Helsingin Circus-klubilla on perjantaina kuumaakin kuumempi, lähestulkoon trooppinen tunnelma. Melkein loppuunmyydyn Helzinki Hardstyle Festivalin ensimmäinen päivä on ponkaissut käyntiin, ja nyt tampattaisiin jalat kipeiksi.
Tunnelma on katossa jo yhdentoista maissa, jolloin turkulainen dj Riia esiintyy. Fiilis tihentyy entisestään, kun lavan valtaa kotimaisen hardstylen nousukiidossa oleva Sledgehammers-trio.
Digital Mindzin eli Oskar Hännisen, Riihon eli Atte Riihosen ja Tarecin eli Tomas Ihosen projekti nivoo yhteen nopeita komppeja ja melankolista tunnelmaa, jotka saavat tanssijalan pakostakin liikkeelle.
– Melankolista hardstylea tehdään kyllä muuallakin päin maailmaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että melankolia leimaa useampaakin suomalaista musiikkigenreä, Atte Riihonen pohtii.
– Suomalainen pop ja rock on ollut aina varsin melankolista musiikkia. Tuollainen tunnelma saa meidät kaikki syttymään. Ei ole mikään ihme, että suomalaiset kuuntelijat pitävät suomalaisesta hardstylesta, ehkä se juttu on juuri melankolia, Tomas Ihonen jatkaa.
– Alkava syksy ja sen tuoma pimeys, ehkä melankoliaa tulee musiikkiin esimerkiksi sitä kautta, Oskar Hänninen toteaa.
Ei siis ihme, että Sledgehammers teki äskettäin dramaattisen versionsa Faithlessin klassisesta Insomnia-kappaleesta, jossa unettomuus kutoo kertojaminän ympärille tummia seittejään.
– Insomnia on iso ja tärkeä biisi konemusiikkiskenessä. Melodia on hyvä ja ajattelimme, että se saattaisi toimia hyvin myös meidän genressämme, Hänninen kertoo.
– Insomniasta löytyy oma melankolinen piirteensä, joka innosti meitä kaikkia. Tulkintamme on samalla myös kunnianosoitus alkuperäisbiisille, Riihonen jatkaa.
Hardstyle ja hardcore menevät luovasti eteenpäin
Sledgehammers on yksi esimerkki siitä, kuinka hardstyle kasvattaa suosiotaan niin täällä kuin maailmallakin. Rankempi tanssimusiikki on vaivihkaa noussut esiin marginaalista, ja esimerkiksi kaksipäiväinen Helzinki Hardstyle Festival kiinnosti viikonlopun aikana yli 2 600 ihmistä.
Alunperin hardstyle syntyi 2000-luvun taitteen Hollannissa, jolloin hypernopeista gabberista ja hardcoresta kehittyi hieman rauhallisempi versio. Toisaalta hardstylen syntyhistoria kertoo siitä, kuinka elektronisessa tai missä tahansa musiikissa eräänlainen genrettömyys on ollut jo kauan menneen talven lumia.
– 1990-luvulla hardcore oli osa muuta elektronista musiikkia ja tekno oli käytännössä yleisnimike kaikelle elektroniselle tanssimusiikille, jotakin Jean-Michel Jarrea tai sveitsiläistä Yelloa lukuunottamatta. On tavallaan mielenkiintoista pohtia, missä vaiheessa genrejä ja termejä alkoi syntyä lisää. Se kertoo ehkä siitä, että on ollut yhä enemmän ihmisiä, jotka haluavat jopa puritanistisesti tuoda esille omia näkemyksiään, dj ja Helzinki Hardstyle Festivalin järjestäjä Harri Andersson toteaa.
Anderssonin mukaan tanssimusiikin marginaalisia alalajeja, kuten hardcorea, ymmärrettiin Suomessa hyvin jo 1990-luvun alkupuolella ja genren kulttuuri oli täällä vahvaa.
Tällä hetkellä hardstylestakin löytyy erilaisia alalajeja, esimerkiksi rawstyle, joka edustaa rankempaa ja särötetympää hardstylea. Tyylilajissa moniin vetoaa etenkin sen energisyys.
– Kun on nuori ja kun on paljon energiaa, sitä on tietenkin hyvä purkaa johonkin. Ja jos positiivisia väyliä löytyy, niin sehän on aivan mahtavaa. Hardstylessä sireenit soivat, mutta positiivisesti: kyse ei ole sotatilasta, vaan positiivisesta energiasta, Andersson jatkaa.
Hänen mukaansa hardstyle tai hardcore eivät ole jääneet junnaamaan paikoilleen.
– On ollut hienoa huomata, että sekä hardstyle että hardcore menevät eteenpäin ja että niihin yhdistellään yhä enemmän elementtejä muista elektronisen musiikin genreistä. Nykyään hardstylessa esimerkiksi on huomattavasti enemmän nyansseja kuin aiemmin. Tällainen avarakatseisuus on tärkeää musiikissa ja etenkin dj-kulttuurissa.
Suosion räjähdysmäistä kasvua
Syitä hardstylen kasvavaan suosioon on useita. Uuteen soundiin on vähitellen totuttu ja sitä on upotettu myös valtavirran konemusiikin nuotistoihin.
– Isot EDM-artistit, jotka saattavat tehdä jo varsin popmaistakin materiaalia, ovat viime aikoina tuoneet hardstyleä näkyvästi esille. Esimerkiksi Belgian valtavassa Tomorrowland-tapahtumassa kuultiin tänä vuonna ennätysmäärä nimenomaan hardstyle-biisejä, Oskar Hänninen kertoo.
Suomalaisen mittapuun mukaan hardstyle on varsin kaukana radioystävällisestä musiikista, mutta Belgian ja Hollannin kaltaisissa maissa tilanne on jo toinen.
– Hollannissa eli tämän genren kotimaassa hardstyle-biisi voi soida jossakin Mäkkärissä, eikä tällaista musiikkia koeta samalla tavalla vieraaksi, kuin täällä Suomessa, Tomas Ihonen sanoo.
Ihosen mukaan Hardstylestä tulee Suomessa vuosi vuodelta yhä suositumpaa, etenkin klubimaailmassa.
– Kun menin ensimmäisen kerran hardstyle-tapahtumaan Suomessa, oli siellä noin 80 ihmistä. Kului pari kuukautta, ja tunsin ja tiesin jo kaikki, jotka näissä bileissä kävivät. Skene lähti kasvamaan räjähdysmäisesti nelisen vuotta sitten. Ensin oli tapahtumia, joissa oli parisataa ihmistä, sitten yhtäkkiä 500 ja nyt yli tuhat ei enää ole mikään harvinaisuus.
