Unkarissa pääministeri Viktor Orbán sai maanantaina maansa parlamentista käytännössä yksinvallan koronaviruksen vastaisen taistelun varjolla.
Demokratia sai väistyä – rajattomalle vallalle ei määrätty päättymispäivää.
Synkimpien arvioiden mukaan EU:n sisään syntyi ensimmäinen diktatuuri.
Orbánin Unkari on ollut tällä tiellä jo pitkään. Tästä on puhuttu ja tätä on pelätty. Sananvapaus, riippumaton oikeuslaitos sekä vapaa kansalaisyhteiskunta ja tiede-elämä ovat olleet rajoitusten kohteena jo hyvän tovin.
Käytännössä Orbán voi nyt koronan turvin vaientaa mediaa, oppositiota ja muita vastaanhangoittelijoita.
Aika näyttää, kuinka hän rajatonta valtaansa käyttää. Järki sanoo, ettei sellaista valtaa tule koronan vuoksi kenellekään antaa.
Luopuuko nuoriso kepeästi demokratiasta?
– Enää vajaa kolmannes nuorista Yhdysvalloissa pitää erittäin tärkeänä sitä, että he asuvat demokraattisessa maassa.
Näin arvioi Yascha Mounk haastattelussani reilu vuosi sitten. Saksalaissyntyinen Mounk on yksi maailman johtavista demokratiatutkijoista.
Mounk muistuttaa, ettei demokratiasta luopuminen välttämättä tarkoita sitä, että nuoret olisivat oitis valmiita sotilasvaltaan ja kenraalien käskytettäviksi. Idea on vivahteikkaampi.
Demokratia on ollut nuorille itsestäänselvyys, ei mitään sellaista, jonka vuoksi on täytynyt taistella. Vanhemmilla ikäpolvilla on lähempää kokemusta kamppailusta sen puolesta.
Ihminen tuppaa olemaan valmis hylkäämään vaatimuksen demokratiasta, jos vahvaan johtajaan perustuva valta kykenee tarjoamaan säällisen elämän alati vaikeutuvassa maailmassa. Sama kehityskulku on siten nähtävissä ympäri maailmaa, myös Euroopassa.
Juuri tähän perustuu myös Orbánin tie itsevaltiaaksi, vahvaksi johtajaksi.
Hän tarjoaa vakautta epävakaassa maailmassa. Hän haalii vallan itselleen, jotta koronan kaltaista näkymätöntä vihollista vastaan voisi taistella tehokkaasti.
Byrokratia demokratian takuumiehenä
Myös Suomessa hallitus sääti tiiviin perustuslaillisen prosessin kautta valmiuslait ja maa siirtyi poikkeusoloihin. Olennainen ero Unkariin on siinä, että meillä poikkeuksellisilla valtaoikeuksilla on ajalliset rajoitukset.
Vallan piikki ei ole auki yhtään sen pidempään kuin on tarpeen.
Valmiuslakiprosessi on raskas ja kertaluonteinen. Ideana on varmistaa, että poikkeusoloihin mennään erittäin painavista syistä ja laajalla yhteisymmärryksellä, jos poikkeuslaeille tarvetta ilmenee.
Koska Suomessa ei vastaavaa tarvetta poikkeuslakeihin ole koettu sitten viime sotien, niin valmiuslakien säätäminen nyt on myös varustautumista tulevaisuuteen.
Tarkoitus on estää se tilanne, että joku taho pystyisi käyttämään poikkeuslakeja väärin joskus myöhemmin. Siirtymän poikkeusoloihin tulee olla byrokraattinen ja hallittu.
Myös vahvaa johtajaa kaipaavien on jaksettava kuunnella oikeustieteilijöiden kankeaa lakipuhetta ja koukeroisia lakitermejä.
Hallitus luottaa ja vetoaa kansaan
Vahvan johtajan kaipuu on ollut yksi populistisen politiikan ideologisista kulmakivistä. Sydämissä läikkyy, kun “maan isä jyrähtää”. Lisäksi populistiliikkeet ovat omissa puheissaan ilmoittautuneet kansan ääneksi.
Tässä kohdin asetelmat tuntuvat nyt vallankin Suomessa heittävän häränpyllyä.
Meillä hallitus on vedonnut koko ajan kansaan, luottanut sen terveeseen järkeen ja painottanut painottamasta päästyään, että ihmisten tulee kantaa vastuunsa. Kansa on ollut poliittisen toiminnan kärkenä ja rajoituksiin on sanottu mentävän, kun se on välttämätöntä.
Populistisimmissa tulkinnoissa koronakriisin hoitamisessa ei vahvan johtajan lisäksi tunnuta tarvitsevan sen kummemmin koulutuksen saaneita virologeja kuin kansaakaan.
Kvartaalista pitempään sihtiin?
Vahvan johtajan kaipuu kytkeytyy tämän päivän politiikassa myös siihen, että nykypolitiikan aika on muuttunut nopeatempoisemmaksi. Talouden aika on vallannut politiikan ajan. Maailma hahmotetaan kvartaaleissa.
Vahva johtaja kuljettaa maan ja kansan ketterästi yli pahojen aikojen.
Ekonomisti arvioi Ylen ajankohtaisohjelmassa jo ennen ensimmäistäkään koronan aiheuttamaa ihmisuhria, että “toinen kvartaali on menetetty”.
Kvartaali on varmaan ollut käyttökelpoinen jakso kuvata talouden tapahtumia, mutta poliittisen päätöksenteon sullominen saman jaksotukseen ei ole välttämättä viisasta. Syvässä poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa kriisissä se on myös hullua.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuumasi taannoin, että “terveet hoitavat sitten joskus talouden kuntoon”.
Tämä kriisi saattaa olla se pyykki, jolloin talouden tervehtymistä joudutaan tarkastelemaan pitemmillä mittatikuilla. Kvartaali ei toimi enää ajattelun jäsentäjänä.
Tämän luulisi antavan myös poliittiselle elämälle mahdollisuuden pitempään sihtiin. Korona seisauttaa meidät pakosti miettimään arvoja ja priorisointeja.
Sitä pohdiskelua ei voi antaa vain vahvalle johtajalle, vaan mukaan on saatava aivan kaikki.
Voit keskustella aiheesta torstaihin klo 23 asti.
Lue lisää: