Päijät-Hämeen Ilmailumuseo saa tänä kesänä esitellä todellista harvinaisuutta, kun maailman ainoa I.V.L K.1 Kurki -lentokone on palannut entisöinnistä.
Kurki on nelipaikkainen lentokone, joka oli tarkoitettu ryhmäkoulutukseen sekä postin ja matkustajien kuljetukseen. Sen suunnitteli Suomen ilmavoimien lentokonetehtaan johtaja, insinööri Asser Järvinen. Se oli ensimmäisten Suomessa suunniteltujen ja rakennettujen lentokoneiden joukossa. Se oli myös ensimmäinen kone, johon mahtui enemmän kuin kaksi ihmistä.
– Kone on ollut varastoituna 1920-luvun lopulta alkaen ja viimeiset vuosikymmenet se vietti täällä Vesivehmaan museohallissa. Kyse on puurakenteisesta lentokoneesta, jolle kylmä ja kostea varasto ei ole kaikkein paras paikka, kertoo entisöintiä vetänyt Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon projektipäällikkö Lassi Karivalo.
Kurki ei lennä enää koskaan. Sen moottori on romutettu ajat sitten. Koneen runko oli säilynyt melko hyvässä kunnossa, mutta muun muassa osa siipien rakenteista oli lahonnut ja ne piti rakentaa uudestaan. Kurjen entisöintiin kului kaiken kaikkiaan 5 000 tuntia.
Hankkeessa oli mukana Suomen ilmailumuseo, joka tarjosi asiantuntemusta ja muuta apua Kurjen entisöinnissä. Yhteistyötä tehtiin myös Koulutusyhteisö Tavastian kanssa.
Kyse on siis ainutlaatuisesta lentokoneesta, mutta miksi niitä on olemassa vain yksi kappale?
Tältä näyttää pääosin puusta rakennettu lentokone.Lassi Karivalo
Suomenlinnan edustalla koettiin 20.3.1927 jännityksen hetkiä, kun koelentäjä Georg Jäderholm valmistautui koelennolle suomalaisen ilmailuteollisuuden voimannäytteellä, Kurjella.
Nousukiito jäällä alkoi, mutta Jäderholm ei saanut Kurkea nousemaan normaalein toimenpitein ja kiidon jatkuessa edessä alkoi häämöttää railo.
Jäderholm veti ohjaussauvan täysin taakse ja onnistui hyppäyttämään koneen railon yli. Päästäkseen takaisin hän lastasi rungon takaosaan jääkimpaleita, jotka auttoivat tasapainon löytymisessä ja Jäderholm onnistui palaamaan Suomenlinnaan.
Kurjella lennettiin 55 koelentoa, yhteensä 13 lentotuntia, joiden jälkeen projektista päätettiin luopua, sillä sen lento-ominaisuudet eivät vastanneet odotuksia.
– Suurin syy Kurjen epäonnistumiseen taisi olla se, että siihen ei saatu riittävän voimakasta moottoria. Siemens-Halske -tähtimoottorin teho oli vain 120 hevosvoimaa. Tämä ei riittänyt, sillä koneen lentopaino oli yli tuhat kiloa, selvitttää lentokapteeni Hannu Iivarinen, Päijät-Hämeen Ilmailumuseota pyörittävän Lahden Ilmasilta ry:n puheenjohtaja.
– Toinen syy oli se, että koneen runko oli liian lyhyt, mikä huononsi lento-ominaisuuksia entisestään, jatkaa Karivalo.
Kurki kunnostettiin talkootyönä.Hannu Iivarinen
Koneet puuta, miehet rautaa
Kurkea tarkastellessa käy välittömästi ilmi, että alkuaikojen ilmailu ei ollut herkkähipiäisten hommaa. Siitä piti huolen jo se, että sekä lentäjä että matkustajat olivat avotiloissa, sään armoilla.
Koelentokertomus puolestaan kertoo siitä, että matkan jatkuminen ja hengissä pysyminen olivat usein oman kekseliäisyyden varassa ja kaikki keinot olivat sallittuja, kunhan perille päästiin.
Nykyaikaisiin lentolaitteisiin tottunutta saattaa ihmetyttää myös se, että Kurki oli pääosin puuta.
– Tässä on 1920-luvun lentokoneille tyypillinen rakenne eli runko oli puuta ja se oli verhottu vanerilevyin. Pyrstö oli puolestaan kangaspäällysteinen, kertoo Lassi Karivalo.
Puu- ja kangasrakenteita käytettiin lentokoneissa pitkään. Toisessa maailmansodassa oli käytössä useita puurakenteisia lentokoneita. Vesivehmaalta löytyy myös DeHavilland Vampiren vanerirakenteinen ohjaamo.
Vampire oli suihkuhävittäjä, jonka ura Suomen ilmavoimissa kesti vuodesta 1953 vuoteen 1965. Sveitsin ilmavoimat käytti Vampirea koulukoneena vielä 1990-luvulla.
Entisöijälle riittää töitä
Kurki odottaa Vesivehmaan lentokentän museohallissa kävijöitä, joita 90-vuotiaan koneen uskotaan kiinnostavan.
– Tämä on muistutus ajasta, jolloin Suomessa osattiin suunnitella ja rakentaa lentokoneita. 1930-luvulla niitä tehtiin useita. Uskon, että tämä vetää Suomen lisäksi tänne vieraita ympäri maailmaa, sanoo Hannu Iivarinen.
Myös Lassi Karivalo on sitä mieltä, että jo vanhan lentokoneen entisöinti ja näytteillepano on merkittävä asia.
– Entisöintityö on osa ilmailuun liittyvää kulttuurihistorian tallentamista. Tämä lentokone kertoo tarinan siitä, miten Suomessa ilmailtiin 1920-luvulla.
Ilmailuun on aina liittynyt romantiikka, vaaran tunne ja uhkarohkeat sankariteot alkaen Ikaroksesta ja päätyen muun muassa Otto Lilienthalin, Charles Lindberghin, Pierre Clostermanin ja Antoine de Saint-Exupéryn kautta näiden päivien ilmailun edelläkävijöihin. Kurki kertoo oman, mielenkiintoisen tarinansa ilmailun pioneeriajoilta.
– Työt eivät tietenkään lopu tähän, vaan meillä on jo osin työn alla tämä Cauldron C.59, sanoo Lassi Karivalo ja viittaa Kurjen vieressä olevaan lentokoneaihioon.
Tiistaikerholaisille riittää entisöitävää, kun katselee ympärilleen museohallissa. Tämä on Karivalon mielestä hyvä asia.
– Koko tämän meidän eläkeläisporukan idea on, että me tykkäämme tällaisesta ahertamisesta. Tämä on meidän oma harrastuksemme ja hienointa on se, kun pääsemme kokoamaan näitä koneita ihmisten iloksi.
Satakunnassa länsirannikolla on tänään tehty kevään uusi lämpöennätys. Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötila nousi Kokemäen Tulkkilassa illalla kello 17 ja 18 välillä hetkeksi 25,3 asteeseen.
Lukema on kevään toistaiseksi kevään korkein. Edellinen ennätys oli Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa 11. toukokuuta mitattu 25,2 astetta.
Lämpimintä tänään on ollut monin paikoin Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Esimerkiksi Porissa mittari hätyytteli hellerajaa vielä kahden jälkeen iltapäivällä, mutta lopulta lukemat jäivät 24 ja 25 asteen välille.
Myös Turussa on ollut lämmintä. Siellä mitattiin tasan 25 astetta iltapäivällä kello 15.30.
Huomenna helleraja paukkuu monella paikkakunnalla
Jos tänään lauantaina vasta kutiteltiin hellerajaa, niin huomenna lukemat ylittynevät monin paikoin.
Ennusteen mukaan lämpimintä olisi Etelä- ja Länsi-Suomen sisämaassa.
Lämpötilan ennustetaan nousevan parhaimmillaan noin 26 asteeseen ja jopa hellerajalle laajalla alueella Uudenmaan, Savon, Keski-Suomen, Satakunnan ja Turun seudulla.
Britannian prinssi William on antanut harvinaisen haastattelun yleisradioyhtiö BBC:lle ja kertonut rasituksesta, jota hän on kokenut mielenterveytensä suhteen.
Prinssi William ja pikkuveljensä Harry menettivät äitinsä, prinsessa Dianan, ollessaan vielä lapsia.
William kertoo tunteneensa "tuskaa, joka oli pahempi kuin mikään muu tuska". Hänen mukaansa tilannetta pahensi vielä Britannian yläluokalta odotettu tyyni käytös, jossa tunteet hillitään kaikissa tilanteissa (stiff upper lip).
– Tällä "stiff upper lip" -jutulla on paikkansa, kun on vaikeat ajat, mutta ihmisten pitää myös voida rentoutua ja kyetä puhumaan tunteistaan, koska emme ole robotteja, hän sanoi haastattelussa.
Armeijapalveluksensa jälkeen William on työskennellyt ambulanssihelikopterin lentäjänä. Haastattelussa hän kertoi sen olleen kuormittavaa, koska hän sai tuntea, kuinka "kuolema oli aivan nurkan takana".
Armeijataustansa takia hänen oli aluksi vaikea puhua tunnoistaan, mutta huomasi sittemmin ambulanssielämän olevan paljon avoimempaa.
William joutui päivittäin näkemään perheitä, jotka olivat saaneet pahimpia mahdollisia uutisia. Tämä vaikutti myös häneen.
– Se raaka tunne... Saatoin tuntea sen kasvavan sisälläni ja vaativan veronsa ja muuttuvan todelliseksi ongelmaksi. Minun oli pakko saada puhua siitä.
Prinssit William ja Harry ovat olleet mukana käynnistämässä mielenterveyskampanjaa Heads Together. Lisäksi he ovat puolisoidensa kanssa tukeneet tekstiviestipalvelua, joka auttaa mielenterveysongelmiin joutuneita ihmisiä.
Sunnuntaina BBC:llä lähetettävässä ohjelmassa prinssi Williamin kanssa esiintyi joukko entisiä ja nykyisiä jalkapallotähtiä, joilla on elämänsä aikana ollut vaikeuksia mielenterveysasioiden kanssa. Mukana olivat pelaajat Peter Crouch, Danny Rose, Thierry Henry ja Jermaine Jenas sekä Englannin maajoukkueen päävalmentaja Gareth Southgate.
Istumme Liisa Jaakonsaaren kanssa katukahvilassa aurinkoisella Oulun kävelykadulla Rotuaarilla. Hän on jättänyt haikeat jäähyväiset europarlamentille. Itse asiassa ensimmäisen kerran puoleen vuosisataan hän ei ole hakemassa jatkoa mihinkään luottamustehtävään. On hyvä hetki olla tässä ja muistella menneitä.
Jaakonsaaren tavassa puhua ja hahmottaa asioita huomaa selvästi hänen toimittajataustansa.
Hän tekee teräviä huomioita, joskus kipeitäkin, ja tarkastelee asioita enemmän journalistisesti kuin poliittisesti. Hän puhuu mielellään asioista, joihin on perehtynyt. Hän on myös hyvä kuuntelija, mikä ei ole ihan tavallista poliitikolle.
Jaakonsaari on profiloitunut maltillisena ja yhteistyökykyisenä poliitikkona, vaikka tuli alun perin eduskuntaan nimenomaan nuorisoliiton ja puolueensa vasemman siiven edustajana.
Ammattipoliitikko Jaakonsaaren puheesta puuttuu poliittinen paatos ja retoriikka. Hän puhuu käytännönläheisesti ja enemmänkin kuin asioita rationaalisesti tarkasteleva virkamies. Hänen tapansa käsitellä asioita on ratkaisukeskeinen.
Joukkuepelaajaksikin häntä voisi luonnehtia.
Jaakonsaaren tuntevat pitävät häntä huumorintajuisena vahvana naisena, joka osaa nauraa myös itselleen.
