Euroviisut tänä vuonna voittaneelle portugalilaislaulaja Salvador Sobralille on tehty onnistunut sydämensiirto, kertovat maan viestimet. Sydämen vajaatoiminnasta pitkään kärsinyt Sobral, 27, toipuu parhaillaan leikkauksesta.
Kirurgi Miguel Abecasisin mukaan perjantaina Lissabonissa tehty leikkaus sujui hyvin.
– Hän (Sobral) oli hyvin valmistautunut. Hän ymmärsi tämänkaltaisiin toimenpiteisiin liittyvät vaikeudet, Abecasis sanoi toimittajille sairaalassa lauantaina portugalilaislehti Públicon mukaan.
Ennen leikkausta Sobral oli lehden mukaan toivottanut kirurgille onnea ja tiedustellut leikkimielisesti, oliko tämä "leikkauskunnossa". Hän myös pyysi saada kuunnella klassista musiikkia.
Suomenlahdella kaatuneen luotsiveneen nostoa suunnitellaan maanantaille, kertoo Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi.
Veneen nostamisajankohta riippuu saatavilla olevasta kalustosta ja aallokosta, Nurmi sanoo. Sää maanantaina päivällä vaikuttaa sopivalta, eli jos paikalle saadaan nosturi ja sukeltajia, nosto on mahdollista, Nurmi lisää.
Kaksi ihmistä kuoli perjantaina, kun luotsivene kaatui lähellä Emäsalon pohjoista luotsipaikkaa. Onnettomuuden syytä ei vielä tiedetä.
Evankelisluterilaisen kirkon viidestä arkkipiispaehdokkaasta Ilkka Kantola liputtaa selvimmin samaa sukupuolta olevien kirkollisen avioliiton puolesta.
– Mikäli minut valitaan arkkipiispaksi, tulen työskentelemään sen eteen, että piispainkokouksessa ja kirkolliskokouksessa tehdään selkeä linjaus siitä, että kristilliseen avioliittoon voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta oleva pari, Kantola vastaa STT:n kysymykseen.
Myös Heli Inkisen mielestä samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen kirkossa olisi pian saatava mahdolliseksi.
– Koska meillä on jo kauan ollut tilaa hyvin erilaisille herätysliikkeille, meillä varmasti löytyy myös tilaa kahdelle rinnakkaiselle avioliittoteologialle kirkossamme, katsoo Inkinen.
Sen sijaan Ville Auvisen mukaan kirkon ei tule vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
– Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirkon tulisi hyväksyä esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliitot, katsoo Auvinen.
Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström ei alun perin vastauksessaan ottanut kantaa, mutta täsmensi kantaansa myöhemmin.
– Olen joka yhteydessä, muun muassa kirkolliskokouksessa, argumentoinut sen puolesta, että luterilaisen kirkon tulisi mahdollisimman pian mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen, Vikström viestitti STT:lle.
Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma muotoilee kantansa näin:
– Kannatan kirkon ohjeistamaa käytäntöä, että kaikenlaisia pareja palvellaan, vaikka samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen ja siunaaminen eivät ole mahdollisia.
Ville Auvinen on Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) vs. lähetysjohtaja. Heli Inkinen toimii organisaation ja johtamisen yliopisto-opettajana Åbo Akademissa. Ilkka Kantola on SDP:n kansanedustaja ja entinen Turun arkkihiippakunnan piispa.
Kaikki viisi ehdokasta ovat koulutukseltaan teologian tohtoreita ja kaikilla on kokemusta työstä seurakuntapappina.
STT teki arkkipiispaehdokkaille kysymyksiä, joihin he vastasivat sähköpostitse. Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros pidetään ensi vuoden helmikuussa. Nykyinen arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle kesäkuun alussa.
Ainakin Indonesiassa ja Libanonissa on osoitettu äänekkäästi mieltä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Jerusalem-julistusta vastaan sunnuntaina. Trump julisti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi keskiviikkona.
Indonesiassa tuhannet ihmiset protestoivat Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä pääkaupunki Jakartassa, kertoo uutistoimisto Reuters.
Osallistujat ottivat kantaa palestiinalaisten puolesta: "Palestiina on sydämissämme" ja "Rukoilkaa Palestiinan puolesta", kylteissä luki.
Libanonissa mielenosoittajat sytyttivät Reutersin mukaan tulipaloja pääkaupunki Beirutin kaduilla lähellä Yhdysvaltain lähetystöä. Turvallisuusjoukot käyttivät heitä vastaan kyynelkaasua ja vesitykkejä.
Uutistoimisto AFP:n mukaan useita ihmisiä loukkaantui kahakassa. Mielenosoittajia oli useita satoja, AFP arvioi.
"Indonesialla suurin vastuu Palestiinasta"
Indonesia on maailman suurin muslimimaa. Maassa on noin 265 miljoonaa asukasta, joista arviolta 88 prosenttia on muslimeja.
Mielenosoituksen järjestäneen islamistipuolueen mukaan palestiinalaiset olivat ensimmäisten joukossa tunnustamassa Indonesian itsenäisyyttä vuonna 1945.
– Indonesialla on maailman suurimpana muslimimaana suurin vastuu Palestiinan itsenäisyydestä ja Jerusalemin hallinnosta, puolueen johtaja Sohibul Iman sanoi tiedotusvälineille.
Aiemmin Trump-päätöksen vastaisia mielenosoituksia on ollut ainakin palestiinalaisalueilla ja Egyptissä.
Ruotsin Göteborgissa eilen lauantaina tapahtunut polttopulloisku on saanut myös Helsingin juutalaisen seurakunnan varuilleen.
– Kyllä se voimakkaasti huolestuttaa. Ikävää, että tämmöinen ulkopoliittinen tilanne on valunut pohjoismaiden juutalaisyhteisöihin. Ei se hymyilytä, toteaa seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik.
Malmössa ja Tukholmassa osoitettiin loppuviikosta mieltä sen seurauksena, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Arabimaat ovat paheksuneet päätöstä.
Kun Israelin suhteen tapahtuu jotain, Pohjoismaiden juutalaisyhteisöt lisäävät turvatoimiaan saman tien. Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik
Nadbornik uskoo, että Göteborgin isku liittyy Trumpin linjaukseen.
– Heti kun Israelin suhteen tapahtuu jotain, Pohjoismaiden juutalaisyhteisöt lisäävät turvatoimiaan saman tien.
Helsingin synagoga on toistaiseksi välttynyt iskuilta, mutta seurakunta ei tunne oloaan turvalliseksi. Seurakuntaan kuuluu yli tuhat jäsentä, ja Helsingissä on kaikkiaan noin 1 500 juutalaista.
– Göteborgissakaan ei ole ollut aiemmin iskuja, mutta ihan aiheellisesti heillä oli vartijat, ja he olivat valmistautuneet, Nadbornik sanoo.
Daavidin tähti -aiheinen koriste Helsingin synagogan ikkunassa.Yle
Helsingin juutalainen seurakunta nostaa turvatoimiaan Göteborgin eilisen iskun seurauksena. Tukea odotetaan poliisilta.
Helsingin poliisista kerrotaan, että poliisi tekee yhteistyötä juutalaisen seurakunnan kanssa varmistaakseen Kampin synagogan turvallisuuden. Poliisi ei kerro yhteistyön yksityiskohdista tarkemmin.
Poliisilla ei kuitenkaan ole tiedossa, että Trumpin päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi olisi aiheuttanut levottomuuksien uhkaa Suomessa.
Kööpenhaminan isku sai juutalaisyhteisöt varpailleen
Helsingin juutalainen seurakunta on joutunut nostamaan turvallisuusjärjestelyjään voimakkaasti siitä lähtien, kun Kööpenhaminassa tapahtui yhden ihmishengen vaatinut ampumavälikohtaus synagogan edustalla 15. helmikuuta 2015.
Uhri oli nuori juutalaismies. Iskuja tehtiin muuallakin kaupungissa ja kaikkiaan kolme ihmistä menehtyi.
Nadbornik toivoo, että valtio tulisi vastaan kustannuksissa, joita järeät turvajärjestelyt aiheuttavat juutalaiselle seurakunnalle.
– Kun pohjoismaissa on selkeästi ollu tämmöinen uhka jo muutaman vuoden, niin kaikki pohjoismaat tukevat juutalaisyhteisöjään rahallisesti, paitsi Suomi.
Turvallisuuskustannukset 200 000 euroa vuosittain
Suomen hallitus tosin myönsi Helsingin juutalaiselle seurakunnalle kertaluontoisen 100 000 euron avustuksen turvalaitteiden ostoon helmikuussa 2015.
Silloin taustalla olivat myös Pariisin terrori-iskut, jotka kohdistuivat muun muassa Charlie Hebdon -lehden toimitukseen ja juutalaiseen ruokakauppaan, jossa radikalisoitunut asemies tappoi neljä ihmistä.
Nadbornikin mukaan Helsingin juutalaisen seurakunnan turvallisuuskustannukset ovat nousseet 200 000 euroon vuosittain. Niihin hän toivoo hallitukselta säännöllisempää apua, mutta ei vaadi juutalaisyhteisölle erityisasemaa.
– Jos joku muu yhteisö on samanlaisen turvallisuusuhan alainen, niin ehdottomasti heitäkin pitää tukea. Poliisi ei pysty olemaan koko ajan joka paikassa. Me joudumme hoitamaan ison osan omilla vartijoillamme. Göteborgissakin oli eilen illalla omat vartijat paikalla.
Göteborgin lauantaisessa polttopulloiskussa vältyttiin henkilövahingoilta.
Juttuun on lisätty viimeinen kappale klo 13.56. Ensimmäiseen kappaleeseen on lisätty lukumäärät Helsingin juutalaisista sekä seurakunnan jäsenistä.
Läheisten joululahjoja miettiessä tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, millaisessa paketissa lahjan antaa. Näin pohtii lietolainen sisustusyrittäjä Kati Laituri.
Perinteisen lumiukko- tai tonttupaperin voi korvata helposti vaikka narulla tai tarralla koristellulla paperipussilla.
– Kauniit ja trendikkäät paketit mielletään nykyään myös osaksi joulunajan sisustusta, pohtii lietolainen sisustusyrittäjä Kati Laituri.
Kati Laituri antaa kolme esimerkkiä persoonalliseen paketointiin. Katso tarkemmat vinkit videolta jutun yltä.
Nopea ja yksinkertainen joulupaketti syntyy valmiista paperikassista.
– Sujauta lahja paperikassiin ja koristele koko komeus vaikka rouhealla juuttinarulla tai kivalla tarralla. Lisää vielä pakettiin yksinkertainen kortti.
