurin rocktähti Saksassa on valmistautumassa The Voice of Germany -ohjelman semifinaalin harjoituksiin.

Pitkässä vaaterekissä on valtavaa tv-tuotantoa ajatellen yllättävän arkisia vaatteita: tummia kauluspaitoja ja vaaleita farkkuja. Maassa lojuu läjä valkoisia tennareita.

Nelikymppinen Haber valittelee väsymystään. Hänen yhtyeensä Sunrise Avenue julkaisi syksyllä viidennen albuminsa Heartbreak Centuryn, joka nousi Saksan albumilistan ykköseksi. Sitä seurasi parin kuukauden pituinen miltei loppuunmyyty, 15 maata kattava kiertue, josta monet olivat suuria areena-keikkoja.

– Kun promoaa levyä, valmistautuu kiertueeseen, on tv-kuvauksia ja istuu jossain aamu-tv:n lämpiössä ja joku tunkee puuteria silmään, en ole se jätkä, jolle kannattaa tulla ehdottelemaan hyviä ideoita, Haber sanoo.

Silti Haber jaksaa vihellellä matkalla miljoonien tv-katsojien eteen. Pesti The Voice of Germanyn tuomarina on tehnyt hänestä Saksassa "Der Finnen", joka päästelee suustaan outoja juttuja rallisaksalla.

– Tämmöinen ohjelma tuo tunnettuutta lisää, ja on tietenkin pääsyy siihen, miksi tätä teen. Se on taas tuonut Sunrise Avenuelle lisää kuulijoita.

Suurempi Saksassa kuin Suomessa

Samu Haber on luonteeltaan myyntimies. Kun Sunrise Avenue aloitti, hän asetti tavoitteen: ensimmäistä levyä myydään Suomessa kultalevyn verran ja ulkomailla tehdään ainakin pari keikkaa.

Nämä tavoitteet ylittyivät yli odotusten. Sunrise Avenue on ollut alusta lähtien isompi yhtye Saksassa kuin kotimaassaan. Yhtyeen ensimmäinen albumi On The Way To Wonderland julkaistiin vuonna 2006. Albumin suurin hitti oli Fairytale Gone Bad, joka soi myös suomalaisradioissa tiuhaan. Saksassa kappale oli koko vuoden soitetuin.

Hyväntuulinen naapurinpoikarock vetosi saksalaisiin, ja Sunrise Avenue lähti valloittamaan maata berliiniläisklubi kerrallaan. Yhtyeen jäsenten oli vaikea käsittää onneaan, kun ihmiset olivat valmiita pulittamaan keikkalipuista yli kymmenen euroa - vaikka heitä olisi ollut paikalla vain kourallinen.

Pikku hiljaa klubit vaihtuivat isommiksi keikkapaikoiksi.

– Täällä Keski-Euroopassa tykätään edelleen bändeistä. Olemme varmaan osanneet olla hyvässä valossa ja sanomassa hyviä juttuja ihmisten edessä, Haber sanoo.

Suomessa Sunrise Avenue on ollut tähän asti vain yksi bändi muiden joukossa, mutta Saksassa se on noussut stadionluokan yhtyeeksi. Syynä siihen on ennen kaikkea se, että Samu Haber on maassa kaikkien tuntema tv-julkkis.

The Voice of Germany on Keski-Euroopan suurimpia viihdeohjelmia, sitä seurataan Saksan lisäksi esimerkiksi Itävallassa ja Sveitsissä. Ohjelma on ollut tänä vuonna aikaisempaa suositumpi. Kisaan haki 10 000 laulajaa eri puolilta maailmaa. Yhdellä lähetyksellä on katsojia yli neljä miljoonaa.

Näkyvyys kiinnostaa myös maailmantähtiä. The Voice of Germanyn semifinaalissa esiintyy kilpailijoiden lisäksi yhdysvaltalainen Pink. Panokset kovenevat finaaliin, jolloin esiintymässä ovat Ed Sheeran, Kelly Clarkson, Beth Ditto, Rita Ora ja James Blunt - sekä tietenkin Samu Haberin Sunrise Avenue.

Outo suomalainen televisiossa

Samu Haber päätyi Saksan Voice-ohjelmaan puolivahingossa vuonna 2013. Sunrise Avenue oli jo iso nimi Saksassa. Ohjelman tuottajat luulivat, että Haberin isä on saksalainen, ja olettivat hänen osaavan saksaa.

Casting-haastattelu tehtiin Skypen välityksellä. Haber sai sanottua riittävän monta sanaa saksaksi ja tuli valituksi ohjelmaan. Ansiot rocktähtenä painoivat vaakakupissa enemmän.

– Ensimmäinen kausi oli aivan kamala. Osasin vain noin kymmenen sanaa. Gut, nicht gut, sehr gut ja ganz gut - hyvä, ei hyvä, erittäin hyvä ja aika hyvä.

Neljättä kautta ohjelmassa mukana oleva Haber opiskelee saksaa yksityisopettajan kanssa, mutta kertoo, ettei kielitaito ole paljoakaan parantunut. Kuvauksissa menee paljon ohi, mutta se ei tunnu Haberia kovasti haittaavan.

Hän on osannut kääntää kielitaidon puutteen edukseen ja puhuu lähetyksessä saksan ja englannin sekoitusta, joskus suomeakin. Se on yleisön mielestä hauskaa.

Kerran Haber sanoi kilpailijan esityksen toimivan kuin “junan vessa”, mikä oli saksalaisille hämmentävää. Monen saksalaisen mielessä junat eivät toimi kovinkaan hyvin, saati sen vessa.

"Der Finne" -lempinimen saaneen suomalaisen sutkauksia alettiin jopa odottaa. Saksaksi ovat kääntyneet myös sanonnat “parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” ja “iho menee kananlihalle”. Jälkimmäinen oli saksalaisten mielestä erittäin huvittava, sillä englantilaisten tapaan myös heillä iho menee hanhenlihalle.

Haberista on tullut saksankielisessä Euroopassa eräänlainen Suomi-lähettiläs. Viime vuonna Suomen itsenäisyyspäivälle osuneessa ohjelmassa liehuivat Suomen liput ja yleisölle tarjottiin lakkalikööriä.

Markkinamies myy

– En ole muusikko, eikä minusta sellaista koskaan tule. Minulla ei ole siihen mitään pätevyyttä, sillä en ole koskaan opiskellut musiikkia, Samu Haber sanoo.

Haber pitää itseään laulaja-lauluntekijänä ja tarinankertojana, artistina ja taiteilijana - ja hänen mielestään taiteilijan täytyy osata olla myös markkinamies: kaupallisuus ei heikennä taiteellista tuotetta tai sisältöä.

Haber myös markkinoi itseään. Hän oli esimerkiksi tarkkana, mitä kuvia tässä jutussa julkaistaan.

Samu Haber on myös tuonut eri puoliaan esille julkisuudessa.

Haber on kertonut peruneensa häänsä saatuaan kansainvälisen levytyssopimuksen. Hän on puhunut uupumuksestaan Eeva-lehdessä. Viime keväänä Haber kertoi Nelosen Vain elämää -sarjassa, kuinka hän myi Espanjassa 1990-luvun lopussa lomaosakkeita huijarifirmassa ja sai kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeustuomion.

– Lehdistö kohtelee meitä niin kuin ansaitsemme, Haber sanoo.

Hän kertoo, että Saksassa lehdistö ei ole kiinnittänyt niin paljon huomiota hänen tai muiden Sunrise Avenuen jäsenten yksityiselämään.

Nuoruuden sekoiluja selittää ehkä se, että Haber etsi paikkaansa pitkään ennen Sunrise Avenuen suosiota. Espoossa varttunutta Haberia ei koulu kiinnostanut vaan aika kului lätkätreeneissä ja kitaraa soitellen. Lukion suorittamiseen meni kahdeksan vuotta. Haber pyrki Kauppakorkeakouluun, mutta ei päässyt sisään. Kaverin kanssa perustetusta Sunrise-duosta muodostui vuonna 2002 Sunrise Avenue - ja Haberin ammatti.

The Voice of Germany -kilpailun tuomarina Haber jakaa tiiminsä laulajille neuvoja, joista on ollut ilmeisesti hyötyä hänelle itselleenkin.

– Vetää vaan täysillä ja sydämellä. Nauttii matkasta ja yrittää olla oma itsensä. Ei esitä mitään. Ei pidä funtsia, mitä muut ajattelevat. Tekee paljon duunia ja on valmis haastamaan itsensä. Löysin rantein tulee paras.

Haastetta peliin!

Fuck! Samu Haber sanoo suorassa tv-lähetyksessä. Kaksi hänen tiiminsä kilpailijoista putoaa The Voice of Germanysta. Hän kipuaa lavalle halaamaan suojattejaan.

Sunrise Avenuella ei ole kykykisataustaa, toisin kuin monilla nykyisillä kansainvälisillä menestyjillä, esimerkiksi Saara Aallolla ja Almalla, joka tosin aloitti nykyisen uransa vasta vuosia Idolsiin osallistumisensa jälkeen. Haber sanoo, että kilpailijoiden yleinen virhe on olettaa, että miljoonayleisö takaa artistiuran. Kuinka käy esimerkiksi Saara Aallon?

Kun Samu Haber lähti valloittamaan Saksaa Sunrise Avenuen kanssa yli kymmenen vuotta sitten, maailmalla kiersi suomalaisbändejä kuten The Rasmus, HIM ja Nightwish. Nyt mennään biisit ja biisintekijät edellä. Hyvänä esimerkkinä on Alman menestys.

Lähtisikö Samu Haber uudestaan samaan leikkiin? Vastaus on kyllä, sillä hän pitää haasteista.

– Vientiponnistelut ovat mielenkiintoinen yhdistelmä älyllistä analyysiä ja sulaa hulluutta.

Haber on nyt 41-vuotiaana uransa huipulla ja sanoo, ettei voisi enempää pyytää, ellei sitten kustantajaa elämäkerralleen. Haber on jo muutaman vuoden ajan kirjannut ylös muistoja uran varrelta.

Haber asuu Helsingissä ja sukkuloi Keski-Euroopassa töissä niin kuin kuka tahansa kaupparatsu. Aika kotona on jäänyt parin viime vuoden aikana vähiin, mutta hän aikoo korjata asian. Jääkiekko on yhä harrastus, ainakin katsomossa.

Tämän vuoden The Voice of Germanyn finaali on sunnuntaina, ja Saksan-hommat ovat hetkeksi siinä.

– Kun valot sammuvat sunnuntaina studiosta, olen uhonnut, että lähden bailaamaan Berliinin yöhön. Todennäköisesti menen kuitenkin hotelliin, avaan oluen, katson hetken ikkunasta maisemaa ja nukahdan sohvalle, Haber sanoo.

– Sitten menen kotiin leipomaan pipareita.

Ruotsi suunnittelee siviilipuolustusta, jossa yhteistyö Suomen ja Norjan kanssa on merkittävässä roolissa. Asiasta kertoo ruotsalainen sanomalehti Dagens Nyheter.

Kaikki Ruotsin valtiopäiväpuolueet ovat olleet mukana suunnittelemassa puolustusluonnosta, joka on pohja vuoden 2020 puolustuspäätökselle.

Luonnoksessa kerrotaan, miten siviilipuolustus rakennettaisiin kriiseissä ja sodissa. Suunnitelmaa laativan työryhmän puheenjohtaja Björn von Sydow vieraili Helsingissä lokakuun lopulla ja sanoi, että yhteistyötä voisi syventää esimerkiksi väestön suojaamisessa, tärkeän infrastruktuurin ylläpidossa, sairaanhoidossa, lääkehuollossa ja evakuoinneissa.

– Työskentelemme korkealla tasolla parantaaksemme yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä. Yhteistyö pitää sisällään operatiivista suunnittelutyötä sekä siviili- ja sotilasvoimavarojen yhteistä käyttöä eri tapauksissa - myös muulloin kuin rauhan aikana, von Sydow kertoo Dagens Nyheterille.

Ruotsin suunnitelmien mukaan se osallistuisi yhdessä Suomen ja Norjan kanssa toistensa kokonaispuolustus- ja siviilipuolustusharjoituksiin.

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.. [...] Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Näin kristittyjen jouluevankeliumi kertoo tiivistettynä Jeesuksen syntymästä Betlehemistä. Joulun juhlimisella palestiinalaisalue Länsirannalla sijaitsevassa Betlehemissä onkin aivan oma uskonnollinen latauksensa.

Juhlan uskonnollisen merkityksen lisäksi joulu on Betlehemin asukkaille taloudellisesti merkittävää aikaa. Kaupunkiin saapuu nimittäin tuhansia turisteja juhlimaan joulua. Noin 30 000 asukkaan kaupungissa se on suuri asia.

Tänä vuonna jouluun valmistautumista on varjostanut poliittinen kuohunta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti tunnustavansa vain muutamien kilometrien päässä Betlehemistä sijaitsevan Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi.

Päätös on saanut kiitosta Israelissa, mutta palestiinalaiset ovat olleet ilmoituksesta järkyttyneitä, sillä israelilaisten tavoin myös he pitävät Jerusalemia pääkaupunkinaan.

Siksi Länsirannalla ja myös Betlehemissä on nähty mielenosoituksia Trumpin julistusta vastaan. Israelin turvallisuusjoukot ovat käyttäneet kumiluoteja, kyynelkaasua ja ajoittain kovia ammuksia mielenosoitusten taltuttamiseen. Palestiinalaiset ovat taas heitelleet kiviä ja molotovin koktaileja. Yli tuhat palestiinalaista on loukkaantunut.

Betlehemissä protestit ovat usein Israelin rakentaman muurin kupeessa.

Kaupunkilaiset pelkäävät, että turistit säikähtävät poliittista kuohuntaa. Turismi on Betlehemille tärkeä elinkeino. Kyselimmekin, onko Betlehemin majataloissa tänä jouluna tilaa. Eli ovatko hotellit yhä täynnä jouluna vai onko poliittinen tilanne säikyttänyt turistit?

Majataloissa täyttä, mutta joulu huolettaa

Lähellä paikkaa, jossa kristityt uskovat Jeesuksen syntyneen, sijaitsee nykyajan majatalo Manager Square Hotel. Kiiltäväksi vahatussa aulassa seisoo joulukuusi, mutta asiakkaita ei iltapäivällä näy. Hotellin johtaja Luay Tawil hymyilee kuitenkin rauhallisesti.

– Joulukuu on hiljaista kautta joulua lukuun ottamatta. Siksi juuri joulun päivät ovat niin tärkeitä meille, hän sanoo.

Kun kysyn, onko Betlehemistä mahdollista löytää vielä jouluksi majapaikkaa, Tawil naurahtaa.

– Oletko ollut ikinä jouluna Betlehemissä? Onnea vain etsintään, Tawil toivottaa.

Hänen hotelliinsa ei ole tullut vielä peruutuksia joulunpyhiksi. Muille päiville peruutuksia on kuitenkin tullut, sillä turismi on hyvin herkkä ala. Joulun sujuminen nähdään vasta lähempänä itse pyhiä.

– Ihmiset saattavat joskus perua aivan viime hetkellä poliittisen tilanteen ja uutisten vuoksi, Tawil sanoo.

Toisessa majatalossa, hotelli Intercontinentalissa palestiinalaisten hotelliyrittäjien järjestön puheenjohtaja Elias al-Arja vahvistaa saman: Majapaikkaa on vaikea löytää. Joulun pyhinä Betlehemin hotellit ovat pääosin jo täynnä, vaikka muille päiville peruutuksia on tullut.

– Jouluna nähdään, miten käy, al-Arja sanoo.

"Trump teki isoa vahinkoa"

Joulun alla arki-iltapäivänä Betlehemin keskustassa on hiljaista. Suuri joulukuusi koristaa keskustaa ja sen takana on vaaleasta kivestä rakennettu Jeesuksen syntymäkirkko.

Betlehemin keskusaukiolla rakennetaan kovaa vauhtia jouluseimeä. Mariaa, Joosefia, paimenia ja lampaita esittävät nuket seisovat rykelmässä maassa, kun maltalaiset rakentajat maalaavat seimen seiniä ja hiovat lautoja. Jeesusta esittävä nukke odottaa vielä laatikossa.

Palestiinalaisten vähemmistö on kristittyjä, enemmistö muslimeja. Molemmat ovat olleet vihaisia Trumpin ilmoituksesta.

Jerusalemissa sijaitsevat uskonnollisesti tärkeät paikat niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeillekin. Yleisen kansainvälisen kannan mukaan Jerusalemin asema pitäisi päättää rauhanneuvotteluissa.

Pääaukion kulmassa seisoo Betlehemin kunnantalo, ja sen parvekkeella pormestari Anton Salman kertoo Trumpin julistuksen vaikuttaneen joulun tunnelmaan. Palestiinalaiset pelkäävät, mitä julistus tarkoittaa heidän asemalleen tulevaisuudessa.

– Trump teki isoa vahinkoa. Tämä on vaikuttanut ihmisten mielialaan. Ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä hän teki, Salman sanoo.

Jeesuksen kotikaupunkina pidetyssä Nasaretin kaupungissa joulutapahtumia on peruttu protestina Trumpille, kertoi uutistoimisto Reuters. Myös Betlehemissä yksi joulunalustapahtuma on peruttu. Joulunpyhiä vietetään Salmanin mukaan kuitenkin tavalliseen tapaan.

– Meillä on oikeus osoittaa mieltämme Trumpin ilmoitusta vastaan ja oikeutemme on myös juhlia joulua. Siksi aiomme tehdä molempia, Salman sanoo.

Betlehem ja Länsiranta ovat Israelin miehittämää aluetta. Miehitys heijastuu Betlehemin elämään monella tapaa, myös turismiin. Betlehemiin saavutaan Israelin puolelta tarkastuspisteen läpi, usein Israelin puolelta toimivien matkanjärjestäjien busseilla vain lyhyelle piipahdukselle. Ala on hyvin voimakkaasti israelilaisten käsissä.

Betlehemin joulu on pitkä

Matkamuistokauppias Nadim Michel muistuttaa, että turismin menestys vaikuttaa Betlehemissä moneen perheeseen. Turistien väheneminen näkyy välittömästi niin hotelleissa, ravintoloissa kuin matkamuistomyymälöissä.

– Jos turistit tulevat ja ostavat asioita, se auttaa elämää ja taloutta täällä, Michel sanoo.

Joulukausi kestää Betlehemissä pitkään. Se alkaa tavallisesti jo joulukuun alkupuolella erilaisina joulumarkkinoina ja jouluvalojen sytyttämistapahtumilla. Juhlinta jatkuu tammikuuhun asti, sillä ortodoksien ja armenialaisten joulunjuhlinta on vasta myöhemmin.

Pelkästään viikon päästä juhlittaviin joulunpyhiin toivottiin saapuvaksi jopa 12 000 ihmistä palestiinalaisten turismiministeriön mukaan. Ministeriön mukaan määrä voi jäädä nyt 20 prosenttia pienemmäksi tavoitteesta. Suuria ryhmäperuutuksia ei ole vielä tullut, mutta yksittäiset ihmiset ovat peruneet matkojaan.

– Joulu on taloudellisesti tärkeä meille, mutta Jerusalem on vielä tärkeämpi. Se on kansallinen kysymys, pormestari Salman sanoo.

– Jerusalemista puhuttaessa kyse on palestiinalaisten tulevaisuudesta ja oikeuksista.

Yhdysvaltain varapresidentille majapaikkaa ei löydy

Yhdelle vieraalle Betlehemistä ei tällä hetkellä löydy majapaikkaa varmastikaan, vaikka hotellit olisivat tyhjillään. Yhdysvaltain varapresidentin Mike Pencen oli määrä vierailla joulun alla Betlehemissä.

Varapresidentin keskiviikkona alkavan vierailun ohjelma on kuitenkin mennyt uusiksi. Trumpin Jerusalem-julistuksen jälkeen palestiinalaiset ovat antaneet ymmärtää, ettei palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas aio tavata Penceä.

Yhdysvaltain varapresidentti ei ole myöskään tervetullut Betlehemiin. Kaupungin pääaukiolle on nostettu juliste ilmoittamaan, ettei Penceä haluta tänne. Toisessa julisteessa taas Jerusalem julistetaan palestiinalaisten pääkaupungiksi.

Pääaukiolla käyskentelee muutamia turisteja. Saksalaisturistit Christiane Boehme ja Joana Hellmig kertoivat jännittäneensä ensin Betlehemiin saapumista. Saksan televisiossa näytetyt uutiskuvat hermostuttivat, mutta paikalliset tuttavat olivat vakuuttaneet, että kaupunkiin voi mennä rauhallisin mielin.

Samaa asiaa olivat pohtineet malesialaiset turistit, jotka kulkevat ryhmässä poispäin Jeesuksen syntymäkirkosta. Heille vierailu on ennen kaikkea uskonnollinen.

– Olimme aluksi hieman huolissamme, mutta uskomme, että jumala pitää meistä huolta. Sitten jatkoimme vain rukoilemista, ensimmäistä kertaa Betlehemissä vieraileva Gertrude Cosmas sanoo.

On marraskuun alku ja olen matkalla Yhdysvaltioihin. Matkani on edennyt Islantiin, jossa olen viettänyt muutaman hieman viluisen, mutta elämyksellisen stop over -päivän.

Odotellessani Keflavikin lentokentällä lentoani Bostoniin kuulen, ettei yksikään yhtiön kone nousisi ilmaan enää sinä päivänä. Raivoisan tuulen takia myös tie Keflavikista Reykjavikiin on laitettu poikki. Sataa ja salamoi. Korvaavan lennon saan vasta kahden vuorokauden päähän. Sähkötkin katkeavat. Kartta-ja hotellisovelluksia selaillessani tiputan puhelimeni jäätikölle. Kaput. Great.

Hetken puhalleltuani alistun kohtalooni ja ajattelen, että tutustutaan sitten Keflavikiin: noin 15 000 asukkaan kaupunkiin, joka meille turisteille tarkoittaa vain lentokenttää ja kenties matkaoppaan mainintaa taannoisesta Keflavikin Nato-tukikohdasta.

Ehkä näin oli tarkoitettu. Islantilainen luonto - puhumattakaan kunnon myrskystä - muistuttaa ihmisen pienuudesta samalla tavalla kuin kirkkaan tähtitaivaan tuijottelu, ja saa skeptikonkin kohtalonuskoiseksi.

Olen usein pohtinut, mikä on tämän pienen maan vahvan kansallisen itsetunnon salaisuus. ”Islannin ihmeen” eli käsittämättömien urheilumeriittien lisäksi sekin, että noin 320 000 asukkaan kansa on saanut säilytettyä oman, muinaisskandinaavia muistuttavan kielensä ja rikkaan kirjallisen kulttuurinsa, on mielestäni aina ollut kovin ihmeellistä. Ehkä keflavikilaiset voisivat opettaa minulle jotain itsetunnosta.

Koska en voi piiloutua turvallisesti kännykkäni taakse, pääsen nopeasti juttusille paikallisten kalastajien kanssa. Kalastusaluksetkaan eivät lähde liikkeelle myräkän takia, joten kalastajat saavat rauhassa viettää vapaapäivää ja harrastaa penkkiurheilua odotellessaan merenkäynnin rauhoittumista. Asetun osaksi leppoista joukkoa, nakertelen kuivattua turskaa ja yritän löytää itsestäni urheiluhullun päästäkseni mukaan tunnelmaan.

En ylläty huomatessani, kuinka intohimoisesti keflavikilaiset suhtautuvat jalkapalloon, sillä koko maailmahan riemuitsee islantilaisten futismenestyksestä. Mutta se on minulle hienoinen yllätys, kuinka kova juttu koripallo heille on. Selitykseksi kerrotaan, että Nato-joukkojen läsnäolo sai aikoinaan keflavikilaiset innostumaan lajista. Keflavikissa siis toimi Naton tukikohta vuodesta 1951 aina vuoteen 2006 saakka, joten kaupungissa eleli vuosikymmenten ajan tuhansia jenkkisotilaita perheineen.

Keflavikia pidetään Islannin rock-pääkaupunkina

Amerikkalaisten ansiota on kuulemma myös se, että Keflavikia pidetään Islannin rock-pääkaupunkina, jenkit kun toivat piskuiseen kaupunkiin uusia musiikkivaikutteita. Keflavikissa on Islannin rock’n roll –museo, ja monet islantilaisten rakastamat artistit ovat lähtöisin Keflavikista.

Vaikka Naton sotilaiden lähdöstä Keflavikista on jo toista kymmentä vuotta, jenkkien vaikutusta yhteisön arkeen ei voi olla huomaamatta edelleen. Bagelit, popparit ja M&M:t ovat ujuttautuneet normipäivien ostoskoreihin, englantia puhutaan sujuvasti amerikkalaisittain, monen sukuun kuuluu ainakin mutkan kautta amerikkalaisia, ja ulkomailta tuleviin vaikutteisiin suhtaudutaan uteliaasti.

Toki jenkkisotilaiden jalkautuminen kaupunkiin ja etenkin yöelämään aiheutti kahnaustakin, mutta päällimmäisenä ruohonjuuritasolla vaikuttaa olevan tunne, että amerikkalaissotilaiden läsnäolo oli keflavikilaisten mielestä vain hyvä asia. Omia asevoimia Islannilla ei ole koskaan ollut.

Koko pienelle yhteisölle oli kova isku, kun Nato-joukot yhtäkkiä häipyivät vuonna 2006. Työpaikkoja katosi ja talous kärsi. Pahin tosin oli vasta edessä, sillä vuonna 2008 Islannissa tapahtui maailmahistorian laajimmaksi kansalliseksi pankkikriisiksi sanottu romahdus.

Turismi on nyt Islannissa suurempi toimiala kuin kalastus

Nyt Islannin taloudella menee taas lujaa. Bruttokansantuote on kasvanut hurjaa vauhtia viime vuosina, ja se on pääasiassa turismin ansiota. Turismi on nyt Islannissa suurempi toimiala kuin kalastus. Islanti tuntuu toivottavan tervetulleeksi muutkin kuin visaa ahkerasti vinguttavat turistit. Syksyllä tehdyn mielipidekyselyn mukaan Islanti on asenneilmapiiriltään maailman vastaanottavaisin maa siirtolaisille. Ja mitä tulee Nato-joukkoihin: viime vuonna Yhdysvallat ja Islanti allekirjoittivat sopimuksen, joka mahdollistaa Yhdysvaltojen joukkojen väliaikaisen paluun Islantiin.

Myrskyn laantumista odottelevat keflavikilaiset antavat minulle muistutuksen siitä, että hyvä itsetunto auttaa suhtautumaan muihin avoimesti ja uteliaasti - myös kansakuntana – ja että avoimuus kannattaa, ainakin jos haluaa kehittyä ja menestyä.

Mutta mistä islantilaisten viehättävä itsevarmuus kansakuntana sitten oikein kumpuaa? Viikinkiperimästä, myyttisistä saagoista, joita he rakastavat, vai karaistumisesta eristyksissä ja kovissa luonnonolosuhteissa? Vai siitä, että kansa on niin pieni, että lähes kaikki ovat sukua keskenään. Islantilaisillahan on oma nettisovelluskin, jolla voi varmistaa, ettei vain satu osumamaan treffeille läheisen sukulaisensa kanssa.

Vastausta en keksi vieläkään, mutta ainakin islantilaisia tuntuu yhdistävän pikemminkin yhteinen perintö ja yhteiset tavoitteet kuin ulkoa tuleva uhkakuva tai -kuvitelma. Niinpä heidän ei tarvitse suhtautua muihin puolustusasemista, ja isänmaallisuuskin henkii vastenmielisen kiihkomielisyyden sijaan tervettä ylpeyttä ja positiivista yhteishenkeä.

Maria Markus

Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja, joka tekee juttuja Suomesta ja ulkomailta monenlaisiin medioihin. Häntä ajaa eteenpäin ehtymätön uteliaisuus, ja toimittajan työ on hänelle tutkimusmatka yhtä lailla maailmaan kuin itseensäkin. Hän on työskennellyt myös pohjoismaisen yhteistyön sekä EU-politiikan parissa.

Aluksi kaikki oli hyvin. Esikoistaan odottava Kaisa Rönkä oli elämänsä kunnossa: pahoinvointia ei ollut, verenpaineet olivat kohdallaan ja olo oli energinen.

Raskauden puolivälissä kuitenkin tapahtui jotakin. Rönkä ja hänen puolisonsa Petri Teppo alkoivat huolestua, koska sikiö ei kasvanut normaalien kasvukäyrien mukaisesti. Kontrollissa huomattiin, että äidin verenpaineet nousivat nopeasti ja kehossa oli turvotusta.

Lisäkontrolleissa huoli kasvoi koko ajan suuremmaksi.

– Miksi sikiö ei kasva, olemmeko tehneet vanhempina jotain väärin? Podimme syyllisyyttä ja pelkoa siitä, että onko lapsella varmasti kaikki kunnossa, Kaisa Rönkä kertoo.

– Sanottiin, että kaikki ei ole kunnossa. Jotain oli vialla, mutta kukaan ei osannut sanoa mitä. Se pisti mietityttämään, ja tilanne jäi ikään kuin roikkumaan ilmaan, Petri Teppo jatkaa.

Silloin tuli totaalinen pelko. Muistan vain sen kauhean tärinän, en ole koskaan tärissyt niin paljon. Kaisa Rönkä

Raskausmyrkytys tuli pariskunnalle täytenä yllätyksenä. Rönkä oli ollut aina terve, urheileva ja normaalipainoinen, eikä suvussakaan ole ollut raskausmyrkytyksiä.

Aluksi Rönkä ajatteli, että lääkärit vain hössöttävät. Kaikillahan verenpaineet nousevat hieman.

– Siihen oli kuitenkin pakko suhtautua vakavasti, kun verikokeet näyttivät, että punasolut tuhoutuvat ja virtsassa alkoi olla valkuaista. Viimeisimpänä vaiheena oli, että napavirtauksissa oli jotain poikkeavaa. Silloin tuli nopea lähtö ambulanssilla, Rönkä kertoo.

Arvoituksellinen sairaus

Raskausmyrkytykseen eli pre-eklampsiaan (Duodecim) sairastuu noin viisi prosenttia kaikista raskaana olevista. Raskausmyrkytyksen syitä ja taustoja on tutkittu paljon, mutta se on edelleen arvoituksellinen sairaus.

– Vaikea, varhaisilla viikoilla alkanut raskausmyrkytys on istukkaperäinen sairaus. Se määräytyy jo alkuraskaudessa ennen kuin näemme, miten istukka lähtee kehittymään ja kiinnittymään kohdun seinämään, kertoo erikoislääkäri Hilkka Ijäs Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Lievä raskausmyrkytys on vaikeaa yleisempi ja alkaa yleensä myöhäisillä raskausviikoilla. Se voi liittyä äidin ylipainoon ja kulkea käsi kädessä raskausdiabeteksen kanssa.

– Se on yleensä huomattavasti lievempioireinen kuin vaikea raskausmyrkytys. Usein siihen ei liity sikiön kasvun hidastumaa, mikä on varhaisessa, vaikeassa tautimuodossa aika tavallista, Ijäs sanoo.

Taudinkuva vaihtelee, mutta pahimmillaan vaikea raskausmyrkytys on monen elimen sairaus.

– Siihen voi liittyä aivoperäisiä oireita, keuhko-oireita, munuaisten toiminta vaarantuu ja myös istukan verenkierto, ja sitä kautta myös sikiön vointi voi vaarantua, Ijäs kertoo.

Tapauksissa, missä kysymyksessä on ensisynnyttäjä tai tauti puhkeaa varhain, sille ei voi itse yhtään mitään. Hilkka Ijäs

Raskausmyrkytys voi tulla kenelle tahansa. Perinteisesti se on ensisynnyttäjän sairaus eli se on ensimmäisessä raskaudessa yleisempi kuin seuraavissa. Jos esikoistaan odottavalla äidillä on ollut vaikea tautimuoto, on uusiutumisriski seuraavassa raskaudessa paljon suurempi.

– Ensisynnyttäjät ja sellaiset naiset, joiden äidillä tai sisarella on ollut vaikea raskausmyrkytys, ovat riskiryhmässä. Lisäksi tietyt perussairaudet, kuten ykköstyypin diabetes, lisäävät sairastumisriskiä, Ijäs kertoo.

Ijäksen mukaan lievemmässä, enemmän ylipainoon ja raskausdiabetekseen liittyvässä, loppuraskauden muodossa äidin elintavoilla voi olla jonkinlaista merkitystä taudin kehittymiselle. Raskausmyrkytys ei ole äidin syy (Iltalehti).

– Tapauksissa, missä kysymyksessä on ensisynnyttäjä tai tauti puhkeaa varhain, sille ei voi itse yhtään mitään, Ijäs vahvistaa.

"Hätä oli kädessä ihan oikeasti"

Kaisa Röngän raskausmyrkytys kehittyi vakavaksi ja hänet kiidätettiin Kajaanista Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Matkan aikana Rönkä jutteli vielä leppoisasti ambulanssikuskien kanssa, koska hän kuvitteli menevänsä Ouluun vain lepäilemään ja palaavansa mahdollisesti takaisin töihin.

– Tilanteen todellisuus tuli esille, kun Oulussa ruvettiin mittaamaan verenpaineita. Yläpaineet näyttivät 200:taa ja alapaineetkin 110:tä. Hätä oli kädessä ihan oikeasti.

Tilannetta seurattiin koko yö. Aamulla lääkärit päättivät, että Röngälle tehdään sektio eli keisarileikkaus. Rönkä oli kauhuissaan, sillä hän oli yksin. Sukulaiset ja ystävät olivat Kajaanissa, eikä puolisokaan ollut vielä ehtinyt lähteä ajamaan Ouluun.

– Silloin tuli totaalinen pelko. Muistan vain sen kauhean tärinän, en ole koskaan tärissyt niin paljon. Tiesin, että leikkaukseen ei ole aikaa kuin pari tuntia. Mietin, miten lapsi voi ja miten itse selviän leikkauksesta. Se oli varmasti pahin paikka, kertoo Rönkä.

Hoitaja tuli heti onnittelemaan. Hän sanoi, että tyttö on terve ja kaikki on mennyt hyvin. Petri Teppo

Röngälle tehtiin kiireellinen sektio puudutuksessa. Tytär Sini syntyi 960-grammaisena kaksi kuukautta etuajassa. Röngän mukaan sairaalan henkilökunta kannusti ja tuki koko ajan, mikä loi turvallisuuden tunnetta. Hän tiesi koko ajan, mitä leikkauksessa tapahtuu.

– Yksi hoitajista jopa kysyi, että saako hän ottaa kännykällä kuvan vauvasta, koska puoliso ei ehtinyt vielä paikalle. Sain sen muiston, vaikka en saanut ottaa Siniä heti rinnan päälle synnytyksen jälkeen, vaan hänet vietiin kiireellisesti teholle. Se lämmitti mieltä, että he olivat ajatelleet näin loppuun asti minun ja vauvan hoidon, Rönkä kertoo.

Röngän puoliso Petri Teppo lähti ajamaan kohti Oulua heti, kun hän sai tietää Kaisan joutuvan leikkaukseen. Parin sadan kilometrin aikana hän ennätti miettiä tilannetta paljon.

Sairaalassa hoitaja tuli onnittelemaan ja kertoi, että tyttö on terve ja kaikki on mennyt hyvin. Tunnin päästä Teppo pääsi katsomaan tytärtään.

– Hän oli äärimmäisen pieni, siis todella pieni. Tuli helpottunut olo, että tyttö on päässyt maailmaan täysin terveenä ja jonkun ajan kuluttua pääsen näkemään myös Kaisan, Teppo kertoo.

Pikkukeskosten ennuste on hyvä

Raskausmyrkytys voi pahimmillaan johtaa äidin ja lapsen menehtymiseen. Kehitysmaissa raskausmyrkytyksen loppuvaiheeseen liittyvä raskauskouristus on vielä yleinen kuolinsyy, mutta länsimaissa raskausmyrkytykseen ei enää kuolla.

Suomessa tautitapaukset löydetään neuvolajärjestelmän ansiosta hyvissä ajoin.

– Äidit kouristavat harvoin, koska saamme lapsen synnytettyä ennen kuin kouristus tulee. Vaikka kouristustilanne tulisi, niin yleensä sekä äiti että lapsi selviävät hengissä, jos äiti on sairaalassa, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan erikoislääkäri Hilkka Ijäs.

Suomessa pikkukeskosten hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin, missä resurssit ovat pieniä sairaaloita paremmat. Vauvat vaativat aluksi ympärivuorokautista tarkkaa seurantaa. Pikkukeskosten ennuste on Suomessa todella hyvä, jos lapsella ei ole rasitteena perussairauksia.

– Usein ensimmäiset päivät syntymän jälkeen ovat kriittisiä. Myös äidin voinnissa voi tulla pahenemisvaihe vauvan syntymän jälkeen. Se voi vaatia esimerkiksi teho-osastoseurantaa, Ijäs kertoo.

Kaisa Röngän tilannetta seurattiin tiuhaan, koska verenpaineet olivat sektion jälkeen edelleen voimakkaasti koholla. Ensimmäiset viikot sairaalassa olivat hämmentäviä.

– Siinä oli valtava tunnemyrsky itsellä päällä. Tulin yhtäkkiä äidiksi, eikä lastenhuonettakaan oltu vielä laitettu. Kun näin sen pienen käärön keskoskaapissa, tunsin voimattomuutta, mutta samalla herkistyin. Tuossa on tyttäreni, miten pieni hän on, mutta niin kaunis ja soma, Kaisa Rönkä kertoo.

Petri Tepon mukaan Kaisan raskausajasta on jäänyt hänelle päällimmäisenä mieleen suunnaton huoli asioista.

– Kaisa joutui kokemaan raskausmyrkytyksen, kaikki siihen liittyvät ongelmat ja sektion. Miehellä on siinä mielessä helpompi osa, koska siinä ei voi tehdä muuta kuin yrittää tukea lapsen äitiä.

Sairaalassa isä otettiin aktiivisesti lapsen hoitoon mukaan.

– Olimme yhdessä vaihtamassa Sinin vaipoja, tekemässä aamupesuja ja pukemassa lasta. Ennen kaikkea kenguruhoito kuului molemmille. Vauva sai nukkua turvallisesti äidin tai isän rinnan päällä kehon lämmössä tuntitolkulla, Rönkä jatkaa.

Tuossa on tyttäreni, miten pieni hän on, mutta niin kaunis ja soma. Kaisa Rönkä

Pikkuruinen Sini-vauva oli kaksi ja puoli viikkoa Oulussa tehohoidossa. Kun lapsen tila oli vakaa, hänet siirrettiin ambulanssilla Kainuun keskussairaalaan Kajaaniin, missä Siniä hoidettiin keskolassa puolitoista kuukautta.

– Sini kasvoi koko ajan. Kun hän pääsi kahteen ja puoleen kiloon ja tilanne oli vakaa, hänet päästettiin kotiin, Kaisa Rönkä kertoo.

Tällä hetkellä Sini voi hyvin. Leikkisä ja naurava tyttö käy muun muassa muskarissa, perhekerhossa ja vauvauinnissa. Kehityskontrollit ovat jatkuneet keskussairaalassa säännöllisesti muutamien kuukausien välein.

– Viimeisin tieto on, että maaliskuun kehityskontrollin jälkeen seurannaksi riittävät neuvolakäynnit. Hän on niin hyvin kehittynyt ja kasvanut, ettei häntä ole syytä enää seurata keskussairaalassa, Rönkä kertoo hymyillen.

Kuvitellaan talvella kylmä pohjoistuuli. Kaveriporukka kelkkailemassa ja kalastamassa erämaassa. Jokin menee pieleen ja jää pettää. Arktiset olosuhteet eivät anna useita minuutteja eloonjäämiseen, lämpöön on päästävä pian.

Näistä ajatuksista oululainen yrittäjä ja keksijä Teijo Siekkinen ideoi lämmitettävän makuupussin. Projekti sai alkunsa tosielämän tragediasta, neljä vuotta sitten Nuorgamissa tapahtuneesta kelkkaturmasta, jossa kolme ihmistä kuoli. Vuosi onnettomuuden jälkeen Siekkinen oli itse pilkkireissulla onnettomuusjärvellä. Hän kuvitteli tilanteen, jossa nopea avun saati voisi pelastaa ihmishengen. Siekkinen naksautti aivonsa keksijän asentoon: miten loukkaantuneet saadaan nopeasti lämpimään?

Apuna usein vain avaruuspeite tai pelastajan omat vaatteet

Pelastustöissä käytetään lämpögeeliä ja avaruuspeitteitä. Pakkasella tilanne on monesti se, että pelastajat antavat kylmettyneille omia vaatteitaan tai huopia. Hypotermiassa tarvitaan pikaista apua ja lämpöä. Yrittäjä ja insinööri Teijo Siekkinen keksi lopulta lämmitettävän makuupussin.

Lämpöpussi auttaa hypotermiapotilaan ensihoidossa. Sähköllä lämmitettävän pussin idea on saada kylmettynyt potilas valvottuun lämpötilaan jo onnettomuuspaikalla. Pussissa on lämmityselementtejä, joita voidaan säätää asteen tarkkuudella eri kehonosille, kuten selälle, jaloille ja rintakehälle. Sähkö pussiin saadaan pelastusajoneuvon järjestelmästä. Pussia voi lämmittää myös aggregaatilla.

– Pussi voi käyttää mönkijän, moottorikelkan, ambulanssin, veneen, helikopterin tai minkä tahansa ajoneuvon sähköjärjestelmää hyväksi, yrittäjä ja insinööri Teijo Siekkinen toteaa.

Lämmitys toimii 12V, 24V ja 48V sähköjärjestelmissä. Se tarkoittaa, että makuupussia voi lämmittää myös auton lisäpistokkeen eli tupakansytyttimen kautta.

Kehitystyö jatkuu – kiinnostusta jo puolustusvoimilta

Vuoden kestäneen, tiiviin testauksen tulos on jo herättänyt kiinnostusta. Siekkinen toivoo, että lämpöpussi auttaisi pelastustöitä tekeviä. Siekkinen on käynyt muun muassa Sodankylän jääkäriprikaatissa esittelemässä lämpömakuupussia. Hän kertoo, että tuote herätti heti mielenkiintoa. Myös ilmavoimat ovat kiinnostuneet ja pyytäneet Siekkistä osallistumaan lentäjien pelastusharjoitukseen helmikuussa.

– Aika pitkälle on päästy omalla suunnittelulla ja omalla rahalla. Jääkäriprikaatissa tuote kiinnosti erittäin paljon. He kutsuivat tammikuussa pidettävään harjoitukseen esittelemään lämpöpussin toimintaa käytännössä, Siekkinen toteaa.

Ajatustyöstä on nyt kolme vuotta aikaa. Siekkisen kehitystyö toteutettiin täysin omalla rahalla. Hän on pyrkinyt suunnittelussa nimenomaan ottamaan huomioon arktisten olosuhteiden haasteet, pakkasen, iskujen ja vedenkestävyyden. Äärimmäisiin olosuhteisiin suunniteltu lämmitettävä makuupussi on ollut Nuorgamin VPK:n testikäytössä. Makuupussi on integroitu katettuun ahkioon ja Siekkinen toivoo, että testikäyttö poikisi palautetta lämpöpussin toimivuudesta.

– Tositoimissa lämpöpussia ei ole vielä onneksi käytetty. Kenttäkokeissa toimivuus ja käytettävyys on todettu hyväksi, Siekkinen sanoo.

Kansan liikkumisinto ja liian vähäinen lihaskuntoharjoittelu huolestuttavat asiantuntijoita. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen ylilääkäri Kai Savonen sanoo, että parantamisen varaa on selvästi.

Savosen mukaan kestävyysliikunnan osalta liikuntasuositukset täyttyvät noin puolella väestöstä. Kestävyysliikuntasuositus tarkoittaa 2,5 tunnin reipasta kävelyä tai vastaavaa liikuntaa viikossa. Vaihtoehtoisesti voi olla 75 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa.

Selvitysten mukaan vain joka kymmenes suomalaisista harjoittelee riittävästi kun huomioidaan sekä kestävyysliikunta- että lihaskuntosuositukset. Lihaskuntoa vahvistavaa harjoittelua suositellaan tehtävän kaksi kertaa viikossa.

– Nyky-yhteiskunta on muuttunut niin, että ihminen voi elää ison osan päivästä tekemättä lihaksillaan oikeastaan mitään. Se on varmasti suurin ongelma. Elämän rytmi on niin kiivas, että jos jostain nipistetään aikaa, niin se otetaan helposti liikunnasta, miettii Kai Savonen.

Maltti on muistettava lihasvoimaharjoittelussa

Väitöskirjatutkija Heikki Pentikäinen painottaa ettei lihasvoimaharjoittelun perusperiaatteissa ole eroa siinä, onko kyseessä 20-vuotias tai 80-vuotias kuntoilija. Sama harjoituskonsepti pätee iästä riippumatta.

"Lihasvoimaharjoittelussa sopiva määrä on yhdestä kolmeen sarjaa liikettä kohti. Harjoituspainot kannattaa valita niin, että jaksaa tehdä 8-12 toistoa sarjaa kohti." Heikki Pentikäinen

Iäkkäillä eri vaivat voivat tosin heijastua harjoitteluun. Pentikäisen mukaan esimerkiksi polvi- ja olkanivelten nivelrikosta johtuvat kivut ovat yleisempiä iäkkäillä kuin nuoremmilla ikäryhmillä.

– Lihasvoimaharjoittelussa sopiva määrä on yhdestä kolmeen sarjaa liikettä kohti. Harjoituspainot kannattaa valita niin, että jaksaa tehdä 8-12 toistoa sarjaa kohti. Tällöin lihasmassa ja -voima kehittyvät parhaiten, sanoo Pentikäinen.

Itse muun muassa hiihtoa harrastava Heikki Pentikäinen muistuttaa, että viimeisten toistojen on oltava tiukkoja. Painoja voi käyttää rohkeasti.

Ihminen menettää lihasmassaansa jo 30-vuotiaana. 50-vuotias on menettänyt lihasmassastaan keskimäärin kymmenen prosenttia. Lihasmassan pienentyessä myös ihmisen lihasvoima heikkenee.

– Tästä syystä lihasvoimaharjoittelu on perusteltua aloittaa jo nuorena, sanoo Pentikäinen.

Lihasvoiman kasvattaminen parantaa ikäihmisen yleistä toimintakykyä. Hyvä lihaskunto helpottaa esimerkiksi kauppa-asiointeja ja siivousta.

– Alaraajojen lihakset ratkaisevat miten pitkään ihminen pääsee nojatuolista ylös. Lihasvoimaharjoittelun hyödyt korostuvat mitä enemmän ikää on, painottaa Heikki Pentikäinen.

"Osa nuorista liikkuu aivan liian vähän terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta." Kai Savonen

Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen ylilääkäri Kai Savonen toivoo ihmisten liikuntainnon lisääntyvän.

– Kun tietää miten halpa ja tehokas lääke liikunta on erittäin moniin sairauksiin niin minua harmittaa, että liikunta on niin alikäytetty.

Osa nuorista aikuista liikkuu mitättömän vähän

Savonen on huolissaan myös nuorten aikuisten eli 20-30-vuotiaiden fyysisestä kunnosta. Näissä ikäluokissa on iso joukko ihmisiä, jotka eivät liiku juuri lainkaan.

– On ajauduttu kahteen eri päähän. Osa on erittäin innokkaita liikkujia ja hyväkuntoisia. Osa nuorista liikkuu aivan liian vähän terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta, miettii Savonen.

Yhtenä keinona väestön lihasvoimaharjoittelun lisäämiseen Savonen nostaa terveydenhuolto- ja liikunta-alan yhteistyön tehostamisen julkisella puolella. Asiantuntijan mielestä alojen osaaminen ei kohtaa nykyisin riittävän hyvin.

– Järkevällä moniammatillisella yhteistyöllä "liikuntalääkettä" pystyttäisiin käyttämään nyky-yhteiskunnassa paljon paremmin, arvioi Kai Savonen.

Lihaskuntoharjoittelussa oma vaikutuksensa on myös ruokavaliolla. Väitöskirjatutkija Heikki Pentikäisen mukaan proteiinin tarpeen lisääntymistä liioitellaan monesti.

"Tärkeää on opetella oikeat liikkeet ja tekniikat." Kai Savonen

Laadukas ja monipuolinen ruokavalio sekä riittävä energiansaanti korostuvat lihaskuntoharjoittelun hyötyjen maksimoimisessa. Yleensä normaali sekaruokavalio turvaa lihasmassan ja -voiman kannalta riittävän proteiinin saannin.

– Useita kertoja viikossa kovaa lihasvoimaharjoittelua tekevien kannattaa nauttia proteiinia hieman enemmän. Myös hiilihydraatteja ja rasvaa tarvitaan lihasvoiman kasvun varmistamiseksi, muistuttaa Pentikäinen.

Ikäihmisellä voi olla syystä tai toisesta isokin kynnys lihaskuntoharjoittelun aloittamiseen. Ylilääkäri Kai Savonen listaa vinkkejä 70-vuotiaalle lihaskuntoharjoitteluun. Alkuun pääsee vaikka menemällä kansalaisopiston jumpparyhmään.

– Tärkeää on opetella oikeat liikkeet ja tekniikat. Ei tarvitse ostaa kallista kuntosalikorttia. Vastuskuminauhoja käyttäen voi koostaa kotioloissa jo todella hyvän, omaa lihaskuntoa ylläpitävän jumppaohjelman, sanoo ylilääkäri Kai Savonen.

Nahkavöihin sonnustautunut Mia Hafrén astuu kesken Fork –yhtyeen shown näyttämön etureunalle, katsoo tiukasti yleisöön ja alkaa puhua.

– Viime aikoina on ollut epäselvää pitääkö flirttailu lopettaa? Ei tietenkään. Kyse on siitä, mikä on sinun ja mikä on minun.

Näyttelijä nostaa hieman paitansa helmaa ja paljastaa tiukkojen housujensa takamuksen. Hän kumartuu liioitellun hitaasti muka nostamaan jotain maasta. Terävä katse pitää yleisön otteessaan.

– Näet ihmisen kumartuvan ja huomaat takapuolen…

Saako tälle edes nauraa?

Helsingin Aleksanterin teatterin täysi katsomo naurahtaa varovasti. Aihe on vakava, mutta näyttelijä hauska. Hafrén jatkaa:

– Kumartuminen ei ole kutsu koskettaa takapuolta. Kyseessä on yksinkertaisesti ihminen, joka kumartuu.

– Mutta jos tunnet pakottavaa tarvetta koskea, voit yksinkertaisesti kysyä: "Anteeksi, saisinko koskettaa takapuoltasi?”

Yleisö remahtaa nauruun. Pointti ymmärretty: ilman lupaa ei kosketa ketään.

Taiteilijalla on velvollisuus ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin

Esityksen jälkeen Mia Hafrén haluaa kertoa, miksi otti esityksessä kantaa seksuaaliseen häirintään.

– Metoo-kampanja oli tämän syksyn pommi. Sen esiin nostaminen tuntui melkein velvollisuudelta.

Viihteellisen esityksen sekaan ympätty poliittinen tai yhteiskunnallinen kannanotto menee helposti saarnaamiseksi, ja vie rentoutumaan tulleen yleisön fiilikset. Mia Hafrén tekeekin paljon työtä löytääkseen sanomaansa tasapainon saarnaamisen ja silkan vitsailun välille.

– Artistin tehtävä on nostaa esiin asioita, jotka vaativat muutosta.

Joulukuun alussa yli tuhat kulttuurialan vaikuttajaa allekirjoitti kannanoton, jossa vaaditaan vaikenemisen kulttuurin murtamista. Hafrén on yksi vetoomuksen allekirjoittajista.

Asia on nostettu sen jälkeen esiin lähes kaikissa ammattikunnissa. Härinnästä ovat kertoneet muun muassa juristit, puolustusvoimissa työskentelevät ja kansanedustajien avustajat.

Haaveena parempi maailma kaikille

Moni katsoja on tullut jälkeenpäin kiittämään seksuaalisen häirinnän nostamisesta teatterin lavalle. #metoo-kampanjan saama laaja julkisuus ja lukemattomat kertomukset seksuaalisesta häirinnästä ovat jo nyt muuttaneet ainakin keskustelutapoja.

Kampanjan tärkein saavutus on ollut paljastaa häirinnän yleisyys. Sitä on tapahtunut aina, mutta tähän asti uhrien kokemuksia on vähätelty ja naurunalaistettu.

Uhreja on vaiennettu ja syyllistetty tapahtumista. Heidän on ollut ikään kuin pakko vain sietää ahdistelu. Nyt asia on muuttunut.

– Vihdoin koulussa oppilas uskaltaa kertoa lähentelystä ja aikuisten on pakko tehdä jotain. Työmaailmassa kollegan on helpompi sanoa, että ”tuo ei ole ok.”

Hafrén haaveilee, että hänen teini-ikäisen tyttärensä aikuistuessa maailma olisi selkeämpi: että jokainen uskaltaisi sanoa mielipiteensä ilman pelkoa kenenkään suuttumisesta. Ettei tyttöihin vieläkin iskostettu kiltteys ja kuuliaisuus estäisi oman koskemattomuuden puolustamista.

Muutos vaatii rohkeutta – myös miehiltä

Häirintä on ollut viime päivinä esillä eduskuntaa myöten. Koko syksyn lainehtinut keskustelu alkaa monen mielestä jo riittää. Mia Hafrén on eri mieltä.

– Muutos on kiinni sitkeydestä. Keskustelun pitää jatkua myös silloin, kun mediaseksikkyys on mennyt ohi.

Mitään syyllisten ajojahtia ja nimilistoja Hafrén ei kannata. Mutta miesten osallistumista keskusteluun kyllä. Vaikka ei olisi itse syyllistynyt ahdisteluun, miehet voisivat kantaa yhteisvastuuta ongelman ratkaisemisesta.

– Tärkeintä olisi nyt, että miehet uskaltaisivat rohkeasti puuttua näkemäänsä ahdisteluun. Aihe jää helposti vain naisten asiaksi.

47-vuotias Rahul Gandhi on nimetty Intian Kongressipuolueen johtoon. Hän edustaa Gandhien dynastiaa, joka johti Intian itsenäistymistaistelua ja nousi maan johtoon heti sen itsenäistymisen jälkeen, halliten maata yli neljä vuosikymmentä.

Viime vuosina Kongressipuolueen tähti on kuitenkin ollut laskussa samalla kun pääministeri Narendra Modin hindunationalistinen BJP-puolue (Bharatiya Janata) on kasvattanut suosiotaan.

Kongressipuolueella on Intian parlamentin 545-paikkaisessa alahuoneessa Lok Sabhassa vain 46 paikkaa kun BJP:llä paikkoja on 274.

Rahul Gandhi otti lauantaina puolueen johtoon noustuaan asiakseen hyökätä Modin politiikkaa vastaan, sanomalehti Financial Times kertoo. Gandhi syytti Modia Intian viemisestä takaisin keskiajalle.

Hindunationalistisen BJP:n mielestä hindulaisuuden pitäisi määrittää maan politiikkaa ja julkista elämää. Uskonnollisten vähemmistöjen kuten kristittyjen ja muslimien oikeuksien pitäisi BJP:n mielestä olla alisteisia hindulaisille tavoille ja kulttuurille.

Gandhi nosti esille tapauksia, joissa muslimeita on surmattu, koska he ovat syöneet naudanlihaa, sillä lehmä on hinduille pyhä eläin.

– Lupaan, että puolustamme jokaisen intialaisen ääntä, hän sanoi televisioidessa puheessaan.

Vastahakoinen johtaja

Rahul Gandhi halusi pitkään pysytellä politiikan ulkopuolella. Hän sanoi pitävänsä politiikkaa myrkkynä – mielipide, johon varmasti vaikutti se, että sekä hänen isänsä Rajiv Gandhi että hänen isoäitinsä Indira Gandhi murhattiin heidän toimiessaan Intian politiikan huipulla.

Rahul Gandhi on toimi pitkään liike-elämän palveluksessa Lontoossa valmistuttuaan huippuyliopistoista Harvardista ja Cambridgestä. Lähdettyään mukaan politiikkaan häntä on arvosteltu karisman puutteesta ja siitä, että hän on edennyt politiikassa vain nimensä takia.

– Hänet tullaan aina näkemään dynastian jatkajana. Hän voi vastata kritiikkiin vain tekemällä tulosta, valtiotieteiden professori Gurpreet Mahajan delhiläisestä Jawaharlal Nehrun yliopistosta sanoo.

Rahul Gandhi on sanonut haluavansa modernisoida Intiaa muun muassa kitkemällä korruptiota.

Osa joulukukista myydään kuluttajalle jo kasvunsa alkuvaiheessa. Erityisesti amaryllis ja hyasintti löytyvät kauppojen hyllyiltä jo silloin, kun sipulista nousee vain muutama lehti tai pieni kukan alku.

Pikkuruisia joulukukkia saa edullisesti, mutta ostajalta vaaditaan jonkin verran puutarhurin taitoja, että kukkaloisto olisi parhaimmillaan joulun aikaan.

Hintakilpailu pakottaa kukkavauvat maailmalle

Keskenkasvuisten joulukukkien kauppaamiseen on useita syitä, eikä raha ole niistä pienin.

Kuljetuskustannukset pysyvät alhaisempina, kun kukat saadaan maailmalle mahdollisimman pienikokoisina. Kasvit myös kärsivät vaurioita sitä vähemmän, mitä pienempinä ne kuljetetaan.

– Asiakas tyytyy huonoon laatuun, jos ostaa tämmöisen hyvin raa'an joulukukan. Erityisesti marketeissa taimet myydään liian pieninä, harmittelee puutarhakeskus Viherlandian tuotantopäällikkö Jyrki Tahvonen Jyväskylästä.

Kaikki kuluttajat ei ole samaa mieltä. Osa nauttii taimien kasvun seuraamisesta ja hankkii siksi joulukukat jo hyvissä ajoin varttumaan.

– Esimerkiksi ritarinkukka kasvaa todella nopeasti ja joka päivä voi omin silmin nähdä sen kasvun ihmeen, kehuu Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen.

Hinta ohjaa myös kuluttajia. Toiset arvostavat pienten kukkien edullisuutta ja ovat valmiita tekemään osan puutarhurin töistä itse.

Jouluksi kukkaan, vai juhannukseksi?

Pettymyksiä syntyy lähinnä silloin, kun pieni joulukukan nysä hankitaan liian myöhään, eikä se ehdi avautua juhlaan mennessä.

Hyasintti tarvitsee viikon verran aikaa kasvaakseen pikku taimesta kukkivaksi. Nuppuvaiheessa oleva hyasintti aukeaa lämpimässä huoneilmassa parissa päivässä.

Amaryllistä täytyy hoivata kauemmin. Vasta kasvunsa alussa oleva ritarinkukka olisi täytynyt hankkia kotiin jo viikkoja sitten, että sen kukoistus ajoittuisi joulun pyhiin. Valmiiksi nupullaan olevat kukat ehtivät vielä aukeamaan ennen aattoa.

Asiakas tyytyy huonoon laatuun, jos ostaa tämmöisen hyvin raa'an joulukukan Jyrki Tahvonen, Viherlandia, Jyväskylä

Kotikasvattajan yleisin ongelma on se, että amaryllis venähtää liian pitkäksi. Kukinta ei silloin ole kaunein mahdollinen ja varsi saattaa jopa katketa kukan painosta.

– Kotioloissa ei tahdo riittää lämpö eikä valo kohtuullisen matalaksi jäävän amarylliksen kasvattamiseen. Meillä se saa lisävaloa ja on 26 asteen lämmössä nuppuvaiheeseen saakka, Viherlandian Jyrki Tahvonen kuvailee.

Juoposta joulukukasta kasvaa hontelo hujoppi

Liika kasteleminen on yleisin virhe suosituimpien joulukukkiemme hoidossa. Juottaminen ei edistä kukkimista, mutta saa kukan kasvattamaan vartta.

– Kun sormenpäähän jää multaa kiinni, niin silloin on hyasintille hyvä kosteus, Tahvonen vinkkaa.

Amarylliksen kanssa kastelun uskaltaa unohtaa lähes kokonaan.

– Siellä sipulissa on jo kaikki, mitä kasvi tarvitsee. Vettä voi lorauttaa silloin tällöin hyvin maltillisesti, Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jalkanen ohjeistaa.

Myös joulutähti on niukan kastelun ystävä. Sen ainoa vihollinen on kylmyys. Joulutähti paleltuu helposti vetoisissa paikoissa tai matkalla kaupasta kotiin.

Ajoittamisen taito on puutarhurin ammattisalaisuus

Sesonkikukkien ajoittaminen on osa puutarhureiden ammattitaitoa. Mitkään joulukukistamme eivät ole luonnollisesti loistossaan tähän aikaan vuodesta, vaan niiden kasvua ja kukintaa ohjaillaan säätelemällä valon ja lämpötilan määrää kasvatuksen aikana. Rutiini auttaa onnistumisessa, mutta kukkia pitää myös kuunnella:

– Joka vuosi kun tehdään jotain, niin pitää miettiä mitä tapahtui nyt ja mistä se johtui. Siitä syntyy laatu, Tahvonen kertaa.

Välillä ajoittaminen menee pieleen ja väärään aikaan kukkineita kukkia joudutaan heittämään roskiin. Joskus puutarhurin virhe saattaa jäädä asiakkaalta huomaamattakin. Harva tunnistaa ylikukkineen joulutähden.

– Kuluttaja ei välttämättä edes tiedä, mikä se joulutähden kukka on. Kun joulutähti ylikukkii, se pudottaa ne pienet nuput pois sieltä keskeltä, Tahvonen kuvailee.

Trendihaukan kukka on ankea ja askeettinen

Noin 80 prosenttia suomalaisista kotitalouksista hankkii jouluna kukkia itselleen ja joulutervehdyksiin. Suosituimmat lajikkeet pysyvät vuodesta toiseen samoina. Joulutähti, hyasintti ja ritarinkukka komeilevat vuodesta toiseen myyntitilastojen kärjessä.

Muotia seuraava ostaja valitsee valkoisen joulukukan, mutta sosiaalista mediaa ja alan julkaisuja seuraavien trendihaukkojen kukkavalinta saattaa yllättää:

– Mitä mitättömämmän näköinen havukasvi koristeltuna tai ilmankin koristeita. Se on yksityiskohtana muodikas, kuvailee Jyväskylän Viherlandian tuoteryhmävastaava Janne Reijonen.

– Mutta eihän trendi tarkoita sitä, että suurin osa ihmisistä sitä hakee kaupoista. Trendi voi olla jopa vähemmistön valinta, Reijonen jatkaa.

''Hopea, violetti, BDC, huuda mukana!''

Kiiltävät huiskat heiluvat kannustushuutojen tahdissa. Tunnelma on katossa Mystique-kilpacheerleadingjoukkueen harjoituksissa. Kaikilla joukkueen kolmellakymmenellä jäsenellä on leveä hymy kasvoillaan. Ja syystä.

Mystique on yksi kouvolalaisen Black Diamond Cheerleaders -kilpacheerleadingseuran joukkueista. Joukkueisiin on tunkua, eikä mukaan pääseminen ole itsestäänselvyys.

Nelisen vuotta sitten perustetun seuran jäsenmäärä on moninkertaistunut muutamassa vuodessa kuudestakymmenestä vajaaseen kolmeensataan. Suurin piikki oli viime syksynä.

– Vaikka perustimme kaksi uutta joukkuetta, ulkopuolelle jäi paljon mukaan halunneita. Valitettavasti tällä hetkellä emme pysty perustamaan tarpeeksi joukkueita, seuran perustajajäsen ja valmentaja Tinja Toimela kertoo.

Kilpacheerleadingin suosio on vahvassa nosteessa koko maassa. Vuosittain noin tuhat uutta harrastajaa aloittaa lajin. Suomessa on tällä hetkellä noin 8 200 kilpacheerleadingin harrastajaa. Uusia seuroja perustetaan vuosittain.

– Jäsenmäärän vuosittainen kasvu on ollut jopa viidenneksen luokkaa, Suomen Cheerleadingliiton hallituksen jäsen Jonna Järvelä toteaa.

Laji kasvaa myös maailmalla. Kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi kilpacheerleadingin tunnustamiensa lajien joukkoon viime vuonna.

Suomi on lajin kärkeä

Toimela uskoo suosion kasvun johtuvan lisääntyneestä lajitietoisuudesta. Suomi on niittänyt kansainvälistä menestystä EM- ja MM-kilpailuissa ja kuuluu lajin kärkimaihin.

– Ne ovat aika hyviä saavutuksia tämän kokoiselle maalle, Jonna Järvelä toteaa.

Näkyvyys auttaa oikaisemaan myös vääriä mielikuvia. Kilpacheerleading on kaukana jääkiekkokatsomoissa tanssimisesta.

– Usein kysytään ensimmäisenä, käymmekö jääkiekkokatsomoissa tanssimassa. Olemme kyllä käyneet väliajoilla esittämässä kisaohjelmiamme, mutta emme käy siellä huiskuttelemassa. Meidän pääpisteemme on kilpailuissa. Tämä on rankkaa urheilua, Toimela sanoo.

Kilpacheerleading vaatii harrastajaltaan vankkaa akrobaattista osaamista. Taitojen ylläpito on tärkeää, ja kilpajoukkueet harjoittelevat useita kertoja viikossa. Laji vaatii ehdotonta sitoutumista.

– Treenaamme todella tavoitteellisesti. Kaikki tytöt haluavat päästä huipulle, Toimela sanoo.

Kouvolalaisseuran tavoitteet ovat korkealla. Tulevaisuudessa seuran tarkoituksena on kilpailla sekä kotimaassa että kansainvälisissä kisoissa. Tällä hetkellä tähtäin on SM-kisoissa.

– Emme ole aiemmin olleet niin isoissa kisoissa. Se on sellainen asia, jonka haluamme saavuttaa.

Miehet kehittivät lajin

Cheerleadingin juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa. Laji syntyi, kun miespuoliset opiskelijat alkoivat kannustaa yliopistojen urheilujoukkueita erilaisilla huudoilla.

Aluksi lajia pidettiin epäsopivana naisille. 1920-luvulla miehet lähtivät sotaan ja naiset ottivat lajin itselleen.

Nykyään kilpacheerleaderingin harrastajat ovat pääasiassa naisia. Suomessa on joitain kymmeniä lajia harrastavia miehiä.

Black Diamond Cheerleadersissa urheilee yksi poika. Enemmänkin kaivattaisiin.

– Miehiä tarvittaisiin lisää. Heistä lähtevä voima on ihan erilaista, ja heidän kanssaan pääsee tekemään ihan erilaisia juttuja. He jaksavat esimerkiksi nostaa tyttöjä yhdellä kädellä ilmaan. Maailman parhaat joukkueet ovat sekajoukkueita.

Uudet temput jännittävät

Laji aloitetaan tavallisesti harrastejoukkueessa, jossa harjoitellaan perustaitoja. Myöhemmin on mahdollista nousta kilpajoukkueeseen.

Vuoden lajia harrastanut Vilhelmiina Väistö on poikkeus sääntöön. Hän aloitti harrastuksen kilpajoukkueessa.

– Aluksi jotkin stuntit tuntuivat vaikealta, mutta hyvin on mennyt.

Osa tempuista voi näyttää ulkopuolisesta hurjilta. Harrastajilta ne sujuvat kuitenkin rutiinilla.

– Joskus uudet temput jännittävät aluksi, mutta minua ei ole koskaan varsinaisesti pelottanut, Väistö pohtii.

Laji sopii kaikille. Roolit jaetaan joukkueessa taitojen ja ominaisuuksien mukaan.

– Pienimmät tytöt ovat nousijoina ja pisimmät nostamassa, Toimela toteaa.

Laji löysi omat uomansa

Cheerleading rantautui Suomeen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Ensimmäiset cheerleading-joukkueet toimivat amerikkalaisen jalkapallon seurojen yhteydessä. Niin myös Kouvolassa.

Toimela on harrastanut lajia kymmenen vuotta ja valmentanut seitsemän vuotta. Kipinä syttyi, kun esittelijä kävi koulussa kertomassa lajista. Toimela alkoi harrastaa lajia amerikkalaisen jalkapallon seurassa.

Kilpailutoimintaa oli, mutta ei tarpeeksi. Toimela päätti neljän muun harrastajan kanssa perustaa oman seuran.

– Halusimme lähteä kehittämään kilpacheerleadingia omana lajinaan. Se oli hyvä päätös.

Laji alkoi kehittyä nykyiseen muotoonsa, kun Suomen cheerleadingliitto perustettiin vuonna 1995. Tällä hetkellä liittoon kuuluu viisikymmentä kilpacheerleadingseuraa.

Tulevaisuus näyttää hyvältä

Suurin osa kilpacheerleadingin harrastajista Suomessa on yläasteikäisiä tyttöjä.

Kouvolalaisseuraan kuuluu kaksitoista eri ikäryhmille ja taitotasoille suunnattua joukkuetta. Nuorimmat harrastajat ovat kuusivuotiaita. Keväällä toimintansa aloittaa aikuisille suunnattu joukkue.

– Suomessa on yleistynyt sellainen, että aikuisena lajista kiinnostuneet äidit ja isät ovat alkaneet harrastaa sitä, Toimela toteaa.

Aikuisten joukkueet eivät ole ainoa uusi suuntaus. Seurat ovat hiljattain alkaneet perustaa paracheer-joukkueita, joiden toiminta sopii myös liikunta- ja aistivammaisille. Joukkueisiin kuuluu myös vammattomia urheilijoita.

– Paracheer-joukkueita on vielä aika vähän, mutta niille on selkeästi tilausta. MM-kilpailuissa oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa paracheer-sarja.

Black Diamond Cheerleaders jää pian joululomalle. Tammikuussa toiminta jatkuu entistä suurempana. Usko tulevaisuuteen on vahva.

– Olemme kasvaneet paljon ja uskon, että sama jatkuu, Toimela hymyilee.

Moni odottaa jo malttamattomana joululomaa, kovia ja pehmeitä paketteja sekä notkollaan olevaa juhlaruokapöytää. Kaikissa perheissä tämä aika vuodesta ei ole iloinen.

Hämeenlinnan Iittalassa asuva kolmen lapsen yksinhuoltaja Marika Tamminen kertoo, että joulu on suuren epävarmuuden aikaa.

– Pystyn tarjoamaan lapsille ruuan ja katon pään päälle, perusjutut. Sitten kun on tällaista ylimääräistä, kuten joulu, se aiheuttaa melkein paniikkia.

Monet tahot Kanta-Hämeessä pyrkivät lieventämään vähäosaisten joulunajan ahdinkoa. Joululahjakeräysten kautta ainakin kolmetuhatta lasta ja nuorta saa joululahjan.

"Ajattelin, etten ansaitse tätä ollenkaan"

Tuntemattomien hankkimat avustuslahjat löysivät tiensä myös Tammisten rivitaloasuntoon. Avun saamiseksi täytyy sitä myös osata pyytää. Se ei ole helppoa.

– Aluksi ajattelin, etten ansaitse tätä ollenkaan. Varmasti joillain menee paljon huonommin. Ulkopuoliset kuitenkin saivat minut uskomaan, että me ansaitsemme tämän, eikä ole häpeä pyytää apua, Marika Tamminen kertoo.

Tammiset saivat lahja-apua Hope ry:n kautta. Paketit toimitti perille Hope Hämeenlinnan vapaaehtoistyöntekijä Jukkapekka Tiainen.

– Tämän työn parasta antia on juuri se, kun näkee lasten silmistä välittyvän ilon lahjoja viedessä. Tästä saa hyvää joulumieltä, ja näkee konkreettisesti sen, että apu menee perille.

Tuhansia lahjoja tarvitseville

Kanta-Hämeessä joululahjakeräyksiä järjestävät myös muut tahot.

Suurimman avunsaajajoukon tavoittavat nuorkauppakamarien Joulupuu-keräykset, joihin myös yritykset osallistuvat. Pelkästään Hämeenlinnan Nuorkauppakamarista kerrotaan, että kokoon saataneen jopa 2 000 pakettia. Forssan Joulupuu tekee tänä vuonna ennätyksensä noin 600 keräyslahjalla.

Sp-Kodin, Lammin Säästöpankin ja seurakuntien keräys ilostuttaa 86 lapsen joulua. Hope Hämeenlinna auttaa alueellaan tänä jouluna 400:aa lasta.

– Kaikille lahjakeräyksille löytyy oma kohderyhmänsä. Yhtään lahjaa ei jää jakamatta, se on ihan varma, Jukkapekka Tiainen sanoo.

Yle kertoi viime viikolla, että monet vähävaraisille suunnatut joulukeräykset tekevät tänä vuonna todennäköisesti ennätyksensä, sillä suomalaisten halu auttaa kasvaa vuosi vuodelta.

Joulupukki ei ehdi joka kotiin

Tammisten perheessä uskotaan vielä joulupukkiin. Äiti Marika on selittänyt 9- ja 10-vuotiaille Netelle ja Venlalle, ettei joulupukkikaan ehdi kaikkialle.

– Olen myös kertonut, että äiti on yksin perheessä eikä voi kaikkea hankkia. On ihania ihmisiä, jotka haluavat auttaa meitä. He ovat siitä aidosti onnellisia.

Joulu on lapsille muutakin kuin vain lahjojen saamista. Venla Tamminen tiivistää juhlan parhaat asiat kolmeen kohtaan:

– Joulukuusen koristelu, perheen kanssa oleminen ja pipareiden tekeminen.

Lue myös:

Joulun tärkein lahja ostetaan nyt tuntemattomalle – 7-vuotias Niklas Kröger valitsi paketin, joka pelastaa ikätoverin joulun

Suomen tiedustelu-uutisointi on noteerattu laajalti myös Venäjän mediassa. Asiasta kertovat muun muassa tietotoimistot Tass, RIA Novosti ja Interfax.

RIA Novosti kirjoittaa otsikossaan, että Suomessa on julkaistu salaisia tietoja Venäjän sotilaisiin kohdistuneesta tiedustelusta. Tekstissä kerrotaan Helsingin Sanomissa ilmestyneestä materiaalista, Suomen valtiojohdon reagoinnista ja poliisitutkimuksesta.

– Kuten lehdessä kerrotaan, Tikkakosken tiedustelukeskus keskittyy kaikkiin suuntiin tehtävään tarkkailuun, mutta käytännössä se suuntautuu Venäjälle. Ja sen pääasiallinen toiminta on Venäjän asevoimien seuranta, RIA kirjoittaa.

Tass lähtee liikkeelle keskusrikospoliisin aloittamasta tutkinnasta. Tekstissä kerrotaan Helsingin Sanomien haltuunsa saamasta materiaalista ja siteerataan mediatietoja, joiden mukaan Puolustusvoimien tiedustelukeskuksessa oltiin "kiinnostuneita kaikesta, mikä oli kytköksissä Venäjään".

Myös uutistoimistojen ulkopuolinen media on tarttunut aiheeseen. Laajalevikkinen iltapäivälehtityyppinen Komsomolskaja Pravda kertoo salaisten aineistojen vuodosta ja keskusrikospoliisin tutkinnasta. Lyhyessä uutisessa maininnan saavat myös Nord Stream -hankkeeseen liittyneet tiedot. Lehden johtopäätös on, että kaikesta päätellen Suomen tiedustelu suunnitteli viime vuosikymmenellä sijoittavansa putkeen erilaisia tiedustelujärjestelmiä.

Lue lisää:

Tiedustelupäällikkö: Kaiken salaisen materiaalin julkaisu on vakavaa

HS:n sotilastiedustelujutun asiakirjalähteistä rikostutkinta

HS perustelee viestikoekeskusjuttuaan: Median tehtävä on valvoa ja kansalaisilla on oikeus tietää

Puolustusministeri HS:n asiakirjatutkinnasta: Vakava asia, voi olla vaikutusta kansalliseen turvallisuuteen

Puolustusvaliokunnan Kanerva: Tutkinnan lisäksi vuoto vaatii muutoksia luottamuksellisten tietojen suojaan

Se on niin pieni, että ihminen ei mahdu siitä kulkemaan.

Se sijaitsee lattianrajassa ja on usein lukittuna – ja vaikka ei olisikaan, se ei ainakaan ensikatsomalta johda mihinkään.

Se on tämän joulun jätti-ilmiö ja kahvipöytäkeskustelujen puheenaihe.

Tonttuovi. Se on ryöpsähtänyt sosiaalisessa mediassa suomalaisten silmille toden teolla parin viime kuukauden aikana. Esimerkiksi kuvapalvelu Instagramissa siltä on voinut olla liki mahdotonta välttyä: julkisia #tonttuovi-aiheisia kuvia on palvelussa jo lähes seitsemäntuhatta.

Kuin tyhjästä ilmaantunut tonttuovi yllätti suomalaisiin perinnejuhliin erikoistuneen tutkijankin.

– Täytyy onnitella tuotteen lanseeraajia hyvästä oivalluksesta. Minusta tämä yhdistää hauskasti uutta ja vanhaa, sanoo arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.

Suomalaisessa kulttuurissa tontulla on erityinen asema.

– Se vilistää joulukalentereissa ja joulujulisteissa ja pöydän kaitaliinoissa. Se on hyvin suosittu koristeaihe.

Joten tietysti tonttuovi on mennyt kansaan kuin häkä, Nirkko tiivistää.

Tavaratalot: "En ole nähnyt tällaista muina jouluina..."

Seinään kiinnitettävän tonttuoven idea on karkeasti se, että sen kautta tontun ajatellaan voivan kurkistaa ja tepsutella sisään kulloiseenkin asuntoon.

Tonttuovesta puhutaan tämän joulun hittinä, muun muassa Verkkokauppa.com kuvailee sitä nettisivuillaan "joulun ylivoimaiseksi hittituotteeksi".

Mutta onko se sitä todella, nimenomaan kaupallisesti? Markkinoinnin apulaisprofessori Henri Weijo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta suhtautuu tähän epäillen.

– Uskoisin, että se, mikä tässä [tonttuovessa] vetoaa moneen, on se, että sen saa tehdä omannäköiseksi. Se ei näytä kaupasta ostetulta. Se näyttää siltä, että "me ollaan tehty tämä meidän näköiseksi".

Tonttuovi on tästä huolimatta tehnyt kauppansa, vakuutetaan ainakin Keskosta ja Stockmannilta.

Keskon viestinnän mukaan tonttuovet saatiin K-ruokakauppoihin marraskuun lopulla ja ne vietiin nopeasti käsistä. Nyt myynnissä on uusi erä.

"Voi ehdottomasti sanoa, että tuote on ollut joulun myyntihitti", Kesko kertoo sähköpostitse.

Samaa sanoo perehdyttäjä Ona Vermilä Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalosta.

– Jos päivän aikana vähintään kymmenen ihmistä tulee etsimään sitä – ja olen nähnyt yhdet itkutkin kun ensimmäinen erä loppui –, niin kyllä me puhumme aika isosta hitistä.

– Kyllä tämä yllätti. En ole nähnyt muina jouluina, että olisi ollut näin selkeää hittituotetta, Vermilä toteaa.

Sen sijaan S-ryhmän viestinnästä kerrotaan Ylelle, ettei tonttuovea ole sen valtakunnallisessa ketjuvalikoimassa. Viestinnän mukaan ilmiö leimahti sen verran myöhään, että siihen ei ehditty enää reagoida. Yksittäisistä liikkeistä ovia saattaa löytyä.

Miksi tonttuovesta tuli näin iso ilmiö?

Mistä ja miten tonttuovi tuli Suomeen? Tästä ei kenelläkään haastateltavalla tunnu olevan tietoa.

Netissä tonttuoven kaltaisista koristeovista löytyy mainintoja englanninkielisillä "elf door"- ja "fairy door" -nimillä useamman vuoden ajalta. Suomeksikin #tonttuovi-aiheisia kuvia on julkaistu Instagramissa jo ainakin vuosi sitten.

Suuren yleisön tietoisuuteen tonttuovi vaikuttaa nousseen lokakuun aikana. Tuolloin tonttuovea ryhdyttiin etsimään hakukonepalvelu Googlen mukaan yhä enemmän ja siitä alettiin kirjoittaa perinteisessä mediassa (muun muassa MTV 10.10.2017).

Markkinoinnin apulaisprofessori Henri Weijo arvioi, että tonttuoven äkillisen suosion taustalla on ainakin kolme asiaa: se on ajankohtainen eli se liittyy jouluun, se on helposti ymmärrettävä, ja ennen kaikkea, siitä saa hauskan ja vetoavan kuvan sosiaaliseen mediaan. Muun muassa siksi se on Weijon mukaan levinnyt niin nopeasti.

– Nämä syntyvät aina vähän puolivahingossa. Jossain on varmaan ollut pieni ovi ja joku on keksinyt, että "minä teen tuosta muka tonttuoven". Sitten se on lähtenyt leviämään hauskana ideana.

Ruumiillistuuko tonttuovessa jotain tämän päivän jätti-ilmiöistä? Kyllä, sanoo Weijo.

– Heti kun näet tonttuoven, ymmärrät, mikä se on ja että voisit itsekin tehdä sellaisen vaikka saman tien. Ei tarvitse käydä mitään tonttuovikurssia. Se on se perusjuttu.

Tuleeko tonttuovesta osa jouluperinnettä? – "Kyllä tällä on mahdollisuuksia"

Entä jääkö pieni tonttuovi vain tämän joulun ilmiöksi vai voisiko se nousta peräti joulukalenterin kaltaiseksi instituutioksi?

Miksi ei, vastaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko.

– Joulukalenterit ovat pelanneet paljon ovien ja ikkunoiden idealla, etenkin alkuaikoina, hän sanoo.

– Luukkuja ja ikkunoita on aina kiva aukoa. Eli kyllä tällä on mahdollisuuksia.

Joko sinun kodissasi on tonttuovi? Lähetä siitä kuva Ylelle osoitteeseen yle.uutiset@yle.fi! Liitäthän mukaan kuvaajan tiedot. Julkaisemme lähipäivinä koosteen hienoimmista tonttuovista ja voit äänestää mielestäsi parasta ovea uudella Yle.fi-sovelluksella (lisätietoa sovelluksesta täällä).

Lähettämällä kuvan Ylelle joukkoistuksen yhteydessä annat oikeuden käyttää, jakaa ja tarvittaessa muokata kuvaa kaikissa Ylen palveluissa. Lähetäthän vain itse ottamiasi kuvia. Yksityistilanteissa kysy lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä.

Lue Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.

Lisää aiheesta:

Vuoden askartelija: "Askartelulla ja taiteella ei mielestäni tarvitsisi olla eroa" – kurkkaa ohje trendikkääseen tonttuoveen! (Yle Uutiset 19.11.2017)

Chilessä äänestetään tänään presidentinvaalien toisella kierroksella. Vastakkain ovat konservatiivinen entinen presidentti Sebastian Piñera sekä keskustavasemmistolainen toimittaja ja senaattori Alejandro Guillier.

Vaalit määrittävät sen jatkaako Chile sen nykyisen presidentin Michelle Bacheletin keskustavasemmistolaista linjaa vai siirtykö se oikealle kuten monet muut latinalaisen Amerikan maat viime vuosina.

Piñera on vaaleissa hienoinen ennakkosuosikki, sillä hän sai vaalien ensimmäisellä kierroksella 36 prosenttia äänistä, kun taas Guillier sai 23 prosenttia.

Piñera on miljardööri ja yksi maan varakkaimmista henkilöistä. Hän on luvannut panostaa talouskasvuun alentamalla veroja, mutta myös luoda maahan julkisen eläkerahaston ja laajentaa ilmaista koulutusjärjestelmää.

Guillier nähdään Bacheletin perinnön vaalijana ja hän on luvannut jatkaa tämän aloittamia sosiaalipoliittisia uudistuksia. Hän on myös luvannut sisällyttää alkuperäiskansojen ja työläisten oikeudet maan perustuslakiin.

Suomessa on pitkään oltu huolissaan siitä, että lapset – ja erityisesti pojat – eivät lue joko lainkaan tai ainakaan tarpeeksi. Kirjailija Roope Lipasti sanoo, että tällaisessa tilanteessa jokaisen hänen oman ammattikuntansa edustajan on syytä katsoa peiliin.

– Pitää tehdä sellaisia kirjoja, jotka ovat kiinnostavia, Lipasti lataa alkuun.

Kiinnostavia lasten- ja nuortenkirjoja kuitenkin on paljon, ja uusia kirjoitetaan Suomessa jatkuvasti. Lipasti sanookin, etteivät hyvät kirjat yksin riitä innostamaan lapsia ja nuoria lukemaan. Tärkeämpää hänen mielestään on se, miten kirjoihin ja lukemiseen suhtaudutaan kotona.

Jos jaksoit lukea tähän asti, niin nyt helpottaa entisestään: alla on lueteltu Roope Lipastin viisi konstia lasten lukuinnon lisäämiseen.

1. Lukeminen mukaan elämän alusta alkaen

– Kaikki alkaa kotoa jo lasten ollessa pieniä. Jos lapsi on 13-vuotias eikä ole lukenut yhtään kirjaa, niin onnea vaan matkaan vanhemmille siihen lukemisen opettelemiseen.