– Se on isän perintöä. Ihminen selviää erittäin vaikeistakin oloista, jos huomaa niihin liittyvät koomiset piirteet. On hyvä osata nauraa itselleen ja on tärkeää, ettei tunne itseään jotenkin kauhean tärkeäksi.
Opin ymmärtämään hyvinvointiyhteiskunnan ja yrityselämän kohtalonyhteyden: yrittäminen on yhteiskunnan perusta ja sille rakentuu kaikki. Liisa Jaakosaari
Yhtä aikaa Jaakonsaaren kanssa ensimmäistä kertaa eduskuntaan valituksi tullut presidentti Tarja Halonen muistaa Jaakonsaaren iloisena, huumorintajuisena ja sanavalmiina ihmisenä.
Halonen ja Jaakonsaari istuivat takarivissä, kuten virkaiältään nuorimmat kansanedustajat eduskunnassa istuivat. Jaakonsaari kysyi Haloselta, arveliko hän, että etupenkissä istuvat vanhimmat edustajat ymmärtävät, missä he ovat.
– Yllättävän nopeasti me olimme itse siinä etupenkissä. Sitä kutsuttiin siihen aikaan kuoleman kaarteeksi. Minä muistutin Liisaa 1970-luvun pohdinnasta ja häntä alkoi asia kovasti naurattaa, kertoo presidentti Tarja Halonen.
Rotuaari on Jaakonsaarelle tärkeä paikka, oululaisten olohuone. Kaupungissa kukaan ei enää kyseenalaista kävelykadun mielekkyyttä. Asia oli toisin kun kävelykatua alettiin puuhata Ouluun 1980-luvulla.
– Nyt jo toimintansa lopettaneen pankin paikallisjohtaja varoitti silloin Oulun kaupunginhallitusta, että kävelykatu tuo rosvot keskustaan ja pankit otetaan yhteiskunnan haltuun. No, pankkijärjestelmän romahtaessa 1990-luvun laman myötä pankit tulivatkin yhteiskunnan syliin vähäksi aikaa, mutta se ei johtunut kävelykaduista.
Suomen kehitystä Liisa Jaakonsaari on katsellut aitiopaikalta pitkän matkan kouluneuvostojen ajasta Euroopan neuvoston aikaan.
Politiikan tekeminen ja äänestäjien suhtautuminen siihen ovat muuttuneet viime vuosikymmenien aikana paljon. Poliittiset mielipiteet eivät enää periydy äideiltä tyttärille.
Maailma on mullistunut uran aikana
Muutokset ovat olleet valtavia. Aikaisemmin mahtavilla Euroopan mailla on entistä vaatimattomampi rooli maailmassa ja sekin nimenomaan yhtenäisenä Euroopan unionina.
Uutta parlamenttia parhaillaan vaaleilla valitseva Euroopan unioni on tottunut selviytymään talouskriiseistä. Mutta meneillään oleva sisäinen rapautuminen on Jaakonsaaren mielestä vaarallinen ilmiö. Hän pelkää, että eurovaaleissa jopa kolmasosa paikoista saattaa mennä unioniin hyvin nihkeästi suhtautuville ryhmille.
– Jos aletaan kyseenalaistaa unionin perusarvot eli oikeusvaltion periaatteet, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja lehdistönvapaus, on silloin kyseessä hätätila. Ja nyt sellainen on käsillä: Puola ja Unkari pahimpina esimerkkeinä.
Aku Ankalla oli ratkaiseva merkitys
Liisa Jaakonsaaren lapsuuden perhe oli vasemmistolainen. Äiti oli demari ja isä SKDL:n sosialistisiipeä.
Silti tytär piti kovasti kerran viikossa ilmestyneestä Aku Ankasta. Hän korostaakin Aku Ankan merkitystä Suomen lähentäjänä amerikkalaiseen kulttuuriin.
Pikku-Liisa odotti Oulun Raksilassa kotitalon portailla, kun postinkantaja toi lehden keskiviikkona. Hänellä on vieläkin tallella 1950-luvun Aku Ankka, jossa Karhukopla tanssii kylmän sodan hengessä ripaskaa ja puhuttelee toisiaan tovereiksi.
– Lehdessä pyrittiin antamaan huono kuva Neuvostoliitosta ja ylipäätään vasemmistosta. Minulle siitä kasvoi jonkinlainen amerikkalainen unelma. Ajattelin, että joskus pitäisi päästä käymään Amerikassa.
Ja niin siinä kävi, että amerikkalainen Aku Ankka voitti neuvostoliittolaiset lastenelokuvat taistelussa Pikku-Liisan sielusta.
Lapsi kävi katsomassa Raksilassa sijainneella kansandemokraattisen liikkeen kansantalolla neuvostoliittolaisia elokuvia. Suuri osa niistä oli propagandaa, mutta seassa oli myös hyviä lastenelokuvia. Niistä Liisa piti.
Kun voimaan tuli uusi sääntö, että vain SKDL:n lastenjärjestö Pioneerien jäsenet saivat tulla katsomaan elokuvia, tyttö päätti liittyä pioneereihin.
– Kotiin tultua kylässä ollut naapurin täti sanoi, että jos liittyy pioneereihin, ei pääse Amerikkaan. Niinpä juoksin heti takaisin Kansantalolle ja erosin järjestöstä. Urani kansandemokraattisessa liikkeessä jäi noin varttitunnin mittaiseksi.
Politiikka on muuttunut täysin 50 vuodessa
Vaikka poliittinen ura oli lopahtaa Ankkalinnan houkutukseen jo ennen alkuaan, löysi Liisa Jaakonsaari itselleen oikean aatteen sosiaalidemokraattisesta puolueesta.
Kun Liisa Jaakonsaari liittyi puolueeseen vuonna 1969, Suomen presidenttinä oli jo 13 vuotta istunut keskustapuolueen Urho Kekkonen ja pääministerinä oli sosialidemokraattien Mauno Koivisto.
Elettiin hyvin presidenttivaltaisessa yhteiskunnassa, jossa ulkopolitiikasta eivät presidentin, ulkoministerin ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenten lisäksi juuri muut saaneet puhua.
Kun joku kysyi, että miten tällainen uudistus rahoitettaisiin, tämä tuleva kokoomusvaikuttaja totesi, että suurpääoma saa sen maksaa. Liisa Jaakonsaari
Puoluepolitisoitunut ja räväköistä otteistaan tunnettu Teiniliitto oli voimissaan 1960-luvun ja lopulla 1970-luvun alussa. Se ajoi kouludemokratiaa ja onnistui lobbaamaan kouluneuvostot Suomen oppikouluihin sekä lukioihin.
Tunnettuja tuon ajan teinilittolaisia olivat esimerkiksi Erkki Tuomioja, Ben Zyskowicz, Ilkka Kanerva, Lauri Ihalainen, Erkki Liikanen, Esko Aho ja Satu Hassi.
Oulun kaupunginvaltuustoon Jaakonsaari valittiin vuonna 1972. Seuraavana vuonna oppikouluihin ja lukioihin perustettiin kouluneuvostot, jotka politisoituivat alusta lähtien.
Suurpääoma saa maksaa, sanoi kokoomuslainen
Tältä ajalta Jaakonsaari muistaa aikakausien erilaisuutta kuvaavan tapauksen kouludemokratiaan liittyneestä poliittisesta paneelista. Silloin oikealle asemoituminen oli vielä vähemmän haluttua kuin nyt.
Sinisessä mekossa oleva Liisa Jaakonsaari oli työministeri Paavo Lipposen ykköshallituksessa 1995 -1999. Tarja Halonen oli saman hallituksen ulkoministeri. Touko Yrttimaa / Yle, Yle Uutisgrafiikka
Tunnettu kokoomusnuori, jonka nimen Jaakonsaari haluaa häveliäisyyssyistä jättää mainitsematta, esitti paneelissa, että koululaisille pitäisi alkaa maksaa palkkaa.
– Kun joku kysyi, että miten tällainen uudistus rahoitettaisiin, tämä tuleva kokoomusvaikuttaja totesi, että suurpääoma saa sen maksaa, sanoo Jaakonsaari.
Hän muistelee, että kukaan ei oikein tiennyt, mikä se suurpääoma oli, mutta sillä oli paljon rahaa. Suurpääoma otettiin usein esiin kun piti miettiä millä joku uudistus rahoitettaisiin. Tämä ei todellakaan rajoittunut pelkästään kokoomuslaisiin nuorisopoliitikoihin.
Ensimmäisen kerran eduskuntaan
Vuonna 1979 Liisa Jaakonsaari valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan. Jo tuolloin kamppailu oman puolueen ja oman vaalipiirin sisällä oli kovaa, paljon kovempaa kuin taistelu poliittisten vastustajien kanssa.
Oulun vahva demari oli sittemmin eduskunnan puhemieheksi asti noussut Matti Ahde ja hänen kannattajansa eivät pitäneet siitä, että puolueen keskilinjasta vasemmalle asemoitunut nainen nousi eduskuntaan nuorten äänillä.
Sen Jaakonsaari sai kokea sen monin tavoin. Asia vaivaa selvästi vielä kymmeniä vuosia tapahtuneen jälkeen.
– Haukiputaan Martinniemen demarit kutsuivat minut valintani jälkeen työväentalolle kertomaan kokemuksistani kansanedustajana. Ilolla menin ja otin vielä Tampereelta trubaduuri Ilmo Korhosen mukaan.
Perillä odotti ikävä yllätys. Tilaisuuteen ei tullut yhtään ihmistä. Ei edes kutsuja. Myöhemmin Jaakonsaari sai kuulla, että puolueen paikalliset toimitsijat olivat kieltäneet ihmisiä tulemasta paikalle. Tällaiset tapahtumat satuttivat nuorta poliitikkoa syvästi.
Jaakonsaari muistaa alkuaikojen eristämisen vaikuttaneen hänen persoonallisuuteensa. Kirjassaan Tarkoitus hän toteaa SDP:n puoluesihteeri Ulpu Iivarin ihmetelleen, miksi hän oli eduskunnassa hyväntuulinen ja rakentava kun taas Oulun vaalipiirin demarien keskuudessa varautunut.
Jaakonsaari sanoo olevansa vieläkin katkera varsinkin siitä, että syrjintä kohdistui myös useisiin hänen tukijoihinsa.
Työministerinä lama-Suomessa
Poliittisen elämänsä vaikeimmaksi vaiheeksi Liisa Jaakonsaari arvioi Lipposen ykköshallituksen työministerin pestin. Se lohkesi vuonna 1995, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Laman seurauksena oli 500 000 ihmisen suurtyöttömyys. Tilastoja kaunisteltiin monin erin tavoin. Tuli vuorotteluvapaa, kolmannen sektorin työpaikat ja työttömyyseläke.
– Tässä Rotuaarilla tuli vastaan pitkään työttöminä olleita tuttuja ihmisiä, jotka olivat onnellisia, kun olivat saaneet työttömyyseläkepäätöksen. Minä ajattelin, että sellaisella voi ratkaista asioita yksittäisten ihmisten kohdalla, mutta koko ongelmaa sillä ei ratkaista.
Mikroyrittäjät ovat tämän päivän proletariaattia. Luulen, että siihenkin on herätty. Yrittäjille pitää luoda turvajärjestelmiä. Liisa Jaakonsaari
Suurin uran aikana tapahtunut muutos omassa hänen omassa poliittisessa ajattelussaan tuli Jaakonsaarelle nimenomaan tähän aikaan.
– Opin ymmärtämään hyvinvointiyhteiskunnan ja yrityselämän kohtalonyhteyden: yrittäminen on yhteiskunnan perusta ja sille rakentuu kaikki.