Paperikassi muuttuu helposti kauniiksi joulupaketiksi.Kalle Mäkelä / Yle
Tämän vuoden trendikäs joulupaketti on niin ikään paperikassi. Laituri ottaa käteensä harmaansävyisen voimapaperipussin ja sujauttaa lahjan sisään.
– Paketin ympäri kiedottava nauha on luonnonmateriaalia – vaikka juuttinarua tai villalankaa. En käytä lainkaan kiharrettavaa lahjanarua.
Keraaminen sydän ja kaunis kortti viimeistelevät tämän paketin.Kalle Mäkelä / Yle
– Sydän on väriltään ruskeaan taittava viini, eli maroon. Se on tämän talven trendiväri.
– Toinen vaihtoehto muodikkaalle koristelulle on luonnosta kerätty käpyoksa, Kati Laituri vinkkaa.
Kauniit ja trendikkäät paketit mielletään nykyään myös osaksi joulunajan sisustusta. Kati Laituri
Joulun hifistelypaketti sopii heille, jotka haluavat todella käyttää paketointiin aikaa ja vaivaa. Kati Laituri kaivaa esiin vahapintaista silkkipaperia.
– Lahja täytyy kääriä silkkipaperiin, sillä teippi ei kovin helposti tähän materiaaliin tartu.
Laituri pitää paperin taitokset aloillaan saksien painon alla. Lopulta valmis silkkipaperikäärö sujautetaan sellofaanipussiin.
– Ripottelen pussiin myös kuivattua tähtianista tuomaan tuoksua. Voisin käyttää myös esimerkiksi käpyjä, laventelia tai teelehtiä.
– Sellofaanin alle voi askarrella myös vaikka tikuista kootun joulukuusen.
Tämä paketti tuoksuu avatessa tähtianikselta.Kalle Mäkelä / Yle
Laituri kietoo koko komeuden ympäri usean kierroksen juuttinarua ja asettelee narun alle männynoksan.
– Tämän talven trendikkäin vihreä on juuri mänty. Viimeistelen taas paketin kortilla, joka sopii paketin sävyihin.
Nobelin rauhanpalkinto jaetaan tänään sunnuntaina Oslossa. Yle lähettää tilaisuuden suorana verkossa alkaen kello 13.55.
Rauhanpalkinto annetaan tänä vuonna ydinaseita vastaan työskentelevälle Ican-verkostolle. Järjestö sai alkunsa Suomessa.
Tieteenalojen ja kirjallisuuden nobelistit saavat palkintonsa myöhemmin iltapäivällä Tukholmassa. Kuningas Kaarle Kustaa jakaa ne kaupungin konserttitalossa.
Yle näyttää palkinnonjaon suorana verkossa kello 17.25 alkaen.
Kun yrittäjä Pia Tommiska ottaa asiakkaan vastaan parturi-kampaamossaan Kouvolassa, saattaa hän heti alkajaisiksi huomata, että takana onkin pitkä asiakassuhde. Se voi tulla hänelle itselleenkin yllätyksenä.
– Asiakas saattaa alkaa muistella, että hän on käynyt lyhennyttämässä hiuksiaan esimerkiksi jo isälläni. Se on hieno tunne, miettii Tommiska.
Pisimmät asiakkuudet ovat olleet jopa kolmenkymmenen vuoden ikäisiä.
Tommiskan parturi-kampaajasuvun ja yrittäjyyden juuret ulottuvat ennen viime sotia edeltävään aikaan, 1930 -luvun lopulle Karjalan Kannaksen Vahvialaan.
– Mummollani Violalla oli siellä liike, joka siirtyi sodan jaloista Kuusankoskelle lähelle silloista Kymin asemaa. Myöhemmin hän opetti isäni Lasse Tommiskan alalle. Isätoimi parturina 17 vuotta.
Myös Pian äidillä Kertulla oli Kuusankoskella oma parturi-kampaamo. Hän lopetti jäätyään hoitamaan kotiin miestään, Pian isää, tämän halvaannuttua kesken työuransa. Tuolloin Pia jatkoi yrittäjänä äitinsä liiketiloissa.
Ja tarina jatkuu. Nykyään myös Pia Tommiskan tytär Sonja on samalla alalla. Hän työskentelee omalla toiminimellä äitinsä liiketiloissa Kouvolan keskustassa.
Eikä lista sukulaisista pääty vielä tähänkään. Edellisten lisäksi myös Pia Tommiskan Viola-mummon sisko ja isän täti ovat toimineet alalla ja veljen vaimo toimii yhä.
Pienenä tuli leikittyä monet barbileikit työpaikan takahuoneessa, kun odottelin, että äiti pääsee töistä kotiin. Sonja Tommiska
Saman ammatin periytyminen neljänteen polveen saakka kampaamoyrittäjien keskuudessa ei ole ihan tavallista. Suomen Hiusyrittäjät ry:ssä tosin tiedetään, että parturi-kampaajan ammatilla on taipumus periytyä.
– Se ei ole mitenkään tavatonta, että ammatti kulkee varsinkin toiseen tai kolmanteenkin polveen saakka, mutta voi olla, että neljänteen polveen ulottuminen on jo vähän harvinaisempaa, arvelee hiusyrittäjien puheenjohtaja Monica Paavilainen.
Kun kampaaja polkupyörällä työkeikalle lähti
Parturi-kampaajan työskentely on kokenut monessa asiassa muodonmuutoksen vuosikymmenten aikana. Pia Tommiska kertoo esimerkin Viola-mummostaan 1940-luvulta, jolloin Karjalasta evakkoon lähtenyt yritys oli juuri kotiutunut Kuusankoskelle.
– Mummo saattoi lähteä kampaamostaan työreissulle polkupyörällä Jaalaan, parin-kolmenkymmenen kilometrin päähän saakka. Siellä hän sitten yöpyi tarvittaessa maalaistaloissa, joten matka saattoi kestää parikin päivää. Palkkaa ei välttämättä maksettu rahana vaan asiakas saattoi antaa maksuksi vaikka leipää, muistelee Pia mummonsa kertoneen.
Joitain tuoreempia asioita menneiltä vuosikymmeniltä on mukana myös tässä päivässä.
– Hiustrendi on se, että kampauksissa sekoitellaan nyt 60-, 70- ja 80-luvun tyylejä ja toteutetaan ne nykyajan hengessä, kuvailee Pia Tommiska hiusmuodin kehitystä.
Kannustaminen on avainasia
Pia Tommiskan oman yrityksen ensimmäiset vuodet osuivat 1990-luvun laman hetkiin.
– Silloin oli vaikeita aikoja. Yhdeksästä viiteen päivystettiin, kävi asiakkaita tai ei. Ja kun yksi asiakas tuli ovesta sisään, tavoitteena oli, että tehdään niin hyvää työtä, että hän tulee toisenkin kerran.
Pia Tommiska aloitti oman yrityksensä juuri ennen 1990-luvun lamavuosia.Juha Korhonen/Yle
Pia Tommiska itse pitää ammatin ja yrittäjyyden periytymisen salaisuutena kannustamista. Se tarkoittaa muun muassa asioista puhumista. Vaikeinakin aikoina yritetään ajatella positiivisesti. Tommiska tiivistää kannustamisen kolmeen sanaan.
– Oman perheen tuki.
Äiti ja tytär
Tommiskan parturi-kampaajien neljättä polvea edustava Sonja valmistui alalle vuonna 2014.
– Ammattikoulutuksen aikana olin äidillä palkollisena tai harjoittelijana. Nykyään minulla on oma toiminimi ja vuokratuoli äidin liiketiloissa.
Välillä takahuoneessa äiti neuvoo tytärtä ja välillä tytär äitiä. Pia Tommiska
Parturi-kampaajan uravalintaan Sonja on ollut koko ajan tyytyväinen. Jossain vaiheessa peruskoulun aikana mielessä oli myös ensihoitajan työ, mutta mahdollisuus opiskella parturi-kampaajaksi kotipaikkakunnalla ratkaisi uravalinnan.
Työnsä ilmapiiriä Sonjakin on päässyt imemään itseensä jo pienestä pitäen.
– Pienenä tuli leikittyä monet barbileikit työpaikan takahuoneessa, kun odottelin, että äiti pääsee töistä kotiin, muistelee Sonja.
Nykyään ei enää leikitä, vaan arki on kovaa työntekoa asiakaspalvelussa.
– Välillä takahuoneessa äiti neuvoo tytärtä ja välillä tytär äitiä. Mutta tytär on jo siinä vaiheessa uraa, että parempi, että en pahemmin enää neuvo, naurahtaa Pia.
– Ihan niin kuin minunkaan äitini ei enää neuvo, vaikka liikkeessä välillä pistäytyykin, jatkaa Pia.
– Mummo seuraa alaa ja käy kannustamassa, vahvistaa Sonja.
Vuosikymmenten parturi-kampaamoperinteestä Tommiskan kampaamosuvun tuorein tulokas ei suostu ottamaan paineita.
– Mulla on ikää vasta 22. En ole ajatellut niin pitkälle, että miettisin esimerkiksi mitä tekisin kymmenen vuoden kuluttua. Se aika on ihan liian kaukana.
Japani aikoo hankkia keskipitkän matkan ohjuksia "lisääntyvässä määrin vakavan" turvallisuustilanteensa vuoksi. Asiasta ilmoitti maan puolustusministeri Itsunori Onodera perjantaina muun muassa Kyodo-uutistoimiston mukaan.
Japanin perustuslaki kieltää sotilaalliset hyökkäykset. Onodera kiisti, että puolustuskeskeiseen politiikkaan olisi tulossa muutos. Hänen mukaansa ohjuksia käytettäisiin vain puolustamiseen.
Kyodon mukaan hankittavat ohjukset ovat kantomatkaltaan 500 ja 900 kilometriä.
Etelä-Korealta uusia pakotteita
Japanin puolustusministeriö on esittänyt ohjusten vuoksi lisäystä ensi vuoden budjettiinsa. Se oli jo valmiiksi ennätyksellisen suuri Pohjois-Korean aiempien ohjuskokeiden vuoksi.
– Ohjukset takaavat, että Japanilla on uskottava vastaus sinne kohdistuviin hyökkäyksiin. Ensisijaisesti ne estävät iskuja, Mount sanoi CNN:n mukaan.
Uutistoimistojen mukaan Japani ja Etelä-Korea järjestävät alkuviikosta yhteiset ohjusten seurantaharjoitukset.
Etelä-Korea ilmoitti sunnuntaina, että se kohdistaa Pohjois-Koreaan uusia pakotteita. Uutistoimisto AFP:n mukaan "mustalle listalle" joutuu noin 20 pohjoiskorealaista yritystä ja 12 yksityishenkilöä, joiden joukossa on esimerkiksi pankkiireja.
Suomenlahdella kaatuneen luotsiveneen nosto siirtyy myöhempään ajankohtaan, kertoo Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi.
Vielä sunnuntaiaamuna Onnettomuustutkintakeskus suunnitteli yrittävänsä järjestää veneen noston maanantaille. Nostotyö kuitenkin siirtyy sekä kovan aallokon että kalustojärjestelyiden vuoksi.
– Nostoon tarvitaan sukeltajia ja riittävän järeä nosturi. Noston jälkeen vene viedään läheiselle luotsiasemalle.
Kaksi Finnpilot Pilotage -yhtiön työntekijää kuoli perjantaina, kun luotsivene kaatui Porvoon edustalla lähellä Emäsalon pohjoista luotsipaikkaa. Kuolleet olivat luotsiveneen kutterinhoitajia.
Onnettomuuden syy ei toistaiseksi ole tiedossa. Poliisi on aloittanut kuolemansyyntutkinnan ja Onnettomuustutkintakeskus oman tutkintansa.
Onnettomuudesta tehdään Nurmen mukaan jonkinlainen simulaatio.
– Tutkinnassa pitää dokumentoida, missä kunnossa vene ja sen luukut olivat.
Ne ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat siihen, miten vettä on päässyt sisälle. Myös veneen pohjan muodot sekä luotsiveneen vieressä olleen ison aluksen liikkeet otetaan tutkinnassa huomioon, Nurmi sanoo.
Suora tv-lähetys Nobel-juhlasta on ruotsalaisen joulun odotuksen valtiollinen kohokohta, vähän kuin itsenäisyyspäivän Linnan juhlat Suomessa. Saleissa nähdään loistetta ja kimallusta, mutta tällä kertaa myös kyräileviä ilmeitä ja kiusaantuneita katseita.
Keitä kaikkia seksuaalisesta ahdistelusta syytetty Kulttuuriprofiili on ehtinyt ahdistella, ja ketkä ovat peitelleet hänen tekojaan?
Kulttuuriprofiiliksi nimetty mies on Ruotsin akatemian jäsenen puoliso, jonka väitetään ahdistelleen seksuaalisesti työntekijöitään, taiteilijoita ja Ruotsin akatemian jäsenten puolisoita ja tyttäriä, esimerkiksi pääsihteeri Sara Daniusta.
#Metoo-kampanjan yhteydessä kymmenien naisten julkisuudessa kertomat teot pitävät sisällään törkeitä ehdotuksia, lääppimistä, työtilaisuuksien menettämisellä uhkailua ja seksuaalista väkivaltaa.
Nobelin kirjallisuuspalkinnosta päättävän Ruotsin akatemian pääsihteeri Sara Danius kävi pari päivää ennen Nobel-juhlaa selostamassa kuninkaalle, mitä hän tietää vaietusta seksuaalisesta ahdistelusta.
Ruotsin akatemian pääsihteeri Sara Danius.Jonas Ekstromer / EPA
Miksi miehen vastenmieliseksi ja uhkaavaksi koettuun toimintaan ei ole puututtu?
Yksi syy on ruotsalaisen kulttuurieliitin sulkeutuneisuus. Ruotsin akatemia on kuningas Kustaa III:n perustama Ranskan akatemian tyyppinen hyvin suljettu kuninkaallinen asiantuntijainstituutio.
Vaikka sen jäsenten, 18 tunnetun kirjailijan tai kulttuurivaikuttajan, nimet ovat ruotsalaisille tuttuja, itse akatemian vallankäyttö ei ole.
Huhut ja tiedot Kulttuuriprofiilin ahdistelusta ovat jääneet kymmeniksi vuosiksi Akatemian ja kulttuurieliitin omiksi salaisuuksiksi. Nuoren naistyöntekijän parikymmentä vuotta sitten tekemä valitus miehen käytöksestä nousi hetkeksi julkisuuteen, mutta haudattiin lopulta, koska sitä pidettiin vain tyytymättömän taiteilijan valituksena, kuten eräs akatemian jäsen sanoo.
Seksuaaliseen ahdisteluun syyllistyneen miehen, Kulttuuriprofiilin, selityksiä on akatemiassa kuunneltu ja uskottu. Hän on kunniamerkein palkittu ja yksi vaikutusvaltaisimmista kulttuurieliitin hahmoista. Ruotsin akatemia on osittain myös rahoittanut hänen vetämänsä taidefoorumin toimintaa.
Hän on kuulunut puolisonsa kanssa Nobel-päivällisten vakiovieraisiin, mutta #metoo-kampanjan paljastusten jälkeen akatemiasta ilmoitettiin, ettei miestä haluta illallispöytään tänä vuonna. Mutta hänestä ja vuosikymmeniä piilotelluista salaisuuksista varmasti puhutaan.
Nobel-illallinen Tukholman kaupungintalossa joulukuussa 2016.Henrik Montgomery / EPA
Kulttuuriprofiilin ja Ruotsin akatemian toimista tehdään parhaillaan ulkopuolista selvitystä, mutta toistaiseksi akatemia ei ole vielä osoittanut itse nopeaa halukkuutta uudistua tai avautua.
Ruotsin akatemian jäsen Per Wästberg sanoi lehtihaastattelussa, että on hyvä, jos akatemia pysyy mystisenä ja jännittävänä. Akatemia päättää vuosittain lähes miljoonan euron Nobel-kirjallisuuspalkinnon lisäksi muun muassa Suomi-palkinnon ja pohjoismaisen palkinnon saajista.
Nobel-juhlan tutuin televisiokuva on juhlanäyttämön, Tukholman kaupungintalon portaikko, jota astelevat alas salamavalojen räiskeessä päähenkilöt, palkitut nobelistit ja ruotsalaisia tv-katsojia erityisesti kiinnostava kuninkaallinen perhe.
Siniseen saliin katetulla gaalaillallisella istuu koko ruotsalainen politiikan, talouden, tieteen ja kulttuurin kerma, seurassaan ulkomaisia diplomaatteja ja tutkijoita.
Tällaisia Joulupukin sivukonttoreita on pystytetty ostoskeskuksiin ja tavarataloihin ympäri Suomen. On porontaljalla vuorattu tuoli, jossa päivystää punanuttuinen hyväntahtoinen pappa. Jonossa parveilee innokkaita lapsia valmiina kertomaan lahjatoiveensa. Kone tupruttaa ilmaan partavaahdon näköistä lumisadetta.
Varmasti suurin osa näistä pukin puheille ostoskeskus Sellossa Espoon Leppävaarassa odottavista tietää, että tähän kaveriin voi luottaa. Kiiltäväpaperisista kääreistä paljastuu parin viikon päästä todennäköisesti juuri se lelu, jonka sivu lelukaupan mainosvihkosesta on selattu puhki jo marraskuussa.
Ja sitten ovat ne lapset, joiden joulu on muiden hyväntahtoisuudesta kiinni.
Siksi tässä pukin pisteen vieressä on joulukuusi, jonka oksilla ei ole koristeita. Pallojen sijaan kuusessa on kymmeniä paperilappuja.
Tyttö 2–4 vuotta, poika 15–18, poika 8–10.
Äitinsä kanssa ostoksille saapunut 7-vuotias Niklas Kröger nappaa oksalta lapun, jossa lukee poika 5–7. Suunnitelma on selvä:
– BR:ään eli lelukauppaan, Kröger sanoo määrätietoisesti.
Nuorkauppakamareiden viidettätoista kertaa järjestämä Joulupuu-keräys teki viime jouluna ennätyksensä ja keräsi yli 54 000 pakettia lapsille, joiden luona joulupukki ei välttämättä muuten vierailisi.
Pelkästään pääkaupunkiseudulla on yli 10 000 lasta, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaanotettuna, sijaisperheessä, lastenkodissa tai muuten sellaisessa perhetilanteessa, jossa joulupuun alla on tyhjää – jos sitä puuta on alkuunkaan.
"Me olemme eri tavoilla muistaneet jouluisin vähävaraisempia ihmisiä ja perheitä. Meillä oli tässä vähän ylimääräistä aikaa, joten päätimme hankkia lahjan Niklaksen ikäiselle pojalle", espoolainen Sanna Kröger sanoo.Yle / Antti Haanpää
Moni valitsee tavaralahjoituksen tilisiirron sijaan
Joulun lähestyessä kukkaronnyörit avataan tarvitseville, sillä kansalaisten auttamishaluja eivät ole hiljentäneet syksyn isot rahankeruutempaukset tai katastrofikeräykset.
Suomessa yleisin vähäosaisten tukemisen muoto on lahjoittaa satunnaisesti rahaa. Jo yli puoli miljoonaa suomalaista lahjoittaa säännöllisesti rahaa esimerkiksi kummina.
Suomalaiset jakavat herkästi omistaan, mutta olemme kaukana esimerkiksi Euroopan kärkimaista Iso-Britanniasta ja Saksasta, joissa rahan lahjoittamiseen on pitkät perinteet ja summat mahdollisuus vähentää verotuksessa.
Lahjoittaminen kertoo suomalaisesta yhteisöllisyydestä ja talkoohengestä, että koska minulla on niin paljon, voin antaa vähäosaisemmille Pia Tornikoski, pääsihteeri, Vastuullinen lahjoittaminen ry
Vastuullinen lahjoittaminen VaLa ry:n pääsihteeri Pia Tornikoski kertoo, että koko varainhankinnan tuotot ovat Suomessa 500 miljoonan euron luokkaa vuosittain ja kasvavat koko ajan.
– Todellisuudessa luku on paljon suurempi, sillä hirmuisen suosituksi tulleet tavaralahjoitukset jäävät potin ulkopuolelle, Tornikoski kertoo.
Tavaralahjoituksia tai niiden pyytämistä ei kontrolloida samalla tavoin kuin poliisin luvan vaativaa rahankeräystä. Varsinkin joulun alla yhä useampi tuntuu valitsevan tavaralahjoituksen tilisiirron sijaan.
Tornikoski uskoo, että tavaralahjoittamisen suosio liittyy siihen, että sitä kautta saa läheisemmän ja konkreettisemman kontaktin, vaikkei koskaan tietäisikään kenelle lahja menee.
– Toimintatapa tukee ajatusta, että on auttamassa lähimmäistä. Se kertoo suomalaisesta yhteisöllisyydestä ja talkoohengestä, että koska minulla on niin paljon, voin antaa vähäosaisemmille, Tornikoski tuumaa.
Lahjoja kertyi viikonloppuna Espoon kauppakeskus Sellossa Joulupuu-keräykseen, että rullakko piti tyhjentää muutamaan otteeseen. Yle / Antti Haanpää
Jouluapua pyysi tänä vuonna useampi kuin ennen
Neljä vuotta sitten perheenäiti Heidi Miettinen törmäsi uutiseen, jossa kerrottiin, että yli 130 000 lasta elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella. Luku jäi vaivaamaan. Joulu oli tulossa. Mitä ne ilman lahjoja jääneet lapset sanoisivat koulussa loman jälkeen? Olisi sydäntäsärkevää jos joku lapsi joutuisi vastaamaan, ettei saanut paketin pakettia.
Tästä ajatuksesta syntyi Jouluapua-niminen Facebook-yhteisö, jonka tavoitteena on yhdistää avun tarvitsijat ja ne, jotka haluavat auttaa. Ryhmässä on nyt yli 76 000 jäsentä.
– Ajattelin silloin, että jos pystymme auttamaan kymmentä tai kahtakymmentä perhettä, se olisi jo mahtavaa. Yht´äkkiä homma kuitenkin räjähti kun ihmiset ottivat sen niin hyvin vastaan, Tanskasta käsin yhteisöä pyörittävä Miettinen kertoo.
Tänä vuonna yksi 6-vuotias poika toivoi ystävää ja toinen varamummoa. Heidi Miettinen, Jouluapua-yhteisön perustaja
Ensimmäisenä vuonna jouluapu tavoitti jo 300 perhettä. Tänä jouluna luku on yli 740.
– Tänä vuonna hakemuksia tuli selvästi enemmän kuin aiemmin. Aiemmin niitä lähettivät lähinnä lapsiperheet, nyt apua toivovat myös yksinäiset ihmiset ja vähävaraiset eläkeläiset.
Hakemuksista näkyy, että ihmiset haaveilevat ihan tavallisesta joulusta. Eniten pyydetään jouluruokaa, hygieniatarvikkeita ja villasukkia.
– Tänä vuonna yksi 6-vuotias poika toivoi ystävää ja toinen varamummoa.
Jouluapu-pyyntöjä tulee paljon enemmän kuin Miettinen ja hänen nelihenkiseksi kasvanut apujoukkonsa pystyvät käsittelemään. Avuntarvitsijoista pyritään seulomaan ne, jotka tarvitsevat apua kaikista eniten. Koska hakemuksia on tuhansia, joukkoon mahtuu toki myös niitä jotka suhtautuvat Jouluapuun kuin kinkkuarvontaan.
– Jos miettisin vaan väärinkäyttäjiä, en pystyisi toimimaan tässä, ja silloin ne perheet, jotka oikeasti tarvitsevat apua, eivät saisi sitä.
Joulupuu-keräyksessä kerätään lahjoja lapsille, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaanotettuina, sijaisperheessä, lastenkodissa tai muutoin vähävaraisen perhetilanteen vuoksi jäisivät ilman joulupukin tuomisia.Yle / Antti Haanpää
Pieninkään lantti ei huku minnekään
Joulun tavarakeräykset eivät ole mikään uusi ilmiö, vaikka ovatkin ottaneet viime vuosina vauhtia sosiaalisesta mediasta. Pelastusarmeijan perinteiset joulupadat ovat näkyneet Suomessa kaduilla jo yli vuosisadan, joulusta 1906 alkaen.
Alunperin vähävaraisten merimiesten auttamiseen San Franciscossa 1800-luvun lopulla keskittynyt joulupatakeräys on Pelastusarmeijan Anne Fredrikssonin mukaan muodostunut instituutioksi, joka muistuttaa kulutusjuhlan keskellä ihmisiä joulun perimmäisestä tarkoituksesta, välittämisestä.
– Vaikka nykyään keräyksiä on enemmän kuin koskaan, perinteinen joulupata on pitänyt pintansa. Viime vuonna saimme kasaan 830 000 euroa. Tänä vuonna toivottavasti yli miljoonan, Fredriksson sanoo.
Joulupata-keräykseen toivotaan etenkin rahalahjoituksia, koska raha on helpompi realisoida ja kohdistaa tarpeen mukaan.
Moni on sanonut, että olemme se viimeinen turvaverkko kun muut ovet ovat sulkeutuneet. Anne Fredriksson, Pelastusarmeija
Joulun aikana Pelastusarmeija auttaa noin 12 000 perhettä esimerkiksi ruuan ostokorttien avulla. Joulupatojen tuotto menee juuri sille paikkakunnalle, missä rahat on kerätty. Joulupadan turvin ihmisiä pyritään auttamaan läpi vuoden.
– Moni on sanonut, että olemme se viimeinen turvaverkko kun muut ovet ovat sulkeutuneet, Fredriksson kertoo.
Jos itsenäistä Suomea vanhempi Joulupata osaisi puhua, se kertoisi Fredrikssonin mukaan todennäköisesti tarinan siitä, että aiemmin maassamme oli suuria köyhiä kansanosia ja nyt avuntarvitsijat ovat yksittäisiä ihmisiä tai perheitä, jotka ovat esimerkiksi työttömyyden tai sairauden takia joutuneet taloudellisesti niin ahtaalle, että tarvitsevat apua.
– Joulupata on myös yli 100 vuoden aikana nähnyt, että pienistä puroista kasvaa iso joki. Varmaan se kannustaisi, että vähälläkin voi aidosti auttaa kun moni tulee mukaan talkoisiin. Apu ei huku minnekään.
Joulupuu 2017 -keräyksen projektipäällikkö Iina Pulkkinen Keskuspuiston Nuorkauppakamarista kertoo, että keräys on lähtenyt kovalla vauhdilla käyntiin. "Myös yrityksiä on lähtenyt mukaan enemmän kuin ennen."Yle / Antti Haanpää
Lahjakeräys kertoo eriarvoistuneesta Suomesta
Sellon kauppakeskuksessa säkkikankaalla verhottu rullakko alkaa olla niin täynnä paketeista, että se pitää tyhjentää ja lahjat viedä varastoon.
Joulupuu-keräyksen projektipäällikkö Iina Pulkkinen Keskuspuiston Nuorkauppakamarista pohtii, että jos vauhti jatkuu näin vilkkaana myös ensi viikonloppuna keräyksen saapuessa Forumin ostoskeskukseen Helsinkiin, lahjoja on jouluun mennessä koossa jälleen ennätysmäärä.
– Luulen, että ihmiset osallistuvat tähän mielellään, koska tässä voi antaa jotain ajatuksella harkittua. Lahjat ovat sellaisia, joita lapset todella toivovat ja tarvitsevat.
Kaupunkien sosiaali- ja terveysvirastojen kautta paketit päätyvät jouluksi oikeisiin osoitteisiinsa. He pitävät huolen, ettei kukaan jää ilman.
On hurjaa, että toisilla on vaikka kuinka ja jotkut joutuvat pyytämään joululahjaksi deodoranttia. Iina Pulkkinen, projektipäällikkö Joulupuu 2017
Projektipäällikkö sanoo, että Joulupuu-keräyksen taustalla olevat tarinat ovat saaneet hänet kohtaamaan eriarvoistuneen Suomen väkevämmin kuin ennen.
– On hurjaa, että toisilla on vaikka kuinka ja samaan aikaan jotkut joutuvat pyytämään joululahjaksi alushousuja ja deodoranttia. Toisaalta tällaiset keräykset antavat toivoa ja konkreettisen mahdollisuuden auttaa sekä tuoda joulumieltä myös muiden kuin omaan kotiin, Pulkkinen sanoo.
Niklas Kröger palaa äitinsä kanssa lelukaupasta hymy kasvoillaan. Pojalla on kainalossaan punaisella nauhalla sidottu lahjapaketti, jonka päälle hän on itse kirjoittanut paketin sisällön. LEGO.
Kun lahjapakettien sisältö on niiden jakajilla tiedossa, on todennäköistä että kukin saa mahdollisimman mieluisan lahjan.
Joku 5–7-vuotias espoolaispoika avaa jouluaattona paketin, jossa on Niklaksen valitsema Lego Ninjago Haihyökkäys -paketti. Todennäköisesti se on joulun paras juttu.
Matkustajalautta on ajanut karille yrittäessään lähteä matkaan Calais'n satamasta Ranskassa, kertoo laivanvarustamo P&O Ferries.
Paikallisten viranomaisten mukaan lautalla on yli 200 matkustajaa, kirjoittaa uutistoimisto Reuters. AFP:n mukaan kyydissä olisi yhteensä yli 300 ihmistä.
P&O Ferriesin mukaan kenenkään ei tiedetä loukkaantuneen. Tarkoituksena on siirtää matkustajat toiseen alukseen niin pian kuin mahdollista. Lautan määränpää oli Doverin satama Britanniassa.
AFP:n paikalla olevan toimittajan mukaan kaksi hinaajaa yrittää kiskoa alusta vapaaksi, mutta tehtävä on osoittautunut vaikeaksi.
Paikallisviranomaisten mukaan kaikki Englannin kanaalin ylittävä liikenne Calais'ta on pysähdyksissä. Calais on yksi Euroopan vilkkaimmista matkustajasatamista.
– Koulua, jossa asuimme, kivitettiin ja meidät haluttiin häätää.
92-vuotias Vieno Palm muistaa edelleen talvisodan yöt evakossa Merikarvialla, Satakunnassa. Moni evakkoperhe joutui kokemaan syrjintää sijoituspaikkakunnillaan, mutta Palmin perheen kohtelu oli kovempaa. He olivat romaneita, eivätkä edes paikalliset romanit alkuun innostuneet heidän saapumisestaan.
Palm kertoo tarinansa haastattelussa, joka kuvaa karjalanromanien vaiheita sotien aikaan ja sodanjälkeisessä Suomessa. Karjalanromanien tarina on huonosti tunnettu osa Suomen historiaa, vaikka jopa kolmasosa Suomen romaniväestöstä joutui lähtemään luovutetusta Karjalasta.
Voit katsoa kymmenminuuttisen henkilökuvan Palmista ylläolevalta verkkovideolta.
Kolme Palmin veljeä taisteli sodassa. Kaksi heistä haavoittui. Kaikkiaan romaneita osallistui sotaan 300, joista 60 kaatui. Sodan aikaan muun muassa Siirtoväen huollon keskuksen johtaja Urho Kekkonen esitti erityisiä työleirejä romaniväestölle.
Kotirintamalla pakkotyöt uhkasivat irtolaisina käsiteltyjä romaneita. Haastattelussa Palm kertoo, millaisissa oloissa romaneja eli 1950-luvun Suomessa. Kurja kohtelu ajoi Palmin lopulta muuttamaan Ruotsiin. Hän kuitenkin palasi, kun Suomen olot kääntyivät parempaan.
Orimattilan Hennaan Helsingistä saapuneesta juhlajunasta purkautui ulos pikku pakkaseen tyylikkäästi pukeutuneita juhlavieraita. Mukana junassa oli myös asemaa avaamaan saapunut liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.).
– Olen ministerinä ollut mukana avaamassa teitä, siltoja ja satamarakennuksia. Tämä on ensimmäinen junaliikennettä palveleva asema, jota saan olla avaamassa, liikenneministeri Berner sanoi juhlapuheessaan.
Heikki Kiseleff / Yle
Avajaiset saivat liikkeelle asemasta kiinnostuneita uteliaita niin läheltä kuin kauempaa. Aaro-Antero Mattila saapui kotiseudulle Hennaan junalla Lahdesta.
– Kyllä se tuntui mahtavalta. Ei olisi uskonut millään. Kolmetoista minuuttia puheineen päivineen. Se oli kivaa kyytiä, Mattila sanoo.
– Meillä on vapaa-ajan asunto tässä lähellä. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vapaa-ajan asunto muuttuisi vakituiseksi asunnoksi. Kyllä tämä asema hienolta näyttää. Hienommalta, mitä oletin, kertoo puolestaan Jonna Strandberg-Eld Lahdesta.
Asemalaiturilla oli myös lähellä Luhtikylässä asuva Djordjel Usurel, joka tulee käyttämään asemaa työmatkoihinsa. Hän hyppää junan kyytiin heti maanantaista eteenpäin.
– Nyt työmatkani lyhenee kolmanneksen, Usurel laskee.
Mainontaa moottoritiellä, bussien kyljissä ja junissa
Puutarhakaupunginosa Henna Orimattilassa alkaa hiljalleen saada asukkaita, vaikka tavoitteena oleva 10 000 – 15 000 asukasta on vielä kaukana.
Aikajänteenä on 15–20 vuotta.
– Ensimmäiset pientalotontit tulivat myyntiin Minttukujan alueelta kesällä. Näistä yhdestätoista tontista yksi on nyt myyty ja neljä varattu, kertoo hankepäällikkö Riikka Uusikulku ensiaskeleista.
Hennaan suunnitellaan päiväkotia ja koulua, mutta niiden aikataulusta ei ole vielä tietoa. Kivijalkakauppojen perustaminen on vielä hämärän peitossa.
– Aluksi kaupallisina palveluina voisivat olla automaattikauppa ja kauppakassipalvelu, visioi Uusikulku.
Hennaa markkinoivat tekstit näkyvät jo nyt Lahden paikallisbussiliikenteessä.
Aluksi kaupallisina palveluina voisivat olla automaattikauppa ja kauppakassipalvelu. Riikka Uusikulku
Myöhemmin mainoksia ilmaantuu Z-junaan, jolloin tavoitetaan radanvarren asukkaita. Markkinointia tulee lisäksi moottoritien varteen sekä nettiin asuntojen osto- ja myyntisivustoille.
Mainontaan on varattu Orimattilan kaupungin markkinointimääräraha.
Heikki Kiseleff / Yle
Kuuma peruna poliitikoille
Hennasta on matkaa lähijunalla Helsinki–Lahti-oikorataa pitkin Helsinkiin 53 minuuttia, Tikkurilaan 38 minuuttia ja Lahteen 15 minuuttia. Orimattilan keskustaan matkaa on parikymmentä kilometriä.
Uudelta juna-asemalta odotetaan matkustajia paitsi Hennasta, myös Kärkölästä, Pohjois-Mäntsälästä ja Hollolasta.
16 000 asukkaan kaupungille asukasluvun tuplaaminen on kova tavoite. Päätökset investoinneista uuteen kaupunginosaan ei ole syntynyt ilman soraääniä. Kaupunginosan luominen tyhjästä on herättänyt epäilyjä kaupungin sisällä ja ulkopuolella. Henna on ollut kuuma poliittinen aihe jo useita vuosia ja nousi vaaliteemaksi kevään kunnallisvaaleissa.
Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa jakaa tieteenalojen ja kirjallisuuden Nobel-palkinnot iltapäivällä Tukholman konserttitalossa järjestettävässä seremoniassa. Yle näyttää palkintojenjaon suorana verkossa kello 17.25 alkaen.
Illan kuulut Nobel-päivälliset järjestetään Tukholman kaupungintalon sinisessä salissa.
Nobelin rauhanpalkinto jaettiin jo aiemmin sunnuntaina Oslossa ydinaseita vastaan kampanjoivalle Ican-verkostolle.
Pääsiäinen 2006. Siitä tulee karaokejuontaja Juha Jylhäsalmen viimeinen työpäivä. Hän on juuri laittanut Tahkon hiihtokeskuksen baarin ämyreistä soimaan Stam1nan Likaisen parketin.
Psyykeni on paloina. Olen hajoamassa paloiksi lattialle.
Ihmiset yllättyvät, mutta niin on tarkoituskin. Jylhäsalmi pakkaa tavaransa, hyvästelee pomon ja kävelee ulos. Hän ei osaa aavistaakaan, missä merkeissä ja kenen kanssa palaa takaisin vuosia myöhemmin.
Monille Juha Jylhäsalmen nimi on tuntematon. Suomalaiset huippukoomikot tuntevat hänet kuitenkin erittäin hyvin. Miehen hyppysissä on monien mielestä koko maan paras stand up -tietämys ja -taito. Hän on mies Suomen arvostetuimman stand up -festivaalin takana.
Kuopiolaisen Jylhäsalmen ei pitänyt työskennellä luovalla alalla. Hänestä piti tulla menestynyt bisnesmies. Se tie tosin päättyi lyhyeen. Jylhäsalmella oli lupaava ura myynninedistäjänä Ericssonilla, kunnes tuli päivä, jolloin hän sai lapun kouraansa. Valtava määrä väkeä sai kenkää ja Jylhäsalmi oli yksi heistä.
Samoihin aikoihin sukua kosketti järkyttävä perhesurma. Jylhäsalmi joutui myös seuraamaan läheltä lähipiirinsä kokemaa rankkaa perheväkivaltaa.
– Lopulta romahdin ja sairastuin masennukseen vuonna 2003, Jylhäsalmi muistelee rauhallisella äänellä.
Kolmekymppinen Jylhäsalmi oli pohjalla. Hän oli häpeissään ja tuo häpeä oli musertamassa miehen. Rahaa ei juuri ollut. Jylhäsalmi oli masentunut, korkeasti koulutettu työtön mies, joka söi iltaisin nälkäänsä pötkön lenkkimakkaraa tai suklaalevyn. Lounaaksi hän lämmitti mikrossa useita kertoja viikossa paketillisen pinaattilettuja. Yksi paketti maksoi vähän päälle euron.
Toni Pitkänen / Yle
Neljän seinän sisällä vietetyn vuoden jälkeen Jylhäsalmi näki Savon Sanomissa ilmoituksen, että Tahkon hiihtokeskukseen haetaan karaokejuontajaa. Hän ajatteli osaavansa ainakin laulaa, joten päätti hakea paikkaa ja sai sen.
Useana iltana Jylhäsalmi seisoi pimeän ravintolasalin nurkassa ja katseli miljonäärien juhlintaa. Väki halusi jatkuvasti laulaa Aikuista naista ja keski-ikäiset naiset lähentelivät. “Sä teet niin kuin me käsketään”, he sanoivat.
– Asiakkaat muistuttivat toistuvasti, että olen pelkkä karaokejuontaja. Minulla ei ollut mitään arvoa.
Todellisuudessa hän ei voinut sietää karaokea. Työ oli hirveää. Jylhäsalmi kertoo olleensa masentunut, ihmisiä pelkäävä jätkä, joka teki työtä surkealla palkalla.
– Vihasin sitä hommaa, Jylhäsalmi sanoo tyynesti ja oikaisee jalkojaan.
Jokaisen seitsemänpäiväisen työviikon päätteeksi Jylhäsalmi suuntasi aamuyöstä pienellä vihreällä autollaan pikaruokapaikan autokaistalle ja palkitsi itsensä juustohampurilaisella.
Kaveripiirissä Jylhäsalmesta tuli jonkinlainen vitsi. Kaverit saattoivat kysyä, että “vituttaako Juhaa”, jonka jälkeen kaikki nauroivat.
Minua vitutti joka ikinen päivä monta vuotta. Juha Jylhäsalmi
– Se oli sitä meidän huumoria eikä se varsinaisesti ärsyttänyt minua. Tottahan se oli. Minua vitutti joka ikinen päivä monta vuotta, toteaa Jylhäsalmi ja vilkaisee puhelintaan, joka ei tunnu hiljenevän missään vaiheessa.
Tutuille Jylhäsalmi esitti olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa oli. Kyselijöille hän vastasi olevansa yrittäjä.
– En kehdannut kertoa, että olen karaokejuontaja ja laskutan liian vähän. Itsensä arvostus on välillä vähästä kiinni, pohtii Jylhäsalmi jälkikäteen.
Karaokejuontajuus opetti lopulta esiintymisestä ja puhumisesta paljon, vaikka se oli erittäin raskasta. Tätä oppia hän sanoo hyödyntävänsä vielä tänäkin päivänä.
Pääsiäisenä 2006 koitti odotettu hetki. Jylhäsalmi oli päättänyt, että viimeinen karaokeilta on kiirastorstaina. Silloin hän löi hanskat tiskiin. Kului vielä muutama vuosi ennen kuin Jylhäsalmen elämässä kääntyi uusi sivu.
Toni Pitkänen / Yle
Perjantai-ilta marraskuun lopussa 2017. Koomikko Ilari Johanssonin loppuunmyydyn stand up -keikan alkuun on aikaa kaksi ja puoli tuntia. Johansson ja Jylhäsalmi istuvat Kuopion Musiikkikeskuksen lämpiön nojatuoleissa ja vaihtavat kuulumisia. Jutustelun lomassa Jylhäsalmi tiedustelee Johanssonilta, haluaako tämä ravintolaan syömään keikan jälkeen ja ehdottaa pöydän varaamista.
– Juha on yhdistelmä tuottajagurua ja karjalaista äiteetä. Hän soittelee ja pitää huolta siitä, että kaikki on selvää, kiteyttää pitkän linjan näyttelijä-koomikko.
Pikkujoulukausi on vilkkaimmillaan. Johanssonilla alkaa olla kiire hotellille rauhoittumaan, mutta kuten hän sanoo, “aina on aikaa puhua Juhasta”. Miesten kesken lentää lämminhenkinen huumori. Huomaa, että Jylhäsalmi tuntee Johanssonin ja Johansson Jylhäsalmen. Takana on jo kymmenen vuoden mittainen yhteinen matka stand upin maailmassa.
– Juhan järjestämillä keikoilla ei tarvitse koskaan keskittyä mihinkään muuhun kuin esiintymiseen, kiittelee Johansson.
Kun suomalaisia stand up -koomikoita pyytää kertomaan ajatuksiaan Jylhäsalmesta, kukaan ei kieltäydy kiireisiin vedoten. Moni pitää Jylhäsalmea ystävänään, joka hoitaa hommansa ja johon voi luottaa.
Hänen osaamisensa ja intohimonsa stand upia kohtaan ovat omaa luokkaansa. Ali Jahangiri
– Hänen osaamisensa ja intohimonsa stand upia kohtaan ovat omaa luokkaansa. Juhassa on myös tiettyä pedanttisuutta ja ehdottomuutta, siitä miten asioiden täytyy olla, pohtii Kuopiossa ensimmäisiä keikkojaan aikoinaan tehnyt koomikko Ali Jahangiri.
Monista televisio-ohjelmista tutun näyttelijä-koomikko Jaakko Saariluoman mielestä Jylhäsalmi on eräänlainen tuottajaguru, ”Itä-Suomen ihme”.
Tuottajaguruksi luonnehtiminen saa kuopiolaismiehen naurahtamaan hieman kiusaantuneena. Hän toistaa useita kertoja, ettei halua tehdä itsestään numeroa.
– Ensimmäisen komediafestivaalin jälkeen ihmiset kehuivat minua ja tapahtumaa. Sellainen oli täysin uutta minulle. Vastaanotto oli hyvä alusta asti, muistelee Jylhäsalmi elämänsä käännekohtaa.
Karaoken lopettamisen ja ensimmäisen komediafestivaalin välinen aika on jäänyt Jylhäsalmelle mieleen sumuisena ja sekavana. Mieleen piirtyy lähinnä yksittäisiä muistoja. Hetken, jolloin ajatus Kuopion Komediafestivaalista syntyi, hän muistaa kuitenkin erittäin hyvin.
Juha Jylhäsalmen kalenterissa ei ensimmäisen stand up -festivaalipalaverin lisäksi ollut muita merkintöjä jouluviikolla 2007.Toni Pitkänen / Yle
Lokakuu 2007. Yli vuosi viimeisen karaokekeikan jälkeen Jylhäsalmi selailee kalenterin tyhjiä sivuja epätoivoisena. Erityisesti seuraava kesä huolettaa, koska hän elää jatkuvasti kädestä suuhun. Siellä ei ole mitään. Harmaana ja sateisena aamuna ajatus kirkastuu yhtäkkiä hänen päässään. Nyt olisi vain kerättävä rohkeutta yhteen puhelinsoittoon. Hän haluaisi soittaa Kuopiossa ravintoloita pyörittävän Ravintolamestareiden toimitusjohtajalle Tasse Laukkariselle. Jylhäsalmi on juuri keksinyt, että Kuopiossa pitäisi järjestää stand up -festivaali. Sen kaltaisia tapahtumia ei Hämeenlinnassa järjestettävän Tomaatteja! Tomaatteja! -festivaalin lisäksi Suomessa juuri tuohon aikaan ollut.
– Yritin selittää puhelimitse Laukkariselle, että komiikkafestivaali toimii Hämeenlinnassa, niin miksi ei Kuopiossakin. Sain kuin sainkin sovittua tapaamisen.
Jouluviikon alussa saman pöydän ääreen kokoontuu viisi miestä. Palaverista kertova kalenterimerkintä on säilynyt tallessa näin päiviin saakka. Jylhäsalmi on pyytänyt mukaansa stand upia tekevän ystävänsä Teemu Vesterisen. Heidän lisäkseen paikalla ovat Ravintolamestareiden Laukkarinen ja Erkka Isotalo sekä Rengasravintoloiden Mika Hämäläinen. Ravintolamestareiden toimitusjohtaja tarjoaa omistamassaan ravintolassa hampurilaiset. Jylhäsalmi ajattelee olevansa isojen herrojen pakeilla.
– Palaveri jännitti ihan hirveästi. Koin olevani pelkkä entinen karaokejuontaja, mies hymyilee leppoisasti vanhalle muistolle.
Joulukuisesta tapaamisesta alkoi matka, joka teki syrjäytymisvaaran partaalla olleesta masentuneesta karaokejuontajasta suositun stand up -tapahtuman nokkamiehen ja miehen, joka julistaa komiikan ilosanomaa ja haluaa tehdä kiusallaan hyvää, kuten hän itse sanoo.
Toni Pitkänen / Yle
Kuopion Komediafestivaali vakiinnutti nopeasti paikkansa suomalaisten stand up -tapahtumien ykkösenä. Siitä tuli kolmipäiväinen festivaali, jonne huippukoomikot haluavat vuosi toisensa jälkeen esiintymään ja jonka liput myydään loppuun lähes jokaista esitystä myöten. Lippuja ostetaan jopa sellaisiin näytöksiin, joiden esiintyjiä ei paljasteta ennakkoon. Tällaista menestystä Jylhäsalmi ei ollut osannut odottaa.
– Olimme varmaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Menestykseen vaikutti todennäköisesti myös se, että saimme ensimmäisille festareille mukaan kotimaisen stand upin terävimmän kärjen. Livenä stand up oli silloin aika eksoottinen juttu, pohtii Jylhäsalmi menestystä jälkikäteen.
Vuosittain kesäkuun alussa järjestettävän tapahtuman kävijämäärät ovat kasvaneet alun muutamasta tuhannesta lähes viiteentuhanteen. Enempää Jylhäsalmi ei halua tapahtumaa kasvattaa, vaikka tilausta olisi. Tarjoamalla hieman vähemmän kuin on kysyntää pystytään Jylhäsalmen mielestä säilyttämään yleisön mielenkiinto.
Olimme varmaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Livenä stand up oli silloin aika eksoottinen juttu. Juha Jylhäsalmi
– En aio myöskään viedä tapahtumaa tässä muodossa muualle. Sitäkin on ehdotettu. Uniikkina tuotteena tapahtuma tulee säilymään Kuopiossa, korostaa Jylhäsalmi.
Vanha opiskelukaveri ja ystävä koomikko Teemu Vesterinen sanoo Kuopion Komediafestivaalin olevan erittäin arvostettu ja tämä on Jylhäsalmen ansiota. Ali Jahangirin mukaan tapahtuma on menestyneimpiä festivaaleja mitä Suomessa on. Moni koomikko ottaisi Jylhäsalmen managerikseen, jos sellainen olisi tässä maassa tapana.
– Kun teen jotain isompaa, haluan Juhan taustalle. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska moni muukin haluaa Juhan, kertoo puhelimitse tavoitettu Jahangiri.
Jylhäsalmi kertoo huomanneensa jossain vaiheessa, että enää häpeän takia ei tarvitse pitää verhoja kiinni tai vääristellä tekemisiään. Hän on oppinut arvostamaan itseään, vaikka edelleen saattaa olla itseään kohtaan toisinaan armoton. Epäonnistumisen pelko ei ole hävinnyt kokonaan.
Tuntuu hienolta, että olen pärjännyt ja tehnyt oikeita asioita. Kovalla työllä olen pohjan tänne luonut. Juha Jylhäsalmi
– Vuosien työ ja se, että jouduin menemään matalalla profiililla, on opettanut nöyräksi. Silloin ei ollut paljon mahdollisuuksia. Tuntuu hienolta, että olen pärjännyt ja tehnyt oikeita asioita. Kovalla työllä olen pohjan tänne luonut. Sen tiedän, Jylhäsalmi uskaltautuu sanomaan.
Toisin kuin yleensä sanotaan, Jylhäsalmi ei palanut omasta mielestään loppuun, vaan hän on jälkeenpäin ajatellut palaneensa vaikeiden aikojen jälkeen lopusta alkuun. Se kuvaa miehen mielestä hyvin sitä, kuinka hän on kammennut itsensä sängynpohjalta takaisin työelämään. Masennukseen sairastumisen jälkeen myös elämänarvot muuttuivat. Jylhäsalmi tuntee olevansa enemmän taiteilijaluonne kuin bisnesmies.
Toni Pitkänen / Yle
Marraskuu 2017. Paksusankaisiin silmälaseihin sonnustautunut mies istahtaa kerrostalokolmionsa olohuonetta hallitsevalle valtavalle sohvalle. Hän on juuri vetänyt päälleen kotiasunsa, harmaan hupparin, collegehousut ja KalPa-villasukat. Tänään paksut tummat verhot ovat auki ja ikkunasta tulvii valoa. Kymmenkunta vuotta sitten verhot pysyivät visusti kiinni myös päivisin. Juha Jylhäsalmi yritti liikkua mahdollisimman hiljaa, etteivät naapurit huomaisi hänen olevan kotona.
– Minulla oli kovia tavoitteita uran suhteen vielä 1990-luvun lopulla. 2000-luvun alun myllerrysvuosien jälkeen romahdin ja koin pettäneeni kaikki. Hävetti olla vanhempieni edessä, Jylhäsalmi huokaa ja yskähtää.
Mies puhuu pitkään ja poukkoillen. Hän naurahtaa, että ei oikein muista kaikkea kovin tarkkaan. Asunnossa on hiirenhiljaista, kun mies hiljenee hetkeksi.
– Tässä on ollut vähän flunssaa. Loppuviikoksi pitäisi parantua, kun on juontokeikkoja.
Kuopion Komediafestivaalin menestyksellä on 43-vuotiaalle kuopiolaismiehelle suuri merkitys. Hän kokee, että paras hetki työelämässä on joka vuosi festivaalin lopussa.
– Silloin tulee esiin tapahtumaan liittyvä yhteishenki. Ihmiset halailevat toisiaan ja olen itse keskellä sitä kaikkea. Se on paljon suurempaa kuin mikään mitä rahalla saa, summaa Jylhäsalmi.
Juha Jylhäsalmi on aina ollut huumorimies. Stand upista hän kiinnostui jo 2000-luvun alkupuolella, kun Teemu Vesterinen ryhtyi tekemään sitä. Vaikeinakin aikoina komiikkaa tuli seurattua aktiivisesti.
Stand up pelasti minut. Juha Jylhäsalmi
– Stand up pelasti minut. Olen löytänyt siitä oman juttuni, sanoo stand upista ammatin itselleen luonut Jylhäsalmi.
Huumori on Jylhäsalmelle “kaikki”. Komedian ja huumorin avulla hänellä on mahdollisuus olla oma itsensä. Jylhäsalmi ei ole kuitenkaan itse halunnut tehdä stand upia, vaan hän on pikemminkin kunnostautunut juontamisen lisäksi erilaisten hahmojen kehittelemisessä.
Vaikeat kokemukset ovat saaneet Jylhäsalmen luomaan Hupimaisterin. Se on hahmo, jonka avulla hän haluaa näyttää pahuudelle keskisormea. Hupimaisteri pyrkii välittämään hyvää sanomaa ja yllättämään ihmisiä positiivisesti.
– Haluan tehdä kiusallani hyvää. Ensimmäisten kuukausien aikana Hupimaisterille on tullut jo viitisensataa ilmiantoa eli jonkun ehdottamaa henkilöä, joka olisi ansainnut hyvän teon, iloitsee Jylhäsalmi.