2. Ääneen lukeminen on äärimmäisen tärkeää

– Kotona tulisi lukea ääneen pienestä pitäen. Iltasatuhetken tärkeyttä ei voi koskaan korostaa kylliksi. Iltasatua kannattaa jatkaa niin kauan kuin lapsi haluaa kuunnella.

3. Isät lukemaan

– On edelleen liian itsestään selvää, että äidit lukevat. Isien pitäisi lukea enemmän iltasatuja. Varsinkin poikien olisi tärkeä nähdä se, että isät ylipäätään lukevat. Se antaisi heille hyvän signaalin, että miehetkin lukevat.

4. Lapsi on mallioppija

– Lasten olisi hyvä nähdä, että aikuiset lukevat kotona – siis muutakin kuin vain iltasatuja tai mobiilia. Jos haluaa opettaa lapsen juomaan Koskenkorvaa, niin juo paljon Koskenkorvaa. Jos haluaa opettaa lapsen lukemaan, niin lukee.

5. Kouluun enemmän lukemista

– Opettajat, lukekaa ääneen! Lapset ja nuoret tykkäävät kuunnella. Ovat hyviä hetkiä, kun kaikki ovat koolla ja saavat hyviä kokemuksia hyvistä kirjoista. Joku saattaa siitä innostuneena mennä kirjastoon lainaamaan jonkun kirjankin.

Tuula ja Esko Kivistön tilaa ei tarvitse Ypäjällä kauaa etsiä. Sankassa lumisateessakin pihapiiriin viritetyt lukuisat jouluvalot näkyvät hohtavana 10-tielle saakka.

Nämä jouluvalot ovat paikallinen kuuluisuus. Niiden syttymisestä tiedetään, että joulu lähestyy, vaikka maa olisi kuinka musta.

Kivistöjen pihapiirissä on kolme rakennusta U-muotoon sijoitettuna. Mummonmökin ja saunarakennuksen yhdistelmä on tunnelmallinen hirsirakennus, jonka koristeluun on satsattu. Sen muotoja ja ikkunapieliä kiertävät ja koristavat lukuisat led-valot.

Sisällekin syttyy ajastimella tunnelmavalaistus.

Ajastimet ohjaavat valoja

Tuula ja Esko Kivistö ostivat tilan 1990-luvun alussa ja 2000-luvulla he alkoivat innostua jouluvaloista.

– Niitä on sitten pikku hiljaa lisätty. Ensin oli vain pääty tuosta mummonmökistä, mutta sitten täytyi lisätä niitä seiniin, kertoo Esko Kivistö.

Ypäjän Forssantien varrella valot lävähtävät päälle illansuussa klo 16:n aikoihin ja sammuvat taas illalla klo 22. Aamulla valot kytkeytyvät loistamaan klo 6.30 ja ovat päällä klo 9:ään asti.

Turhan päiten ei pariskunta halua valoja polttaa, vaan aina silloin, kun ohikulkevalla tielläkin on eniten liikennettä.

Valoissa on ehditty nähdä tekniikan kehittyminen. Ensin oli hehkulamppuja, joita täytyi jatkuvasti korjata ja uusia. Sitten tulivat muoviputken sisällä olevat valot, mutta nekin pätkivät.

– Nyt nämä ledivalot ovat jo melko kestäviä. Ne ovat olleet paikallaan jo useamman vuoden, samalla sähkölaskutkin pienenivät.

Kuin joulupukin kotitalo

Vuosien varrella Kivistöjen valoisa pihapiiri on tullut Lounais-Hämeessä jo hyvin tutuksi, mutta joillekin ohikulkijoille se on yhtäkkiä pimeästä esiin ponnistava iloinen yllätys.

Ypäjän edesmennyt kirkkoherra Risto Ahti kertoi aikoinaan Kivistöille tapauksesta, jonka hän oli kuullut istuessaan ohimenevässä bussissa.

– Tässä kohtaa eräs pikkupoika oli huudahtanut, että tuolla on joulupukin talo, Esko Kivistö naurahtaa.

Ennen kuusiaidan kasvamista valot näkyivät 10-tielle nykyistä paremmin. Jopa niin hyvin, että ohikulkija oli tehnyt valojen takia turhan hälytyksen.

– Joku oli luullut, että täällä on tulipalo, tuossa rakennuksessa, kertoo Esko Kivistö.

– Usein ihmiset myös kyselevät, että koska valot taas syttyvät. He haluaisivat ne päälle jo aikaisemmin. Sytytämme ne vasta pikkujoulujen aikaan, marras-joulukuun vaihteessa, toteaa Tuula Kivistö.

Värivalojen sijaan kirkasta, kiitos

Kivistöt suosivat selvästi kirkasta tai tavallista keltaisen sävyistä valoa. Värivaloja heillä ei näy.

– En pidä niistä värillisistä. Värieroja näissä kirkkaissakin on, on vähän sinisempää, kirkasta ja tuollaista luonnonvalkoista, Tuula selventää.

Mitä jouluvalot sitten teille antavat?

– No, kun on muutenkin niin mustaa ja synkkää, niin onhan mukavaa, että on jotain valoja. Tavalliset pihavalot me sammutamme siksi aikaa, kun on nämä jouluvalot.

Keltainen päärakennuskin on koristeltu. Ulko-ovea kiertää vihreä havuköynnös, jossa on pienet kirkkaat valot.

Ikkunoissa roikkuvat jääpuikkovalot ja ikkunoiden väliin on laitettu pieniä, valkoisia led-valopuita.

– Niitä ei ole enää useana vuotena saanut, Tuula Kivistö pahoittelee. Ikkunassa roikkuu kauniisti hehkuva valokranssi.

Joulukuusesta tulikin pensas

Kun keittiön pöydän äärestä katsoo ulos, näkyy muotoon leikattu valoilla koristeltu joulukuusi. Sisälle ei kuulemma joulukuusta tuoda.

– Siitä tippuisi vain neulasia, olisi muutenkin vaivaa. Kun katsoo tuosta ikkunasta kuusta, niin se tekee saman vaikutuksen kuin olisi kuusi sisällä, Esko Kivistö myhäilee.

Vanhan navettarakennuksen vieressä kasvoi pihamaalla vielä vuosi sitten toinenkin kuusi. Pihtakuusen muotoon leikkaaminen meni kuitenkin sen verran pieleen, että se päätettiin kaataa. Puusta tuli vahingossa pensas.

– Siinä ei ollut latvaa enää ja se oli liian leveä. Kun Eskolla oli kuitenkin kuusta varten valot, niin hän veti valot pitkin navetan seinää, Tuula Kivistö kihertää.

Kivistöjen jouluvalot sammuvat yleensä tammikuun puolessa välissä.

Talvi- ja jatkosodissa olleiden sotilaiden kantakorttien kysyntä Kansallisarkistosta on ollut tänä vuonna valtavan suurta. Pyyntöjä kantakortista on tullut kuluvan vuoden aikana jo noin 13 400.

Tavallisesti tilauksia on tullut noin 4000–5000 vuodessa.

– Tällä hetkellä vireillä pyyntöjä on noin 1900 kappaletta. Se on kyllä aika paljon. Aikamoinen ruuhka, päivittelee Kansallisarkiston ylitarkastaja Raija Ylönen-Peltonen.

Kantakortista saa Kansallisarkistosta kopion, joka toimitetaan kortin pyytäjälle. Tällä hetkellä kantakorttikopiota joutuu odottamaan noin kolme kuukautta.

Kansallisarkisto käsittelee tilauspyynnöt aikajärjestyksessä. Jonon ohi pääsee harvoissa tapauksissa.

– Jos esimerkiksi hautajaisia varten kysytään.

Kantakorttien lisääntynyt kysyntä alkoi jo noin vuosi sitten ja on jatkunut koko vuoden vilkkaana. Vuoden aikana kiinnostusta kantakortteihin ovat lisänneet muun muassa Sotapolku-palvelu sekä Sotasampo-verkkopalvelu.

Yksi piikeistä on perinteisesti itsenäisyyspäivä, jonka jälkeen kantakortteja on viikon aikana pyydetty noin 1 400 kertaa. Yleensä piikki syntyy, kun aiheesta uutisoidaan runsaasti.

– Viime keväänä tuli uutisoinnin jälkeen 2 000 tilausta. Purimme jonoa koko kesän ajan, Ylönen-Peltonen muistelee.

Kansallisarkisto odottaa, että tämän vuoden kantakorttien tilausmäärä ylittää 14 000.

Sotapolku aukeaa

Kantakorttien kyselijöistä moni etsii tietoa osana muuta sukututkimusta. Keskeisin tieto kantakortissa on tieto henkilön joukko-osastosta sodan aikaan.

– Joukko-osastotiedon avulla henkilö pystyy pääsemään sotilaan tiedoissa eteenpäin. Sen avulla pääsee lukemaan vaikkapa sotapäiväkirjoja ja ehkä joukko-osastojen historiikkeja, jotka liittyvät tähän sotilaaseen. Sotilaan sotapolku aukeaa ihan eri tavalla.

Kantakortti sisältään sotilaan nimen, palvelustiedot, mahdolliset ylennykset, kunniamerkit ja rangaistukset. Kantakortin tietosisältö on täynnä lyhenteitä, joita kyselijä ei välttämättä osaa tulkita.

– Lyhenteistä tulee usein jatkokysymyksiä. Portti-palvelussa Kansallisarkiston kotisivuilla on kantakortin lukemisesta ohjeet, kuten yleisimmät lyhenteet auki kirjoitettuna.

Kantakortin keskimääräinen sivumäärä on yleensä 12–16. Kantakortti sisältää erilaisia liitteitä. Henkilön kuolinaika vaikuttaa siihen, mistä liitteistä voidaan luovuttaa kopioita.

Kantakortteja voi tilata Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelusta.

Lotista ja suojeluskunnista kysellään

Kansallisarkistossa kantakorttikopioiden kanssa työskentelee tällä hetkellä päätyönään viisi ihmistä. Kansallisarkisto on vuoden aikana lisännyt kantakorttien parissa toimivien työntekijöidensä määrää.

Ylönen-Peltonen uskoo, että kantakorttien kysyntä jälleen rauhoittuu vuodenvaihteen jälkeen.

Ylönen-Peltosen mukaan Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotena on jonkin verran lisääntyneet myös muut puolustushallinnon henkilöasiakirjatilaukset. Näistä saa tietoa kantakortteja heikommin.

– Samanlaista, systemaattista kortistoa ei ole olemassa lotista, koska tietoja on säilynyt huonommin. Suojeluskunnista löytyy henkilöstökortit, mutta kaikki sotaan osallistuneet eivät puolestaan kuuluneet suojeluskuntiin.

Jouluun on aikaa enää yksi viikko. Alkava viikko on sään puolesta vaihteleva ja ainakin maan lounaisosassa saadaan jännittää, onko jouluna lumipeite maassa.

Ylen meteorologin Toni Hellisen mukaan sää lämpenee tulevina päivinä, mutta keskiviikosta lauantaihin sää kylmenee. Sateitakin saadaan ensi viikolla. Joulunpyhien osalta ennuste on vielä epävarma.

– Nyt näyttäisi, että etelä- ja keskiosassa maata oltaisiin plussan puolella. Aattona on mahdollisuus vesi- ja lumisateisiin ja pohjoiseen näyttää pakkasta, sanoo Hellinen.

Ensi viikko alkaa lumisateilla. Jo ensi yönä lunta sataa Etelä- ja Keski-Lapissa ja myöhemmin päivällä räntää ja lunta sataa maan länsiosassa. Tämän jälkeen sateet liikkuvat maan yli itään.

– Maan eteläosaan voi tulla paikoin pari senttiä lunta, sanoo Hellinen.

Seuraavat sateet odottavat jo keskiviikkona. Hellisen mukaan Lappiin voi sataa tuolloin yli 10 senttiä lunta ja maan eteläosassa yli viisi senttiä.

– Lännessä sade on vetisempää. Suuressa osassa maata lumipeite todennäköisesti viikon aikana kasvaa. Aivan lounaisrannikolla saattaa olla musta joulu.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Lue myös:

Keskiviikkona lauhtuu, onko meillä valkoinen joulu? Meteorologi: Suuressa osassa maata kyllä, rannikolla ehkä ei