Nuorena kirkasotsaisena poliitikkona tämä asia ei ollut hänelle yhtään näin selvä. Silloin elettiin aikaa, jolloin kokoomuspoliitikotkin halusivat maksattaa koululaispalkan suurpääomalla.
– Sellaista työn ja pääoman välistä ristiriitaa kuin silloin ajateltiin, ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole. Yrityksissä kehitetään uutta ja tehdään asioita uudella tavalla. Minusta on hämmentävää, että meillä on tässä asiassa vieläkin paljon henkisiä lukkoja jäljellä.
Sosiaalidemokratian kriisi
Mauno Koiviston valtaannoususta 1980-luvun alussa alkoi noin 30 vuoden aika, jolloin demareilla oli hyvin vahva asema Suomen politiikassa ja presidentit tulivat sosialidemokraattien riveistä.
Elettiin voimakasta reformien aikaa, eikä valtiontaloudella koettu olevan samanlaisia rajoja kuin nykyään.
Nyt sosiaalidemokraattinen liike on kriisissä ja puoluekenttä on pirstoutunut koko Euroopassa. Jaakonsaari ei usko demarien enää koskaan saavan samanlaista valta-asemaa.
Suosion laskettua pienetkin voitot maistuvat. Demarien vaatimaton vaalivoitto Suomessa on kova juttu kannatuksen hiipumiseen tottuneissa Euroopan sosialistipiireissä.
Vielä edellisten eurovaalien alla naiset olivat SDP:ssä erittäin hyvin esillä. Oulun pääkirjaston Teuvo Pakkala -salissa sosiaalidemokraattien silloin puheenjohtaja Jutta Urpilainen, presidentti Tarja Halonen ja europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari.Timo Sipola / Yle
Liisa Jaakonsaari kertoi Brysselissä sosialistien parlamenttiryhmässä Suomen vaalituloksesta ja siitä, että SDP on nyt Suomen suurin puolue.
– Yritin vähän pehmentää sanomaa. Kerroin, että vaalivoitto ei ollut ihan niin suuri kuin oli odotettu ja toivottu. Siihen kaikki sanoivat, että älä viitsi, tärkeintä on olla suurin puolue, vaikka pienelläkin marginaalilla.
Jaakonsaaren mukaan liikkeen on pakko reivata ajatteluaan esimerkiksi yrittäjyyden suhteen sekä saada ohjelmat ja tavoitteet vastaamaan tätä aikaa ja tulevaisuutta.
– Mikroyrittäjät ovat tämän päivän proletariaattia. Luulen, että siihenkin on herätty. Yrittäjille pitää luoda turvajärjestelmiä. Toivottavasti uusi hallitus ottaa tämän asian vakavasti.
Maailmankansalainen Jaakonsaari
Kiinnostavimmaksi vaiheeksi omalla urallaan Jaakonsaari nostaa vuodet ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.
– Silloin minä opin kaikkein eniten elämästä ja maailmasta. Valvottiin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, reissattiin maailmalla ja käytiin paljon kehitysmaissa tutustumassa kehitysapuprojekteihin.
Siitä oli luontevaa siirtyä europarlamenttiin, missä vierähti kymmenen vuotta.
Hieman yllättävästi Jaakonsaari sanoo pitävänsä poliittisen uransa tärkeimpänä saavutuksena EU:ssa pari vuotta sitten käynnistämäänsä keskustelua tietoyhteiskunnan etiikasta ja algoritmeista.
– Sain sisämarkkinavaliokunnassa budjettiin lisämäärärahat algoritmin avoimuuden ja eettisyyden edistämiseen. Sain nostettua sen oman ryhmän poliittiseksi kärkihankkeeksi.
Algoritmien toimintaperiaatteita on avattava
Käytännössä kaikki Facebookin ja Googlen tapaiset superalustat ovat yhdysvaltalaisomistuksessa. Niiden algoritmien tarkka toiminta on tuntematonta niin käyttäjille kuin lainsäätäjillekin.
Ne kuitenkin päättävät minkälaista tietoa eurooppalaisille kansalaisille päivittäin näytetään. Amerikkalaisilla yrityksillä on superalustojen kautta suuri valta yleisen mielipiteen muodostumisessa Euroopassa.
Tekoälyn käyttö lisääntyy työpaikkahakemusten käsittelyssä. Kulutusluottohakemuksia käsittelee myös useimmiten tekoäly.
Liikesalaisuuksina pidettävät algoritmit voivat vaikuttaa esimerkiksi työnhaussa, opiskelupaikan ja lainan saamisessa. Jos kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, nykyisellään ei ole välttämättä mahdollista hakea korjausta.
– Ei ole oikein, että algoritmit ovat liikesalaisuuksia. Pitää olla oikeus valittaa saamastaan kohtelusta. Niille on asetettava eettiset reunaehdot.
Liisa Jaakonsaari on jatkossa enemmän Oulussa, ja kotoa Raksilasta on tänne Rotuaarille mukava kävelymatka. Tutuilla paikoilla on hyvä jatkaa arjen tarkastelua ja ajatushautomotyötä, jota hän aikoo harrastaa eläkepäivilläkin.
Äärioikeistolaisen Soldiers of Odin -järjestön Tampereella lauantaina pidetty kulkue johti konfliktiin kulkueen ulkopuolisten ihmisten ja odinilaisten välillä, kertoo Sisä-Suomen poliisi. Poliisin mukaan yhteenotto oli vaarassa puhjeta väkivaltaiseksi.
Poliisin mukaan kulkueen loppuvaiheessa ulkopuoliset tahot puuttuivat kulkueen liikkumiseen toistuvasti "huutelemalla ja ärsyttämällä". Tilanne kärjistyi Vanhan kirjastotalon puistossa, jossa poliisin mukaan oli kahden ryhmän väkivaltaisen yhteenoton välitön vaara.
– Tilanteessa provosoitiin ja provosoiduttiin. Jonkin verran fyysistä kontaktia eri ryhmien välillä tapahtui. Tällä hetkellä ei ole tiedossa henkilöitä, jotka olisivat loukkaantuneet tapahtumassa, poliisin tiedotteessa kirjoitetaan.
Neljä ihmistä otettiin kiinni. Kiinniotetut eivät olleet Soldiers of Odinin jäseniä. Kulkueeseen osallistuneita ei poliisin mukaan epäillä rikoksista.
Sisä-Suomen poliisin mukaan tilanne saatiin rauhoittumaan niin, että laajaa yhteenottoa ei tapahtunut. Kulkue jatkoi matkaansa ja kulkuetta seurannut vastapuoli jatkoi huutelua.
Soldiers of Odinin kulkueeseen osallistui noin 80 ihmistä. Kokoontumisesta oli ilmoitettu poliisille. Kulkue liikkui Tampereen keskustan alueella iltapäivällä viiden ja seitsemän välillä.
Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz ilmoitti tänään lauantaina, että maassa järjestetään uudet vaalit nopealla aikataululla.
Kurzin mukaan äärioikeistolaisen Vapauspuolueen toiminta vahingoittaa Itävallan mainetta ulkomailla. Kurz ei myöskään usko, että Vapauspuolue on halukas muuttamaan toimintaansa.
Itävallan hallituksen ovat muodostaneet Kurzin johtama keskusta-oikeistolainen kansanpuolue ÖVP ja äärioikeistolainen vapauspuolue FPÖ.
Hallituseron taustalla on FPÖ:tä edustavaan varaliittokansleri Heinz-Christian Stracheen liittyvä skandaali.
Strache ilmoitti tänään lauantaina eroavansa, kun julkisuuteen tuli Ibizalla kuvattu video, jossa hän keskusteli venäläisen naisen kanssa urakoiden järjestämisestä ja siitä, miten niistä palkittaisiin. Strache mainitsi myös, että he voisivat hankkia omistukseensa Itävallan suurimman sanomalehden Kronen-Zeitungin ja käyttää sitä valtansa vahvistamiseen.
– Eilisen videon jälkeen minun on sanottava rehellisesti: liika on liikaa, Kurz sanoi tiedotustilaisuudessaan.
– Videon vakavin osa oli asennoituminen vallan väärinkäyttöön, veronmaksajien rahojen käyttämiseen ja suhtautuminen tiedotusvälineisiin, Kurz jatkoi. Hän totesi myös tulleensa henkilökohtaisesti loukatuksi videolla.
Uutistoimisto APA oli saanut tietoja FPÖ:n sisältä jo ennen puhetta. Tiedot kertoivat, että Kurz oli jo tehnyt päätöksen hallituksen erosta. Kysymys on vain siitä, miten päätös muotoillaan.
– Vaikka en ole puhunut julkisuudessa, on ollut monia tilanteita, joita minulla on ollut vaikea hyväksyä, Kurz kertoi. Hänen hallituksensa nousi valtaan joulukuussa 2017.
APA:n mukaan Kurz oli vaatinut FPÖ:tä myös vaihtamaan sisäministerin salkkua kantavaa henkilöä. Tällä hetkellä sisäministerinä toimii Herbert Kickl, joka on joutunut erittäin kovan arvostelun kohteeksi.
FPÖ:llä on läheiset suhteet Venäjän johtoon ja Itävallan FPÖ-johtoisen sisäministeriön pelätään vuotavan tietoja Venäjälle. Esimerkiksi Suomen Suojelupoliisi on muuttanut käytäntöjään epäilyn takia.
Naisvoimistelun perinne elää vahvana Suomessa. Yli 1 500 voimistelijaa ympäri Suomen on kokoontunut lauantaina Vantaalle Myyrmäen urheilupuistoon yhteisharjoituksiin.
Jalkapallostadion täyttyy sekä nuorista että kypsempään ikään ehtineistä naisista, jotka heittäytyvät yhdessä musiikin rytmin vietäväksi. He harjoittelevat tanssillisen voimistelun kenttäohjelmaa kansainväliseen Gymnaestrada-tapahtumaan, joka järjestetään heinäkuussa Itävallan Dornbirnissä.
Juuri musiikin ja liikkeen yhdistäminen kiehtoo Oulun voimisteluseurassa treenaavaa 16-vuotiasta Saana Sadinmäkeä.
– Jos on hidas musiikki ja nättejä kauniita liikkeitä, tulee herkkä fiilis. Jos on energinen musiikki ja liikkeet, tulee vahva olo. Voimistelu ei kuitenkaan ole pelkkiä liikkeitä vaan tässä saa ilmaista omia tunteitaan. Se vaan tulee omasta elämästä luonnostaan.
Yli 1500 voimistelijaa kokoontui harjoittelemaan Vantaan Myyrmäen urheilupuistoon.Markku Rantala / Yle
Sadinmäki aloitti voimistelun 5-vuotiaana. Harjoituksia on 3–5 kertaa viikossa. Lisäksi hänen pitää harjoitella kotona omatoimisesti ja osallistua ylimääräisiin viikonloppuharjoituksiin, leireille sekä kisareissuille.
Silti hän ehtii opiskella ja vapaa-aikaakin jää. Hän ei koe, että voimistelu rajoittaisi hänen elämäänsä. Joukkue on täynnä ystäviä, kuten 17-vuotias Suvi Greus.
– Voimistelussa pääsee ilmaisemaan ja toteuttamaan itseään. Se kohottaa kuntoa tosi paljon, Greus sanoo.
Urhottaret halusivat hengittää ja riisuivat korsettinsa
Voimistelusta oli kuitenkin tunteellisuus kaukana, kun Suomen ensimmäinen naisten voimisteluseura Gymnastikföreningen för Fruntimmeri Helsingfors perustettiin vuonna 1876.
Suomalaisen naisvoimistelun pioneeri Elin Kallio oli säätyläisnainen, joka halusi murtautua ulos porvarillisesta naismuotista. Kallio oppilaineen päätti pärjätä miesten hallitsemalla urheilun alueella vähintään yhtä hyvin kuin miehet.