Seuraavaksi hän aikoo kouluttaa sata hupikandia viemään hyvän ilosanomaa suurella joukolla ympäri Pohjois-Savoa. Kasassa on jo useita kymmeniä hupikandeja.
– Tarkoitus on viedä rentoa meininkiä eteenpäin. Toivon, että viesti kaikuisi muuallekin. Sitten olen onnistunut hyvän sanoman välittämisessä, toivoo Jylhäsalmi.
Toni Pitkänen / Yle
Huhtikuu 2015. Jylhäsalmen rinnan alla kutkuttaa riemu. Hän parkkeeraa tunnetun stand up -koomikon Sami Hedbergin kanssa Tahkon hiihtokeskuksen pihaan. Jylhäsalmi on palaamassa tuttuun paikkaan ensimmäistä kertaa karaokevuosien jälkeen.
Vaikka paikka on remontoitu, ovat hotellihuoneet tutun oloisia. Yhdessä niistä Jylhäsalmi ja Hedberg katselevat televisiota ja juttelevat niitä näitä ennen illan keikkaa. Jylhäsalmi on muutaman keikan tuottajana mukana Hedbergin 365-kiertueella. Tuntuu siltä kuin ympyrä olisi sulkeutunut.
– Sitä ei varmasti pysty kukaan tajuamaan. Että pääsin sellaisen “tuotteen” kanssa palaamaan ja nyt minulla ei ollut mukana karaokelevyjä. Ajattelin, että tämä on todella siistiä.
Karaokea hän ei voi sietää vielä tänäkään päivänä.
Tummanruskea labradorinnoutaja Otto makoilee Helsingin Messukeskuksen lattialla. Vieressä kolmivuotias Sauli lapioi juhlakakkua suuhunsa määrätietoisin ottein.
Otto on yksi niistä 18 koirasta, joille Kennelliitto tänä vuonna myönsi sankarikoiran arvonimen. Tämä kunnianimi myönnetään koirille, jotka toiminnallaan pelastavat ihmishenkiä.
Otto pelasti Saulin. Isä kertaa tarinan, joka kylmää jokaisen kuulijan selkäpiitä.
Kouvolan Raussilassa asuva Daniel Furu oli viime keväänä poikansa ja koiransa kanssa naapurissa kylässä. Poika ja koira jäivät ulos leikkimään, ja isä seurasi kaksikon leikkejä ikkunasta.
Yhtäkkiä poika on kadonnut. Isä astuu ulos ja ryhtyy huutelemaan poikaa. Kun tämä ei vastaa, isä kutsuu koiraa, ja huomaa pian tämän säntäävän läheisen joen jäältä kohti isäntäänsä. Sitten koira kääntyy ja palaa jäälle. Näin se osoittaa paikan, jossa poika kelluu avannossa tiedottomana.
– Koira juoksi hukkumispaikan ja minun väliä ja näytti liikkeellään, että tuolla on poika ja täällä on hätä, Daniel Furu kertoo.
– Hyppäsin perässä ja sain elvytettyä pojan.
Isän arvion mukaan poika oli tiedottomana viisi minuuttia. Siitä noin kolme minuuttia veden varassa. Nyt Daniel Furu katsoo sankarikoiraansa ja toteaa, että omistajan silmissä oma koira on tietysti aina se rotunsa paras ja kaunein edustaja.
– Traaginen tarina päättyi hyvin, mutta kyllä tässä vielä kyyneleet nousevat silmiin.
Ihmisen paras ystävä
Kulunut vuosi on antanut ihmisen parhaille ystäville lukuisia mahdollisuuksia kunnostautua. Kennelliitto myönsi viikonlopun Koiramessuilla Helsingin Messukeskuksessa sankarikoiran arvonimen Oton lisäksi 17 muullekin koiralle.
Jämtlanninpystykorva Kuuno veti Helena Romppaisen (vas) lumeen uupuneen vanhan miehen luo. "Kuuno ei koskaan hauku ihmisiä, mutta osasi haukkua kun oli tarve", koiran omistaja Kati Romppainen (oik) kehuu.Outi Kuitunen / Yle
Millainen koira kannattaa siis hankkia, jos arvostaa eläimen sankarillisia ominaisuuksia? Siihen ei palkittujen lista anna vastausta.
Kooikerhondje Masi auttoi omistajaansa sairaskohtauksen sattuessa. Jämtlanninpystykorva Kuuno löysi metsätielle tuupertuneen vanhuksen. Karjalankarhukoira Aaba hälytti nukkuvat isäntänsä pois palavasta rakennuksesta.
Sankarikoiran arvonimen sai myös saksanpaimenkoira, leonberginkoira ja belgianpaimenkoira. Tiibetinspanieli, welsh corgi cardigan, papillon, barbetin ja pont-audemerinspanielin roturisteytys. Yorkshirenterrieri, newfoundlandinkoira ja norfolkinterrieri. Cairnterrieri sekä monirotuinen.
Novascotiannoutajia palkittujen joukossa oli kaksi – mutta se on todennäköisesti puhdas sattuma.
– Kennelliitto on myöntänyt sankarikoirien arvonimiä 20 vuoden ajan, ja vuosien kuluessa on palkittu hyvin monenlaisia koiria, viestintäpäällikkö Liisa Suoninen sanoo.
– Nykyisin on ehkä aiempaa enemmän monirotuisia koiria ja pieniä seurakoiria. Kyse on kuitenkin usein koiran perusvaistoista, joita se hyödyntää usein ilman, että siihen on edes koulutettu.
Sylikoirakin voi olla sankarikoira?
– Ehdottomasti.
Barry ja Susan Baumanin newfoundlandinkoira Swabby pelasti veneretkellä isäntäväkensä häkämyrkytykseltä. Palkinnon nouti Swabbyn veli Raipe, sillä juhlakalu asuu Yhdysvaltain Marylandissa.Juha-Matti Mäntylä / Yle
Hyödyllinen nakkiharjoitus
Sankarikoira ei ole rotu, jonka koiranostaja voisi kennelissä valita. Toisaalta harjoitus saattaa tehdä mestarin. Daniel Furu kertoo leikistä, jota labradorinnoutaja Oton kanssa leikittiin.
– Meillä on leikin varjolla tehty etsimistä, jossa pojalla on ollut nakki taskussa ja koira on sitten pihalla etsinyt. Koira on siitä paljon nauttinut ja me myös. Nyt hän sitten osasi sen tehdä ilman käskyä.
– Jos täällä tehtäisiin Nato-kansanäänestys, siitä tulisi sellainen, josta yksikään hybridi- ja kybervaikuttaja ei pysyisi poissa. Siihen ei kannata tässä tilanteessa lähteä, vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto sanoi kaksi viikkoa sitten järjestetyssä vaalitentissä.
Ylen haastattelema puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkija Veli-Pekka Kivimäki jakaa Haaviston huolen: kansanäänestys johtaisi todennäköisesti Venäjältä masinoituun vaikuttamiskampanjaan, hän sanoo. Esimerkkejä sellaisista on Puolasta ja Baltian maista.
– Venäjän sotilasdoktriinissa Naton laajeneminen on mainittu uhkana. Voidaan nähdä, että Venäjän rajalle ilmestyvät uudet jäsenvaltiot ovat asia, jossa haluttaisiin vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja ohjata sitä toiseen suuntaan, Kivimäki sanoo.
Keskustelu ulkovaltojen informaatiovaikuttamisesta Suomessa ei ole aiemmin käynyt yhtä kuumana kuin nyt, presidentinvaalien alla.
Jos täällä tehtäisiin Nato-kansanäänestys, siitä tuli sellainen, josta yksikään hybridi- ja kybervaikuttaja ei pysyisi poissa. Pekka Haavisto, vihreiden presidenttiehdokas
Informaatiovaikuttaminen on jatkuvasti esillä, sillä Venäjän on epäilty sotkeutuneen useisiin viime aikoina länsimaissa pidettyihin vaaleihin.
Isossa roolissa ovat olleet ehdokkaiden kampanjoihin kohdistuvat hakkeroinnit ja sosiaalisessa mediassa levitettävät valeuutiset. Yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön raportin mukaan sosiaalisen median valeuutisilla oli merkittävä vaikutus vaaleihin 18:ssa eri maassa viime vuoden aikana.
Helsingin Sanomien uutisessa Venäjän arvioidaan käyttävän vuosittain yli miljardi euroa disinformaation tuottamiseen ja levittämiseen.
"Ei merkkejä suuremmasta kampanjasta"
Myös Suomen presidentinvaalien yhteydessä tapahtuvista informaatiovaikuttamisyrityksistä on varoiteltu. Nyt tiedossa olevat esimerkit ovat hyvin pieneksi jääneen piiriin viritelmiä, joilla yritetään levittää valeuutisia sosiaalisen median kautta.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkija Veli-Pekka Kivimäki ei pidä laajempia kampanjoita nyt todennäköisinä.
– Pitäisi miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joihin Suomessa pyritään vaikuttamaan. Nato-keskustelu sekä EU- ja pakotepolitiikka ovat varmasti asioita, joissa halutaan hakea muutosta. Ehdokasasetelma on kuitenkin sellainen, että tässä ei ole merkkejä suuremmasta kampanjasta, joka olisi lähdössä käyntiin, Kivimäki sanoo.
Ylivoimaiselta vaikuttavan Sauli Niinistön Natoa koskevat kannanotot ovat varovaisia, ja Natoon sekä EU:n puolustusyhteistyöhön Niinistöä kielteisemmin suhtautuvien ehdokkaiden mahdollisuudet tulla valituksi ovat pienet.
Presidentinvaaliehdokkaat Tuula Haatainen (vas), Pekka Haavisto, Laura Huhtasaari, Merja Kyllönen, Sauli Niinistö ja Nils Torvalds presidentinvaalipaneelissa Helsingissä maanantaina 13. marraskuuta 2017.Vesa Moilanen / Lehtikuva
Presidentinvaalikampanjassaan ainoastaan RKP:n europarlamentaarikko Nils Torvalds on pitänyt Suomen Nato-jäsenyyttä esillä. Torvaldsin prosentin tienoilla liikkuva kannatus ei ole riittänyt sähköistämään vaaleja Nato-vaaleiksi, joihin Venäjällä olisi intressiä pyrkiä vaikuttamaan.
Tilanne voisi olla erilainen, jos Suomen Nato-jäsenyys nousisi vaaleissa vahvasti agendalle.
Bottiverkostolla ohjataan keskustelua
Latviassa toimiva Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus StratCom COE seuraa venäjäksi ja englanniksi käytyä Nato-keskustelua Twitterissä. Keskuksen viimeisimmän Robotrolling-raportin mukaan valtaosa Natosta Puolassa ja Baltian maissa tviittaavista tileistä venäjänkielisessä Twitterissä on automaattisesti viestejä lähettäviä botteja.
Bottien erottaminen ihmisistä ei ole helppoa. Raportissa erottelua tehdään lähetettyjen viestien säännönmukaisuuksien avulla: esimerkiksi säännöllisesti tasatunnein tviittaava tili on todennäköisesti automatisoitu.
Raportin mukaan botit tuottivat elo-syyskuun välillä noin 70 prosenttia kaikista Natoon liittyvistä viesteistä. Botit olivat erityisen aktiivisia keväällä, kun Naton joukkoja lisättiin Baltian maissa. Aikaisemman raportin seurantajaksolla maaliskuusta heinäkuuhun bottien osuus oli 84 prosenttia kaikista viesteistä.
Boteista suuri osa selittyy kaupallisella toiminnalla, jossa automatisoidut tilit lähettävät esimerkiksi mainospostia tai kopioivat verkkosivustojen uutisotsikoita.
Suurin osa boteista toistaa samanlaista Kremlin viestiä, kuin mitä tulee Venäjän valtion kontrolloimasta mediasta. Antti Sillanpää, yksikönpäällikkö, Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus
Näiden lisäksi joukossa on botteja, joiden tarkoituksena näyttää olevan poliittisen keskustelun ohjaaminen, kertoo Latvian Stratcom-osaamiskeskuksessa yksikönpäällikkönä työskentelevä Antti Sillanpää.
– Näiden bottien tavoitetta tai toimijoita niiden takana on vaikea saada selville, mutta näemme, että suurin osa boteista toistaa samanlaista Kremlin viestiä, mitä tulee Venäjän valtion kontrolloimasta mediasta, Sillanpää sanoo.
Bottiverkoston toiminta on herättänyt huomiota myös Britanniassa, jossa venäläiset Twitter-tilit aktivoituivat lähettämään kymmeniätuhansia viestejä juuri ennen brexit-kansanäänestystä.
StratCom-tutkimuslaitoksen rakennus Riiassa laitoksen avajaisten aikaan elokuussa 2015.Valda Kalnina / EPA
Botteja kiinnostaa Naton kannatus Suomessa
Ylen pyynnöstä StratCom-osaamiskeskus kävi läpi myös venäjänkielistä Twitter-keskustelua, jossa mainitaan Suomi ja Nato.
Syys-marraskuun aikana Suomi mainittiin 680 kertaa. Näistä tviiteistä vain noin 15 prosenttia on ihmisten kirjoittamia. Bottien erityisenä mielenkiinnon kohteena oli mielipidetiedustelu, jonka mukaan Nato-jäsenyyden kannatus oli laskenut Suomessa.
– Yleensä venäjänkielisessä Nato-keskustelussa Suomea ei mainita, mutta mielipidetiedustelun julkaisun aikaan tuli piikkejä. Ihmiset olivat kiinnostuneita aiheesta, mutta bottien kiinnostus oli vielä suurempaa. Botit olivat tyytyväisiä siihen, että Naton kannatus oli niin pientä kuin oli, Sillanpää sanoo.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen Veli-Pekka Kivimäki arvioi havaintojen olevan linjassa sen kanssa, millaisia vaikuttamispyrkimyksiä on jo aiemmin nähty.
– On olemassa tiettyjä keskustelunaiheita, joita bottitilit välittävät eteenpäin. Sillä pyritään luomaan massaa ja korostamaan tiettyjä asioita, kuten juuri näitä Natoon liittyviä kysymyksiä. Se on usein tällaista keinotekoisen näkyvyyden luomista, Kivimäki kertoo.
Informaatiovaikuttamiseen varaudutaan oppimalla
Informaatiovaikuttamisen tunnistaminen on vaikeaa. Jos joku esittää verkossa samanlaisia mielipiteitä kuin Kremlin ohjailemat mediat, ei se kerro vielä siitä, onko takana valtiollisesti ohjattua toimintaa. Yksittäiset keskustelijat voivat kokea tulleensa leimatuksi osaksi informaatiovaikuttamiseen pyrkivää operaatiota.
– Ei kaikkea ihmisten välistä keskustelua pidä ruveta leimaamaan heti siltä pohjalta. Ei suinkaan kaikki kitkerä verkkokeskustelu, mitä turvallisuuspoliittisiin aiheisiin verkossa liittyy, ole valtiollisesti ajettua toimintaa. Toisaalta sitten, kun kyseeseen tulevat nämä yksilöihin kohdistuvat vainoamiskampanjat, niin niissä on perusteltua miettiä kuka niitä ajaa ja miksi, Kivimäki sanoo.
Millaisilla keinoilla informaatiovaikuttamiseen sitten voidaan varautua? Kivimäen mukaan tärkeintä on ilmiön tunnistaminen.
– Tärkein asia on pyrkiä tunnistamaan niitä muotoja, mitä se saa suomalaisessa keskustelussa. Pitää seurata myös laajemmin, mitä lähialueilla tapahtuu ja miten informaatiovaikuttaminen siellä ilmenee. Mitä tapahtuu Baltian maissa ja mitä tapahtuu Euroopan vaaleissa? Siitä pitää ottaa opiksi.
Suomen kaksikielisissä poliisilaitoksissa työskentelevien poliisien kielitaito ei ole niin hyvä kuin pitäisi. Ruotsinkieliset poliisit taitavat suomen kielen, mutta suomenkielisten kielitaito ei ole laissa vaaditulla tasolla.
– Suomenkielisillä poliiseilla on hankaluuksia ruotsin kielen kanssa. Ei täytetä lain asettamaa vaatimustasoa ja ollaan itse sitä mieltä, että kielitaito ei riitä hoitamaan työtehtäviä, sanoo filosofian maisteri Sanna Heittola, jonka ruotsin kielen alaan kuuluva väitöstutkimus tarkastetaan ensi lauantaina Vaasan yliopistossa.
Tutkimukseen osallistuneista poliiseista vain noin 40 prosenttia piti ruotsin kielen taitoaan kielilain vaatimukset täyttävänä eli tyydyttävänä tai sitä parempana.
Ruotsinkielisten poliisien suomen kielen taidon osalta vastaavaa puutteellisuutta ei ollut. Heistä yli 80 prosenttia arvioi kielitaitonsa sellaiseksi, että he kykenevät hoitamaan työtehtävänsä myös suomeksi.
Asiointikielen vaihtamisen ehdottaminen vastoin lakia
Käytännön poliisityössä riittämätön kielitaito sekä näkyy että ei näy. Tutkimukseen vastanneista poliiseista suurin osa oli sitä mieltä, että kielelliset oikeudet poliisin toiminnassa toteutuvat. Sellaisia kielestä johtuvia ongelmatilanteita, joita ei pystyttäisi ratkaisemaan, tapahtuu harvoin.
– Kaikki, jotka osaavat ruotsia, auttavat niitä, jotka eivät osaa. Kaikki työtehtävät saadaan kyllä hoidettua, se vaan kestää vähän pidempään, Sanna Heittola sanoo.
Asiakaspalveluprosesseissa erityisesti ruotsinkielisten asiakkaiden palvelun osalta puutteet kielitaidossa saattavat kuitenkin näkyä.
– Kansalaiset eivät aina saa palvelua omalla kielellään ja heille voidaan ehdottaa asiointikielen vaihtamista, mikä voidaan nähdä lainvastaisena toimintana, Heittola sanoo.
Käytännössä Heittolan mukaan ruotsinkieliset asiakkaat tietävät jo, että poliisilta ei saa välttämättä palvelua ruotsiksi, eivätkä lähde sitä edes pyytämään. Kierre on valmis:
– Se johtaa siihen, että kun poliisista näyttää, että ruotsinkielisiä asiakkaita ei ole, ei tarjota palvelua ja samalla kielitaito heikkenee.
Joskus joutuu hyvinkin itsepintaisesti vaatimaan palvelua omalla äidinkielellään ruotsiksi, jos sitä haluaa. Sanna Heittola
Sanna Heittolan mukaan asiakaskontakti aloitetaan aina suomen kielellä eikä muita kieliä lähdetä hevin tarjoamaan.
– Vain, jos on tosi ilmeistä, että asiakas on ruotsinkielinen, ne, joilla on kielitaito, voivat tarjota palvelua ruotsiksi. Asiakkaan vastuu on aika suuri – on osoitettava, että haluaa palvelua ruotsiksi.
– Joskus joutuu hyvinkin itsepintaisesti vaatimaan palvelua omalla äidinkielellään ruotsiksi, jos sitä haluaa, Heittola toteaa.
Tutkimuksen mukaan riittämätön ruotsin kielitaito tai haluttomuus käyttää kieltä johtavat kielitaitoisten poliisien kuormittumiseen. Yksittäisten poliisien riittämätön kielitaito on myös kansalaisten oikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallista, sillä monissa tilanteissa kielitaitoisia poliiseja ei ole saatavilla.
Sanna Heittola väittelee Vaasan yliopistossa 16.12.17.Riikka Kalmi/Vaasan yliopisto
Sisäänrakennettu ongelma
Poliisien riittämättömäksi koettu kielitaito ei tullut Sanna Heittolalle täytenä yllätyksenä.
– Osasin odottaa, että ruotsin kielen kanssa voisi olla ongelmia. Mutta se, että vain 40 prosenttia täyttäsi kielilain vaatimukset oli vähän yllätys. Miten on päässyt virkaan, jos ei täytä lain vaatimuksia, Heittola pohtii.
Heittola muistuttaa, että poliisiviranomaisen on huolehdittava, että työntekijöillä on riittävä kielitaito hoitaa työtehtäväänsä.
– Lain mukaan työhönottohaastattelussa pitäisi tarkastaa kielitaito, mutta suurin osa sanoo, että ei ole tarkastettu. Pitäisi myös tarjota kielikoulutusta, että kielitaitoa ylläpidettäsiin, mutta tosi harva oli saanut mahdollisuuden osallistua kielikurssille, Heittola sanoo.
Heittola pohtiikin, onko kielitaidon arvostus tai arvostamattomuus poliisin organisaatiossa ”sisäänrakennettua”. Kielikurssien tarjoamista hän pitää vain ensiapuna. Kaksikielisyyttä pitäisi arvostaa ja huomioida koko organisaatiossa ylhäältä alaspäin.
– Kielitaidon parantamista tehokkaampaa voisikin olla luoda yhtenäisiä toimintamalleja kaksikielisyyden toteutumista ajatellen, Heittola pohtii.
– Jos lähtee jo rakenteista, että ei osoiteta työntekijöille, että kielitaito on arvostettua, on hankala vaatia sitä. Jos organisaatio ei arvosta, miten voidaan vaatia yksittäiseltä poliisiilta, että tämän pitäisi arvostaa kaksikielisyyttä ja hyvää kielitaitoa.