– Mallia otettiin miesten sotilasvoimistelusta. He pystyivät tekemään miesten telineliikkeitä ja miekkailusta kehittettyä asentovoimistelua, joka on sotilasvoimisteluperäistä, kertoo naisvoimistelun historiaa tutkiva Aino Sarje.
Hän on vapaa tutkija ja tohtori, joka työstää parhaillaan kirjaa naisten kenttävoimistelun historiasta 1800-luvun lopulta nykyaikaan saakka.
– Naiset luopuivat korseteista, koska sotilasvoimistelua oli mahdotonta tehdä, jos rintakehää puristi. Voimistellessa piti pystyä hengittämään, Sarje kertoo.
Elin Kallion edustamaan, naisasiaa ajavaan säätyläisnaisten joukkoon kuului vain joitakin satoja naisia. Mistään kansanliikkeestä ei siis ollut kysymys, mutta miesten tyyliin voimistelevat naiset olivat oman aikansa lehdistön lemmikkejä. Heistä puhuttiin urhottarina ja amatsoneina. Kaikkia he eivät kuitenkaan miellyttäneet.
– Miespuoliset vaikuttajat voimistelupiireissä vastustivat heitä ja olivat kriittisiä, Sarje sanoo.
Naisvoimistelun historiaa tutkivan Aino Sarjen mukaan nykypäivän voimistelijat saavat käyttää omaa vartaloaan omalla tavallaan.Markku Rantala / Yle
Iloinen 20-luku teki voimistelusta leikkisää
Naisvoimistelu elää yhteiskunnan ja naiskuvan muutoksen myötä.
Sarjen mukaan miehisyys väistyi naisvoimistelusta 1920-luvulla. Liikekieli muuttui leikkisäksi ja tanssilliseksi. Vasta itsenäistyneessä Suomessa ajateltiin, että naisen paikka on kotona. Voimistelusta haluttiin tehdä kaikille sopiva harrastus, jonka avulla kansaan yritettiin saada ryhtiä ja terveyttä. Kovaa voimaa vaativat liikkeet jäivät vähemmälle, koska kaikki eivät olisi niihin pystyneet.
Kepeä ja sulava tyyli näkyi vielä 50-luvun voimistelussa.
Kannustava korjaaminen on hyödyllisintä. Oulun voimisteluseuran valmentaja Iina Lepistö
Nykyään voimistelijoilta vaaditaan taas paljon, etenkin kansainvälisellä tasolla kilpailevilta joukkueilta. Tänä keväänä mediassa on kohuttu kilpavoimistelijoiden kovista valmennusmenetelmistä ja tiukoista dieeteistä.
Oulun voimisteluseuran Saana Sadinmäki ja Suvi Greus eivät ole sellaista kokeneet tai nähneet.
– Siitä on ollut paljon puhetta. Se ei välttämättä tuo hyvää kuvaa voimistelusta, mutta voin sanoa, että semmoista ei ole kaikissa joukkueissa. Meitä kannustetaan terveelliseen syömiseen, Sadinmäki toteaa.
– Ei sitä omalle kohdalle haluaisi, eikä meille ole sattunut mitään tämmöistä. Toivon, että se ilmiö pysyy pienenä, Greus sanoo.
Oman valmentajansa Iina Lepistön toiminnan tytöt kokevat kannustavaksi.
– Kannustava korjaaminen on hyödyllisintä. Ei niin, että "älä tee noin", vaan että "tee näin". Silloin on parhaat mahdollisuudet saada haluttu lopputulos, Lepistö vinkkaa.
Saudi-Arabian kuningas Salman on kutsunut Persialahden maiden johtajat hätäkokoukseen viime viikolla tehtyjen iskujen vuoksi.
Saudi-Arabian ulkoministerin mukaan kokous on määrä järjestää Mekassa 30. päivä tätä kuuta.
Sunnuntaina Arabiemiraattien rannikolla tehtiin iskut neljää kauppalaivaa vastaan. Tiistaina Jemenin huthikapinalliset tuhosivat lennokkihyökkäyksellä kaksi saudiarabialaista öljynpumppausasemaa. Saudi-Arabian mukaan pumppausasemille tehty isku oli "Iranin tilaama".
Kauppalaivoihin tehdyt iskut Arabiemiraattien rannikolla ovat herättäneet hämmennystä, sillä vieläkään julkisuuteen ei ole kerrottu, millaisia iskut täsmälleen ottaen olivat.
Saudi-Arabia on ilmoittanut, että kaksi alusta kärsi "huomattavia vahinkoja". Vaurioita kärsineet alukset olivat Fujairan sataman edustalla Hormuzinsalmessa.
Torstaina Saudi-Arabia pommitti Jemenin pääkaupunkia Sanaata. Iskuissa kuoli ainakin kuusi ihmistä ja kymmenen haavoittui.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump harkitsee armahtavansa sotarikoksista syytettyjä ja tuomittuja amerikkalaissotilaita, kertoo sanomalehti New York Times.
Lehden mukaan Trump on pyytänyt valmisteltavaksi papereita, jotta miesten armahdukset saataisiin valmiiksi toukokuun loppuun mennessä, jolloin Yhdysvalloissa vietetään Muistopäivää.
Armahdusta suunnitellaan muun muassa Navy Seals -erikoisjoukkojen päällikölle Edvard Gallagherille, jonka on määrä olla oikeudessa lähiviikkoina. Gallagheria syytetään aseettomien siviilien ampumisesta sekä vangitun vihollistaistelijan surmaamisesta puukolla Irakissa.
Lisäksi armahdettujen joukossa olisi New Tork Timesin mukaan maavoimien erikoisjoukkoihin Vihreisiin baretteihin kuulunut Mathew Golsteyn. Häntä syytetään aseettoman afgaanin surmaamisesta vuonna 2010.
Monet asiantuntijat kertovat, että sotarikoksista tuomittujen armahtaminen on poikkeuksellista Yhdysvalloissa. Vieläkin poikkeuksellisemmaksi tilanteen tekee se, että nyt armahtaminen saattaisi koskea myös niitä, jotka eivät ole edes joutuneet oikeuden eteen vastaamaan syytteisiin.
Sotarikosarmahdusten pelätään vaikuttavan siihen, miten sotilaat noudattavat jatkossa sotalakeja. Lisäksi armahdukset voivat vaikuttaa asiantuntijoiden mukaan kurin ja järjestyksen ylläpitämiseen joukoissa.
Valkoinen talo ei ole kommentoitunut tietoja armahduksista.
Itävallassa neuvotellaan tänään aikataulusta ennenaikaisten vaalien järjestämiseksi. Maan liittokanslerin Sebastian Kurzin keskustaoikeistolainen puolue lähtee vaaleihin selvässä gallupkärjessä.
Verkkolehti Politicon mukaan Kurzin kansanpuolue ÖVP johtaa viimeaikaisia kannatuskyselyjä 34 prosentin kannatuksella, kun toiseksi suosituimpien sosiaalidemokraattien kannatus on 26 prosenttia.
Itävallassa roihahti eilen hallituskriisi oikeistopopulistisen vapauspuolueen korruptiokohun takia. Hallituksen kakkospuolueena istuvan vapauspuolueen FPÖ:n johtaja Heinz-Christian Strache ilmoitti eroavansa, kun julkisuuteen tuli video, joka paljasti hänen olevan valmis ottamaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta.
Liittokansleri Kurz ilmoitti, että hallitusyhteistyö oikeistopopulistisen vapauspuolueen kanssa ei voi enää jatkua. Hän sanoi esittävänsä liittopresidentti Alexander Van der Bellenille, että uudet vaalit järjestetään mahdollisimman pian. Kaksikko tapaa tänään keskustellakseen jatkoaskelista.
Kannatuskyselyissä Kurzin puolueella on ollut selvä etumatka vuoden alusta lähtien, mutta asetelma voi hyvin muuttua ennenaikaisten vaalien alla. Tuoreimmissa kyselyissä ei ole vielä huomioitu korruptiojupakan vaikutusta. Kohun keskelle joutunut FPÖ on pysytellyt oppositiossa olevien sosiaalidemokraattien kannoilla kolmanneksi suosituimpana puolueena, mutta viime viikkoina sen kannatus on hieman laskenut päätyen noin 22 prosenttiin.
FPÖ:n kompurointi koetellut hallitusta pidempään
Itävallan hallitusyhteistyö on ollut jo pidempään koetuksella vapauspuolueen kompuroinnin takia. Huhtikuussa yksi puolueen edustaja joutui eroamaan tehtävästään kirjoitettuaan runon, jossa maahanmuuttajia verrattiin rottiin.
Tuore video nosti esiin vapauspuolueen läheiset yhteydet Venäjään. Puolueella on yhteistyösopimus presidentti Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa.
– Eilisen videon jälkeen minun täytyy sanoa rehellisesti: Jo riittää, sanoi Kurz, kun hän astui illalla tiedotusvälineiden eteen.
Kurz sanoi, että vapauspuolueen toiminta on haitaksi Itävallan kansainväliselle maineelle. Myös liittopresidentti Van der Bellen arvosteli kovin sanoin julki tullutta videota, vaikkei maininnut Strachea nimeltä.
– Ne ovat hävettäviä kuvia, eikä kenenkään pitäisi hävetä Itävaltaa, hän sanoi.
Merkel varoitti poliitikoista, jotka ovat ostettavissa
Strachen lähtölaskenta alkoi, kun saksalaislehdet Der Spiegel ja Süddeutsche Zeitung julkistivat niille vuodettua, salaa kuvattua videomateriaalia tapaamisesta, joka järjestettiin vuonna 2017 ennen Itävallan parlamenttivaaleja. Lavastetussa tapaamisessa venäläisnainen kertoo haluavansa sijoittaa Itävaltaan ja saada itävaltalaisen tabloidilehti Kronen Zeitungin haltuunsa.
Strache ehdottaa videolla, että uudet omistajat voisivat vaihtaa henkilökuntaa ja käyttää lehteä auttaakseen hänen puolueensa vaalikampanjointia. Vastineeksi Strache esittää, että hallitukseen noustuaan hän voisi tehdä venäläisnaisen kanssa tätä hyödyttäviä julkisia sopimuksia esimerkiksi rakennusalalla.
Erostaan kertoessaan Strache esiintyi katuvaisena ja luonnehti toimintaansa "humalaiseksi macho-käytökseksi".
Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel reagoi naapurimaansa korruptiokohuun varoittamalla äärioikeiston poliitikoista, jotka ovat "ostettavissa".
– Kohtaamme virtauksia, jotka haluavat tuhota Euroopan ja sen arvot ja meidän on noustava niitä vastaan päättäväisesti, Merkel sanoi.
Europarlamenttivaaleissa on ehdokkaina kymmeniä ihmisiä, jotka ovat saaneet viimeisen 15 vuoden aikana rikossyytteen, kertoo Helsingin Sanomat.
HS:n selvityksen mukaan yhteensä 33 ehdokasta on saanut vuosina 2004-2019 syytteen. Se tarkoittaa noin 12 prosenttia ehdokkaista, joita on yhteensä 269.
Kyseisenä ajankohtana kaikista suomalaisista keskimäärin noin 15 prosenttia on saanut syytteen.
Puolueiden välillä on asiassa suuria eroja: Perussuomalaisten ehdokkaista syyte on nostettu 25 prosenttia vastaan, vihreiden ja RKP:n ehdokkaita ei ole ollut syytettynä rikoksista lainkaan.
Reilut 80 prosenttia syytteen saaneista oli miehiä.
Syytteet eivät vielä tarkoita, että ehdokas olisi syyllistynyt rikokseen. Tuomioistuimet päättävät lopulta syyllisyydestä tai syyttömyydestä.
Suomessa noin 95 prosenttia nostetuista syytteistä johtaa tuomioon.
Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mielestä Olli Rehn ja Erkki Liikanen olisivat erinomaisia Euroopan keskuspankin (EKP) johtoon.
Juncker sanoo STT:lle pohjoismaiden uutistoimistojen haastattelussa, että sekä Liikasella että Rehnillä on kaikki, mitä EKP:n pääjohtajalta vaaditaan. Samalla hän muistuttaa, että päätös kuuluu jäsenmaille.
– He ovat hyviä ystäviäni. Jos haluat olla avuksi ystäville, älä tue heitä liian paljon. Mutta he kaksi olisivat totta kai erinomaisia, koska heillä on kaikki, mitä EKP:n pääjohtajalla pitää olla. Mutta on ranskalaisia, saksalaisia ja muita.
Hän muistuttaa, että nimitys on jäsenmaiden käsissä.
Aiemmin Handelsblattin haastattelussa Juncker sanoi, ettei hänellä olisi mitään sitä vastaan, jos Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann nousisi Euroopan keskuspankin johtoon.
– Sanoin, etten olisi pahoillani, jos saksalaisesta tulisi EKP:n pääjohtaja, mutta en virallisesti ja vahvasti tukenut Jens Weidmannia, joka on hyvä ystäväni, Juncker selventää.
EU:n ylimpiä johtajanpaikkoja ei ole vielä tipahtanut Pohjoismaille, eikö olisi jo aika?
Luxemburgin pitkäaikainen pääministeri ja komissiota viisi vuotta johtanut Juncker sanoo, ettei hänellä olisi mitään sitä vastaan, jos joku viisaasta Pohjolasta asettuisi johonkin näistä tehtävistä. Nimitysvyyhti kuuluu kuitenkin jäsenmaille ja parlamentille, eikä hän halua sekaantua siihen.
Vaalien jälkeen EU-maat sopivat paketista, johon kuuluu neljä tehtävää: Junckerin seuraajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, korkean edustajan ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan paikat.
Sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen vetämät hallitusneuvottelut jatkuvat sunnuntaina Säätytalossa Helsingissä.
Hallitusneuvotteluiden työryhmät aloittavat työnsä kello 9.30 ja puolueiden puheenjohtajat saapuvat paikalle kello 16. Yle näyttää suorana heidän kommenttinsa tässä artikkelissa ja Yle Areenassa.
Alun perin viiden puolueen piti neuvotella vain arkisin, mutta nyt neuvottelupäiväksi tarvitaan myös sunnuntai. Osa työryhmistä, kuten Kestävän talouden Suomi, oli koolla myös lauantaina. Työryhmät ovat saaneet päättää itsenäisesti tarvitsevatko ne työhönsä lisäaikaa.
Rinteen tavoite on saada hallitusohjelma valmiiksi jo ensi viikon perjantaina, jotta uusi hallitus aloittaisi kesäkuun alkupuolella.
Hallitusohjelman eri osa-alueita koostavien työryhmien pitää saada paperinsa valmiiksi tiistaiksi, jotta ehdotukset voidaan sovittaa yhteen sovittujen talousraamien kanssa.
SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n puheenjohtajat käyvät iltapäivällä läpi asioita, joista ei ole löytynyt työryhmissä yksimielisyyttä.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson median haastateltavana.Lauri Heikkinen / valtioneuvoston kanslia
Kädenvääntö hallitusneuvotteluissa kiristyy, kun rahaa ja työryhmien ehdotuksia sorvataan yhteen.
Kiistaa aiheuttavat talouden reunaehdot eli miten pidetään julkisen talouden tulot ja menot tasapainossa.
Karsittavaa riittää. Jokaisella puolueella on vaalilupauksia, jotka ne haluavat täyttää. Ehdotukset on tietysti rahoitettava jotenkin, joten veropolitiikan keinoista tullaan varmasti taittamaan tiukasti.
Keskusta ja vihreät ovat myös ympäristöasioissa, kuten metsähakkuiden määrässä eri linjoilla. Näkemysten yhteensovittamista ei helpota se, että Suomen metsien hiilinielun vertailutaso joudutaan laskemaan uudelleen. Luonnonvarakeskus on laskenut hakkuumetsien alan väärin.
Neuvotteluista kuului ristiriitaista viestiä
Hallitusneuvottelut jäivät perjantaina ristiriitaisiin tunnelmiin.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä valitteli turhautuneena, että hallituksen aikaansaaminen tällä kokoonpanolla on vaikeaa erilaisen arvopohjan takia. Sipilän mukaan puolueet ovat myös talousasioissa kaukana toisistaan. Sipilä muistutti jälleen keskustan kynnyskysymyksistä.
Neuvotteluiden hyvää etenemistä ja ilmapiiriä tähän asti kehunut Antti Rinne vakuutti, että mikään puolue ei ole lähdössä neuvotteluista ja aikataulut pitävät. Sipilän purkausta Rinne piti normaalina neuvotteluprosessiin kuuluvana tuntojen purkuna.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson hämmästeli Sipilä näkemystä, että keskusta on ainoa puolue, joka puolustaa neuvotteluissa kestävää maa- ja metsätaloutta. Henrikssonin mukaan talouskysymyksiä ei ole vielä edes käsitelty kunnolla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoi neuvotteluiden sujuneen sovitussa aikataulussa.
Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto ei painanut vielä paniikkinappulaa, mutta myönsi, että päätöksiin oleellisesti vaikuttavat talousraamit ovat vaikea asia.
Pariterapeutin sohvalla on tuttua kuulla, että elämässä ne kaikkein tärkeimmät ovat lapset . Ne kalleimmat, arvokkaimmat ja ne, joiden edestä haluaisi kaikki maailman vaikeudet silottaa. Heille haluaisi aivan kaiken antaa. Harrastukset ja laitteet ja kamppeet on tietenkin hyvä olla tarpeen mukaan, mutta niitäkin tärkeämmät ovat hyvät vuorovaikutustaidot.
Informaatio-yhteiskunnassa lasten ja nuorten vuoropuhelu tiivistyy whatsupp-viesteihin ja chatteihin. Kommunikoidaan kyllä- ja ei-vastauksilla. Netistä ei ainakaan opi hyviä vuorovaikutustaitoja, eikä koulun rajattomiin mahdollisuuksiin kannata liikaa uskoa. Niinpä kodin vaikutus vuorovaikutustaitojen oppimisessa korostuu nettiaikana enemmän kuin koskaan ennen.
Kannattaa pysähtyä miettimään mitä ovat ne suuret linjat joiden mukaan perheessä kohtelette toinen toisianne.
Perheissä ja työpaikoilla tarvitaan kipeästi vuorovaikutustaitoja, joita ovat kohteliaisuus, avuliaisuus, huomioonottaminen, anteeksipyyntö, sopuisuus ja toisten arvostaminen.
Aika harva vanhempi käsittää olevansa lapsilleen kävelevä esikuva käyttäytymisestä muita kohtaan. Sekä hyvinä että pahoina päivinä, mutta ehkä erityisesti niinä pahoina päivinä.
Kotiraivarit ovat aivan ymmärrettävä ilmiö, enkä ole kieltämässä tunteiden osoittamista kodeissa, mutta kannattaa pysähtyä miettimään mitä ovat ne suuret linjat joiden mukaan perheessä kohtelette toinen toisianne.
Onko linjana arvostuksen puute vai arvostus; onko se kyynisyys vain toiveikkuus; onko se osallistuminen vaiko vetäytyminen. Onko se kiltteyden hyväksikäyttö vaiko reilu työnjako, vaikka helpommallakin pääsisi. Toistuvatko odotukset ja suuret pettymykset, kun toinen ei olekaan ajatustenlukija. Vaihtoehtoja on monia.
Hyökkäystä vaikeampaa on laskea omat aseet ja myöntää: rakastan.
Monet nuoret parit kipuilevat sen kanssa, että heillä ei ole yhtään hyvää esimerkkiä ongelmanratkaisusta. Ei yhtään hyvää esimerkkiä siitä, miten konflikti tuodaan sopuisaan päätökseen. Ei yhtään hyvää esimerkkiä kompromissin tekemisestä tai epätäydellisyyden kanssa elämisestä hukuttamatta puolisoa rajuihin moitteisiin.
Erityisen kurjaa on, jos nuori pari kokee tuhoisat vuorovaikutustavat ainoiksi oikeiksi: ”Näin meillä aina!” Muutamassa pariterapiaistunnossa on vaikea muuttaa kokonaista ajatusmallia. On vaikea osoittaa, että valtataistelu ei ole parisuhteen päämäärä, vaan hoitoa vaativa tila. Se on vaikeaa, mutta mahdollista.
Tuntuu niin kiitolliselta kun idea alkaa itää. Kun me kaikki terapiahuoneessa toteamme, että sitä mikä ei toimi, sitä ei kannata jatkaa. Kun me yhdessä käsitämme, että muutos on aina kömpelöä. Että uusi toimintatapa tuntuu esitykseltä, ja se on vaikea pala niin viestin antajalle kuin viestin vastaanottajallekin.
Huutoa vaikeampaa onpuhua hiljaisella äänellä, kun on tärkeää sanottavaa. Hyökkäystä vaikeampaa on laskea omat aseet ja myöntää: rakastan. Kaikesta huolimatta. Ja hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet.
Kun vuorovaikutuksessa nuoren parin välillä päästään uuteen aikaan, uuteen todelliseen kohtaamiseen, tuntuu kuin kumppanin toimissa ja sanoissa olisi aivan uusi sävy. Siinä on kohteliaisuutta, avuliaisuutta, huomioonottamista ja arvostusta. Miten onnistuminen sitten palkitaan? Jalokivin. Kirkkain kyynelin.
Heli Vaaranen
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Väestöliitossa johtavana asiantuntijana. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen.
Pitääkö Suomen päättää asiat itse vai muiden kanssa? Kuinka tiukasti Suomen täytyy pitää rahoistaan kiinni? Riittääkö se ilmastokriisin pysäyttämiseen, mitä eurooppalaiset ovat jo tehneet?
Esimerkiksi näissä asioissa suomalaiset puolueet ovat Eurooppa-politiikassaan erimielisiä.
Suurin osa puolueista suhtautuu unioniin myönteisesti. Kielteisiä tai herkkiä arvostelemaan unionia ollaan perussuomalaisissa ja kristillisdemokraateissa.
Suomalaiset valitsevat 13 meppiä, jotka solahtavat osaksi 751 jäsenistä parlamenttia ja eurooppalaisten puolueitten parlamenttiryhmiä.
Tiivistimme kotimaisten puolueitten Eurooppa-politiikan keskeisiä piirteitä eurovaaliohjelmien ja Ylen vaalikonevastausten perusteella.
SDP: Jos haluat tiukkoja ilmastopäätöksiä ja joka maahan minimipalkan, ehdokkaasi voi olla sosiaalidemokraatti
Eurooppa on sosiaalidemokraattien mielestä niin hieno rakennelma, että sen pitää pyrkiä maailman arvojohtajaksi ja päästä teknologiassa muiden edelle.
Edeltäjä unionin pitää olla myös ilmastopolitiikassa: demarien meppiehdokkaat kannattavat lentämisen verottamista, pelkästään bensalla tai dieselillä kulkevien autojen kieltämistä vuoteen 2030 mennessä ja karjankasvatuksen tukien vähentämistä.
Sosiaalidemokraatit haluaisivat unionin päättävän myös osasta sosiaalipolitiikkaa ja työelämää. Joka maahan tulisi päättää minimipalkka.
Demarit ja heidän eurooppalaiset toverinsa ovat vuosia ajaneet unionissa sitä, että kaikki yritykset maksaisivat veronsa eli verovälttely estettäisiin. Muutkin puolueet ovat ottaneet tämän asiakseen.
Suhde taloudenpitoon on väljempi kuin kokoomuksella ja keskustalla. Puolue toivoo vaaliohjelmassaan, että pankkien yhteinen talletussuoja saataisiin vihdoinkin valmiiksi. Suomen edellinen hallitus suhtautui tähän kriittisesti.
Sosiaalidemokraattien mielestä euromaiden velkasääntöjen jouston varaa kannattaa käyttää, kunhan julkinen talous ei pidemmän päälle velkaannu liikaa. Jokainen maa olisi kuitenkin vastuussa omista veloistaan.
Tämä mielessä sosiaalidemokraatit ehdottavat Suomen hallitusneuvotteluissa, että ottaisimme lainaa investointeihin, jotka sitten maksavat itsensä hiljalleen takaisin.
Puolue arvostelee "kurjistamisen" eli oikeistolaisen talouspolitiikan pitkittäneen Euroopan talouskriisiä. Tosin Kreikan romahtaessa velkojensa alle sosiaalidemokraatit olivat valtiovarainministeripuolueena mukana tekemässä tuota talouskuripolitiikkaa.
Nykyisessä parlamentissa demareita ovat edustaneet S & D -ryhmään kuuluvat Miapetra Kumpula-Natri ja Liisa Jaakonsaari.
SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm (vas.) ja puheenjohtaja Antti Rinne esittelivät puolueen eurovaaliohjelman Helsingissä 6. toukokuuta.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
PS: Jos Eurooppa ei mielestäsi pidä kiinni päätöksistään ja suhtautuu liian hövelisti muualta tulleisiin, etsi perussuomalainen ehdokas
Perussuomalaiset ovat Suomen EU-kriittisin puolue. He eivät vaadi eroa unionista, mutta näkevät siinä paljon heikkouksia ja puhuvat niistä mielellään. Kaikkien perussuomalaisten meppiehdokkaiden mielestä esimerkiksi Brexit eli Britannian ero EU:sta on briteille hyvä asia.
Perussuomalaiset katsovat olevansa nimenomaan suomalaisten asialla. Mahdollimman moni päätös pitää tehdä mielummin täällä kuin Brysselissä. Eniten hyötyä unionista on vapaakaupan edistämisessä.
Venäjän kauppapakotteet jakavat perussuomalaisten mielipiteet. Puolet ehdokkaista olisi valmiita jo keventämään pakotteita, jotka Eurooppa asetti Venäjälle Krimin valtauksen ja Ukrainan sodan takia.
Perussuomalaisten Laura Huhtasaari keskusteli ihmisten kanssa Eurooppa-päivän juhlassa Helsingin Narinkkatorilla torstaina.Martti Kainulainen / Lehtikuva
Mitään yhteisten arvojen Eurooppaa perussuomalaiset eivät halua, eikä puolueen mielestä unionin arvojen rikkojia tarvitse rangaista. Toisaalta kristilliset arvot kelpaavat meppiehdokkaille.
Rajojen ylittäminen papereita näyttämättä ei perussuomalaisten mielestä ole tärkeää. Sisärajojen tarkastuksia kannattaa lisätä, jotta paperittomat maahantulijat pysäytetään.
Ilmastoasioissa perussuomalaiset ovat valmiita tekemään unionin yhteistä politiikkaa. Mutta millaista politiikkaa? He eivät halua lentoveroa, lihantuotannon tukien vähentämistä tai bensa-autojen kieltämistä 2030 mennessä. Eurooppa on puolueen mielestä tehnyt jo oman osansa päästöjen vähentämisessä ja nyt on muiden vuoro..
Eurooppaan muualta tuotavasta tavarasta pitäisi periä hiilitulleja. Se tarkoittaa, että tuotteista, joiden valmistuksessa on käytetty hiiltä, joutuisi maksamaan Euroopan rajalla. Tulleihin suhtautuvat myönteisesti myös ainakin Euroopan vasemmistopuolueet.
Perussuomalaisilla on nykyisessä parlamentissa kaksi meppiä konservatiivisessa ja osin epäilevästi unioniin suhtautuvassa ECR-ryhmässä, Jussi Halla-aho ja Pirkko Ruohonen Lerner. Puolue suunnittelee liittyvänsä osaksi EU:hun kriittisemmin suhtautuvaa uutta oikeistoryhmää.
Kokoomus: Tarkka tilinpito, vapaus ja demokratia sekä eurooppalaisuuden korostaminen ovat yhteistä kokoomuksen ehdokkaille
Kokoomus pitää itseään Suomen johtavana Eurooppa-puolueena. Moni asia hoituu heidän mielestään paremmin Euroopan kuin kotimaasta ratkaistuna. Esimerkiksi ilmastosta, turvallisuusasioista, maahanmuuton hallinnasta ja maailmankaupasta ratkaisut on järkevä tehdä yhdessä.
Yhteisten sisämarkkinoiden olisi toimittava sujuvasti, jotta yrittäminen ja kaupankäynti sujuu. Koska euromaiden taloudet ovat riippuvaisia toisistaan, myös sääntöjä pitää noudattaa. Kokoomuksesta löytyy tarkan euron vahtijoita ja velkaantumista tai budjettivajetta ei katsota hyvällä.
Kokoomuslaiset suhtautuvat epäillen siihen, että Euroopan pankit yhdessä onnistuisivat turvaamaan asiakkaiden talletukset. On parempi edetä hitaasti kuin niin, että Suomi vahingossa joutuisi kriisitilanteessa maksamaan muiden laskuja.
Ilmastopäästöjä kokoomus vähentäisi kunnianhimoisesti. Silti sen meppiehdokkaista enemmistö ei kiirehtisi siirtymistä pois bensa- ja diesel-autoista, ei vähentäisi karjankasvatuksen tukia eikä verottaisi lentämistä.
Vaikka kokoomuslaiset kannattavat puolustusasioiden hoitamista eurooppalaisella tasolla, heidän mielestään unioni ei tarvitse yhteistä armeijaa.
Kokoomuksen ehdokkaat tuntevat omikseen kristilliset arvot. He haluavat unionin pitävän huolta siitä, että Eurooppa säilyy demokraattisena ja kunnioittaa perusoikeuksia. Oikeusvaltion periaatetta rikkovia maita pitää rankaista tukien menettämisellä.
Kokoomuksen mepit ovat Sirpa Pietikäinen, Petri Sarvamaa ja Henna Virkkunen EPP-ryhmässä. Ryhmään mahtuu sekä arvoliberaaleja että konservatiivisia meppejä. Nykyisessä parlamentissa EPP on suurin ryhmä.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen, EU:n maatalouskomissaari Phil Hogan (kesk.) ja sisäministeri Kai Mykkänen kokoomuksen tilaisuudessa Helsingissä 6. toukokuuta.Roni Rekomaa / Lehtikuva
Keskusta: Jos eurooppalaiset arvot ja elävä maaseutu kiinnostavat, puolueesi voi olla keskusta
Keskustalaiset korostavat eurovaaliohjelmassaan, kuinka tärkeä on yhtenäinen Eurooppa, sananvapaus, tasa-arvo ja esimerkiksi turvapaikanhakijoiden auttaminen. Keskusta muistuttaa usein, että sen ollessa pääministeripuolue Suomi liittyi Euroopan unioniin.
Juha Sipilän hallituksen aikana unioni joutui toinen toistaan seuraaviin kriiseihin, joista yksi oli pakolaiskriisi. Keskustan mielestä turvapaikanhakijoita autetaan ja pakolaisia otetaan vastaan. Samaa mieltä ovat suurista puolueista myös sosiaalidemokraatit ja kokoomus. Seuraavan turvapaikanhakijakriisin varalta pitäisi päättää, miten maat sitoutuvat auttamaan toisiaan tulijoista huolehtimisessa.
Suomalaisten maataloustuotteiden vienti Venäjälle tyssäsi, kun Eurooppa rankaisi Venäjää Ukrainan sodasta tulleilla ja Venäjä asetti vastatullit. Melkein puolet keskustalaisista ehdokkaista haluaisi jo keventää pakotteita.
Keskusta korostaa maataloutta EU-politiikassa. Kotimainen ruoantuotanto on tärkeää ja syrjässäkin pitää voida asua. Näihin keskustalaiset haluavat riittävästi rahaa unionin budjetista.
Ilmastopolitiikassa myös keskusta haluaa EU:n vähentävän tuntuvasti ilmastopäästöjään. Toisaalta samaan aikaan pitäisi pystyä käyttämään metsää, sillä puolueessa on paljon metsänomistajia. Keskusta haluaa Euroopan olevan keksimässä, miten hiilidioksipäästöt saadaan talteen. Kansainväliset ilmastotutkijat tosin arvelevat, että tästä ei ole vähentämään päästöjä vielä pariinkymmeneen vuoteen.
Keskustan euroedustajia ovat tällä hetkellä Alden ryhmän Elsi Katainen ja Mirja Vehkaperä. Ryhmä on hyvin liberaali ja suhtautuu myönteisesti unionimaiden yhteistyön lisäämiseen. Keskustan mepit kuuluvat ryhmän varovaisempaan laitaan ja osa aiemmista mepeistä olisi jopa sopinut paremmin konservatiivisempaan ryhmään..
Keskustan eurovaaliehdokas Petra Schulze Steinen (vas.) ja Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen (keskellä) ja eurovaaliohjelman valmistelusta vastannut Riikka Pakarinen (oik.) esittelivät puolueen eurovaaliohjelman Helsingissä perjantaina 26. huhtikuuta.Jussi Nukari / Lehtikuva
Vihreät: Jos maapallo ei mielestäsi kestä nykymenoa ja haluaisit enemmän Eurooppaa, saatat löytää ehdokkaasi vihreistä
Vihreät on Suomen puolueista se, joka olisi valmis ottamaan loikan kohti syvempää Euroopan unionia. Heidän ehdokkaidensa enemmistö olisi valmiita eurooppalaiseen armeijaan. He olisivat valmiita ottamaan vastuuta myös taloudesta yhdessä – unioni voisi ottaa käyttöön yhteisen rahoitusmarkkinaveron ja työttömyysvakuutusjärjestelmän.
Lähes kaikki heistä haluaisivat sukupuolikiintiöt pörssiyrityksiin ja minimipalkan joka maahan.
Ympäristöasioissa vihreät ovat ehdottomia. Puolue haluaa taloudesta ekologisesti kestävää. He suosisivat raiteita ja verottaisivat lentämistä. Kaikki ehdokkaat haluavat eroon uusista bensa- ja dieselautoista 2030 mennessä. Ilmastopäästöjä on vähennettävä ja suunta kerta kaikkiaan käännettävä.
Euroopassa vihreät ovat profiloituneet voimakkaasti myös demokraattisten arvojen puolustajina. Se tarkoittaa oikeusvaltion korostamista. Vihreät ehdokkaat pitävät vaalikoneessa Venäjää uhkana Euroopalle eivätkä halua purkaa pakotteita.
Euroopan vihreiden ryhmässä istuu yksi suomalainen vihreä, Heidi Hautala.
Vihreiden tilaisuudessa Heidi Hautala, saksalainen Ska Keller ja Ville Niinistö.Axel Nurmio / Yle
Vasemmistoliitto: Huolestuttaako ilmasto ja suuryritysten valta? Ehdokkaasi on ehkä vasemmistoliitosta
Vasemmistoliitto ja sen europarlamenttiryhmä GUE on pitkään puhunut siitä, että suuryritykset olisi saatava aisoihin ja verovälttely estettävä. Yksi vastaus olisi säätää yhteisöveropohjasta yhdessä eli päättää, mistä yritysten on joka maassa maksettava veroa.
Vasemmistoliitto ei ole hyväksynyt tapaa, jolla muu Eurooppa on kohdellut talouskriisimaita ja "kurjistanut" niiden kansalaisia. Siksi puolue haluaa muuttaa kokonaan unionin talous- ja rahapolitiikan: Sen mielestä kaikkien maiden pankkien olisi suojattava ihmisten talletukset yhteisellä järjestelmällä.
Euroopan keskuspankin pitäisi voida antaa lainaa myös pankkien sijaan myös tavallisille ihmisille. Jonkin maan joutuessa vararikkoon sen velat järjesteltäisiin niin, että ihmiset pystyvät jatkamaan elämäänsä ilman tiukkaa talouskuria.
Ilmastoa on vasemmistoliiton ehdokkaiden mielestä suojeltava kaikin keinoin. Lentämisen tai bensa-auton sijaan pitäisi kulkea junalla. Raiteita voisi rakentaa Suomesta Berliiniin Tallinnan-tunnelin kautta. Vasemmistoliiton meppinä GUE-ryhmässä on istunut kuluvalla kaudella Merja Kyllönen.
Puolueen puheenjohtaja Li Andersson, eurovaaliehdokas ja varapuheenjohtaja Hanna Sarkkinen ja eurovaaliehdokas Silvia Modig vasemmistoliiton eurovaalikampanjastartin tiedotustilaisuudessa Helsingissä 29. huhtikuuta.Jussi Nukari / Lehtikuva
RKP: Jos maahanmuutto on mahdollisuus ja ruotsinkielinen elävä maaseutu lähellä sydäntä, RKP:sta voi löytyä ehdokas
RKP sanoo olevansa Suomen Eurooppa-myönteisin puolue.
Myönteisyys näkyy esimerkiksi siinä, kuinka puolue suhtautuu maahanmuuttoon. Se ei ole uhka vaan mahdollisuus. Puolueen mielestä unioniin tulijat pitää jakaa oikeudenmukaisesti ja turvapaikkapolitiikan on oltava humaania. Ulkorajoja kannattaa silti vahvistaa, jotta tiedetään, kuka on liikkeellä ja millä asialla.
RKP korostaa jämptiä taloudenpitoa, jossa maat huolehtivat omasta taloudestaan. Myös pankkien talletussuojajärjestelmää pitää rakentaa harkiten.
Ilmastopolitiikassa RKP ajaa keskustan ja kokoomuksen tavoin hiilipäästöjen leikkaamista kunnianhimoisesti – 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Puolue kuitenkin huolehtisi myös maataloustuottajista.
Nykyisessä parlamentissa istuva meppi Nils Torvalds oli ryhmänsä Alden neuvottelijana, kun Suomi ajoi metsätaloutensa etua esimerkiksi maankäytön epäsuoria vaikutuksia koskevassa ILUC-direktiivissä ja LULUCF-asetuksessa, jolla säädellään hakkuita ja hiilinieluja.
KD: Jos EU on periaatteessa myönteinen asia mutta valta on paremmissa käsissä Suomessa kuin Brysselissä, valitset ehkä kristillisdemokraatit
KD on liukunut kannoissaan lähelle perussuomalaisia esimerkiksi maahanmuutto- ja ilmastopolitiikassa. Puolueen mielestä nyt on muun maailman vuoro vähentää ilmastopäästöjä eikä päästöjen leikkaaminen saa mennä yritysten kilpailukyvyn edelle. Ehdokkaista juuri kukaan ei estäisi bensa-autoilua eikä leikkaisi tukia karjankasvatukselta.
Maahanmuutosta ja rajojen valvonnasta vastuun tulisi olla jäsenmaissa, ei unionilla. Puolue vaatii kansainvälisten sopimusten muuttamista niin, että Eurooppaan tulleet voidaan palauttaa lähtömaihinsa. Enemmistö ehdokkaista lisäisi tarkistuksia sisärajoilla.
Kristilliset arvot ovat ehdokkaiden mielestä unionin perusta. EU ei saisi ulkopolitiikassaan ottaa kantaa esimerkiksi Israelin ja Palestiinan väleihin.
Demokratiaa ja oikeusvaltiota puolue korostaa. Työvoiman vapaassa liikkumisessa maasta toiseen puoluetta häiritsee se, että työntekijät saavat samoja sosiaalietuuksi kuin omat asukkaat.
Puolue ei halua antaa EU:lle lisää valtaa millään alalla. Se ei halua euromaille yhteistä budjettia eikä pankeille yhteistä talletussuojaa.
Talouspolitiikassa kristillisdemokraatit ovat tarkkoja sopimusten noudattamisesta. Tässä puolue on eurooppallaisen puolueensa EPP:n linjalle – tosin tällä hetkellä puolueella ei ole omaa meppiä.
Venäjällä ei ole tekemistä perusteilla olevan eurooppalaisen kansallismielisten puolueiden ryhmän tavoitteiden kanssa, sanoo perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari.
Epäilys vaikuttamisesta vahvistui kun kävi ilmi, että Itävallan Vapauspuolueen puheenjohtaja Heinz-Christian Strache oli lupaillut venäläiselle tukijalle oikopolkua julkisiin hankintoihin vastineena tuesta hänen puolueensa kampanjalle.
– Venäjällä ei ole mitään roolia meidän tavoitteiden ja päämäärien kanssa, Huhtasaari sanoi populistipuolueiden tapaamisessa Milanossa lauantaina, viitaten perussuomalaisten eurooppalaisiin kumppaneihin.
"Emme hyväksy Krimin liittämistä"
Huhtasaaren mukaan perussuomalaisten linja suhteessa Venäjään on samankaltainen kuin Tanskan Kansanpuolueen tai Viron Ekren. Perussuomalaiset ei hänen mukaansa hyväksy Krimin liittämistä Venäjään tai Venäjän toimia Itä-Ukrainassa.
Ruotsidemokraatit on ilmoittanut pysyvänsä syrjässä kansallismielisten puolueiden rintamasta sen takia, että monet puolueista ovat liian läheisiä Venäjän valtaapitävien kanssa. Huhtasaari sanoi toivovansa, että Ruotsidemokraatit "järkeistyy".
Yhteistyötä virittelevistä oikeistopuolueista La Legalla ja Itävallan Vapauspuolueella on yhteistyösopimus Venäjän valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän kanssa. Ranskan Marine Le Penin Kansallinen liittouma on ottanut vastaan rahoitusta Venäjältä.
Huhtasaari ei ottanut kantaa EU:n pakotepolitiikkaan, mutta sanoi, että EU:n pitäisi maksaa korvauksia suomalaisille, jotka ovat kärsineet Venäjän asettamista vastapakotteista. EU asetti Venäjälle talouspakotteita Krimin valtauksen seurauksena.
– Ei ole oikein, että Saksa myy edelleen autoja Venäjälle ja Suomi ei voi myydä juustoa, Huhtasaari sanoi.
EU myönsikin korvauksia suomalaisille maidontuottajille loppuvuodesta 2014.
Italia uhittelee yhä säännöille
Monet perussuomalaisten tavoitteista ovat kuitenkin vastakkaisia etenkin tapaamista isännöineen Lega-puolueen tavoitteiden kanssa. Legan johtaja Matteo Salvini ilmoitti hiljattain, että Italia aikoo jatkossakin rikkoa EU:n budjettivajesääntöjä.
– Meidän viestimme [Salvinille] on se, että jos on säännöt, niitä pitäisi noudattaa, Huhtasaari sanoi.
Jos suhtautuminen euroon ja talouspolitiikkaan erottaa Milanoon kokoontuneita puolueita, suhtautuminen maahanmuuttoon on niitä yhdistävä tekijä. Salvini puhui torilla "hallitsemattomasta maahanmuutosta" samaan sävyyn kuin Huhtasaarikin.
Salvinin isännöimä kokoontuminen keräsi lauantaina Duomo-aukiolle kymmeniätuhansia ihmisiä. Vastamielenosoituksissa väkeä oli muutamia tuhansia.
KARKKILA Aurinko porottaa Högforsin ruukin entisellä asuinalueella omakotitalon pihaan. Viime viikkojen kylmä sää on hidastanut kevään tuloa, mutta nyt se on puhjennut vihdoin kukkaan.
Elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperä, 45, esittelee tekemäänsä grilliä. Se on kasattu pihalle tiilistä. Hän on siitä ylpeä, ja samalla sen yksinkertainen rakenne huvittaa häntä. Melkein kaikilla muilla on kaasugrillit.
Salmenperä on saanut hiljan valmiiksi yhden Suomen kalleimman tv-sarjan kuvaukset. Seitsemän miljoonan euron budjetilla tehty White Wall on Ylen ja SVT:n, Ruotsin yleisradion yhteistuotanto. Ensi-ilta on kaavailtu syksyyn 2020.
Jännityssarja perustuu Salmenperän alkuperäisideaan ja se on kuvattu kaivoksessa Pyhäjärvellä. Kahdeksanosaisen sarjan päärooleissa nähdään kovan luokan pohjoismaalaisia näyttelijöitä, kuten Aika on meidän -sarjasta tuttu Mattias Nordkvist ja Bonusperheessä näytellyt Vera Vitali sekä Aksel Hennie. Hänet tunnetaan Netflixin minisarjasta Nobel. Suomesta mukana ovat Eero Milonoff ja Anna Paavilainen.
Salmenperälle pohjoismainen näyttelijäkunta ei ole tuottanut erityistä päänvaivaa, sillä näyttelijöiden kanssa työskentely on samanlaista kuin Suomessa. Ulkomaalaisilla näyttelijöillä on ollut kuvauksissa “jalat maassa” ja siihen on vaikuttanut merkittävästi myös sarjan toinen ohjaaja, ruotsalainen Anna Zackrisson, jonka ruotsalaisnäyttelijät tunsivat entuudestaan.
Salmenperä viihtyi pohjoismaalaisten näyttelijöiden kanssa.
– Eihän ohjaajalle koskaan valiteta mistään. Tuotannon muut portaat saavat kuraa niskaan, jos siihen on aihetta, Salmenperä selventää.
On aika laskeutua maan alle.
Kaikki hidastuu kaivoksessa
Kostea ja lämmin ilma tulvahti vastaan, kun Salmenperä, näyttelijät ja WhiteWall -sarjan tuotantotiimi laskeutuivat 700 metrin syvyyteen. Alhaalla oli pimeää ja mutaista. Kaivoksessa kaikui ja happea oli vähemmän kuin maan päällä, mutta elokuvaväki on tottunut ääriolosuhteisiin. Niissä elokuvia usein tehdään.
Mårten Lampén / Yle
Kaivokseen laskeuduttiin autolla puoli tuntia kiemuraista tietä, ja alhaalla oli yli 20 astetta, vaikka ulkona oli talvi. Töitä paiskittiin enimmillään 10 tuntia päivässä, mutta työnteko oli hidasta, sillä kaikki on hankalaa satojen metrien syvyydessä.
Tuotannossa oli mukana sekä terveydenhoitaja että psykologi siltä varalta, että jotain sattuu. Salmenperän mukaan haavereilta vältyttiin, eivätkä kenenkään hermot pettäneet kuvauksissa.
Tunteet tulivat pintaan vapaa-ajalla.
Näyttelijät asuivat Pyhäjärven ainoassa hotellissa, mutta Salmenperä nukkui yönsä “leveästi” rantamökissä. Hän myöntää, että hotellimajoitus oli näyttelijöille haastava, koska hotelli Pyhäsalmi “ei ole mikään Hilton”.
– Porukka oli siitä välillä vähän shokissa. Pyhäjärvi on kohtuullisen iso kontrasti Oslolle ja Tukholmalle, Salmenperä hymyilee.
Virikkeet olivat Pyhäjärvellä vähissä, sillä kaupungin keskusta on nopeasti katsottu. Palvelut on ripoteltu pääraitin molemmin puolin, ja tarjolla on pitsaa ja kebabia. Pub Lyhdyssä voi käydä laulamassa karaokea.
Pyhäjärvellä sijaitsevaan kaivokseen porukka päätyi tanskalaisen dokumenttielokuvan seurauksena.
Sadan tuhannen vuoden takuu
Muutamia vuosia sitten Salmenperä havahtui pysäyttävään dokumenttielokuvaan. Se oli tanskalaisen Michael Madsenin ohjaama Onkalo – säteilevä hauta, joka kertoo Eurajoen Olkiluotoon louhittavasta ydinjätteen loppusijoituspaikasta. Sitä puuhaa Teollisuuden voiman ja Fortumin omistama Posiva.
Dokumenttielokuvassa kerrotaan, että luolaston, “Onkalon”, pitäisi pysyä koskemattomana 100 000 vuotta, eikä sinne saa koskaan päästä vettä.
Salmenperä alkoi ihmetellä asian mittakaavaa ja aikakäsitystä.
Miten “Onkalon” turvallisuus varmistetaan 100 000 vuodeksi ja miten paikka merkitään tuleville sukupolville ilman, että viestiketju joskus katkeaa?
Tarina alkoi kehittyä ohjaajan päässä. Mitä jos “Onkalo” kaivetaan joskus tulevaisuudessa esiin, ja vastassa on jotain, mitä ihminen ei ymmärrä?
Mårten Lampén / Yle
Tietämättömyyden sietämätön vaikeus on White Wall -sarjan kantava teema. Se on Salmenperän, käsikirjoittaja Mikko Pöllän ja tuottaja Roope Lehtisen luomus.
Salmenperä kirjoitti sarjan alun perin niin, ettei hän ajatellut itseään sen ohjaajana, mutta toisin kävi.
White Wall -sarjassa rakennetaan maailman suurinta ydinjätteiden loppuvarastoa hylättyyn kaivokseen, jossa tapahtuu onnettomuus. Sen seurauksena maan alta paljastuu outo, tunnistamaton löydös, joka sekoittaa kaikkien kuviot. Jännityssarja sijoittuu Pohjois-Ruotsiin, vaikka se on kuvattu Suomessa.
Tv-sarjan taustalla on Salmenperän ihmetys siitä, miksi ihmiskunnalla on pakonomainen tarve nostaa itsensä kaiken yläpuolelle?
– Minua kiinnostaa, voimmeko elää sen asian kanssa, ettemme tajua kaikkea, Salmenperä sanoo.
Noustaan takaisin maan pinnalle.
Intohimo pakenee
Tyhjiöstä parhaan elokuvan ja parhaan ohjaajan Jussin tänä vuonna saanut Salmenperä on arvostettu ja taiteellisesti menestynyt elokuvaohjaaja. Silti hänestä tuntuu, että intohimo elokuvien tekemiseen on joskus kateissa.
– Olen kamppaillut koko urani ajan sen asian kanssa, Salmenperä selventää.
Silti intohimon pitäisi Salmenperän mielestä löytyä.
Ehkä elokuvien katselu auttaisi? Salmenperä kertoo olevansa siinä huono. Toisaalta vastikään kuvattu White Wall sai alkunsa juuri toisen tekijän elokuvasta.
Elokuvantekijöiden työhön liittyy jatkuva epävarmuus seuraavan projektin rahoituksesta ja se vaikuttaa mielialoihin. Siitä Salmenperällä on liikaa kokemusta.
Hän kuvitteli ohjaavansa elokuvan Juha Jokelan Fundamentalisti -näytelmästä, mutta projekti jämähti elokuvasäätiöön ja Salmenperältä paloi pinna. Sen seurauksena syntyi tyylipuhdas art house -elokuva Tyhjiö (2018), joka nappasi tänä vuonna yhteensä neljä Jussia. Elokuvaan ei edes haettu säätiöltä etukäteen tukea.
Se tehtiin talkootyöllä, ja taiteellinen tiimi pani intohimonsa peliin. Myös Salmenperä oli onnellinen, sillä Tyhjiössä oli vain taivas rajana.
Hän haluaa olla aina täysin rehellinen kulloisellekin työlle.
Mårten Lampén / Yle
“Ei kai minua vaan rahan ruikuttamisesta palkittu”
Kamerat pyyhkivät juhlaväkeä MTV3:n televisioimassa Jussi-gaalassa Helsingin Kaapelitehtaalla. Salmenperä istui salissa muiden joukossa tumma puku päällä.
Tällä kertaa hänestä tuli voittaja. Tyhjiö sai yhteensä neljä Jussia ja sen lisäksi Salmenperä ja leikkaaja Samu Heikkilä pokkasivat siitä Suomen historian ensimmäisen Nordisk Film -elokuvapalkinnon, 20 000 euroa.
Tunnustukset, kehut ja aplodit herättivät Salmenperässä hänelle niin tyypillisen reaktion. Ohjaaja oli vakuuttunut, etteivät palkinnot tulleet itse elokuvasta vaan jostain muusta.
– Minulla heräsi heti vainoharha siitä, että palkinnot tulivat rahan vähyyden ruikuttamisesta ja talkootyön korostamisesta, Salmenperä sanoo.
Tyhjiön keräämät Jussit olivat joka tapauksessa yllätys, ja Salmenperä odotti, että elokuvasta palkitaan ehkä Laura Birn, joka oli ehdolla parhaasta naispääroolista.
Salmenperä ei ole oikein koskaan viihtynyt elokuva-alan tapahtumissa, ja Jussi-gaala on yksi niistä.
– Olen jännittänyt gaalassa omia ehdokkuuksiani ja hävinnyt niitä muille, Salmenperä sanoo.
Koko tapahtuma on tuntunut ahdistavalta, mutta tänä vuonna Salmenperä tunsi ensi kertaa olonsa vapautuneemmaksi. Hän muutti perheensä kanssa Karkkilaan yli 10 vuotta sitten osin siksi, että elokuva-alaan piti saada etäisyyttä.
Perheeseen kuuluu puoliso, elokuvaohjaaja Mia Halme sekä kolme lasta.
Salmenperä kertoo, että hän istuu toisinaan pihassa ja tuijottaa tyhjää grilliä.
Mårten Lampén / Yle
Salmenperästä tuntuu, ettei hän ole tehnyt tarpeeksi
Ruukin entisen paloaseman sisällä on pysähtynyt tunnelma. Salmenperällä ja hänen puolisollaan on rakennuksen toisessa kerroksessa työhuoneet.
Salmenperä on laittanut omien elokuviensa julisteita häveliäästi esille. Lattialla on itämainen matto ja hyllykön päällä levysoitin. Kirjahyllyssä on dvd-kokoelma.
Täällä Salmenperä kirjoittaa tulevia projektejaan, ja täällä iskee myös paniikki.
Tilanne on Salmenperän mukaan herkkä etenkin silloin, kun muut tuntuvat tekevän töitä elokuviensa parissa, mutta Salmenperällä ei ole tulossa mitään tuotantoon.
– Sellainen ei ole kovin luova tila, Salmenperä toteaa.
Teema on tuttu Tyhjiöstä.
Tilanne voi laukaista ajatuksen siitä, voiko elämässä tehdä myös jotain muuta kuin elokuvia.
Salmenperästä piti alun perin tulla arkkitehti, kuten hänen veljestään, mutta nuori mies vaihtoi Teknillisen korkeakoulun opinnot neljän vuoden jälkeen Taideteollisen korkeakoulun elokuvaopintoihin.
Vaikka Salmenperä on ohjannut kuusi pitkää elokuvaa, hänestä tuntuu, ettei hän ole saanut mitään aikaan. Hän on aina tyytymätön omiin suorituksiinsa. Töitä hän ei ainakaan ole omasta mielestään tehnyt.
– Tiedän, että puoliso kärsii siitä aika paljon, kun marmatan jatkuvasti asiasta, Salmenperä sanoo.
Tyhjinä hetkinä ohjaaja miettii, olisiko hänestä hyönteistutkijaksi? Salmenperä on myös leikitellyt ajatuksella, että hän alkaisi graafikoksi, koska piirtäminen on ollut aina helppoa.
– Olen tosin niin ruosteessa, ettei se ole enää mahdollista.
Salmenperän äiti oli kuvaamataidon opettaja Keravalla.
Saako miehen häpeälle nauraa?
Salmenperä nousi heti uransa alussa yhdeksi Suomen kiinnostavista elokuvaohjaajista. Hänen tarinansa poikkesivat muista. Salmenperän elokuvat ovat käsitelleet perhedynamiikkaa ja sukupuolirooleja, mutta myös poikkeuksia on, kuten Q-teatterin näytelmästä tehty Häiriötekijä (2015) ja tositapahtumiin perustuva, Talvivaarasta kertova Jättiläinen (2016).
Ohjaaja käsittelee elokuvissaan usein häpeän tunnetta, sillä hän uskoo, että häpeä vapauttaa lopulta ihmisen. Häpeä tarkoittaa ohjaajalle sekä komediaa että tragediaa, ja Salmenperä pitää elokuviaan suurina komedioina, vaikka yleisö ei niitä aina siksi tunnista.
Hänen töissään on naurettu miehen surkeudelle ja tämän kyvyttömyydelle käsitellä omaa elämäänsä ja omia tunteitaan.
Mårten Lampén / Yle
Ohjaaja on miettinyt, voisiko hän kääntää kirjoittamansa miesroolin naiselle, mutta se tuntuu falskilta. Salmenperä ei voi mielestään täysin tietää, miten ja missä nainen kokee häpeää.
– Kirjoitan mieshahmoni kunnolla kölin ali, ja sitä en osaa tehdä naisille, Salmenperä toteaa.
Itse hän kokee häpeää monissa tilanteissa. Se liittyy sekä vanhemmuuteen että puolisona olemiseen.
Salmenperä uskoo pystyvänsä nauramaan itselleen, mutta jää kiinni siitä, että hän hän tulistuu kritiikistä, vaikka arvostelijat ovat perheenjäseniä ja kritiikki on sävyltään lämmintä.
– Välillä oikein hävettää, että miten voin olla näin alkeellinen ja loukkaantua niin helposti, Salmenperä hymyilee.
Hän nauraa monen monta kertaa haastattelun aikana. Aina itselleen.
Katsojaluvuista tuli mörkö
Ylen ja SVT:n jännityssarjasta White Wall voi tulla Salmenperälle merkittävä “käyntikortti”, jos kaikki menee hyvin. Salmenperä ei itse ajattele niin. Häntä kyllä kiinnostavat katsojaluvut, sillä sarjasta on Salmenperän mukaan kirjoitettu vetävä, jännittävä, kiinnostava ja älykäs, joten potentiaalia riittää. Tv-sarja on Salmenperän mukaan tarinallisesti jotain aivan muuta kuin hänen omat elokuvansa. Kyse on jännitysdraamasta, ja ne voivat kerätä onnistuessaan valtavasti katsojia.
Omaan tapaansa Salmenperä on kuitenkin varuillaan. Ohjaaja miettii, onnistuuko hän taas kerran tekemään jotain, joka karkottaa katsojat, vaikka kriitikoilta sataisi kiitosta.
Katsojaluvuista on kehkeytynyt hänelle mörkö. Esimerkiksi viime vuoden elokuvatapaus Tyhjiö keräsi noin 14 500 katsojaa ja Talvivaarasta kertova Jättiläinen hieman yli 40 000.
– Katsojaluvuista on tullut minulle jonkinlainen nemesis, perivihollinen, Salmenperä sanoo.
Ehkä hän vielä onnistuu pääsemään suuren yleisön suosioon.
Salmenperällä on valmiina projekti, joka odottaa elokuvasäätiön rahoituspäätöstä. Suunnitellussa elokuvassa ohjaaja tuo ilmeisen kiinnostavat nimet esiin “historian hämäristä”, sillä hän uskoo, että 100 000 katsojaraja voisi tällä kertaa mennä rikki. Se on selvästi Salmenperän seuraava tavoite.
Ja jos kaikki menee pieleen, hän voi jatkaa haaveilua hyönteistutkijan elämästä. Tai tuijottaa tyhjään grilliin.
